Rupla-matami Irina

Allekirjoittanut on ollut hieman huonotuurinen naisasioissa - äidit ovat aina tykänneet enemmän kuin tyttäret! Tämä biisi onkin ylistyslaulu kypsälle naiskauneudelle, jota monesti emme uskalla silmästä silmään kohdata, kuten kappale kuulijalleen viestittää.

Kyseessä on ehdottomasti tuotantoni taiteellisin viisu. Jopa progehtava viiteen ja yhteentoista (tai 6+5, miten haluatte) menevä syke, ylipitkä panhuilu-osio, säkeistön Hijaz-asteikkoon pohjautuva melodia, kultaisen leikkauksen kohdalla (noh, melkein!) oleva siirtymä säkeistöstä kertoon, sovittajan laiskuudesta johtuva epärytminen filli samaisessa kohdassa, kaikin puolin muutenkin törö rumpukomppi, biisin liian nopea loppuminen ja onnettoman naiivi sanoitus jättävät kuulijan lopulta alasti ihmettelemään maailman estetiikkaa ja pahimmassa tapauksessa kuuntelemaan biisin loputtoman monta kertaa uudestaan turhassa yrityksessä etsiä siitä jotain ihmeellistä, järkevää, tai edes tavallisuudesta poikkeavaa.