Mikseri.net

#2 kirjoitettu 23.03.2004 20:44

Kyllä ne duunipaikat pitää itse hankkia!

#3 kirjoitettu 23.03.2004 20:46

Ei sitä heti tarvii mitään johtajan paikkaa havitella.. Se on totta että (kesä)työpaikat on nykyään kiven alla. Lehtien työpaikkailmoitukset kannattaa katsoa läpi aina kun uusi lehti ilmestyy.

Itse sain ensimmäisen palkallisen työni tekemällä työhakemuksen ja hakemalla oma-alotteisesti työpaikkaa eräästä firmasta. Eli suhteillla ei tässä ollut mitään merkitystä.

#4 kirjoitettu 23.03.2004 20:54

On ihan totta kyllä että varmaan niitä työpaikkoja saa jos viitsii mihin tahansa tyytyä.. mutta näin alaikäisenä ja työkokemuksettomana ei todellakaan tahdo löytyä yhtään mitään..

Mutta sitten on niitä hekilöitä, joiden ei tarvitsekaan etsiä yhtään mitään (tai nähdä vaivaa yleensä mihinkään muuhunkaan). Sukulaiset ne vaan tarjoilee töitä ja siinä voi sitten miettiä että viittiikö tuota tarjousta nyt ottaa vastaan. Itelläni on aika kakkamainen tilanne kun äiti on koulussa töissä, ja koulussahan kesällä ei työskentele kuin rehtori jne. sekä siivoojat.. Eipä koulussa juuri ole kesätöitä tarjolla.. eikä seään nyt niin miellyttävää olisikaan.. olla ympäri vuoden koulussa.

Tjaa.. olisipas tosiaan mukavaa jos joku minullekin tulisi tarjoamaan mukavaa, suht. hyväpalkkasta työtä tuosta noin vain..

#5 kirjoitettu 23.03.2004 22:58

Jos lähistöllä on jonkin asteisia elintarviketehtaita, niin niihin pääsee usein ilman isompia vaatimuksia. Mm. Teurastamoihin pääsee usein helposti kunhan jaksaa tehdä ruumiilliista (sanan varsinaisessa merkityksessä) työtä eikä pyörry verta nähdessään.

t: "Ex-Alkupaloittelija"

#6 kirjoitettu 23.03.2004 23:22

Pastori kirjoitti:
Jos lähistöllä on jonkin asteisia elintarviketehtaita, niin niihin pääsee usein ilman isompia vaatimuksia. Mm. Teurastamoihin pääsee usein helposti kunhan jaksaa tehdä ruumiilliista (sanan varsinaisessa merkityksessä) työtä eikä pyörry verta nähdessään.


Niin tuo sitten on se yksi vaihtoehto mikä ei myöskään minulle sovi. Ruumiillisessa työssä meni selkä viime syksynä. Veri nyt ei okseta, mutta haju saattaisi tuossa työssä. Yksi ikävä pointti on myös tosiaan tuo "jos lähellä" mutta kun ei niin sitten kun ei osaa koodata netti sivuja kuten Apemme niin pitää fyysisesti liikkua niin hemmetin kauas.

Täytyy vissiin hakea opintotukien loputtua työkyvyttömyyseläkettä.

#7 kirjoitettu 23.03.2004 23:23

Eläinkauppaan hain töihin.. ilman suhteita. Apulaisen pesti kesti 2 viikkoo.. olin sillo 14v.

#8 kirjoitettu 23.03.2004 23:28

peikkiZ kirjoitti:
Eläinkauppaan hain töihin.. ilman suhteita. Apulaisen pesti kesti 2 viikkoo.. olin sillo 14v.


No johan vaan paranee. Olen allerginen niille karvaturreille.

#9 kirjoitettu 24.03.2004 09:11

Yhden (kesätyö-)paikan on isä aikoinaan järkänny. Sen jälkeen on täytynyt itse etsiä työllistymisensä.

Mäkkäriin ja siivoamaan pääse kuulemma ilman suhteita ja koulutusta. Eli sinne vaan. Tsemppiä!

#10 kirjoitettu 24.03.2004 09:17

Olen vahvasti sitä mieltä, että töitä aivan varmasti löytyy jos jaksaa nähdä sen vaivan, että yrittää niitä töitä löytyy.

Ei muuta kuin puhelinluettelo tai keltaiset sivut nöyrästi käteen ja soittelemaan itseä kiinnostavien alojen yritykset järjestyksessä läpi. Mikäli ei tärppää, sitten täytyy siirtyä vähemmän kiinnostavien alojen selailuun.

