Oli Pikku-Jannen vanhemmat jo huolissaan
kun poika kaikki illat istui tietokoneellaan.
Passiivisen istunnan he saivat loppumaan:
soittotunnit Janne alkaa sai, hän päätyi kitaraan.

Juuso, Jannen luokalta, myös kiinni koneessaan,
mutta mietti äiti, isä, että olkoon vaan.
Ei joutavuuksiin tahtoneet he käyttää rahojaan,
ja netissä kun on, niin eipähän tee pahojaan!

Janne kitarastaan nopeasti innostui,
ja opetuksen myötä soittajana harjaantui.
Koulun kevätjuhlassa hän soitti Nocturnen,
vaan kiljuivatko luokan tytöt? Sitä usko en.

Juuso koneellansa chättäs, mesetteli vain,
kunnes tuli odotettu ilta perjantain.
Silloin alkoi bileet hurjat, joissa poppi soi
ja Juuso monen tytön ensi kertaa penetroi.

Lukiossa Janne soiton virtuoosi on,
vaan tyylilajinsa on trenditön ja muoditon.
Ei siksi Janne pippaloihin kutsujakaan saa,
kun puuttuu nahkarotsi, vaikka soittaa kitaraa.

Samaan aikaan Juuso selaillessaan nettiä
– kai jotain ihan muuta aikeenansa ettiä –
vaan musanteko-ohjelman hän sieltä imuroi:
ja puolen tunnin päästä ekat omat biitit soi.

On Janne kitaraa nyt viisitoista vuotta soittanut,
ja paikallisen kilpailunkin siinä voittanut.
Peräkammarissa asuu, kun ei mistään töitä saa:
tekee ilmaiskeikkaa, kadunkulmat valloittaa.

Pari vuotta Juuso konemusaa tehnyt on,
ja heti saavutti hän kavereiden suosion.
Netin kautta verkostoitui, nousi maineeseen
ja ensi viikolla hän starttaa maailmankiertueen.

Ja Janne vihaa ihmisiä sekä maailmaa.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu