hyvää huminaa. alku oli jotenkin odottava ja siks varmaan temas mukaan. torvella maalailu on aina tehokasta. lopussa oltiinkin jo panostettu jumiin ja sen sisällä myrskyämiseen. jeees...

joo tässä näkyy ehkä uuden biisin hankaluudet kun ei ole vielä sellaista soittovarmuutta. mutta kiva että maistui kyllä tuolla oli jengi aika pähkinöinä. :) niin ja tässä viisussa ei siis kiipparit kuulu.. se ujellusmeno on mun basso (vedän whammyn läpi) mikä peittää kaikki muut soittajat alleen.. pitää jotain siihen keksiä... ainiin lisämaininta viellä meidän visuaalityypeille jotka kahdella piirtoheittimellä heitti 60-lukutyyliin psykeameeboita taustalle (tossa linkki jonkun tyypin blogiin millä on kuvia http://teelikamentten.... )

Alun kitarointi uudenlaista tunnelmointia, hienoa. Kahden minuutin kohdalla voi katsoa intron olevan ohi, mutta varsinaiseen tunnelmaan ei vielä aivan päästä. Ennen puolivälin hienoa nopeaa kohtaa suorastaan jumitetaan häiritsevästi. Äänitteen laadustakin johtuen funkykitarat eivät aivan kuulu, muutenkin junnaavaa.

Vähän ennen puoltaväliä tulee uusi nousu, humppakomppi toimii loistavasti ja nyt koskettimetkin pääsevät ääneen. Tempon kiihtyessä ja leijailevien efektien tulviessa vajotaan jo oikeanlaiseen transsiin ja aitoon avaruusfiilistelyyn. Tämä olisi ollut niin hienoa nähdä livenä!

Viimeiset 4-5 minuuttia toimivat ainoastaan taustamusiikkina.