#11 kirjoitettu 24.03.2004 11:16

www.mol.fi

#12 kirjoitettu 25.03.2004 17:43

Lojaali kirjoitti:
Toinen ja vielä nykyinen työpaikkani on Nummelan Hong Kong, sinne pääsin töihin TET-jakson kautta kauppiksessa.


Hitto, kun tuon TETinkin aikoinaan menin ryssimään menemällä videovuokraamoon. Eihän siellä tarvinnut kuin katsoa leffoja päivät pitkät. Ei sellainen ura mulle sovi

#13 kirjoitettu 25.03.2004 18:06

Ja taas on aina avautua...

Käydessani tuota tietoliikenneinsinööri ammattikorkeakoulututkintoa läpi jouduin joka ikinen kevät lähettämään 50-100 hakemusta eri työpaikkoihin. Näistä hakemuksista vain n. 10-20 prosenttia oli avoimia eli ns. helppoja hakemuksia ja loput olivat sitten aina johonkin tiettyyn paikkaan suunnattuja. Suhteita mihinkään työpaikkoihin ei minulla täällä Helsingin suunnassa pahemmin ole ollut, joten ainoa keino oli tosiaan hakea, hakea ja hakea.

Kova työ harvoin palkitaan, ja sen ikävän tosiasian sain kokea joka kevät, kun pääsin vain n. 5 haastatteluun jokaista sataa lähetettyä hakemusta kohti. Mutta niin huonosti se oli muidenkin "kollegoideni" kohdalla, vaikka tosin jotkut helvetin retaleet veivätkin pomon pojan oikeudellaan työpaikat pätevien käsistä. Ja jokaista viittä haastattelua kohden irtosi - luojan kiitos - yksi tai kaksi työpaikkaa.

Tulihan sitä oltua Telialla, Fortumilla, Suomen Kuluttajaliitossa, Finnetillä ja lopputyönkin tein Siemensille, mutta mielenkiintoista oli, että jokainen noista edellämainituista eli sillä hetkellä yt-neuvottelujen kourissa ja täten määräaikaisia työsuhteita ei voitu jatkaa. Ja seuraavan kerran, kun hain noihin paikkoihin takaisin, osasto oli joko lopetettu fuusion, huonojen aikojen tai säästöjen takia, tai sitten osasto ei vaan saanut palkata lisää väkeä ikävien rekrytointikieltojen takia. Uraa oli näin erittäin hankala luoda juuri missään.

Nyt on insinöörin paperit taskussa ja sama rumba on edessä. Sillat on poltettu ja entiset mahdolliset kontaktit on menetetty alaa murjovaan myrskyaallokkoon. Haku on tottakai päällä, mutta valmiille ammattilaisille ne vasta huonot markkinat ovatkin. Kesätöihin hakiessani oli sentään tilanteessa jotain toivoa, mutta nyt se viimeinenkin toivon kipinä on kyllä menetetty. Tosin insinöörin ammatteihin hakevat tuskin pääsevät suhteilla sisään, koska niin paljon on kuitenkin pelissä työnantajan puolesta. Tämä seikka on ainoa lohtu tässä päähänpotkimiskarnevaalissa, joka tuntuu jatkuvan vielä pitkään...

Jos joku tosin saa työpaikan minun nenäni edestä pelkkien suhteidensa avulla, tulen ja tapan tämän. Se on lupaus!

#14 kirjoitettu 25.03.2004 18:30

No niin, tätä keskustelua luettuani päällimmäiseksi mieleen jäi se, että jos ei niillä suhteilla, niin sitten sillä koulutuksella/kokemuksella.. Täällä parikin oli saanut työnsä jotenkin koulutuksensa mukaan. Muussa tapauksessa kohtalo näyttäisi suuntautuvan hanttihommiin. Hyvä on. Menen siis mäkkäriin kuuntelemaan piipitystä ja kuorruttautumaan leijuvaan rasvaan..?

Edelleenkin: kyllä aina (?) töitä saa, mutta suhteilla vaan saa sellaista työtä jota ehkä jaksaa tehdä.. ilman suhteita pitää sitten vain tyytyä osaansa tavallisena sämpylänpaistajana/muoviharavoiden varastoijana..

*huokaus*


Ah juu ja peikkizille tuota linnkiä koskien: luuletko etten ole yrittäny!?
"Odotamme hakijalta vastuuntuntoa ja tarkkuutta, ulkoisen ja sisäisen asiakkaan palveluhalukkuutta, aikaisempaa työkokemusta ",
"Haemme reippaita ja oma-aloitteisia 18 vuotta täyttäneitä kesätyöntekijöitä"
"Haemme kukkamyyjää kesäksi toukokuun alusta elokuun loppuun." (se kouluhan tossa loppuu kesäkuussa ja alkaa taas elokuun puolessa välissä..),
"Toivomme, että olet käynyt ammattikoulun elektroniikkalinjan ja olet tällä hetkellä 1. vuosikurssilla elektroniikkalinjalla ammattikorkeakoulussa." (huhhuh, tossa on jo aika tarkat kriteerit..)
"Arvostamme aikaisempaa kokemusta puhtaanapidosta sekä asiakaspalvelusta. Hotellisiivous edellyttää 18 vuoden ikää" (ohhoh, eihän sitä pääse nähtävästi edes siivoomaan!)

Tässä nyt vain muutamia.. että etsipä sitten siitä alle 18 vuotias työkokemukseton ja kouluttamaton itsellesi kesätyö!

*toinen huokaus*

#15 kirjoitettu 25.03.2004 22:36

Krista kirjoitti:

Edelleenkin: kyllä aina (?) töitä saa, mutta suhteilla vaan saa sellaista työtä jota ehkä jaksaa tehdä.. ilman suhteita pitää sitten vain tyytyä osaansa tavallisena sämpylänpaistajana/muoviharavoiden varastoijana..


Hmm, itsellä tuo meni juuri päinvastoin. Aikoinaan nuorempana saatoin päästä satamaan ahtaamaan ja konepajalle jynssäämään työkoneita ihan vain isäpapan suositusten kautta, ja se oli melkoista helvettiä se. Koulutuksen ja suuren oman panostuksen kautta olen päässyt sittemmin tietoliikenneasiantuntijan/-konsultin/-suunnittelijan/-tuotekehittäjän ynnä muiden toimiin ilman mitään suhteita, ja olen rakastanut jokaista työpaikkaani tällä alalla.

Tosin nuoremmille se voi tosiaan olla vähän eri tilanne tuon suhderumban kanssa...

#16 kirjoitettu 25.03.2004 23:27

No jooh... Itsekkin tuskailin joskus yläasteikäisenä tuota suhteettomuutta kun kesätöitä olisin halunnut (tai no en töitä, mutta sitä rahaa). Jossain vaiheessa, sitten joku faijan duunikaveri kyseli, että haluatkos töitä. (eli suhteilla lähti) Siitäpä sitten kuukaudeksi erään kaupungin leipiin rakennukselle. Palkka ei ollut kummoinen, mutta olipahan jotain. Siellä tuli sitten oltua parina muunakin kesänä (otivat kai siksi uudelleenkin kun tiesivät, että teen muutakin kuin nojaan lapioon).

Firmojen ja sen sellaisten kannaltahan tuossa jonkun jollekkin jo firmassa työskentelevän tutun palkkaaminen on siinä mielessä helppoa, että on ainakin joku joka tavallaan takaa, että palkattava ei ole ihan tyhjäntoimittaja. Epäreiluahan se on tietty ja siinäkin voi mennä vikaan ja noissa kesätöissä varsinkin usein mennään kun jonkun korkeassa asemassa olevan muksulle pitää saada töitä.

Noh... Nykyinenkin työni on saatu tavallaan suhteilla tai ainakin sain suhteilla tietää, että voisi olla mikrotuen hommia tarjolla (olin todellakin työn tarpeessa... aiemmin olin vannonut, että mikrotukea minusta ei tule). Sitä hommaa olenkin jonkun viisi vuotta tehnyt. Eipä se aina herkkua ole, mutta onpahan varaa maksaa vuokra ja ostaa ruokaa. Eikähän se raksaduunikaan pidemmän päälle herkkua olisi, varsinkaan talvella. Kesällä se oli ihan jees ainakin tollasina lyhyinä pätkinä.

Eli juu... Syyllinen... Saanut työn suhteilla.

Niin joo... Tossa välissä oli jotain keikkahommia yms.

#17 kirjoitettu 26.03.2004 00:27

Mullahan siis ei ole minkäänmoisia suhteita! Faija on korjannut Fazerilla koneita yli 20 vuotta ja muukin suku on sellaisissa duuneissa, ettei ole ollut mahdollisuuksia päästä minnekään.

