On vähän tekemisen puutetta ja huomasin etten ole kommentoinut yhtäkään biisiä täältä, joten korjataanpas asia:

Primitiivistä doomia todellakin. Alun koskettimet johdattelevat tulevaan murskaavaan, pörinän täytteiseen matkaan. Korkeilla äänillä ei todellakaan ole tilaa, vaan luotetaan matalien, pörisevien kitaroiden luomaan ahdistavaan tunnelmaan. Murskaavat kitaravallit dominoivat äänimaailmaa luoden todella painostavan ja ahdistavan tunnelman jossa ei valolla ole tilaa. Siihen drone/doomin viehätys aikalailla perustuukin, tunnelmaan jota ei koskettimilla luoda vaan raa-alla voimalla.
Soundit ovat yksi tärkeimmistä tekijäistä tässä, räkäiset ja epähifistiset surinakitarat ovat vain osa tunnelmaa. Loppumaton suriseva äänimatto puristaa pienen ihmisen molekyyleiksi leijumaan loputtomaan avaruuteen. Tässä on tämmöinen loppumaton tunnelma, matka joka ei pääty koskaan vaan jatkuu tässä tilassa. Kuulin tänään ensimmäisen kerran bändiä nimeltään Earth ja siinä on yksi esimerkki drone/doomin tunnelman merkityksestä.
Todella hienoa musiikkia kertakaikkiaan.