Kappaleen alussa kuullaan miellyttävää synkkätunnelmaista kitarointia, joka kuitenkin saa pian hieman valoisampia sävyjä. Sitten alkavat olutpullot kilistä ja kuuluu vessan vetämistä vastaava ääni ja (ilmeisesti Oskun) tuottamia ihmisääniä, joista suulla tehty pieru on aika ala-arvoinen, ja se rikkoo viimeistään kappaleen tunnelman. Röyhtäys kun vielä sopii jotenkin tuohon olutteemaan. Loppupuolen kitaroinnissa on vielä jotain ideaa, mutta kyllä tämä hajanaiseksi jää.