Ease My Mind on popahtava bluesbiisi, jonka ensimmäiset tahdit toivat mieleeni Santanan viimeisen tulemisen popsävelmät, ja pidemmälle kuunnellessani mielikuvia tuli lisää Jeff Healeystä Gary Mooreen. Kuten mainitut nimet kertovat, kitara on isossa roolissa ja soikin oikein mallikkaasti - humbucker-henkisesti isolla säröllä.

Teksti on esteettisesti ihan ehjä bluestilitys, mutta tämä vähäeleinen, Chris Reamainen laulutapa edellyttäisi jotain hieman kiinnostavampaa sisältöä, sillä tämä puhemaisuus altistaa sen varsin tarkalle kuuntelulle. Esimerkkinä vaikkapa Road To Hell, siinä on paljon kiintoisia ilmaisuja joihin tarttua kiinni.

Sävellys on genren peruskauraa, mutta tämän sortin musiikissa sen ei välttämättä tarvitse olla suurimmassa roolissa - ehkä joku timanttinen sävelletty kitarajuttu á la Gary Moore voisi nostaa tämän vielä uudelle tasolle. Rytmi sen sijaan on tällaisessa musassa erittäin tärkeää - kyllähän tämä biisi huutaa svengaavaa rumpali/perkussionisti parivaljakkoa.. Bändi pystyyn ja paljon soittoa yhdessä niin mikä jottei!

Vähän turhan kauan kesti alkuhäröily mutta hyvä laulu pelasti kuitenkin sitten kun se viitsi alkaa. Laulu alhaalta on tosi kivan kuuloinen. Vähän sellasta mitäänsanomatonta tuo taustasetti.

Roby S.
FME

Pirun nättiä bluesia. ai perkele ku nappaa. nyt vedetään asenteella. hyvä laulu ja soitto on hienoa. mahtavaa.

Kyllä se kitara naukuu ja valittaa taas hienosti. Laulun alkaessa muuttuu fiilis mukavan hämyiseksi(johtuu varmaan laulussa olevasta kaikuefektistä). Tais olla harpustakin oikein huuliversio kun soi välillä. Tähän viisuun uppoutuu kyllä aivan täysin ja tulee letkee fiilis kun sitä rupee kuuntelemaan. Hieno tekele!