Tämän vuoksi olen kyllä tehnyt vaikka minkämoista duunia. Olen siivonnut, ollut kärrypoikana ja pullopoikana ja nyt viimeiset pari vuotta olen ollut tällä paljon parjatulla puhelinmarkkinointihommissa. Jos nyt totta puhutaan, nuo kaikki duunit ovat olleet kaikki ihan paskaa. Myönnän olevani katkera kuullessani koulussa miten jengi on pankissa, tilintarkastusfirmoissa ja isin markkinointihommissa duunissa.

Minun ainoa toivoni on, että seuraavan työharjoittelun aikana pääsen sellaiseen työhön, josta uskaltaa jopa kertoa muillekin ilman nauruntirskahduksia ja sääliviä katseita. Ensi kesäksi hain ainakin ziljardiin työpaikkaan töihin, mutta yhteenkään duuniin ei tärpännyt... Ahdistaa vähän se aatos, joka luikertelee mieleeni, että olen tuomittu tekemään kaikenlaista pienipalkkaista ja yksitoikkoista hommaa.

Ensi kuussa ajattelin hakea mäkkiin ja heseen duuniin, koska en enää haluaisi tehdä puhelinmarkkinointii kesätyönä. Oikeastaan kesätyöni kriteerinä on tällä hetkellä ainoastaan se, että siinä on tuntipalkka.

Ehkä sitten toisen työharjoittelun jälkeen minullekin avautuu mahdollisuus päästä johonkin duuniin, josta edes kaukaisesti nautin...

#18 kirjoitettu 26.03.2004 00:28

Stocco kirjoitti:
Voiko töihin ylipäätään päästä, jos ei ole työkokemusta, kun tämähän on kumma paradoksi, että pitäisi olla työkokemusta ennenkuin aloittaa!


Käännetäänpä niin päin, että voiko työnantajaa vaatia palkkaamaan tyyppi, joka ei ole edes vaivautunut hankkimaan minkäänlaista työkokemusta?

Kuitenkin oleellisempaa varsinaisen suoraan tiettyyn työpaikkaan liittyvän kokemuksen sijaan on näyttö. Pitää olla näyttöö, ja suurimmalla osalla työpaikan ansaitsevista ihmisistä sitä myöskin on. Näytön ei tarvitse olla sitä että olet tehnyt juuri sitä tiettyä duunia n+1 vuotta, vaan että jostain jutusta voi päätellä, että olet hyvä tyyppi siihen hommaan.

Kannattaako tässä hyvinvointivaltiossa edes lähteä tuohon oravanpyörään, jos ei kukaan pyydä mukaan? Ja kuinka paljon sitä rahaakin nyt oiken tarvii? Pitääkö ne rahat heti dokata?


Tämä onkin jo paljon mielenkiintoisempi kysymys. Yksi tapa ajatella asiaa on, että voitko elää sen ajatuksen kanssa, että työtä tekemättömänä, vaikka siihen kykenisit, olet yhteiskunnalle (eli keskimäärin ihmisille) negatiivinen tekijä, eli toisinsanoen olisi parempi jos olisit kuollut. Tällöin nimittäin kuluttaisit vähemmän tehokkaammin yhteisön eduksi toimivien ihmisten hankkimia resursseja.

Ihan toinen juttu onkin sitten, että kuinka paljon työtä kannattaa tehdä. Sitä voisin vatvoa vaikka koko illan, mutten taida sotkea sitä tähän.

Heitänpä vielä tähän loppuun wannabe-mietelauseeni suhteista työn saannissa:

"Kaikki hyvät työt jaetaan suhteilla, mutta onneksi hyviä suhteita jaetaan kaikille, jotka tekevät työtä."

#19 kirjoitettu 26.03.2004 02:21

TomiS kirjoitti:

Paljon kaikkea...


Mutta entäpä tämä surullisenkuuluisa tietoliikennealamme? En voisi tähän ikään enempää omata työkokemusta tältä alalta, olen luonut useita suhteita lukuisissa paikoissa työskennellessäni ja työtodistukseni ovat AINA sisältäneet suurimmaksi osaksi sanaa "kiitettävä", mutta en silti ole juuri minkään arvoinen työmarkkinoilla, koska tällä alalla tosiaan on työttömänä niin rautaisia ammattilaisia ja koulujen priimuksia, että on lähes turha yrittää kilpailla heidän kanssaan. Yritykset potkivat jatkuvasti säästöt mielessään pihalle ihmisiä, jotka ovat olleet kehittämässä tätä Suomen korkean teknologian imperiumia. Nämä kilometritehtaalle joutuvat ihmiset ovat vuosia, jopa vuosikymmeniä työskennelleet huipputeknologian kanssa ja äärettömän korkein vastuin, aina lujista asiantuntijoista ja suunnittelijoista esimiehiin ja johtajiin.

