Ei oikein kolahda, liian perusuolissaan kulkevaa. En löydä tarpeeksi koukkuja tästä. Menee muiden seassa.

Ihan mallikasta electropoppia vähän Kraftwerkin fiiliksissä. Vocoder on hauska laite ja sillä saa kaikkea kivaa aikaan, mutta sitä yleensä käytetään vain robottipuheisiin vaikka sillä saisi aikaan vaikka mitä. Biisi on mielestäni vahvaa keskitasoa tällä saralla, ihan hyvää mut ei oikeen jää biisin loputtua mitään käteen. Tuli fiilis, se oli ja meni. Ja uusia tällaisia tulee tuhat viikossa.

Hauska viisu. Oikein röyhkeää, itseasiassa! Tulee oikein nostalgiset värinät, kasari on täällä taas... muistan ikävä kyllä vieläkin nuo New Wave-levyt, mitä tule pyöriteltyä lapsena.
En tiedä, pitäisikö tätä sanoa tribuutiksi vai satiiriksi, mutta toimii se silti. Tuo haitsusaundi on ainoa, mitä en tunnustaisi 80-luvulle kuuluvaksi. Mutta kuka sanoo, että sen pitäisi?

Alku oli aivan selkeästi humppaa... ilkeää humppaa mutta humppaa silti. Sen sijaan kun rummut alkavat, kappale korjaa kasvonsa ja ottaa haltuunsa! Nuo vokoderit hokemassa tieskojen nimiä ovat mahtavat, sopivat tunnelmaan oikein hyvin... Tyylikäs ja vaihtuvainen kappale. Tätä kuuntelee mielellään....

Introsta tuli mieleen vanha kunnon Hinku ja Vinku. Kyllä se suursyömäri oli sit kauhee.