Alkaa jo olla hieman myöhä, joten en jaksa kirjoittaa erityisen syvällisesti, mutta halusin vain kommentoida, miten erikoinen äänimaisema tuttujen samplejen pohjalta tässä onkaan rakennettu. Tässä on jotain, mikä muistuttaa minua 80-luvun /pelottavampien/ tietokonepelien sävyistä. Biisin sointi on vinksahtanut, vonkuva, kiero. Kuin chippiä kauhupeliin, jossa tekniikka sotii tarinan pelottavuutta vastaan.

Ja jotenkin tämä kaikki pelaa yhteen todella hyvin.

Tuntuu siltä, että tämänhetkinen lopetuspiste oli alun perin suunniteltu jonkinlaiseksi uuden nousun ja huippukohdan pohjustukseksi ja väliosioksi, mutta seuraavaa osiota ei vain koskaan ehditty rakentaa. Voimme vain kuvitella, mitä siihen olisikaan vielä kehkeytynyt, ja ainakin itse olisin kuullut sen hyvin mielelläni.

Keskeneräisyydestään huolimatta tämä tarjosi mielestäni varsin ilahduttavan pilkahduksen sellaiseen maailmaan, jota emme koskaan päässeet täysin tutkimaan. Kuin pelilehden esikatsaus julkaisusta, joka peruttiin viime metreillään.

Mitä yritän sanoa on se, että kaikesta huolimatta pidin kuulemastani. Ehkä seuraavalla kerralla taas vähän enemmän?