Biisin alku oli todella mieleeni ja sai adrenaliinin virtaamaan suonissa. Helvetti sentään.. käyn nyt edes heittämässä yhden kuperkeikan tuossa lattialla, kun en yksinään viitsi näin yöaikaan rakentaa moshpittiäkään. *Noin* ja sitten jatketaan:

Soitantaa en expressioniin rustailemani vuodatuksen jälkeen ala enää erikseen sen kummemmin kehumaan, kuin todeten, että kyllä on läksyt luettu. Homma jyrää eteenpäin yhtä tehokkaasti ja luontevasti, kuin höyryveturi lasten pulkkamäessä. Ei varmaan erikseen tarvitse mainita, että jälki on samaa luokkaa.

Edelleen soundeista joutuu itkemään, koska varsinkin kitara voisi mielestäni olla vähän purevampi. Selkeät ovat, kyllä, mutta tappamisen meininkiä ei olla viety aivan loppuun asti. Ei tämä silti huono ole, eikä edes keskinkertainen. Toivottavasti tuhma käytös jatkuu osaltanne tulevaisuudessakin, jotta me herkkusuut saamme lisää puustia korvillemme.

Heh, tulipa heti mieleen vanhat Napalm Deathit ja kumppanit, joskin laulu oli enemmän HC:tä. Kaikesta huolimatta genressään onnistunut minirykäisy.

Täydelliset kitarasaundit, uuuuhhhh...!!!! Jos diggaatte paskasta musasta käykää kuulemassa Nahka-asemaa. Mutta tämä: täydellistä, tulkaa uudestaa Karhulaan/kotkaan keikalle pian, fuk!

Järetön haltuunottojylläys tossa alussa. Jus' great. Jonka jälkeen haltuunoton haltuunottojylläys. I dig.

Aika tykitys vinkuna-alkuineen. Ja sitten rokin jälkeen lähtee se saatanallinen räiske. Noi vinkasukitarat on kyllä ehdottoman plussaa. Hehheh, semmonen rokkimeininki kesken grind-paahdon. Tässä TAAS sama kompressorin vastaisku noissa junttauksissa, alussa sen kuulee selvimmin. Pumppaa vähän liikaa..?

Lopetus toimi melkein yhtä hyvin kuin suomen yleisimmän kirosanan jälkimmäinen tavu. -TU!

Sama pätee tähänkin, eli edistynyt bändi on...

noni. löytyhän ne blastit ja vieläpä nopeaaaaaaaaaaa. alusta tuli mieleen joku nuu metalli tsipale.

Yhdyh edellisiin kommentoijiin.

moon erimieltä ku siiro, nimittäin tää oli mun mielestä parempi. johtuen ehkä tosta rokkialusta, jos siinä olis ollu räkääsemmät kitarasaundit olis se ehkä jossain mielessä, jossain tilassa, jossain maailmassa tuonu mieleen blood brothers nimisen loistavan orkan. no toihan se kuitenki mulle ainaki. sitte vähä nopeutuu kompsonaitti ja meno tiukentuu. vähä räkääsempi saundi oli rennompi mielestä. edelleen perkeleen tiukkaa.

Hyvää tennistä!