Kivan synkeä intro. Melodiasta tuli mieleen joku bändi, mutta en varmaksi osaa sanoa mikä. Ehkä joku 2000-luvun Enslaved biisi, mikä on sinänsä aika hauska vertailukohta. Tunnelma on vahva ja kappale on hyvin rakennettu. Erittäin toimivaa progea ja se on hyvä se.

Kipale pyörähtää käyntiin kutkuttavan kasari-goottimaisesti, vaikka soundit eivät siihen viittaakaan. Pidemmälle ehdittäessä tuo progekin alkaa näyttää hampaitaan. Sävellyksessä on hienosti maltettu säästää kikkailut loppupuolelle biisiä, eikä pakkosyöttää niitä heti startissa kuulijalle. 4-5 minuutin tietämien kehittely on varsin kiinnostava, mutta myös tunnelmallisesti toimiva.

Yksilösuoritusten osalta kappale on pääsääntöisesti onnistunut veto. Ainoastaan vokalistin hienoinen paikoittainen ponnettomuus ja horjahtelu jättävät toivomisen varaa. En kuitenkaan tarkoita, että laulaja olisi "huono", ainoastaan se mitä lauletaan ja miten lauletaan eivät kohtaa aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Loppupuolen korkeat lauluosuudet kyllä kaipaisivat myös hieman terävöitystä ja tekniikan hiomista.

Biisinä tämä on huomattavasti enemmän omaan makuuni kun se edellinen. Rummut ja basso luovat groovaavan pohjan. Kitarat ja synat luovat tunnelmaa. Laulaja on edelleenkin laimea, mutta jos se on tarkoituskin niin olkooonpa sitten niin. Pitkä biisi niinkun progekappaleitten ilmeisesti pitääkin olla, mutta mitään turhaa tässä ei ollut..

Tässäkin (kuten myös Themselves biisissä) kappaleessa hieno tunnelma ja rytmi, siistiä fiilistelyä. Laulaja voisi edelleen tässäkin irrotella ja vetää kovempaa. Ihan onnistunut veto tämäkin.