Aika mukava ralli. Rumpukoneen alkaessa epäilytti kyllä että onko sittenkään, mutta viimestään tuo progeilu herätti! Nää on näitä biisejä joita kuunnellessa alkaa harmittaa ettei tullut sittenkään opeteltua tuota tilutuksen jaloa taitoa. Sanoihin on panostettu, hienoo.

Erittäin kaunis melodia. Ihan tunnelma. Laulu on melkoisen nuhjuista, mutta livenä toimii varmasti paremmin.

Mukavia sointukäännöksiä, ja hiukkasen sellaista 70-luvun Hector vaikutusta, tosin kokeilevammalla otteella. Loppupuolella touhu menikin sitten progeiluksi, ja kitaristi sekä basisti pääsivät esittämään teknistä taituruuttaan. Miksaukseen vielä hiukan huomiota ja rummut tukivimmiksi, niin se on siinä.

Pidän todella paljon. Mukavan tunnelmallista, ja miellyttävän kuuloista kitaran soittoa ja mukavia kuvioita. Muutenkin hyvin mukavaa settiä alussa. Tuo hevikitarasoolo oli aika hyvä itse asiassa, toimi hyvin. Itse suuren kitaransoiton ystävänä pidin todella paljon noin monipuolisesta soitosta hyvä tuo jazzkitara. Laulun laatu ei oikein miellyttänyt, ilmeisesti oli nauhotettu hieman huonoilla vehkeillä? Noh, mutta turha siitä tässä nyt on höpistä. Vokaalit kyllä toimivat todella hyvin, mukavan tummat lauluäänet ja miellyttävä melodia. Myös tuo polyfonia toimi todella hyvin. Sävellyksenä myös mahtava. Hienoja riffejä ja basso raita kuulosti muuten hyvältä. Todella taitavaa soittoa, ja loistavaa settiä!

kivan kuuloista menoa, mietteliästä ja filosofista. ei aukea ekalla kuntelulla, musiikillisesti myös mielenkiintoista ja hyvin tehty. Kymppiä en anna mutta vahvan ysin.

Hyvin alkaa, kitara alkaa tunnelmallisesti. Tuota 2 lauluäänen päällekkäisyyttä muuttaisin. Piisi hyvä, "Ikuisesti vaellan" kohta kasvaa hienosti. Tykkään tuosta kitaravälikkeestä. Mulle kertsi kelpaa, mutta suurelle yleisölle kertosäkeessä voisi olla enemmän pontta. basso välissä hyvä...ja hyvä veto kokonaisuutena .tykkään
tuo tilukitara tosi jees ja jamma hyvin. Piisi melko pitkä, muutta siinä tapahtuu kokoajan, joten jätän tämän taiteilijan näkemykseksi.

Käyhän kuuntelemassa mun koho ja päivätyöpiisit, menee vielä genreenkin. t. Fillari

Melkoisen unelias biisi, ei paha kuitenkaa. Punaisena lankana toimivat sanoitukset ja laulustemma. heh, kitarasoolo on välistä kuin jostain power metal biisistä. Hmm, elämä ei ilmeisesti ole aina kauhean selkeää, ei ainakaan minun kokemuksieni mukaan.

Laulusoundi on aika nenäkäs eli nasaalisoundia liikaa, ja varovainen. Ääni auki ja rohkeampaa settiä vaan. Vire on suht ok, joten siitä on hyvä jatkaa.

Olen tainnut tätä jo kommentoida aikaisemminkin, hyvää soitantaa ja valmista pakettia. Laulujen menestys onkin hyvin pitkälle kiinni lyriikan puhuttelevuudesta, soundillisesti ja muutenkin tällä persoonallisella ottella ja linjalla päästään jo pitkälle.

Epävarman kuuloinen laulaja häiritsee. Akustinen näppäily ihan mukava, vaikka saattoikin ottaa hiukan liian kauan. Akustisen loputtua lähtevä soolo toimii helvetin hyvin. Tarpeeksi kiemuraista. Sähköisempi soolo sen sijaan on aika geneerinen ja lipeää itsetarkoitukselliseen tilutteluun. Progressiivista on selvästi yritetty saada aikaiseksi, mutta samalla on kyllä hukattu kaikki tarttumapinta kuulijan suuntaan. Alun akkariosista ei jäänyt mitään päähän ja sen jälkeen jokainen soittaa vuorotellen soolon. Kertsin kertaus loppuun sentään yrittää tuoda takaisin kiinnostusta kappaleeseen, mutta valitettavasti kertosäe ei oikein vieläkään lähde niin että siitä jäisi mitään käteen. Ja viimeisen kertsin mahtipontisuus alkaa mennä koomisuuden puolelle.