Näitä ihmisiä vastaan olen kamppailemassa työmarkkinoilla, eikä asiaa helpota yhtään se, että kun vihdoinkin näyttäisi olevan vähän enemmän työpaikkoja tarjolla, esim. Elisa potkii 900 ihmistä kilpailemaan näistä paikoista. Suhteistakaan ei tässä vaiheessa ole apua, koska hekin ovat joko tätä kilometritehtaalle joutunutta kaartia tai teille tuntemattomille osastojen kaatumisten takia joutuneita taistelijoita.

Tämän seikan olen kokenut karvaasti niin monissa työhaastatteluissa ja haastattelukoulutuksissa juostessani, ja tottakai hakiessani yli 400 työpaikkaan viimeisen neljän vuoden aikana. Tilanne on lohduton...

#20 kirjoitettu 26.03.2004 08:51

Krista kirjoitti:
No niin, tätä keskustelua luettuani päällimmäiseksi mieleen jäi se, että jos ei niillä suhteilla, niin sitten sillä koulutuksella/kokemuksella

Niinpä. Milläpä muullakaan sitä töihin pääsisi, kuin ensisijaisesti koulutuksella (edellyttäen vielä että osaat jotain alastasi) ja kokemuksella ja jos näitä ei ole, niin suhteilla.
Tuskinpa ketään otetaan töihin vain siksi, että se on "nasta tyyppi" tai kaunis tai trendikäs.

Yksi tärkeä kriteeri työnhaussa on se, että osaa kehua itseänsä. Jos menee hakemaan töitä "emmäätiiä" asenteella, niin kyllä sieltä se seuraava tyyppi tulee ja nappaa sen työpaikan.

#21 kirjoitettu 26.03.2004 08:52

Random Sam kirjoitti:
Mutta entäpä tämä surullisenkuuluisa tietoliikennealamme? En voisi tähän ikään enempää omata työkokemusta tältä alalta, olen luonut useita suhteita lukuisissa paikoissa työskennellessäni ja työtodistukseni ovat AINA sisältäneet suurimmaksi osaksi sanaa "kiitettävä", mutta en silti ole juuri minkään arvoinen työmarkkinoilla, koska tällä alalla tosiaan on työttömänä niin rautaisia ammattilaisia ja koulujen priimuksia, että on lähes turha yrittää kilpailla heidän kanssaan.

Kokeile hakea konsultiksi, alihankinta ja ulkoistaminen ovat nimittäin alalla kovia sanoja nykyään.

#22 kirjoitettu 27.03.2004 10:39

Ah, niin tuttuja ovat vastaukset, joita eri työpaikoilta vastaan:

- "Haemme kyllä ensisijaisesti alan opiskelijoita"
- "Olisi kyllä hyvä, jos olisi aiempaa työkokemusta"
- "Kiitos mielenkiinnosta"
- "Valinnasta ilmoitetaan ehkä"

Siinä muutama lause, jotka latistavat työnhakuinnostusta. Tänä kesänä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus saada omaa alaa vastaava työpaikka, vaan tuokin on vielä täysin epäselvää, että koska asia ratkeaa. Jokakeväinen päänsäryn aihe.

#23 kirjoitettu 29.03.2004 17:25

Mark T. Bird puhuu asiaa.
- - - - -

TomiS kirjoitti:

Käännetäänpä niin päin, että voiko työnantajaa vaatia palkkaamaan tyyppi, joka ei ole edes vaivautunut hankkimaan minkäänlaista työkokemusta?


Eipä voi, mutta hämmästyttää silti, kun esimerkiksi hotellisiivoojaksi ei pääsekkään siivouskokemuksella vaan juurikin kokemuksella hotellien siivoamisesta. Entäs he, jotka ovat vaivautuneet opiskelemaan tunnollisesti eivätkä ole opiskelleet säästöliekillä tehden töitä samalla?

Yksi tapa ajatella asiaa on, että voitko elää sen ajatuksen kanssa, että työtä tekemättömänä, vaikka siihen kykenisit, olet yhteiskunnalle (eli keskimäärin ihmisille) negatiivinen tekijä, eli toisinsanoen olisi parempi jos olisit kuollut. Tällöin nimittäin kuluttaisit vähemmän tehokkaammin yhteisön eduksi toimivien ihmisten hankkimia resursseja.


