Jos pienen lapsen laittaisi tätä kuuntelemaan, siitä tulisi epäilemättä epileptikko ja rauhaton sielu.
Tuli mieleen manaaja elokuva. Aika villi ja eläimellinen meno, vaikka soundeissa ei juuri mitään orgaanista ollut. Kokaiiniviivoja ja sekavia kuvia livenä silmiin.. sitä tämä on. Biisi rakentui kivasti niin, että touhu kävi silmillehyppivämmäksi "asteittain" biisin edetessä, toimiva ratkaisu.

Välillä ei meinaa saada siitä päästä kiinni millään ja välillä kun yrittää siitä kiinni ottaa, ote repeää ja oksennus on jo lähellä. On tässä tietty idea (no, eikös kaikissa noise-biiseissä sitten ole?), mutta en vain ymmärrä sitä. Välillä tulee mielikuva naisesta itkemässä nurkan takana rahanpuutteesta ja taas toisaalta kuin jokin perkeleen leipuri olisi työntämässä sen leivän sijaan päätä uuniin... ja raivokohtauksetkin on otettava huomioon, kun korviin jo alkaa sattua liiallisesta partaterien pureskelusta. Huh, antaapa monelaista mielikuvaa, hienoa! En kyllä numeroa viitsi nyt antaa, kun en oikein tiedä onko tämä sen arvoistakaan... hmm, taitaa olla niin, että numerojen yläpuolella tämä leijailee.

Aika villiä menoa. Vähän pysähtelevää / loikkivaa, voisi olla tasaisempi flow. Kuuntelin musiikkia kun töitä tein, tämä jotenkin pysähdytti.

Voin kyllä sanoa vain, että yleensä suorastaan halveksi noisea, mutta tämä tuo ihan tervetulleen poikkeuksen siihenkin asiaan. 1:52 alkava ylenmääräinen skrätsäys melkein halkoi korvia, ja olin oikein helpottunut, kun se loppui. Toisaalta jälkeenpäin oli "lisää lisää" -fiilis. Joten hyvin onnistuttu siltä osin. Mutta tuo basson tapainen hirvittävä jytke taustalla oli ehdottomasti vikatikki.

...Kerrassaan loistava. Nyt kun kuuntelin kokonaan, lopun tykitys yms (gabbereineen) sopi mielestäni kyllä (ja noisevertauskuvaan löytyi lisää ymmärrettäviä yhteyksiä). Sitä Panaceaa mainostaakseni myös vielä, "Epäluottamus" kuulostaa paljon myös Panacea Sharing Needles with Tarmvred kokislevyä, etenkin "Faggot Housea". Kymppi on ja pysyy.

*Hämmenys ja tietynlainen messevä hymy*, nimittäin ihmisten kommenteista. Tykkäsin niin paljon että vedän tätä juuri koneelleni. Yhteyteni takia en jostain(?) syystä pysty kuuntelemaan samaan aikaan ja olen kylläkin kuunnellut biisin vasta puoleen väliin... Niin myyty olin. Perkele(!), tulee tosi paljon mieleen soundimaailmasta Hanayo in Panacea plätyn tiukka ja pelottava äänimaisema, joka taas on hunajaa korvilleni, silmilleni, suulleni aivoilleni ja haaravälilleni. :-D Mielenkiinnolla odotan että pääsen kuuntelemaan kokonaan. Soitan tämän vielä kuningattarelleni, jahka hän pääsee kotia illalla ja hän se vasta diggaakin tämän alan matskua. Yhdyn Killiin kommentissa ettei tää nyt niin noisea ole, mutta varmaan tuli ilmi että pidän tästä!

Joo joo...

Biisin alku on mainio. Konemainen jytkytys bassopohjineen (mitkä muuten toimivat huonosti kuulokkeillani ja halvemmilla kaiuttimillani) oli erittäin virkitävää kone meteliä ininöineen... Tuossa biisin puolessa välissä ylihektisyys yhdistettynä monofonisuuteen alkaa saada alaa, mutta biisinkin lähtee elämään juuri niillä mäin. Pläjäys effy oli ihan asiallinen, mutta sen jälkeen iniäoissä olevat digitaalisuus häiriöt alkavat käydä väärällä tavalla ikävästi korvaan. Loppu on muutenkin vähemmän minun mieleiseni, sillä nuo bassorumpu pläyttelyt evät ole koskaan oikein olleet makuuni. Rakenne oli kyllä ihan mainio, muutta saundeihin olisi kaivannut enemmän eloa ja varianssia.

Hyvä väsäämä tää meteli.

Hmh, uus kommentti.. tota kun kuuntelee illalla niin rupee oikeesti pelottaa/ahdistaa... Varsikin tuo alku on jotenkin niin.. pelottava..
Hurh, niin "kaamee" biisi että numerokin on jo hyvä.. o_O Ehkäpä mää vaan nautin tollasesta pelosta.. =P
Vähän toi kitinä haittaa tunnelmaa, jos se ois samantyyppistä koko ajan kun tuo alku ni ois paha...