Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 75 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
ei saatana :D :D :D unohdinkin jo tämän. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Pakko nyt heittää jotain kommenttia kun tuntuu toimivan tällaisessa luovassa krapulassakin. Vähän turhan simppeli veisu ehkä, siis siihen nähden ettei kuitenkaan tarjoa sitä "the" juttua joka nollaisi tuon vaikutelman, mutta jostain syystä tekee mieli kuunnella. Pekan vokaaleista en ole oikein osannut pitää tähän mennessä, mutta tämä biisi muutti sen asian kurssin. Hyvin vedätte. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä nyt lievähkössä krapulassa kirjoittelen tätä kommenttia, eikä kyseinen kappale nyt ainakaan sitä pahentanut. Sellainen leppoisa tunnelma tästä välittyy. Äänimaailma on täynnä kaikenlaista pientä kilkettä ja varsinkin tuo sytkä oli toimiva idea. Soundit olivat kohdillaan, eikä suorittamisessakaan mikään korvaan särähtänyt. Soljuvaa. Tuon "viskittömän" basson olisi tosin voinut korvata viskillisellä. Lopulta kappaleessa tapahtuu kuitenkin melko vähän mitään mikä saisi sen nousemaan sellaisesta "ihan kiva" -taustamusiikista kiintoisammaksi. Jäi vähän sellainen kaurakeksifiilis. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ohoh. Aivan vitun tiukka kappale, vaan ei tosin varauksetta. Itselläni on tapana nillittää lähes aina jostain, enkä poikkea linjasta tälläkään kertaa (tuokaa joku mulle se täydellinen biisi ;)) Se mikä tästä biisistä tekee tuon tiukkuuden arvoisen, ovat perkeleen hyvin onnistuneet taustat. Painostavat, munakkaat ja sopivasti rähmäisiksi jätetyt soundit. Melodiat ja yleisilme jynssäävät syvällä tiskialtaassa. Mutaa. Pidän siis aivan helvetisti. Sanoinko jo että tuo basari toimii?! Sitten tuli se mitä pelkäsin, eli tuo laulusoundi. Monesti ihan "mainstreaminpiakin" alan artisteja kuunnellessa on harmittanut muuten hyvän kappaleen vesittäminen liian säröisällä ja epäselvällä vokalisoinnilla, joka varmasti yleisesti toimii ja hoitaa hommansa, muttei ole koskaan itselleni toiminut aggressiivisen kuuloisena. Tämä nyt tosin johtuu vain omista mieltymyksistäni. Ei mut silti, kyllä tämä kappale oli erittäin positiivinen ylläri. Näkemystä ja taitoa kyllä löytyy, ja kuten sanoin, en voi edelleenkään olla kehumatta tuota soitinpuolta ja soundeja. Vahva tunnelma. Siirrynkin takavasemmalle odottelemaan mielenkiinnolla lisämateriaalia. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tulipas taas hämmentävän outo olo, kuten aikaisemminkin kun olen HW:n kappaleita eksynyt kuulemaan. Ihan positiivisella tavalla omituista tavaraa. Aiheeseen sopiva, jotenkin multainen ja mutainen tunnelma tästä välittyy. Pidän tyylistäsi tehdä jotenkin kovin vaivattoman oloisesti painostavia ja hypnoottisia kappaleita. Tylsä tämä on hyvällä tavalla, muttei huono. Kuten accent sanoi tuossa ylempänä, tuo bassorouhinta olisi voitu nostaa hieman lähemmäs kutittelemaan korvia, hyvältä kun kerran kuulostaa. Nyt kun mietin mitä muuta tuolta sopasta löytyy, ei oikeastaan tule paljon mitään vastaan ja yllätyn. On lahjakkuutta kyetä tekemään näinkin tunnelmallinen ja vangitseva kappale hyvin vähillä elementeillä. Yhyy-osio: Jotain vaihtelevuutta tai rakentuvuutta olisi toivonut lisää loppua kohden. Tekisi tosin taas itkeä myös risaisuuden ja likaisen äänimaailman / mäiskeen puutteesta, koska en osaa elää sovussa "puhtaiden" äänien kanssa, vaan ajan niiden yli... ...mutta sittenhän tämä ei enää olisi zombien juhla, duh. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
No mitä helvettiä? Joskus aikaisemminkin olen eksynyt Belz Krov:ia kuulemaan, enkä muistaakseni niin kovin lämmennyt, mutta tämä biisihän oli aivan käsittämättömän kova! Justiinsa tällaista hetinytmullelisää. Mistä aloittaisin... ryypiskelen tässä yksinäni ainoana valonlähteenä koko asunnossa monitori, jonka avulla näpsäkkänä ihmisenä osaan seikkailla sivuilla, jotka värjäävät valaistuksen eitstiiemel-varpujen virpomana taustan mukaan. Tässä tilanteessa sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, sillä kuin puolivahingossa sain korviini juuri sitä mitä alitajuisesti hainkin. Soundit ovat juuri niin parhautta ja svengaava, räkäinen meininki laittaa ruhon hytkymään. Tyylikästä, kertakaikkisesti. Yritän tässä miettiä kriittisesti jotain mitä tekisin toisin, mutten kykene siihen. Riipivä, ruhjova ja mielenkiintoisella tavalla omaperäinen kappale. Hetkestä kiinni tai ei, tärkeintä on että tämä toimii tässä ja nyt kympillä. Hieno kitarointi ja bassottelu yhdistettynä kirskuviin rytmeihin tuskaisella tulkinnalla. Ok, jos nyt kumminkin jostain itkisin niin tuo alun "jollottelu" olisi saanut jäädä pois ;) |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Otanpa nyt itseäni niskasta kiinni kun tätäkin projektia on pitänyt kommentoida jo aikaisemmin. Siis tässähän on nyt käsillä kappale jota kuuntelee ihan mielellään. Alussa mua häiritsi vähän turhan kliiniset soundit, sillä pidän itse sellaisesta likaisemmasta, säröisemmästä äänimaailmasta, vaikkakin tällaiseen EBM:ään nämä aivan hyvin sopivatkin. Laulu toimii kyllä, mutta toisaalta se puhdas laulu lisäelementteinä olisi kruunannut tämän. Tuli muuten laulusoundista heti mieleen Die Sektor :) Iloinen yllätys oli tuon kitaran mukaantulo. Toimi erittäin hyvin. Hienoja melodioita, eikä kappale pääse muuten kertaakaan puuduttamaan, joka itselläni tulee harmittavankin usein eteen tiettyjä EBM-pumppuja kuunnellessa. Taustan synkeästä bassosta myös erityismaininta. Kyllä sulta tyylitajua löytyy. Ei ehkä ihan ominta EBM:ää itselleni, mutta paha tällaista on alkaa haukkumaankaan. Hyvä! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Loistoa kertakaikkisesti. Alku mennään sellaisissa mukavan chilleissä tunnelmissa, höystettynä säröstetyillä rytmeillä. Me likes. Varsinaiset huippuhetket kuitenkin sijoittuvat loppupuolelle... mainiota menoa! Jos joku tekisi lyhytelokuvan jostain sairaskohtauksesta, tämän kappaleen loppupuoli sopisi siihen taustamusiikiksi. Vaahto valuu suusta, jäseniä vallan tanssittaa ja leivokset ilmassa leikkiä lyö. Jos se pikkuritsa voittaa Idolsin, lupaan kuunnella tätä vuorokauden putkeen ja läpsiä itseäni likaisilla teelusikoilla! |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Todellakin kuulostaa ikkunanpesulta... wishi washi. Hienot nihunahuttelut. Tulee sellainen puhtaan nihkeä mielikuva. Toimistoja, ikkunoita, pesua. Mä luulen että se ikkunanpesijä vei mun evässämpylät ja nyt irvii minulle lasin takaa. En pääse kostamaan. Onhan hän sentään korkealla ulkosalla, telineellä jonne käy vain lentäjän tie. Pitäisikö minun siis yllättää hänet jonkinlaisella pienkoneella? Ikkunoita en ala rikkomaan, sehän olisi ilkivaltaa ja tuhmaa. Yleisesti ottaen laadukasta tajunnanvirtaa edustaa tämäkin. Hieman liian pitkä kappale näillä ideoilla.. käy vähän tylsäksi loppua kohti. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Uuh. Kohtalaisen purkkamainen kappale. Kaikki on purkkaa! KAikki! Ja mua tietty herkkänä poikana alkaa itkettää. Tulee mieleen ne lapsuuden kesät kun vedettiin poikain kanssa hubbabubbaa pakettitolkulla ja sitten iltaisin itketti kun leuka roikkui velton toimintakyvyttömänä ja kuola pääsi esteettä ulkoilmaa tervehtimään. Äiti oli tietysti vihainen. Päivällistä olisi pitänyt syödä, eikä möllöttää kuin vähämielinen sipuli. Tässä biisissä on jotain ehdottoman kumimaista. Varsinkin noista sämplejen venyttelyistä ja vanutteluista pidin. Ainoa vika tässä on sama kuin ikkunanpesukappaleessakin: hieman liian pitkä, eikä loppupuolella oikein tule mitään turhan mielenkiintoista eteen. Loistavia biittejä biisin täysi, siitä erikois-super-kehu! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan ensimmäistä kertaa kun kuulin tämän kappaleen, olin miellyttävässä krapulatilassa. Mun pään sisään tuli jotain örkkejä. Soittivat jotain vanhaa ABBAa vaaleanpunaisissa painitrikoissa. Kestin sen. Ensimmäisen erän jälkeen sain nurkkauksessa kylmää pyyhettä ja kätösiini lohen. Oman loheni. Joku ystävällismielinen sivustaseuraaja oli kaivanut sen valmiiksi esiin ja ojensi sen käteeni. Housulihasta heilutellen syöksyin toiseen erään, valmiina lunastamaan rauhani kohmeloiselle ammupäivälle. Vaan vähänpä tiesin näistä örkeistä. Olisihan minun täytynyt arvata jo käyttäytymisestään. Metamorfoosi rasvatuksi Seppo Kääriäiseksi, uimalakin ja poskipunan kera oli liikaa minulle. Rangaistukseksi minut vietiin omaan vessaani. Siellä soitti joku bändi minulle, koko aamupäivän. Seppo istui vieressäni sivellen ripsiväriä silmiini. Minut oli köytetty hammaslangalla lavuaariin. Purin hammasta ja itkin katkerasti. Tämä biisi on ihan käsittämätön. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Erittäin vaikea kappale arvioitavaksi. Ensinäkin, tämä oli lopulta todella ahdistava pala mielelle, joka voitaneen lukea vilpittömäksi kehuksi. Tunnelma oli paksu, intensiivinen, ja välillä tuntuikin että kyseessä oli enemmänkin kuin pelkkää ääntä. Twight puhuikin tuossa persoonallisuudesta. Minulla tulee tästä mieleen jokin erittäin pelottava paikka, äärimmäinen tyhjyys. Olen aina miettinyt, mitä löytyisi mustan aukon syövereistä, paikoista joissa aikaa ei kerrota olevan. Tai siis paikoista joissa ajan kolina on pysähtynyt. Kuin täydellisen vehreä ääretön ruohoniitty, joka kuitenkin tuntuu aavemaisen keinotekoiselta "testiympäristöltä", kun et huomaa luontoa, joka normaalisti on läsnä. Ei tuulta, kaikki tuntuu olevan liian täydellistä. Tarina on oivallinen ja kiinnostava. Hahmot tarttuvat nopeasti elämään mielikuviin, ja niihin viittaillaan yllättävinkin kääntein. Pohdiskelussa on samalla jotain psykoottista ja lapsekasta. Joskin välillä tämä pohdinta on hieman teennäistä, kuten NORTON tuolla jo mainitsikin. Äänimaailmasta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kappale on koko ajan erittäin läsnä ja äänistä huokuu lämpö. Taitavaa. Rakenne on myös hienosti elävä ja instrumentaaliset osuudet tukevat kerrontaa loistavasti vieden kuulijaa yhä syvemmälle tähän tulehtuneeseen kuumehoureiseen tilaan. Pakko sinulle on tästä hattua nostaa, ja ihan kunnolla vieläpä. Joka ikinen kerta kun kuulen jotain mikä muodostuu omaksi tunnetilakseen, tai onnistuu hämmentämään näin tehokkaasti, on kyseessä oltava jotain melkoisen erityistä. Tämä ansaitsisi korkean arvosanan, mutta arvosana ei ansaitse tätä. Kiitos. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei helvetti.. meinasin kuolla. Sen tosin ymmärtää; onhan kyseessä sentään Death Metallia. Mä oon ite syöny tänään sellasen ruispalan ainoastaan. Oli siis tummaa leipää, josta voin kertoa teidän vokalistillekin privaviestein. Siis äh, mix et tahdo ruista`???!!!1 Sitten asiaan: leivän päällä oli voita (voimariini), juustoa (polar), sekä muutama siivu jonkinlaista kinkkua. Se oli vieläpä sellainen sydämen muotoinen lärpykkä se leipä. Siis vittu, olenko nyt aivan mennyt emoilu-homoksi? Vitu, yks syö jotain syämmen vitu leipäsiä... Mulle nimittäin opetettiin pienenä että möröt vie kikkelin pois jos oot tyxäilly jostain muusta ku sierainpanosta ja ruumissexistä. Siksi peljästyn leipävalintaani. --välikysymys--- : "on hirveä BRUAAAAAAAAAA" = ?? (eli mä en ala jos ette kerro mikä on se) Hmm, mitäs muuta.. niin tossa oli jotain soittimia vissiin ja mörmöriä. Sanat olivat puhuttelevaiset. Alkoi tekemään mieli Kaneli Korppuja, vaan nyt kun on leivästä jauhettu muutama rivi, niin voisinkin mennä itse syömään muutaman. Mutta en mitään homostelulärppyä ettei tule kriisi ynnä kuohinta. Kiits. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Teitpähän kovan tempun. Jos viimeisimpien kappaleiden kohdalla olin valmis antamaan joitain hyväksynnän puumerkkejä, vaatii tämä jo ehdottomasti suurempaa huomiota. Siis ei vittu sentään löytyy mieheltä pokkaa seurata sitä omaa näkemystään ja tehdä näin perkeleen hyvää jälkeä. Tästä hyvää seuraa, epäilemättä. Kaikesta kehusta huolimatta, tyyli on edelleenkin hyvinkin edeltäjiensä kaltainen, näin "ulkopuolisen" mielestä, vaan kun toimii niin "yhyy-vittuitku-hyvää" -akselilla, niin en tiedä kuoriakko perunoita vai kritisoida. Ehkä tyydyn kuitenkin kehumaan, ja ottamaan <<silmäotteen>> kun törmätään ;) |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Harvemmin musiikki alkaa olla niillä rajoilla että se menee oikeasti häiritsevän uhkaavaksi ja aidosti väkivaltaiseksi. Tämä kappale on sellainen. Ihan helvetin visuaalinen kappale. Porakoneet nussivat korvaan, polvilumpioon survotaan telttakiilaa ja kusireikä on revitty avoimeksi rapalan uistimilla. Se vitun viheliäinen ääni mikä kuuluu veturin jarruttaessa kaikuu korvissa jatkuvalla toistolla. Tauteja, vittu aivoherpes ja poskiolenteloissa mätää ripulia. Ruosteiset penikset työntyvät kaiuttimista rusikoimaan kuulijan sinertäväksi ja hukuttavat tämän lopulta vatsahappoiseen ruttopotilaan spermaan ja tuberkuloosipotilaan ysköksiin. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olipas säälimätön rykäisy. Kuten aiemmin mainittua, meininki tuo hieman mieleen Cadaver Inc:n, positiivisessa mielessä. Soitto kulkee hyvin, eikä ärhäkkäästä temmosta huolimatta lähde homma lapasesta. Läksyt on siis luettu. Biisi itsessään on myös oikein miellyttävä. Tätähän on jumaliste "no kuunnellaanpa nyt kokeeksi" -vaiheesta asti luukutettu aika runsaasti. Väkivaltaisesta alkuräimeestä plussaa. On hienoa että turpaanveto aloitetaan heti ilman mitään "johdantoja". Se mikä tässä omalla kohdallani tiputti pisteitä oli laulun hienoinen monotonisuus. Niin brutaalilta kuin se kuulostaakin, olisin kaivannut korkeammalta rääyttyä lähestymistapaa. Tämä tietysti vain makuasiana. Yhteenvetona voin sanoa että harvemmin tämän tyylin _tasokkaaseen_ materiaaliin törmää, ainakaan täällä mikserissä. Hyvää jatkoa vaan teille! On nimittäin potentiaalia. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Melkoisen onnistuneen kuuloinen kappale, vaikka en siitä pidäkkään. Mutta koska olen täällä arvioimassa, en ala turhan subjektiiviseksi, niin helppoa kuin se olisikin. Ihan ensin käy selväksi että on ennenkin soiteltu. Musiikki soljuu eteenpäin ilman korviin särähteleviä elementtejä (joka voidaan siis oman makuni mukaan tulkita myös miinukseksi), eikä oikeastaan mikään yllätä liikaa. Kappale on ihan tarttuva ja kertosäkeessä on jotain hienoa painostavuutta. Oikeastaan koko kappaleessa on sellainen hienoinen painostus, joka viehättää... Mutta: ensimmäisellä kuulemalla minua ahdisti melkoisesti soundien, vaikkakin selkeät ovat, lähes täydellinen munattomuus. Ohuus. Oikeastaan tämän lisäksi ainoat moitteeni ovatkin lauluääni, koska se ei ole mieleeni (hemmottelen tässä nyt itseäni pienellä subjektiivisuudella ;P), sekä minun korvilleni turhan "radiosoittomainen" rakenne. Kappale on siis hyvä kera selkeiden soundien, mutta minulle vähän turhankin tylsä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oikein hyvin leijaileva tämä teos, joissain kohdin tosin tunkevat korkeat soinnut hieman liialti häiritsevästi tajuntaa. Äänimaton päällä olevat rapinat ja muut rapseet ovat silkkaa kultaa. Ja nuo paikalleen jäävät (muuutamassa kohden) päätä rikkovat toistorakenteet... Sinulla on hieno tyylitaju tämän aiheen suhteen, enkä voi olla pitämättä kyseisestä matkasta kellariin. Yhteenvetona: Todella maukas pala, jonka "lisämausteet" kruunaavat koko teoksen täysin. Itseasiassa jossain kohtaa taustaelementit kävivät hieman turhan häiritsevän päällekäyviksi, kun olisi juuri halunnut niiden pysyvän takana (loppu oli silti aivan loistava) , mutta subjektiivinen nillitys sikseen. Tämä on laatua :) Mummin perunat saavat jäädä kellariin tämän jälkeen. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli erittäin mielenkiintoinen tuttavuus kaiken perusrock-tulvan jälkeen. Ja hankala arvosteltava. Kaikesta polveilevuudesta huolimatta koko kappaleen ajan vallitseva yhtenäisen kokonaisuuden tunne viestittää taidosta ja näkemyksestä. Kuten jo sanoin, tästä on niin kovin hankala kirjoittaa arvostelua, tai sanoa mitään yleensäkään. Kuuntelin tämän melko naulittuna loppuun saakka, kun yleensä poimin kappaleista havaintoja aktiivisesti koko keston ajan. Soundit ovat hyvin kohdallaan, kuten taidotkin. Jossain vaiheessa tuntui laulu särisevän jotenkin korvaan, mutta kun kuuntelin uudestaan kyseisen kohdan, tajusin että juuri sellaisen ilmaisun se varmasti vaatiikin. Vaikea pala minulle kaikinpuolin. Se että en osaa sanoa oikein ihmeempiä tästä, mutta jätti positiivisen vaikutelman, voidaan pitää hyvänä asiana. Oikein miellyttävä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hitto. Tätä hieman kaipasinkin, eli sitä aitoa kokeilunhalua ringissä. Yleisilme oli miellyttävän tumma, mutta alusta loppuun kuunnellessa samojen jippojen toistoa tuntui olevan hieman liikaa. Täytyy myöntää, etten heti keksi kuulleeni mitään vastaavanlaista, joka on positiivinen asia. Loppua kohden puhemainen laulanta käy hieman ärsyttäväksi, vaikkakin suurimman osan kappaleesta on se ollut kantavin elementti. En ole ihan varma mitä tämä tuo mieleeni, mutta itseäni tällainen tyyli miellyttää kovasti. Kyseiset vaihtoehtoiset lähestymistavat ansaitsevat aina suurta kiitosta, varsinkaan kun tällä kertaa ei lyöty mitään varsinaista hutia. Laulua voisi hieman pudottaa taustalle, ja miettiä lisää vaihtelevuutta rakenteeseen, mielenkiinnon säilyttämiseksi. Ah, ne hyvät ideat. Tässä ollaan oikeilla jäljillä, joten suosittelenkin nuuskimaan näitä saapikkaanjälkiä hieman tarkemmin. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Uuh, rässiä kehiin. Ihan hyvä, aiheeseen kuuluva ilmapiiri on saatu kieltämättä aikaan, mutta se tahtookin jäädä siihen "ihan hyvä"-asteelle. Enpä tiedä sitten, seuraavaksi ruodin joitain henkilökohtaiseen korvaani särähtäviä asioita, joilla voisi olla vaikutusta... Soundit. Tässä voi olla subjektiivisuuden peikko järsimässä arvosteluhermoa, kuten varmaan onkin, mutta itse olen kovinkin mieltynyt paljon likaisempiin ja räkäisempiin soundeihin, jotka silpovat kivespussinahkaa ja varastavat mummosi, tuon vanhan painijan, ottamaan junttaotteen avuttomista, paljaista "pähkinöistä". Eli kikkeliä roimasti lisää, sanoo minun mielipiteeni. Niin sitten -osio: En kuitenkaan voi väittää, ettei olisi toiminut näin pikku-pienissä, ja varmaan muutenkin. Yleisilme oli kumminkin ihan kelpo, ja laulukin sopivan vihainen (jos kohta turhan tylsän yksipuolinen). Mutta silti, mun ihannerässi on aina ollut limaista turpaanvetoa sen lyhyehkön keston ajan, sekä kärpäsiä. Tässä hieman tuntuu, että välillä vähän hengitellään turhaan. Tai, kaikki ei vain tunnu iskevän, kun tukka heiluu vain 1/4 biisistä. Lopuksi: Kun lukee tuon kuvauksen, joka kertoo tämän olevan kyseisen pumpun eka biisi, voi kaikesta naputuksesta huolimatta nostaa hattua, koska tämä on perkeleen lupaavaa. Lisää vaan viinaa ja paskaa! |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Taas hieman hankala, ja itselleni puhkisoinut genre. Soundit olisivat saattaneet olla räkäiseen rässiin oivalliset, mutta "melodic metal" ansaitsee (ja vaatiikiin) mielestäni jykevämmät puitteet. Poljenta on kovin tavanomaista, eikä mitään ihmeempää jää nyrsimään hermopäitä kappaleen loputtua. Olen väärää kuulijakuntaa tai liian paatunut, mutta ei tämä aiheuta samanlaisia värähtelyjä kuin tunnelmallisemmat virkaveljensä. Päällimmäinen tunne on tuo joidenkin bändien pakonomainen naislaulun tarve, joka tässä tapauksessa on valitettavaa, koska kyseiset pätkät eivät toimi millään muotoa. En pidä äänestä ollenkaan, enkä näe sillä mitään tarkoitusta tässä kappaleessa. Kokonaisuudessaan silti ihan toimiva metallirunko, soitannollisesti (hetkittäistä tylsyyttä lukuunottamatta) kukaan ei oikeastaan munaa itseään mitenkään, eikä kokonaisuus karkaa käsistä, kuten tämän tyylin hiihtäjillä usein on tapana käydä. Mutta helvetti, jotain viehätystä nyt kehiin äijät. Laittakaa sitä melo-metölliä nyt siinä varsinaisessa merkityksessään ja pohtikaa hieman enemmän. Mielestäni tässä ei nyt kiikasta muusta kuin pienen ideariihen puutteesta :) | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Voi voe.. nyt tuli ihan vääräänlaista musiikkia vastaan. Tai siis, mielelläni kuuntelen tällaista taustalla, mutta minä? Arvostelemaan? Ei helvetissä. Kröhm.. onko mikki päällä? Noniin, yleinen vellova tunnelma on niinkin svengaava kuin svengaavan svengaavuuspumpun svengi pitäisi svengatakin. Kyllähän tämä jossain kapakassa irtoaisi lasinpohjaa tuijotellessa, vaan.... UHH. Laulajan haluaisin omaavan hieman lisää kikkeliä (paitsi korkeammat osuudet melkein laittoivat minut vaihtamaan mielipidettäni). Juottakaa sille lisää viskiä. Tabascoa! Hiipikää yöllä sen asuntoon hiekkapaperia mukananne... Vitsit sikseen, mutta hyvä laulaja olisi voinut olla musiikkityylin raameihin parempikin. Tähän loppuu minun arvostelukykyni. Soundit olivat ihan kelvolliset, eikä mitään amatöörejä ole varsinaisesti päästetty karsinaan piehtaroimaan. Blyyssiä, mutta minä kuuntelen mieluummin muuta. Jatkakaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Argh.. alkaa olla pienoinen rock:n yliannostus jo edessä, kun en edes kovin välitä kyseisestä tyylilajista. Siltikin, tämäkin viisu on ihan laadukkaasti tehty, kaikin puolin. Osaamista löytyy, eikä soundeissakaan ole mitään korvaan sattuvaa moitetta. Siltikin, tässäkin voisi olla hieman enemmän munaa. Laulaja olisi voinut revitellä hieman enemmän äänellään, joka tuntui nyt hieman varovaiselta ulosannilta. Jossain välissä myös vaikutti hieman, että laadukkaan sisällön sijaan olisi sorruttu sooloilemaan turhan paljon, vaikka ihan hyviltä kuulostivatkin. Lopulta ei oikein jäänyt mitään erityistä mieleen, kuten monien lajitovereidensakin kanssa on käynyt. Hieman kesy, mutta keskitason ylittävä rock-kappale. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä on vissiin jo kuudes rock kappale putkeen, alkaa helvetti vieköön hieman puuduttamaan. Anteeksi mahdollinen vaikutus arvosteluun. Nimi on jotenkin kamalan tuttu, olenkohan arvostellut tämän aikaisemminkin? Siitä huolimatta, tällaista perus-rokkia näyttäisi olevan tarjoilla. Jälleen, en löydä mitään erityisempää vikaa soitannollisesti, enkä suuremmin soundejenkaan osalta, mutta silti tämä tipahtaa siihen "taustamusiikki-kategoriaan". Tämä on jotenkin vaan niin liian kuultua. Ei herätä sellaista "mitäs tämä on?!"-tunnetta. Viimeisimpään lauseeseen viitaten, ei kyllä moni muukaan genren edustaja tätä tee. Tässä oli sentään ihan mukavia tunnelmia välillä, kertosäkeen osalta, mutta niin kovin tavanomaista. Myönnettävähän se on, ettei minun pitäisi edes arvostella tällaisia, koska olen täysin pilaantunut huonon musiikkimakuni saastaamana. Siltikin: sanon että tässä voisi olla potentiaalia, ja ehkä jo onkin. Tämä on arvaus (ja 50% mielipide). | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
