kaksi arkkua

sä taistelet lujaa rautaisella otteella
et silti saa mua alistumaan vain ainoastaan sinuun rakastumaan
rakkautemme on sairasta me toisiamme riuhdotaan kun siitä me pidetään
toisistamme ei suostuta luopumaan vaikka se viisainta olisi
muistan kuinka päässä kolisi kun sinut tapasin viime kesänä lapinlahdella
kun minuun tarraudut päästä et milloinkaan kokonaan
mä sitä inhoan pelkään ja vapisen rotan kapisen sait sänkyysi uinumaan

sinun ihanat piirteesi nuo mulle psykedeelisen tunnelman tuo
en sua halua
et sinäkään minua olen lihava haisen pahalle aivan esinahalle
et otettasi irroita en minäkään koska haluan sinut tunkea likaviemäriin
sen syöveriin mut sua tarvitsen haluni on valtavat vain sinä ne
pystyt tyydyttämään
haluni valtavat kun sinuun kohdistuu olen ohjus mennertenvälinen
saan aikaan valtavaa tuhoa en uhoa sä tiedät sen siksi sua tarvitsen
mut raatelemaan rakastelemaan hengiltä tää on tapani kuolla nauttien
kituen
on arkku valmiina kun kaikki ohi on olet onneton hyvästit joudut jättämään
hiekkaa arkulleni mättämään arkku toinenkin hautaan lasketaan
ikiajoiksi viereeni lepäämään
hautakiven alle vaipuu lopultakin taipuu
elo ihmisen on rajallinen aikamme täällä on ajallinen
kaikki hyvästit maailmalle jättää tää on on tapani mun
ja mun rakastetun

21.5-07 lyde

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu