Kappaleen sanat
yksin äitini kodissa vuosia sitten,
mietin unta saanut miks' en,
yö ja pimeys, kuuntelin ääntä niiden,
kun todistaa sain synkän ihmeen,
ikkunan takaa keskellä pimeää
lasittuneet silmät kuin hehkuvat hiilet,
äänen mielessäni kuulin,
joku korvaani huuti, lapsi miksi et itke,
silloin löi salama siihen, virittäen synkän virren,
niin miksi en itke?
tunsin kuinka varjohahmot talossa ääneti liikkui,
ja siinä missä istuin, nyt kuin kahlittuna viruin,
mielessäni huusin mene pois sinä piru,
takapihan puita keinutti tuuli,
tuo luonnon muovaama vihreä muuri,
niiden takaa mua seurasi joukko suuri,
jonka sieltä asti mä kuulin,
pitkin talon kattoa, alkoivat askeleet halkoa,
koirani käski haukkuen varoa,
sulkeuduin huoneeseeni peiton alle,
pelko ja kauhu alkoi mua heikottaa ne,
muistin mitä kuulin iltarukouksenamme,
koirani kanssa sen lausuttuamme,
vihdoin tuntui helpottavan ne,
pahat olennot ja pimeät tapanne, salaa ne tulivat,
mutta kun lausuin mä aamen,
tunsin kuinka pelkoni sulivat, nyt yötä vasten,
kun tunnen palaavan sen, avaan raamatun kannen,
sulkeudun armonsa alle.
Kommentit
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
|
10
|
|
lucas123 27.01.2013 Mielenkiintoinen :) |
|
|
|
9
|
|
pommikaitsu 15.09.2012 runo toimii mutta toimis paremmin jos paussittaisit eri tavalla. välillä on hieman hätäilyä. puhesoundi kuulostaa aluksi hieman ärsyttävältä, johtunee rytmistä. leikkaisin hieman ässää pois. |
|
|
|
10
|
|
Jasnajan Puukissa 27.08.2012 Hyvin intiimi runo. Vahva ja virittynyt voimakkaisiin tunteisiin, kaunistahan tämä on hyvin persoonallisella tavalla. Minusta tässä uskosta puhuminen ei tunnu tuputtavalta, se on henkilökohtaisena ominaisuutena kuin runon juurena. Lausut vahvasti, omalla tavallasi runon sisällön, kaiku sopii erittäin hyvin tähän taustalla, tämä runo ei muuta pyydä eikä vaadi. Rohkea veto! |
|
|
|
|
uninen runoilija 27.08.2012 Eka runo?! Susihan on oikea luonnonlahjakkuus runoulussa. :) Runo on mukaansa tempaava; Runon alusta rupesin miettimään, että miten tämä päättyy? "yksin äitini kodissa vuosia sitten, mietin unta saanut miks' en," Taustalla hiljaa soiva musiikki vahvistaa mukavasti runon synkähköä ja pelokasta tunnelmaa. Toisella kuuntelu/luku kerralla voi jo nauttia hyvästä sanan käytöstö, kun runon loppu ratkaisu on tiedossa. Erityisesti pidän kahdesta viimeisestä säkeestä: "avaan raamatun kannen, sulkeudun armonsa alle." Ei muuta kuin uusia runoja kirjoittamaan. :) |
|
||
