Jos metsästä pääseminen on näin kulmikkaan oloista, niin mahtaa kyseessä olla varsinainen hobittimetsä.
Taideteos on juuri sellainen kun tekijä on sen tarkoittanut olevan. Kieltämättä en ole juurikaan kuullut kitarasta taiottavan tälläisiä ääniä, joten siinä suhteessa tämä on hatunnoston arvoinen suoritus.

Biisi ol huima ääninäyte sähköisen musisoinnin puolelta. Julmasti ja tiukalla asenteella käsiteltiin mm kitaraa. Biisi nostattaa suorastaan tärykalvotkin pystyy. !!!

Olipas taas outoa tavaraa. En tajua yhtään mitään koko biisistä. Jossain vaiheessa lähti rumpukomppi ja synamelodia joka toi mieleen 8 bittisen nintendon.

Sounds more like a practice session than a prog piece. But i like almost all the different sub-pieces in there. Blues in the end is nice. and the weirdness near 5mins is OK, except for the stereo field which is impossible to listen to with earphones.

No jopas on. Ehkä hiukan pitkä vetäisy kommenttirinkiin, mutta kyllähän tämän kyydissä jonkinlaiselle matkalle pääsee, halusi tai ei. Valitettavasti en osaa arvosanaa tälle antaa.

Tää on kyl jo tosi häröä:D. Fiilis on kyl ihan just sellanen että nyt lähettään vittuun metästä! Jo pelkästään nimen takia on annettava tälle kipaleelle kymppi!

Huhhuh! Ultimate progekappale ja aivan kärpässieniteetunnelmissa! Tämä vetää aika sanattomaksi. En keksi mitään sanottavaa, mutta tajuttoman tunnelmallinen kappale tämä on.

Jo vain. Lapsi pitää omasta äänestään ja siksi mesoaa. Onkohan oikeat pillerit taskussa?

Arvatkaas, luinko aluksi että biisin nimi oli "ulostaminen metsässä". No, se kertoo ehkä enemmän minusta kuin tästä biisistä...

Aika tuttua shamaania oli taas tarjolla, mutta jos pari aiempaa kertaa ringissä oli tullut sellaista astetta "normaalimpaa" tavaraa ja konventionaalisempia ratkaisuja, niin nyt oli reippaasti painettu sitä potikkaa, jossa lukee "hörhöys". Aika raskasta kitaranvatkausta joissakin kohdissa, mikä oli hyvä - kuulosti erittäin intensiiviseltä. Muuten oli biisin alkupuolella vaikea säilyttää fokusta, kun kuulosti aivan täysin vapaalta assosiaatiolta koko meno, mutta sitten jossain vaiheessa happoiselta Aku Ankalta kuulostava wahskeba kohtasi yksinkertaisen, mutta tehokkaan rumpugrooven, ja niska alkoi väkisinkin naksumaan mukana. Ja sitten mentiin sekoilun kautta sfääreihin, jotka olivat niin kantria kuin tämän projektin parissa luultavammin on mahdollista. Ja hyväksi lopuksi vielä bluesia!

Artistille ominainen härö ja linjaton linja jatkui siis tässäkin, ja mikäs siinä. Jostain löytyy varmasti ihmisiä, joille tämä musa on sitä kaikista parasta tavaraa.

Hämyisä alku. Makee soundi kitarassa. Onpas pimeetä musaa. Metsästä poistuminen. En ihan täysin ymmärrä, mikä biisissä sitä kuvastaa. Kunnon psykedeliaa. Very progressive indeed.Ihan siisti kohta tulee tos 4:30 eteenpäin. Menninkäisiä. 5:30 tulee messiin biitti ja musa muuttuu vielä omituisemmaks. En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. En taida oikein ymmärtää. 10 minsan kohdalla biisiin tuleekin yllättäen hiukan epävireinen akustinen messiin. Tarkoituksella epävireinen? en oikein tiedä enää mistään mitään. Olipa todella omituinen sävellys.