Saman kaavan mukan näen nää unet

ei voi auttaa, jatkuu painajaiset

mietin milloin on mun hautajaiset

kun herään kylmässä hiessä vapisten

helvettini henkilökohtainen

Unessa palaan aikaan joka mieltä varjostaa

lopeta jo ja jätä mut rauhaan

kuulen äänes vaikka stereot pauhaa

ja olen taas se jota sinä raiskaat

paiskaat seinään, otat esiin perhosen

veri nielun täyttää, pimeys peittää kaiken

maailma ontolta näyttää

läpi lasittuvien silmien

olen kohta raato, vielä kouristelen



Sydän hakkaa

pimeys huohottaa, eikä kipu lakkaa

sinä pidät siitä huolen

että odotan vain milloin kuolen

Sulla menee hyvin

mä vielä haavoja nuolen

Sydämessä se niistä syvin

jonka sä aikaan sait

tiedän liian hyvin mitä hait

satutit ja väkisin nait

Oonko mä tehnyt jotain että ansaitsen tän?

Halusin elämältäni enemmän