1. En pidä tästä. 2. Koska se ei edusta musiikkimakuani. 3. Mutta kommentoin silti: Ihan aluksi tässä tekeleessä miellytti hieno äänimaailma. Soundit olivat kohdillaan, joten kuuntelijan on helppo keskittyä ahmimaan sisältöä, jonka kuuluu olla se tärkein. Nyt kun olen sanonut tuon, iskee se ahdistavuus... en vaan osaa kertoa mitään, koska tämä kuulostaa niin kovin ihanmiltävaan. Tunnustan olevani paatunut extremisti musiikin suhteen, ja olen yleisesti ollut jyrkkä artisteille, jotka sahaavat vanhoja latuja kuin kymppitonnin miljardit tuotantokaudet konsanaan... vaan ymmärän senkin, ettei pyörää ole joka kerta tarkoitus keksiä uudestaan. En keksisi omista epämieltymyksistänikään huolimatta, miksei tämä olisi hyvä kappale. Rullaa, tietty osaaminen haisee, eikä mihinkään naamioimattomiin sudenkuoppiin olla pudottu. Ainiin, plussaa noista koskettimista, vaikka en arvosanaa osaa antaakaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mikähän siinä on että kun avaan kommenttiringin, saan heti 10 ekaa biisiä rokkia, jos jonkinlaista? Tämä ei ole hyvä asia, koska en pidä kyseisestä tyylistä, ainakaan näin perinteisemmillään. Tämäkin kappale edustaa sitä jonkinlaista inhoamaani puolta kyseisessä genressä, että tyydyn vain yrittämään. Inhosin laulua ja sanoja aivan estoitta. Kitarat taasen hoitivan hommansa ihan kohtalaisen mallikkaasti, joskin kliseisen varmasti. Soundit olivat ihan ok-tasoa, hieman ohuet paikoitellen. Rakenteelliset ratkaisut eivät juuri tarjonneet mitään "ahaa-elämyksiä", vaan eipä se ole aina tarkoituskaan, kuten tässäkään tapauksessa tuskin. Yhteenvetona minulle täysin vierasta tyyliä oleva kappale, josta en pitänyt ollenkaan, mutta tekijöille, kaikesta ennalta arvattavuuksista huolimatta, varmasti kova veisu (ja se on siis tärkeintä, eikä tällaisten nurisijoiden mielipiteet) :) | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan mukavasti toteutettua äänimaisemaa. Itse en ole kovinkaan tällaisen soundtrack-musiikin ystävä, mutta voin siitä huolimatta kuvitella tämän johonkin elävään pätkään. Soundit ja yleinen ilmapiiri (jonka laskisin tärkeäksi tässä genressä) ovat "ihan mukavat", mutta aihe tuntuu jotenkin turhan loppuunkulutetulta. Onko vika sitten minun päässäni, mutta miksi tuntuu että kaikkien mielestä itkevät narrit olisivat jotenkin hyvä aihe? Aiheesta jatkamme. Kuten sanoin, olisin ainakin itse mieluusti hukuttautunut johonkin muuhun tunnelmaan, kuin siihen ikiaikaiseen "sit ku pelleilijät vääntää tippaa". Näin ollen ratkaisu jätti hieman helpohkon vaikutelman. Tämä nyt oli kuitenkin se mitä itse sain muutaman kuuntelukerran perusteella päähäni. Varmasti monet saavat tästä enemmän irti, koska kyseinen genre on niin mielikuville altis. Omat mielikuvani eivät tällä kertaa miellyttäneet, mutta teknisenä suorituksena positiivisen kelvollinen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mietin juuri tänään, miksen ole tutustunut ollenkaan tähän projektiin ja annoin sille tämän kappaleen kautta mahdollisuuden. Miellyttävän pahaenteinen äänimaailma, joka kohoaa varjon lailla yllesi kappaleen valuessa eteenpäin vaappuvin askelin. Rune:n ulosanti kruunaa tämän kokemuksen, tehden siitä äärimmäisen väkivaltaisen. Tulee mieleen sellainen perunakellarin/muuntajan/messinkikaiteiden -makuinen päiväkävely kunnes päästä napsahtaa se verisuoni kesken kirkkaimpien pakkaspäivän auringonsäteiden kohdatessa krapulaiset silmäsi. Hypnoottisuutensa tähden, olisi tässä ollut hyvin aineksia pidemmäksi ja häiritsevämmäksikin kutoutuvaksi kokemukseksi. Hieman karu, mutta toimii! Pitää kuunnella muitakin. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
En tahdo jaksaa enää. En ole saanut mitään muuta kuin rockia kommenttiringistä noin kymmeneen biisiin. En sano että näistä olisivat monet olleet mitenkään huonoja, kuten tämäkään, mutta ei vain genreen perehtymättömänä kohta ymmärrys riitä. Ok, lopetetaan se valitus ja kommentoidaan: Tällaista turvallisenoloista perusrokkia tuntuisi olevan. Eli vaikea haukkua mitenkään, mutta toisaaltaalta kehuakaan. Laulaja oli tässä taasen se heikoin lenkki, kuten niin usein tämän genren tapauksessa. Alussa kuulosti miellyttävästi soinniltaan Yrjänältä, mutta lopulta paljastui aika heikoksi tapaukseksi. Harjottelua lisää, ehdottomasti. Jälleen tällainen taustakappale. Ei, ei se ärsyttänyt, eikä vanginnut mitenkään erityisemmin, vaan lipui siellä takana esittäen asiansa puolikuuroille korville. Tätä mieltä olen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Joskus kaikki loksahtaa kohdilleen. Se hetki on tässä ja kestää kokonaiset 3 minuuttia. Olet saavuttanut konseptisi täydellisesti ja tunnelma on niin tiivis että se ei mahdu enää äänenä korvista sisään. Lyhyesti; oikeat elementit, niiden oikea käyttö ja transsitila. Tämä ei ole kappale, vaan tila. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Onpahan painostavaksi saatu kipale. Nythän olisinkin kaivannut rujompaa lähestymistä rytmipuolelta, mutta aivosähköä oikosulkevat "lähetykset" monotonisen pinnan päällä pelastavat paljon. Itseasiassa tämä on melkoisen salakavala sekä hypnoottinen kipale, joka saavuttaa tietyssä tilassa ja tietyllä asennoitumisella. Turhan analyyttinen näkökulma vain pilaa kaiken. Hieman sitä tuhovoimaa taustarytmiin... vaihteluakin meinasin ehdottaa, mutta se tulisi ainoastaan kysymykseen erilaisilla tarkoitusperillä, sekä osoittautuu todennäköisesti turhaksi, kunhan hälyäänen verkosto aukenee hieman useampien soittokertojen myötä. Hyvän sukan olette poijjaat kutoneet! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
En koe olevani "melodisen hevin ystävä," mutta en oksentanutkaan. Ihan tällaista rullaavaa ja keveää, eikä soittotaitoakaan puutu. Kappale oli vain niin kovin tavanomaisen kuuloinen, ettei se jaksanut minua kiinnostaa. Tämä oli tietysti vain oma kärpästen asuttama mielipiteeni, ja uskonkin että mainitsemanne kuuloluiden viehätys toteutuu "kohdeyleisön" korvissa. Kertosäkeessä löytyi tarttuvuutta, sekä hyvä laulumelodia. Olisinkin kaivannut laulua hieman kovemmalle, kun se tuntui hieman hukkuvan soitinten alle. Positiivista kappaleessa olikin, ettei se sortunut liiaksi imelyyteen keveydessään, vaan kesti kuuntelua. Minulle kuitenkin perinteisyydessään turhan sopimaton. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hyvin toteutettua perusrokkiahan tämä on. Painotan nyt sanaa _perus_, sillä eniten minua risoo tällaisissa se, ettei mitään omaa ole oikein saatu mukaan. "Tietenkin" uppoaakin varmasti kuulijoihin, jotka eivät hae musiikilta mitään vaarallista ja outoa, vaan miellyttävää ja turvallista perusmateriaalia, kaikkine tyylilajin kliseineen. Vikana olikin yllätyksettömyys ja tylsyys. Minuun kun ei tällainen tunnelmarokki oikein iske. Soitto toimii, kuten kappalekin näin yleisesti. Tarkoittaen, että se rullaa läpi kestonsa ihan kivuttomasti. Ylettömän aneemisen syntikan (soundi) olisin jättänyt pois, sekä taustalaulut, jotka tuntuivat jotenkin irrallisilta. Lopulta toteankin, ettei tässä juuri mitään isoja vikoja piile, mutta ei oikein mitään mistä pitäisinkään. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jälleen hieman perinteistä poikkeavaa metallia, jonka luen yleensä plussaksi. Tämä oli kuitenkin hieman hajanainen kokemus, ja jotkut vaihtoehtoelementit tuntuivatkin itsetarkoituksellisilta. Punainen lanka ei komeillut silmieni edessä. Ei, vaikka etsin sitä kukkapenkistäkin. Mutta soittotaitoa on. Sitä on, varsinkin rumpalilla, joka jaksoikin ilahduttaa muutamilla hyvillä kikoillaan. Laulu oli edelleenkin hieman vieraan oloinen, eikä minun pääkoppani sisällä yhtynyt biisin kanssa sillä riettaudella, kuin eläimellisempi ulosanti olisi. Osaamista ja ideoita siis on, mutta nyt niistä oli koottu vain turhankin sekava viritelmä, joka ei jättänyt mitään mieleen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kovasti tuli Arcturus mieleeni tästä, ainakin joistain kohtaa. Liekö syynä rumputyöskentely, mutta hra Blombergiin verrattavan kannuttelijan (tyyliltään) ei häpeää tulisi tuntea. Kokonaisuudessaan kappale oli ihan kiinnostava ja ideat kunnianhimoisia. Vaikka soitto toimiikin hyvin ja kappaleessa on persoonallisuuden tuntua, se jättää kuitenkin hiukan sekavan kuvan jälkeensä. Tarttumapintaa olisi siis kaivattu lisää. Soittajien edesottamuksista en juuri moitteita löydä, mutta laulu ei ihan ollut mieleeni. Tunnelmakohdat olivat kappaleen miellyttävintä antia, mutta välillä laulu ei vain oikein tuntunut istuvan kokonaisuuteen. Yhteenvetona: kuulemani kappale oli ihan persoonallisen kuuloinen, mutta ei oikein napannut otteeseensa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ja taas rokkia... onneksi tämä onkin erittäin kypsän kuuloista rokkia. Soittajilla/laulajilla on taito hallussaan, ja sitä käytetään hienosti. Kappale on rakenteeltaan ihan kiinnostava, sekä kertosäe tarttuva. Taustalaulut jäivät vain hieman paitsioon. Kitaratyöskentelyä on ilo kuunnella, eivätkä sounditkaan pilaa iloa. Vaikken olekkaan lajityypin ystävä, en näe syytä sille miksei tämä menestyisi. Hieman omaperäistä kosketusta (josta jaksan aina nillittää) tämä kaipaisi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Todella maukkaan kuuloista, sateista musiikkia. Enpä ole juuri tähän genreen tutustunut, mutta tämä artisti antaa yhden hyvän syyn lisää tutustua. Taitavaa ja tunnelmallista. Suvantokohdat ja niistä hiljalleen rakentuvat nosteet toimivat hienosti, vaikkakin irroitteluun olisi ollut enemmänkin varaa. Hienoissa tunnelmoinneissa oli joissain kohtaa siis pientä pidättäytyneisyyden tuntua. Jousisoittimet (viulu?) olivat ehkäpä se vahvin alue tässä maalailussa ja toivatkin mieleeni mestarillisen the Grails:in. Taitoa löytyy ihan selkeästi, sekä näkemystäkin. Ehkä jonkinlaista luomisen hulluutta olisin kaivannut vain lisää, sillä välillä tämäkin hieno tunnelmointi uhkaa vaipua taustamusiikin alhoon. Kappale jaksaa kyllä kiinnostaa, muttei repäise niin kovaa, kuin ehkä voisi. Aidot rummut saattaisivat myös tuoda roimasti lisää lämpöä ja nyansseja. Hieno kappale, joka antaa toivoa paremmastakin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan kelpo rokkia, josta allekirjoittanut ei kuitenkaan osaa mitään koskaan sanoa. Ei ole siis todellakaan soittolistojeni mukaista musiikkia, mutta yritän kuitenkin sanoa jotain rakentavaa. Ihan ensiksi kiinnittyy huomioni huolellisesti mietittyihin osasiin ja taitavaan soitantaan. Soundit ovat erittäin hyvät ja voisinkin kuvitella kuulevani tällaista ihan radiosta, huomaamatta kyseessä olevan mikseriartisti. Kertosäe on tarttuva ja biisi saakin varmasti ansaitsemansa huomion omassa lajissaan. Kokonaisuus ei juuri tarjoa valittamista, mutta omassa pienessä mielessäni tämä hukkuu kuitenkin mitäänsanomattomuuden suohon. Helppoa kuunneltavaa ja yllätyksetöntä. Minä ainakin olisin kaivannut jotain kekseliästä ja omaperäistä, vaikka sitä tuskin onkaan tämän kappaleen tarkoitus tarjota. Ei valittamista, muttei mitään minuun vetoavaakaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
En ole oikein koskaan ollut sinfonisemman bläkityksen ystävä, mutta on jumaliste tällä kertaa sanottava, että on onnistuttu! Todella hienoja avaria tunnelmia ja melodioita, erittäin toimivan naislaulun kera. Soittajat hoitavat pääosin omat tonttinsa mallikkaasti eikä soundeistakaan ole suuremmin valitettavaa. Jylhä meininki. Hieman täytyy itkeä rumpujen soundeista, jostain turhista rytmillisistä kikkailuista, sekä kliseisestä kuiskailukohdasta. Virveli tuntui paikoitellen häiritsevän pahviselta, ja joissain kohdissa tuntuu, että on yritetty jotain nerokasta rytmittelyä, mutta mopo karkaa käsistä. Ihan mielenkiintoista toisaalta, mutta kun ei oikein tiedä kuseeko soitto, vaiko onko kyseessä jokin käsittämätön idea. Murinaan olisin myös kaivannut vaihtelua, joskin laulupuoli oli näinkin ihan toimiva. Kokonaisuudessaan biisi on täynnä tunnelmaa, taitoa (varsinkin koskettimet ja naislaulu) ja ideoita. Hieman hajanainen paketti, joka tulee ilmi mitä pidemmälle loppua kohti mennään. Aivan kuin kaikki ideat olisi haluttu tunkea samaan biisiin. Nyt muuten niin loistava kokonaisuus ei oikein tarjoa tarttumapintaa. Hattua on silti nostettava, sillä potentiaalia on. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oikein tunnelmallinen. Unettava. Ei tosin ollenkaan sellaista musiikkia, jota kuuntelisin aktiivisesti, tai muutenkaan. Kevyttä rokkiahan tämä on, ja ihan hienosti toteutettua. Soundit ovat hiottuja (ei välttämättä hyvä asia, sillä itseäni viehättää räkäisempi ulosanti) , sekä melodiat ja eri osaset selkeästi huolella mietittyjä. Äänimaailma olikin mielestäni turhan kesy ja harmiton, vaikkakin pidin joistain "unenomaisista" syntikkasoundeista. Kappale tuntui välillä hieman turhan tylsältä, ja jonkinlainen irroittelu olisi voinut piristää. Laulu ei ihan joka kohdassa tuntunut istuvan luontevasti taustaan, vaikka laulaja suoriutuikin kokonaisuudessaan urakastaan ihan hienosti. Naislauluista plussaa! Vaikea minun on tätä sen kummemmin genreen vihkiytymättömänä analysoida. Kuulostaa taidokkaalta, valmiilta pop/rockilta. Varmasti sellaista, joka uppoaa musiikin valtavirtaa seuraaviin ihmisiin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oho. Kerrankin mielenkiintoista metallia. Tunnelma oli painostava, ja äänimaailma todella kiinnostava. Uskallus kokeilla erilaisia elementtejä ja tyylejä saa minulta aina kehuja. Rumpalin (jos nyt lihaa ja verta oli..)työskentelyä oli ilo kuunnella, ja kitarat jylläsivät kuristavana vallina. Soundit olivat mieleeni, mutta rumpuja olisi voinut kääntää aavistuksen kovemmalle. Laulaja varmaan tietääkin muistuttavansa hieman ääneltään/äänenkäytöltään Mansonia, mutta se ei juurikaan minua häirinnyt. Kokeilevia elementtejä olisi ehkä voinut tuoda vieläkin hieman lisää, mutta tällaisenaankin tämä oli erittäin hyvä. Kappale rullaa sulavasti ja kertosäe tarttuu päähän. Hienoa. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tunnelma oli ihan hieno, joskin hieman väärä juuri tähän ajankohtaan. En oikein tästä balladipuolesta itse perusta, eikä kappale juurikaan siksi liikuttanut. Elementtejä olisi voinut olla lisääkin, jotta kiinnostavuus olisi säilynyt. Laulu oli tunnelmaan sopiva, vaan ylimääräiset laulut tahtoivat hieman pilata sitä (en nyt keksi nimeä sille, mitä haen.) Olisi nimittäin toiminut paremmin ihan "raakana." Lisäksi mikki päälle/pois -kohinat häiritsivät tunnelmaa. Tällaisenaan kuitenkin melko toimiva paketti, joka vaatii ehdottomasti oikean ajankohdan ja tunnetilan. Hieman värikkyyttä lisää, sekä pieniä korjailuja soundeihin, niin olisi vieläkin toimivampi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hieman hajanaisella menolla alkoi tämä. Hienoja melodioita jälleen, mutta tuntui koko ajan ettei itse tunnelmaan pystynyt keskittyä, kun joutui pitelemään käsiin (korviin?) hajoavaa biisiä kasassa omassa mielessään. Rummut ovat yksi heikoista lenkeistä tässä, ja suosittelenkin että mietitte jatkossa rytmillisiä ratkaisuja tarkemmin. En tiedä onko nyt vain yritetty liikaa ja liian vaikeaa, mutta usein yksinkertaisetkin ratkaisut ovat rutkasti parempia kuin kasa kikkailuja. Melodioista ja varsinkin koskettimista on annettava taas päänsilityksiä. Tunnelma on tiivis, joskin se voisi teidän käsissänne olla jopa leikeltävän tiivistä. Taitoa on, sekä ideoita. Naislaulu on aivan loistava, sekä murinat kelvolliset (joskin kaipaisivat vaihtelua, mielestäni). Jostain syystä tässä kappaleessa soundeihin jäi ikäänkuin "aukkoja", eivätkä vaisut rummuttelut, kitarat ja jylhät orkestraalit täysin sulautuneet yhteen. Muhkeampaa olisi voinut olla siis äänivalli. Kappale paranee valtavasti loppua kohti, joka onkin todella vahva. Täytyy todeta, että osaatte nostatuksen ja maalailun jalon taidon. Nyt kun hienoja ideoita mietitään hieman lisää, mikä käy mihinkin parhaiten... tarttumapintaa lisää, harjoitusta ja ehkä jopa lisää omaperäistä kosketusta (joka ei tämän päivän metallimaailmassa varmastikaan ole pahitteeksi) , on teillä kyllä mahdollisuudet pitkälle. Onnea. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mielestäni ehkä tämän kolmikon ehein kappale. Johtuuko sitten siitä, että ratkaisut ja rytmit ovat suoraviivaisempia, vaiko siitä että tempo on alhaisempi... Minuun tämä ei kumminkaan niin vaikuttanut, musiikillisesti, kuin muut kaksi. Ehkäpä jollain perverssillä tavalla pidin hajoilevista rytmeistä ja persoonallisen oloisesta "mokailusta" :). Vakavasti ottaen; melodiat ja tyylitaju säveltämisessä on jo kehuttu moneen otteeseen minunkin toimesta kahden muun kappaleen kohdalla, joten en sen suuremmin siitä aiheesta ala lätisemään. Paketti siis pysyi tällä kertaa paremmin hansikkaassa, mutta kappale oli samalla hieman tylsä. Jatkossa toivoisinkin kuulevani teiltä rivakampaa materiaalia, kunhan yhteensoitto saadaan viilattua tiukemmaksi ja paketit pysymään kasassa. Tämä nyt oli sellainen kappale, josta ei löytynyt kovinkaan kommentoitavaa, haukkuja tai kehuja. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Toinen kappale teiltä jo tänään ringissä. Mielestäni tämä oli hyvin yllätyksetön ja kliseinen kappale, varsinkin sanoitusten osalta. Soitto kyllä rullaa, mutta kun ei tällaista vain jaksa yksinkertaisesti. Ainakaan minä en jaksa. Perusrokin oppikirja on kyllä selattu ja perushuttua on sen perusteella keitelty. Varmasti lajityypin ystäville ihan positiivinen kokemus, mutta omaperäisyyden haikailijana tämä ei minulle toiminut. Nyt kun soittimia osataan soittaa ja riffejä on kasassa, niin kannattaisiko miettiä jotain velmua ja erikoista, millä erottua siitä syvänharmaasta massasta? En ala neuvomaan, mutta eväitä teillä varmasti olisi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hieman rauhallisempi ote. Rullaa mukavasti eteenpäin, ja tunnelma on jälleen melko erikoinen. Kuitenkin melko vaisu esitys, verrattuna loistaviin Kiroamiin. Olisi saanut nimittäin vainota enemmän. Nyt kuulija pääsee liian helpolla, eivätkä korvat vuoda. Pahaenteinen tunnelma kieltämättä on, mutta ei vain aivan loistavia suhinoita lukuun ottamatta iske minuun, täysin. Jonkinlainen rienaaminen voisi tuoda tähänkin kappaleeseen sitä kaivattua särmää. Vaikka kappale onkin kaikinpuolin hyvin tehty, ja soundit ovat kohdallaan, on se ainakin minulle turhan "helppo" pala purtavaksi. Tai sitten en vain saavuttanut siitä jotain olennaista. Kyllä tätä silti mielellään soittaa: kasi. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ja lisää heavy metallia. Vaikeaa, mutta yritän silti. Energistä materiaalia taitavasti soitettuna. Vaikken olekkaan tällaisen metallin ystävä, voisin melkein veikata, että tyylilajin kliseet ovat ahkerasti kierrätyksessä. Ei välttämättä mikään huono asia, mutta nykyään metallin ylitarjonnan aikana se edesauttaa melkoisen tehokkaasti unohduksen alhoon hukkumista. Soittajat siis osaavat hommansa, eikä laulukaan huonolta kuulosta. Repivyyttä ja virtaa olisin kaivannut lisää. Soundit ovat kunnossa ja biisi rullaa hienosti eteenpäin. Kertosäekin on tarttuvaista sorttia. Yhteenvetona kelpo metallia, joka ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta auringon alla. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olihan tämä ihan rokkaava, mutta missä se alternatiivisyys viipyy? Oikeastaan ihan näpäkkä veto, mutta niin kovin junnaava. Ehkä se johtuu vain minusta, sillä jos jonkinlaista metallia on vuosien varrella tullut vastaan, mutta en keksi oikein mitään elementtiä, mikä tämän kappaleen erottaisi edukseen tuhansista ja taas tuhansista samanlaisista. Varmasti tiedättekin, että nykyään metallin suuren tarjonnan takia on vaikeaa olla se neula heinäsuovassa. Tämä ei kuitenkaan ainakaan meikäläistä pistä. Kitaroinnissa oli rokkaavaa ideaa, eikä soitannasta muutenkaan ole kovin valittamista (laulu oli jopa ihan oivallinen), mutta nyt se ei vain oikein riitä. Kappaleesta jää kyllä käteen jotain, mutta se ei silti kiinnosta. Mutta minä olenkin tärveltynyt ja povaan että lajityyppiin vielä kyllästymättömille tämä toimii. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Minua häiritsivät kaikkein eniten soundit. Joko niiden munattomuus, tai epätasapaino. Syntikka-soundit olivat mielestäni aivan hirveät, ja kappale olikin parhaimmilaan, jyrätessään vain kitaran ja rumpujen voimin. Rummuissa pääsemme tähän epätasapainoon; siinä missä teknobiitti jytää ihan mukavasti, hukkuu koko rumpuraita tuplabasari, tms. "normaaleissa" rumpukohdissa täysin. Menee siis munattomaksi tikutukseksi. Riffittely oli ihan hyvää, mutta sen teki arvottomaksi pintaan hyökyvät, karmeat syntikat/samplet, niin soundillisesti, kuin sointukuvioiden osalta. Onhan tässä potentiaalia, kyllä. Mielestäni seuraavaksi kannattaa panostaa siihen, että soundit kuulostavat hyvältä. Varsinkin rytmipuolella tämän tyylinen metalli vaatisi sitä jyrää ja jyskettä. Kokeilemalla ja miksailuun vielä hiukan enemmän panostamalla jatkaisin. |
6
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kommentoin nyt samaan pakettiin molemmat osat. Näinkin minimalistisista tunnelmapaloista intensiivisen kokemuksen luominen on taitolaji, jossa ollaan tässä tapauksessa onnistuttu. Erittäin kiinnostava, orgaaninen äänimaailma, joka on silti erittäin kylmä ja kolkko. Minulle tuli tästä tyhjyys tai syvä kuilu mieleen. Toimisi ehkä tietyssä mielentilassa/ilmapiirissä paremmin, kuin näin päiväsaikaan, juuri heränneenä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten "vaihtoehtoisilla" tavoilla voidaan tuottaa erittäin palkitsevaa ja mielikuvia herättävää ambienssia. Miinukseksi laskisin ainoastaan lyhyen kestonsa, koska tällaista olisi voinut kuunnella pidempäänkin, ikäänkuin upotakseen syvemmälle. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kylläpä oli piristävä tuttavuus. Oppressionia kuulleena osasin kuitenkin odottaakin taidokasta soitantaa, ja loistavia melodioita. Lauluääni ei ollut ollenkaan mieleeni, vaikka tämän kaltaiseen musiikkiin varmasti sopiikin. Kitarariffit ja kappalerakenne olivat onnistuneet, vaikkakin jonkinlaista koukkua olisin kaivannut. Nyt kappaleesta ei jäänyt oikein mitään mieleen. Tämän tyylilaji kuitenkin todennäköisesti vaatii enemmän syventymistä, eikä kappale kuitenkaan missään vaiheessa käynyt tylsäksi. 