Aika häiritsevä kitaramelodia on keksitty tohon alkaen 1:17. Kokonaisuus aika hissitavaraa, ellei jopa vessanpönttö.

Se on kumma miten puolissa kommenttiringissä vastaantulevista biiseistä on trackerisaundit. Tämä on yksi niistä. On kyllä sen verran kornia DOS-pelipoppia sen verran juustoisilla voksuilla, että on vaikea uskoa, että tämä olisi tehty tosissaan. En siis tosissani ota minäkään.

Vaikea sanoa mistä vitsi alkaa ja mihin se loppuu. Sitä kai on yritettykin.

can you hear that?
the helicopters
im in new york
no need for words now
we sit in silence
you look me
in the eye directly
you met me
i think it´s wednesday
the evening
the mess we´re in

siinäpä runoa. jos ei tytöt tykkää niin pojat.

Aika kivan naiivi tunnelma, joskaan en tiedä, onko sellaista tavoiteltu. Vähän jää löysäksi eri soittimien yhteisbalanssi ja hiukan liikaa menee jotkut jutut nuotin vierestä, vaikka tokihan harmoniaa saa rikkoa. Tässä ei kuitenkaan ehkä ei toimi. Laulussa on ihan kivaa monotonisuutta, mutta vielä voisi vähän lausumiseen panostaa.

Laulaja vois vähän skarpata. Aika kasarimeinkihän tässä muuten on. Ei oikein mun tee kupponen, mutta ihan hauskaa että retroilua harrastetaan.

Hmm... Aika leppeää poppia. Laulajakin on just sopivan ankea tälläiseen menoon, mut valitettavasti englannin taito on melkein yhtä huonoa kuin minulla, joten se ääntäminen ei oikein ota luonnistuakseen. Pienet alavireisyydet ei minusta sinänsä haittaa, koska koko kappale on vähän alakuloinen, joten se toimii mukavasti tehokeinona. Soundit on ihan mallillaan, enkä niistä sen enempää sano. Ihan kelvollista, ja genren ystäville varmasti toimivaa.

Joo aika herkkää on, imelääkin. Pikkasen jotain omaa särmää siihen vois kehittää. Tosin eipä tää taida äijä-kohderyhmälle olla tehty :)

Jaah. Tästä nyt sitten pitäis jotain sanottavaakin keksiä...ei oo kovin omaa alaa. Laulu nyt ainaki särähtää korvaan aika kehnosti. Taustatkin kuulostaa melko tylsältä mutta eipä ne taida sen monipuolisempia muissa vastaavissakaan olla.

Heh, äsken tuli kommenttiringissä juureva suomenkielistä rokkia, ja nyt sitten tulee todella synteettista poppia lontoonkielellä. Kova on kontrasti.

Ekalla kuuntelulla tuli mieleen, että jos kertosäkeessä paisuteltaisiin hieman enemmän, ei välttämättä oltaisi kovinkaan kaukana Pet Shop Boysin maastosta, etenkin kun vokalistissa oli vähän (hyvin vähän) samaa auraalista ilmettä. Muuten biisi oli aika mainio yhdistelmä, ikäänkuin puoliksi sellaista vaikeasti lähestyttävää haurasta kauneutta ja puoliksi sitten sellaista urbaania trendiretropulputusta.

Kaikista kovin jippo jäi vielä kuitenkin puuttumaan. Tämä ei ollut ihan singlemateriaalia, mutta albumibiisiksi sopisi sitäkin paremmin. Parasta oli reippaan limainen tyttöjenkuolausmeininki.

jaahas. Saundit o ainakin kunnossa. Paitsi toi snare mikä pomppaa välillä esiin. Kai mä tästä tykkäisin jos oisin konemies. :)