Ai että kun tykkään 80-luvusta, te olette kyllä parhaimmillanne tässä biisissä. Laulaja on selvästi kehittynyt ja jopa englanninkieli vääntyy kohtalaisesti. Hyvät noi tomit aina välillä. Siisti kitarasoolo niin kuin aina tämän tyylisissä biiseissä. Koko 80-luku saatu paketoitu yhteen biisiin, LISÄÄ TÄTÄ:)

Bassokuvio introssa oli mahtava, perinteisen tyylin lykkimistä. Senkin jälkeen pianon ja basson yhteistyö toimi kerrassaan. Kaiken vanhanaikaisen seassa stemmat biisissä olivat eniten nykypäivää. Erittäin positiivinen juttu biisin yleisen vastaanoton kannalta varmaan. Hienon kuuloisesti laulettu sieltä ylärekisteristä. Kitaraleadin Rough Boy:ta en ymmärtänyt, miksi? Näinhän usein tehdään, joku Bryan Adams on tehnyt varmaan 10 hittiä toisten artistien koukkujen vilahtaessa cameona mutta mua ei tällä kertaa sytyttänyt. Vaikka oli epäilemättä tietoista.

I'm a rough boy. Se 'toook' on vieläkin liian pitkä. No joo, asiaanasiaan, sano Juhantalo. Ehkä tässä temmossa(!!) kaipaisi jotain nousukohtaa biisiin, vaikkakin toisaalta lutjakka kitarasoolo ajaa sitä virkaa ihan mukavasti. Ja vaikka laulaja itseään usein arvostelee kriittisesti laulajana, niin verrattuna useimpiin kotimaisiin bändeihin, joissa se jätkä, joka ei osaa soittaa tai on parhaan näköinen, pistetään laulajaksi, ei tuossa mittään häpeämistä ole. Eli voisit päästä laulajaksi ihan taitojen perusteella, kun ei noita muita avuja ole liiemmin siunaantunut.
Vahva kasi.