Mielestäni juuri ne johtajat, jotka huristelevat isomoottorisella autollaan yksikseen kuluttavat maailman resursseja ja olisivat parempia auton alla kuin sisällä. Ja työntekijät, jotka raatavat itsensä huonossa työssä kuoliaaksi voivat sitten hyvin mielin ajatella olleensa yhteisönsä (lue: pomojensa) eduksi?

Bloodhound kirjoitti:
Pistäkää itsenne työnantajan tilalle ja miettikää tätä tilannetta. Aika raakaa touhua se kuitenkin on ja ei siitä pysty heitä syyttämään, kuten ei myöskään tarvitse teidän syyttää työnhakijana itseänne!


Niin, karua on elämä. Kerroinpahan vaan, että taidan chillailla myös ensi kesänä teidän piikkiinne.

Olisinpa pappa betalar -nuori.

#24 kirjoitettu 30.03.2004 21:01

Oudie- kirjoitti:
Tein työni näköjään työnharjoittelussa hyvin, koska minut otettiin myös kesätöihin.


Kuinka sait alunperin työnharjoittelupaikan?

#25 kirjoitettu 01.04.2004 16:09

Tunnen tuskasi, Stocco. Sain ensimmäisen työpaikkani viime kesänä isäni työkaverin kaverin kautta, eli suhteilla. Tuon työpaikan eteen minun ei tarvinnut nähdä tippaakaan vaivaa, se putosi suoraan nenäni eteen. Ennen tätä olin monena kesänä hakenut duunia perse hiessä, etsinyt mitä tahansa viikokausia vailla mitään tulosta. Ei tee hirveän hyvää oma-aloitteisuudelle jos ainoa tapa saada töitä on sellainen, johon aktiivisuutesi ei vaikuta mitenkään.

En tietenkään valita kun kerran töitä sain, mutta jos maa on täynnä nuoria jotka tahtoisivat tehdä töitä mutta eivät saa, sanoisin, että käsissämme on aikapommi.

#26 kirjoitettu 01.04.2004 16:29

Hombre Muerto kirjoitti:

En tietenkään valita kun kerran töitä sain, mutta jos maa on täynnä nuoria jotka tahtoisivat tehdä töitä mutta eivät saa, sanoisin, että käsissämme on aikapommi.


Täytyy ilmeisesti tehdä kuten Oudie- ja mennä palkatta harjoittelijaksi ja toivoa parasta. Työvoimatoimistokin on innokkaasti työllistämässä ihmisiä palkatta harjoittelemaan ja mikäs sen mukavampaa työnantajille. Ei kai heidän kannatakaan palkata ketään.

#27 kirjoitettu 06.04.2004 10:19

Hämmästyttävää! Sain itse asiassa äsken töitä. Ja ihan ilman suhteita, täysin oman panokseni ansiosta. Tästä lähtien minut voidaan tuntea Suomen ja pohjoismaiden johtavan digitaalisen videovalvontajärjestelmän järjestelmäasiantuntijana, koska sehän minä olen huomisesta työsopimuksen allekirjoittamisesta lähtien.

Tästä on vaikea toipua kaiken koetun jälkeen...

HIPHEI!!!

#28 kirjoitettu 06.04.2004 10:25

Random Sam kirjoitti:
Hämmästyttävää! Sain itse asiassa äsken töitä. Ja ihan ilman suhteita, täysin oman panokseni ansiosta. Tästä lähtien minut voidaan tuntea Suomen ja pohjoismaiden johtavan digitaalisen videovalvontajärjestelmän järjestelmäasiantuntijana, koska sehän minä olen huomisesta työsopimuksen allekirjoittamisesta lähtien.

Tästä on vaikea toipua kaiken koetun jälkeen...

HIPHEI!!!



Onnittelut . Itsekin sain hommattua itselleni töitä, vieläpä omalta alalta ja ilman suhteita. Työsuhde alkoi virallisesti 3.4

#29 kirjoitettu 06.04.2004 10:26

Speed Freek kirjoitti:

Onnittelut . Itsekin sain hommattua itselleni töitä, vieläpä omalta alalta ja ilman suhteita. Työsuhde alkoi virallisesti 3.4


Kiitos ja onnittelut myös sinne. Lottovoittajakaan ei voisi olla näin onnellinen!

#30 kirjoitettu 06.04.2004 17:28

Random Sam kirjoitti:
Hämmästyttävää! Sain itse asiassa äsken töitä. Ja ihan ilman suhteita, täysin oman panokseni ansiosta. Tästä lähtien minut voidaan tuntea Suomen ja pohjoismaiden johtavan digitaalisen videovalvontajärjestelmän järjestelmäasiantuntijana, koska sehän minä olen huomisesta työsopimuksen allekirjoittamisesta lähtien.

