Olen tämmönen tavallinen helsinkiläisnuori, joka kuluttaa aikaansa ensimmäkseen kitaran ja musiikin parissa. Sen ohella on tietysti tärkeää pitää itsensä ajan tasalla maailman tapahtumista, joten luen Infernoa ja musiikin ilmaisjakelulehtiä. Sieltä saa kaiken tarvittavan tiedon.

Ja olen aika kova kirjoittelemaan erilaisia tarinoita ja ties mitä kaikkea.



Keikoilla käyminen on rakas mutta kallis harrastus. Minusta mikään ei voi voittaa sitä fiilistä, mikä syntyy bändin ja yleisön välisessä kanssakäymisessä, kun kaikki ovat hikisiä ja haisevia ja täysin musiikin ja savukoneiden huumassa. Se on jotain kerrassaan upeaa.



Kuuntelen musiikkia aika laidasta laitaan. Tai sanotaanko, että VOIN kuunnella musiikkia laidasta laitaan. Doom, powermetal ja erinäiset goottipumput ovat tosin sellaisia tapauksia, jotka eivät kovinkaan paljoa kiinnosta.

Omaan mieleen iskee eniten erinäiset rässi ja death -bändit, joiden lisäksi emo kulkee aika lähellä mieltymyksiä.



Kriteerit hyvälle bändille

1. jotain omaa

2. jonkin sortin tarttumapinta, johon on helppo päästä käsiksi.



On äärimmäisen vaikea lähteä poimimaan vain muutamia lempibändejä, koska niitä on valtavasti. Haluaisin kuitenkin nostaa esille kaksi kotimaista bändiä, Amoral ja Deathchain, joista pidän erittäin suuresti ja jotka ovat vaikuttaneet paljon musiikkimakuuni.

Ulkomaalaisista bändeistä Pantera on ehkä se yksi tärkeimmistä, jonka ohella myös In Flames ja Soilwork listalla kärkipaikoille. Entombed on hieno tapaus sekin. Kuten myös lukemattomat muut bändit joita ei voi alkaa luettelemaan.



Emoa on tullut jo jonkun aikaa kuunneltua, joista ehdottomasti paras on ollut (ja tulee varmasti olemaankin) Funeral For A Friend. Perässä tulevat sitten The Used, Simple Plan, My Chemical Romance, Story of the Year, jnejne.

Folkkimeininki Ensiferumin ja Finntrollin puolelta iskevät aikaa kovaa.



Nyt sain kaiken tarvittavan sanottua.

Kiitoksia ja näkemiin.