6.09 min meni yhdessä hujauksessa. Koskettimista ISO plussa. Aivan loistavia melodioita, jotka sulautuivat kitarointiin saumattomasti. Eli teennäistä, irrallista pimputtelua ei tullut vastaan. Miinuksia tuleekin sitten kitaroiden ja konerumpujen soundeista. Enemmän särmää kaipaisivat. Kaikesta huolimatta näin hieno esitys ansaitsee kasin, uutta mielenkiinnolla odotellessa. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Huumoripoppia siis.. en oikein osaa suhtautua tällaiseen mitenkään, koska konsepti ei minua huvittanut. Sen sijaan, että sanoitukset ja laulu olisivat huvittaneet, ne vain ärsyttivät. Musiikillisesta puolesta on paha mennä mitään syvällisempää sanomaan, koska ilmeisesti sen perimmäinen tarkoitus on vain tukea "humoristista" ulosantia. Pelkiltään tausta on vain kohtalaisen ankea. Kokonaisuudessaan kappale varmasti toimii, jos sen tarjoama huumori puree. Minuun se ei kuitenkaan purrut. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olen pitkälti samaa mieltä edellisten kommenttien kanssa siitä, että kappale on hieman turhan lyhyt. Juuri kun alat uppoutua äänimaailmaan, se yhtäkkiä loppuu. Kappaleessa vallitsee erittäin häiritsevä ilmapiiri ja kylmä, valkoinen olotila ottaa hiljalleen valtaansa. Odotin koko ajan, että ääni kävisi kimppuuni, mutta kappaleen loppu oli hieman pettymys. Uhkaava tunnelma kiusaa kuulijaa ja mielestäni näinkin vahvaa tunnelmaa olisi voitu pitää yllä hieman pidempääkin ja laskea lopuksi ääni pahaa aavistamattoman kuulijan päälle. Ei tästä oikein pahaa sanottavaa löydä. Tällaisissa kappaleissa tunnelma on ehdottomasti tärkein, ja nämä kuulemani kipaleet ovat sen onnistuneet luomaan. Ihan ilman ympäristön apukeinojakin. Hyvä! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan hyvän kuuloinen biisi. Voisikohan tätä jo kutsua disko-industrialiksi...? Säröinen rytmi vaikuttaa aina allekirjoittaneeseen, vaan sitä olisi saanut käyttää tässä ronskimmin. Monotoninen meininki, jota jää kuin naulittuna seurailemaan. Lopuksi pettymyksen tuottaa juuri ehkä se, että odottelu ei tuota hedelmää. Vaihtelevuutta tästä mielestäni puuttuu. Kuitenkin sen verran vahva esitys, että kasi napsahtaa. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
"Jamittelua", tuli mieleeni. Vaikkei tämä kappale, tai yleensäkään tämän tyylinen kitarailmaisu minulle mitään tarjoa, ei tätä voi kovin haukkuakaan. Kuuntelukokemus ei siis ollut tuskallinen, vaikkakin se oli hieman tylsä. Jotenkin vain tuntuu, että tällainen on niin moneen kertaan tehty ja kuultu. Taustalle ihan kelpo fiilistelyä, muttei tätä kyllä jaksa aktiivisesti kuunnella. Kitarointi oli ihan näppärää, enkä tekniseltä puolelta juuri valittamista keksikkään. Itse haen kuitenkin aivan toisenlaisia tunnelmia, joten tämä ei valitettavasti mitenkään iskenyt. Ei huono kuitenkaan, mutta jonkinlaista omaperäistä ja poikkeavaa olisin kaivannut mukaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
testiä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
ja laitetaan tämäkin taas näkyviin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hömm, taisi olla teidän kappaleita kun viimeksi arvostelin, jolloin valitin mielenkiinnottomuudesta. Nyt oli jo hieman mielenkiintoisempaa tavaraa, toi jopa mieleeni the Skreppers:n, josta pidän kovasti. Hienoja ideoita löytyi soitannon puolelta, ja miksei laulustakin, vaikkakin olisin halunnut hieman enemmän revittelyä. Kaikkien osalta. Tuntui siis että koko ajan hieman odottelee että kun repeäisi, mutta kun ei... Vähän kuin känninaimista kun ei meinaa tulla ollenkaan. Helvetin hyvin tehty muuten, ei siinä mitään, mutta henkilökohtaisesti olisin kaivannut sellaista kliimaksia. Ehdottomasti parempi kuin se ensimmäinen biisi (en voi muistaa nyt :D) jonka teiltä kuulin. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Auh. Rök, tosiaan. Ihan aluksi on annettava boonusta tooodella riipaisevasta tulkinnasta. Siis ei helvetti! Nauratti ainakin kovin, ja voinkin todeta että laulajalla on meno kohdillaan. Tuskaa. Ihan tällaista perus teräsmuna-rokkia, jossa itse biisi jää hieman harmillisesti em. kultakurkun edesottamusten alle. Välillä tässä onkin ihan sellaista singalong -meininkiä, eikä umpitunnelissakaan tarvitse huolehtia, pysyykö melodiassa. Kappale ei piristävästä vokaalipuolestaan huolimatta ole kovinkaan säväyttävä, tai mitään uutta tarjoava. Saastaisen kaunista tämä siltikin on, ihan itkettää. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Kitarasoundi ja -työskentely oli aivan Saatanan mättävää. Heti alusta asti alkoi tulla turpaan oikein kunnolla ja paskaa puskemaan housuun. Hetken aikaa mietittyäni, että koskahan tämä kitaraintro loppuu, tajuan että rummut ovat koko ajan säksättäneet anteeksipyytävinä taustalla. Kerrotkin tuossa, että "...säädän soundit kohdalleen," joka on siinä mielessä huojentava uutinen, että laita nyt jumaliste hieman köröä ja rötjöä sinne patteristoon. Laulu onkin sitten se toinen kehujen aihe. Likaista rääkynää, joka tuo välittömästi mieleen TUBE:n, kuten yleinen tunnelma muutenkin. Tämä ei ole ensinkään huono asia, vaan kertoo materiaalin vihaisuudesta paljon. Laululle soisin kuitenkin ehkä vielä hieman aggressiivisemman otteen, jotta se tukisi kokonaisuutta täydellisesti. Kokonaisuus ei juuri yllätyksiä tarjoile, vaan jyllää tunti turpaan -periaatteella päälle, kuin härkälauma. Toivottavasti lisää tulee, mutta pienen viilauksen kera. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tahmeaa. Astmakohtaus. Aivan hillittömän ahdistava tunne valtasi näin yön tunteina. Kuumeisena tämä sai aikaan epämiellyttävän psykoosinomaisen tilan. Kappaleen loputtua tuntui siltä, että on yskittävä se sisäänhengitetty pölypussin sisältö pois. Ja nopeasti. Raivoisa yrittäminen ja sen turhuus. Rikkoutumattoman muovikelmun läpi vesisammiosta. Pahaa pakoon upottavalla suolla. Kokonaisuudessan erittäin hyvä minimalistinen tunnelmapala, joka ansaitsee kasin. Ehkä jonkinlaista lisäelementtiä olisin kaivannut, jotta ahdistus olisi ollut täydellinen. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Heh. Melko ristiriitaisia ajatuksia herättävä otus tämä maskottinne. Menevää metallia, josta tuli ihan positiivinen olo. Ihan alkuun häiritsivät soundit, joista puuttui mielestäni se kovin särmä ja muna. Hieman ohutta siis. Kitarat tuntuivat myös alkuun jyräävän turhan pinnalla, mutta tasoittuivat osaansa. Kappalehan on kumminkin kokonaisuudessaan oivallinen. Tarttuvaa, groovaavaa paahtoa sopivan härskillä asenteella pilke silmäkulmassa. Ei todellakaan omaperäistä, mutta rehtiä ja toimivaa. Soittotaitoa löytyy ja bändin yhteistoiminnan sulavuus kertoo kokemuksesta (vaiko häh?). Toisaalta en jaksa tämän tyylistä musiikkia pitkään kuunnella, mutta on myönnettävä, että tämän jaksoi kivuttomasti montakin kertaa putkeen. Meininki taitaa olla se pointti tässä, ja sellainen on tosiaankin onnistuttu luomaan. Kertosäe jää soimaan päähän. Aivan varmasti. Haaaruuulf the Waaaruuuuulf! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ja materiaali vaan paranee kahlatessa... Näitä on tosissaan vaikea arvostella, koska unohdan aina kuuntelevani demoa, enkä "ammattilaisten" studiolättyä. Astetta nautinnollisempi pala minun korviini tämä kakkonen, rytminen ratsastelu potkii luisevaa persettäni ja viimeistään akustinen herkuttelu ja sitä seuraava soolo tekevät tikkunekkua kuuloelimilleni. Mikäs siinä kun osaa, sano. Ei tästä nyt vain voi omaperäisyyden puutteestakaan huolimatta olla diggailematta. Hiottua, vaan ei silti liian kliinistä tappamaan sen mättävän fiiliksen ja grooven. Vaikutteiden/idolien äärellä ei tarvitse kyllä yhtään hävetä. Kuten edellisessä tuli mainittua, täyden kympin suoritus tämä ei kuitenkaan minun musiikkimakuuni suhteutettuna ole. Helvetin hyvää melodöödistä, vaan ainakin omissa korvissani, hukkuu vielä liikaa massaan. Sääli. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Nonhiin. Laiskuuttani yritän arvostella nämäkin teokset nyt, vaikka lätty on ollut by-teidän-kitaristi-jollain-ihme-konstilla käsissä jo kuukausia. Eli, leikkaa paska ja asiaan: Tällä kertaa TAITO on se yleisavain, joka survotaan viattoman kuulijan "lukkoon" kuin karvainen nyrkki tullissa. Tämä ei oikeastaan ole ollenkaan makuni mukaista jyystöä, vaan onhan se myönnettävä, että pojilta heruu taitoa vaikka minullekin jakaa. Tyylille ja vaikutteille pysytään selkeästi uskollisina, ja arvatkaapa mitä? Sehän toimii, kun muistetaan rehellisyydenkin nimissä paiskoa turpaan. Kunnolla. Itse en koe enää nykyisin pitäväni hyvästä musiikista, vaan omaperäisestä räpellyksestä. Tämä lienee siis syy siihen, miksi kaikesta loistokkuudestaan huolimatta musiikkinne ei tukista juurista asti. Yleisesti, soitanta on ammattimaista ja kitaristia olen joskus tainnut jo kehuakin. Ville paukuttaa tarkasti ja luo turvallisen rungon melodödöllenne. En nyt muista mainitsitteko jotain laulajan vaihdoksesta, mutta chaotics ykösellä en keksi valitamista laulujen osalta. Koska soittotaitoa löytyy ja oivallinen pohja mistä ponnistaa, toivoisinkin hlökohtaisesti kuulevani jatkossa hieman omaperäisempääkin tykitystä. Eväitä varmasti löytyy. Ja lopuksi: Poijaat ja rattopoijaat! Nähkää Blood-Stained livenä, kuten eits suuressa viisaudessaan tiesi jo kertoakin. Pesee vaikka mattonne, jos ei muuta. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Loistavaa. Kappaleessa on minimalistisista elementeistä onnistuttu luomaan erittäin intensiivinen tunnelma, jollaiselle on aina nostettava hattua, varsinkin kun tämän tyyliseen musiikkiin kotimaisten artistien kohdalla harvoin törmää. Äänimaailmasta ja tunnelmasta tuli hieman MZ.412:n vanhempi tuotanto mieleen, enkä pitäisi sitä niinkään huonona asiana, mutta kuten edelläkin jo mainittiin, olisin itsekin kaivannut jonkinlaista irtiottoa, tai vahvempaa teollista elementtiä antamaan sitä lopullista selkärankaa loistavalle kappaleelle, joka tällaisenaan jää vielä sittenkin hieman liian pliisuksi. Joka tapauksessa ysin arvoinen tunnelmapala, joka saa kaiuttimet vuotamaan mustaa. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Biisin alku oli todella mieleeni ja sai adrenaliinin virtaamaan suonissa. Helvetti sentään.. käyn nyt edes heittämässä yhden kuperkeikan tuossa lattialla, kun en yksinään viitsi näin yöaikaan rakentaa moshpittiäkään. *Noin* ja sitten jatketaan: Soitantaa en expressioniin rustailemani vuodatuksen jälkeen ala enää erikseen sen kummemmin kehumaan, kuin todeten, että kyllä on läksyt luettu. Homma jyrää eteenpäin yhtä tehokkaasti ja luontevasti, kuin höyryveturi lasten pulkkamäessä. Ei varmaan erikseen tarvitse mainita, että jälki on samaa luokkaa. Edelleen soundeista joutuu itkemään, koska varsinkin kitara voisi mielestäni olla vähän purevampi. Selkeät ovat, kyllä, mutta tappamisen meininkiä ei olla viety aivan loppuun asti. Ei tämä silti huono ole, eikä edes keskinkertainen. Toivottavasti tuhma käytös jatkuu osaltanne tulevaisuudessakin, jotta me herkkusuut saamme lisää puustia korvillemme. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Suu vaahdoten eteenpäin! Näin sitä pitää, pojat. Tässä on saatu raivo purettua, kuten kuuluukin ja asialle vihkiytyneet korvat saavat hunajansa. Kitaratyöskentely ei ole mitenkään ihmeellistä, vaan eivät proge-koreilut kunnon grindaukseen kuulukkaan. Rumpali on myös mies paikallaan. Tämän todistavat, jos ei tämä, niin viimeistään muut biisit. Rumpusoundit ovat selkeät, eikä mokailuja/kelkasta jäämisiä juuri esiinny. Sitten ehdoton suosikkini: laulaja. Perkeleen perkele! Juuri tällaista pitää olla, ja jumaliste lisää! Kaikki peliin ja kitarisat lattialle. Hieman Converge/Locust:mainen ulosanti on mielestäni käynyt aina tämän kaltaiseen musiikkiin kuin rotta tuheroon. Mielipuolista, ja taidolla! Yleisesti en ala analysoimaan mitään biisirakenteen hienouksiin tai niiden puuttumiseen liittyvää, koska a) en osaa, b) ketä vittua se kiinnostaa kunhan turpaan tulee? Sen sijaan voisin hieman älähtää soundeista, jotka mielestäni ovat joillain aikaisemmilla rykäisyillä primitiivisemmät ja siten myös tusinan silmiä mustaksi muksivammat. Kitara kaipaisi hieman selkeyttä ja tukevuutta, potkiakseen lujempaa taimenten näykkimiä kassejani. Yhteenvetona: Oikeaan suuntaan kohti likaista tulevaisuutta ollaan menossa. Ja on se perkele kumma, jos teistä ei vielä jotain tule (ellei ole jo tullut). Minä ainakin jään toiveikkaana odottelemaan. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
No jumalauta! Varmasti parasta noisea mitä on tullut kuultua pitkiin aikoihin. Alku kävi selkärankaan kuin rautasaha, kun hammasta purren odottelen armonlaukausta...jota ei tule. Ei.. ei vieläkään...vieläkin pitkitetään.. sitten: pää tuhotaan äänihyökyaallolla. Jos itse Perkele puhkuisi taloani nurin, kuin Sepe Susi konsanaan, kuulostaisi se varmasti tältä.. Kyllä on kympin ansainnut tämä. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Niin henkevää on, että ysi napsahtaa. Mainiota :D |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
En ole ollenkaan huumorimusiikin ystävä, mutta jostain syystä tämä biisi on kuunneltava aina uudelleen. Hyvä tunnelma, ja laulusaundi. Perkeles, enempää selittelemättä (kun en osaisikaan) , ysi. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Huh. Tämähän menee jo henkisen väkivallan puolelle, eli on siis kaikin puolin loistavaa. Juuri tällaisia mieltä raiskaavia terapia-teoksia tarvitaan. Olo on siis kuin aivoihin nussitulla: Pääsi sisällä parveilevat hyönteiset etsivät tietään ulos ja kuorivat mieltäsi, kuin sipulia. Pakko huutaa, mutta suuta ei enää ole... on siis alettava nylkeä itseään olotilan purkamiseksi. Vokalisointi (?) oli riivaavan vääristynyttä ja ahdistavaa, pisteitä myös siitä. Tämä on yksinkertaisesti helvetin taidokasta! |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Juuri näin. Kyllä huomaa, että näkemystä ja kokemustakin löytyy. Omalla kohdallani tällaisen musiikin hohto katosi jo vuosia sitten, poislukien tietyt nostalgiatripit. Kertooko siis se, että tämä biisi toimi, jotain ... jostain? Jos aletaan tarkemmin ruotimaan, ovat soundit kaksipiippuinen juttu... Toisaalta nyrkkinaivat, toisaalta eivät. Koska en käytä sukkahousuja, lukeudun ensin mainitun vaikutelman uhriksi. Yleisesti tiukkaa ja varmaa, muttei järin omaperäistäkään. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Käsittämätön, totta. Mutta pirun hyvä! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Räväkkää rokkia, jossa miellyttävää räkäisyyttä mukana. Vaikka yleistunnelma olikin energinen, oli se myös hieman hätäisen oloinen. En tiedä johtui rumpalin runsaasta fillailusta (varsinkin alussa), mutta tämä hieman häiritsi kunnes siihen tottui. Erityisesti minua miellyttivät kitarasoundit ja kitarointi yleensäkin, vaikkakin soundeihin olisi voinut saada hieman muhkeutta lisää. Kertosäe oli ihan tarttuva ja kappale rullasi muutenkin hienosti eteenpäin (kertosäkeen kitarariffissä oli jotain pirun tuttua..) Ei ihan sellaista musiikkia jota yleensä kuuntelen, mutta ei tämä kamalaa ollut. Jopa ihan hyvää. Soittajilla, sekä laulajalla on homma hanskassa ja kappale on ihan tarttuva. Minulle tämä ei vain tarjonnut oikein mitään uutta ja kiinnostavaa. | ||