Tästä on vaikea toipua kaiken koetun jälkeen...

HIPHEI!!!



Mahtavaa! Olen hiljaisesti ottanut osaa tilanteellesi siitä lähtien kun sinut potkittiin Elisalta (sieltäkö se oli?). Tästä alkaa sitten nousu parempaan, onnea!

#31 kirjoitettu 06.04.2004 23:25

Niin, tuossa viime sunnuntain (4.4.) Hesarissahan oli olikos se sivulla A3 ihan jonkun hyypän kirjotus juuri tästä nimenomaisesta aiheesta.. lukekaapas se, siinä oli aika hyvin kiteytettynä juuri tämä ongelma.

#32 kirjoitettu 07.04.2004 08:34

Hombre Muerto kirjoitti:

Mahtavaa! Olen hiljaisesti ottanut osaa tilanteellesi siitä lähtien kun sinut potkittiin Elisalta (sieltäkö se oli?). Tästä alkaa sitten nousu parempaan, onnea!


Kiitoskiitos! Siemens tosin oli firma, mutta tilanne muuten sama. Mutta turha moisesta enää meikäläisen on valittaa, mokoma kun on entistä elämää. Tästä todellakin alkaa nousu ja silkka suklaa ja suffeli.

Kiitokset myös Bloodhoundille ja Oudielle.

#33 kirjoitettu 07.04.2004 15:41

Olenhan nykyäänkin jo röyhkeä ja valehtelen kaikille päin naamaa, joten miksen tosiaankaan käyttäisi samaa metodia töitä hakiessani.

Kiitos kaikille vastaajille, jotka ovat hehkuttaneet onnistumisiaan! Nyt tiedän, että voin hyvillä mielin kuluttaa verorahojanne.

#34 kirjoitettu 07.04.2004 17:44

Stocco kirjoitti:
Olenhan nykyäänkin jo röyhkeä ja valehtelen kaikille päin naamaa, joten miksen tosiaankaan käyttäisi samaa metodia töitä hakiessani.


Nii-ih, mitä suurempia valheita, sitä todennäköisemmin saat työpaikan suosittelen. Eihän sulla ole mitään hävittävää.

Tietenkään ei kannata sanoa sellaista mitä ei paperilla heti pysty todistamaan, esim. että "mä oon DI ja KTM ja olen työskennellyt Nokian tuotekehittely-yksikön päällikkönä 5 vuotta jne...". Muuten voi puhua ihan paskaa.



dip flirt lisäzz17:45 07.04.2004

Niin ja onnitteluni Random Samille!

#35 kirjoitettu 07.04.2004 21:40

dip flirt kirjoitti:

Niin ja onnitteluni Random Samille!


Ja kiitokset sinnekin. Ja ennen kaikkea tsemppiä sen lopputyön kanssa. Jos minä saan kerran näin hyvän paikan, niin kyllä nyt aina yksi valtion virkamieskin soppaan mahtuu.

#36 kirjoitettu 07.04.2004 21:55

mirrie kirjoitti:

Hyvällä ulosannilla, eli omalla keskustelulla olen aina selvinnyt, jos työtä olen hakenut.Joko puhelimessa tai marssimalla suoraan duunipaikan ovesta sisään johtajan juttusille.Nykyisin tulee satoja työhakemuksia pomoille...joten tällätavoin ohittaa kivasti jonot.Oma käytös ratkaisee paljon.Esiintymällä reippaasti ja näyttämällä että hallitsee homman, vaikkei se olisikaan koko totuus,niin ollaan jo pitkällä,.

Tänään itseasiassa soitin juuri haluamaani työpaikkaan ja 10 minuutin puhelinkeskustelulla oli sopimus tehty

Tietenkin koulutuksella tai kokemuksella on parempi mahdollisuus päästä, mutta olen minä tehnyt sellaisiakin töitä, joista ei ole ollut mitään hajuakaan, kunhan vain muistaa mainita että "minua kiinnostaa tämä ala," tai " tahdon kehittää oppimistani"...kyllä nämä suulliset supliikit ovat niitä tärkeimpiä vaikutusmahdollisuuksia sanoisin.Ensivaikutelmassa luodaan jo se tuleva työpaikka. Onnea työnhakuun itsekullekkin


Tämä nyt aina riippuu haettavasta työpaikasta. Jo ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden paikkoja haettaessa saa varautua useisiin haastatteluihin ja tuntikausia kestäviin soveltuvuustesteihin. Paikalla ovat alan kovimmat ammattilaiset ja psykologit tökkimässä, testaamassa ja varmistamassa, että haastattelussa oleva kaveri todellakin osaa hommansa. Ja kaiken maailman todistukset käydään vastoin yleisiä odotuksia erittäin tarkasti läpi. Jotkut firmat jopa patistavat Mensan testeihin, believe you me. Suosittelijatkin on syytä katsoa koviksi nimiksi eli mitkään isät ja äidit eivät suosittelijoiksi kelpaa, kun vastassa on kavereita, joita suosittelevat niin suurten yritysten johtoportaan jäsenet kuin maineikkaiden tutkimusosastojen päälliköt. Se on kovaa touhua.

Voin vakuuttaa, että varteenotettaville paikoille eivät pelkät suulliset lahjat riitä.

#37 kirjoitettu 07.04.2004 21:59

Stocco kirjoitti:

Kiitos kaikille vastaajille, jotka ovat hehkuttaneet onnistumisiaan! Nyt tiedän, että voin hyvillä mielin kuluttaa verorahojanne.


Hienoa, koska nyt täältä tulee taas lisää veroeuroja kassaan. Itseasiassa kuussa menee reilusti enemmän veroa kuin sain työttömyyskorvausta ja asumistukea yhteensä. Eli oleppa hyvä ja ota rennosti, hyvä mies.

#38 kirjoitettu 08.04.2004 18:46

Random Sam kirjoitti:

Hienoa, koska nyt täältä tulee taas lisää veroeuroja kassaan. Itseasiassa kuussa menee reilusti enemmän veroa kuin sain työttömyyskorvausta ja asumistukea yhteensä. Eli oleppa hyvä ja ota rennosti, hyvä mies.


Kerro sitten, jos rupeaa pännimään niin koitan hankkia töitä.

#39 kirjoitettu 16.04.2004 19:58

Hmm, itse olen ollut "suhteiden kautta" vain yläasteella työharjoittelussa ja kerran parin päivän duunissa, mutta muuten olen hoitanut duunipaikkani ihan itse, armeijan jälkeen sain kavereilta tipsejä duunipaikasta, käytin työnvälitysfirmoja, luin mol.fi:n sivuja, hesarin työliitettä jne.
nykyinen viihtyisä duuni löytyi kun olin eräässä iltaduunissa ja eräs nykyinen duunikaveri teki kohteessa hommia , ja satuin opiskelemaan alaa, valmistumisen jälkeen on tullut oltua samassa duunissa.


duunejahan siis on(paikkakunnasta riippuen), puhelinmyynnistä varastomiehen ja mäkkärin duunariin kun jaksaa hakea (jos tuollaisia helpommin haettavia duuneja ajattelee). tai vartijan/siivoojan duunit.

#40 kirjoitettu 16.04.2004 22:30

Stocco kirjoitti:
Olenhan nykyäänkin jo röyhkeä ja valehtelen kaikille päin naamaa, joten miksen tosiaankaan käyttäisi samaa metodia töitä hakiessani.


dip flirt kirjoitti:
Nii-ih, mitä suurempia valheita, sitä todennäköisemmin saat työpaikan suosittelen. Eihän sulla ole mitään hävittävää.


En ole ihan varma kuinka paljon tässä oli huumoria mukana, varmaan iso osa, mutta tuonpa nyt omankin näkemykseni peliin, ettei nuaremmat ja naiivimmat () jää ihan tuon mielipiteen varaan.

Eli siis suora valehteleminen työhaastattelussa ei todellakaan ole "the way to go". Arvatkaapa vituttaako työnantajaa, jos huomaa tyypin olevan selkeästi epäpätevämpi, kuin mitä antoi ymmärtää. Ei tunnu edes pahalta potkaista pihalle ensimmäisen suotuisan mahdollisuuden avautuessa.

Työhaastattelussa kannattaa korostaa omia hyviä puoliaan, ja pyrkiä joko kiertämään puutteet, tai vakuuttamaan kykenevänsä ja olevansa innokas oppimaan puuttuvat taidot. Se ei ole valehtelua, vaan fiksua toimintaa. Valehtelulla loppuu ura ihan sairaan lyhyeen, siitä voi olla 100% varma. Sitten on turha itkeä, kun ei saa enää yhtäkkiä mistään hommia, sillä tuommoiset jutut leviää ääntä nopeammin.