Mikseri.net

☰

Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Liity käyttäjäksi Kirjaudu sisään

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

Kirjoittaja	Valtio vai johtajat?
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#1 kirjoitettu 26.10.2022 16:52 Muok:26.10.2022 16:58 Valtio vai johtajat? Tarkastellaanpa valtiota käsitteenä... Vuonna 1933 solmitun Montevideon sopimuksen mukaan valtio määritellään seuraavasti: 1) Pysyvä väestö 2) Rajattu alue 3) Hallitus 4) Kyky solmia suhteita muiden valtioiden kanssa Tuohon viimeiseen kohtaan vaikuttaa oleellisesti se, että tunnustavatko muut valtiot kyseisen valtion valtioksi... Eduskunta - Valtio käsitteenä Wiki: Montevideo Convention Video: The State Valtio on kansainvälisen politiikan realistisen koulukunnan mukaan tärkein toimija kansainvälisessä politiikassa, ja monet realistit kohtelevat tutkimuksissaan valtiota metodologisesti "kokonaisena rationaalina toimijana" (unitary rational actor)... Tällöin valtio nähdään sinä toimijana, joka aloittaa sodat ja tekee sopimukset, eikä se toimiva valtiojohto elikkä yksilöt... Mutta onko realistinen käsitys valtiosta realistinen? Realistista metodologiaa kun on kritisoitu, ja liberaali lähestymistapa ja ulkopoliittinen analyysi tarjoavat toisenlaisiakin käsityksiä siitä, ketkä ovat merkittävimpiä toimijoita kansainvälisissä suhteissa... Mitä kansainvälinen laki ja oikeus sanoo? The actors in the international legal system - Kansainvälinen yhteisö koostuu pääosin valtioista, mutta ne eivät ole ainoita toimijoita kansainvälisessä politiikassa... - Valtiot ovat tärkeimpiä toimijoita kansainvälisen lain näkökulmasta, ja ainoita toimijoita jotka voivat luoda ja säätää kansainvälistä oikeutta... - Valtiot ovat siis kansainvälisen oikeuden näkökulmasta oikeustoimijoita... Tämä tarkoittaa siis että niillä on oikeuksia mutta myös velvollisuuksia kansainvälisinä toimijoina... - Muitakin kansainvälisiä oikeustoimijoita on, mutta valtiot ovat niistä tärkeimpiä... Muiden kansainvälisten toimijoiden oikeudet ja valta on valtioista riippuvainen... Mutta siis... Valtio vaiko valtion johtajat? Itse näkisin, että kysymys riippuu siitä mitä tutkitaan... Kun tutkitaan vaikkapa kansainvälisen järjestelmän polariteettia suurvaltasuhteissa, niin huomion kohteena on valtioiden välisen vuorovaikutuksen tulokset (outcomes)... Tällöin on metodologisesti kätevää olettaa valtio siksi toimijaksi, joka toimii suhteessa muihin valtioihin, koska emme ole niinkään kiinnostuneet yksittäisten valtioiden ulkopolitiikasta, vaan useiden valtioiden vuorovaikutuksen tuloksista... Mutta kun ruvetaan puhumaan ulkopoliittisesta päätöksenteosta (Foreign Policy), niin silloin esim. valtion päämiehet taikka se ylin ulkopoliittinen johto joka osallistuu päätösten valmisteluun on luonteva analyysin kohde... Tällöin analyysin kohteena ei ole toiminnan tulokset, vaan toiminta itse (behavior)... Valtio siis koostuu yksilöistä, mutta toisaalta nämä yksilöt toimivat edustamansa valtion nimissä, ja se on tämä valtio joka on kansainvälinen oikeustoimija, ei valtiojohto... Silti valtiota kansainvälisenä oikeustoimijana ei ole ilman toimivaa johtoa, siis ihmisyksilöitä... Mutta pointti siis tässä kysymyksenasettelussa, että valtio vaiko johtajat, niin on se että se on ennemminkin se probleema jota halutaan ymmärtää mikä sanelee kumpi lähestymistapa on parempi... Joskus on kätevämpi puhua valtioista niiden nimillä (USA, Suomi, Kiina, jne..) ja joskus taas on parempi puhua johtajista, ja käyttää heidän nimiään edustamaan kyseistä maata, sen päätöksentekoa sekä sen näkemyksiä ja pyrkimyksiä...
^	Vastaa Lainaa

IT IT Resurrected 13703 viestiä	#2 kirjoitettu 27.10.2022 08:18 Täällä oli aiemmin keskustelua realismista ja liberalismista... Kumpikin lähestymistapa auttaa ymmärtämään kansainvälisiä konflikteja, mutta hiukan eri tavoin... Ensinnäkin realismi ja liberalismi perustuu erilaisille ontologioille... Ontologia on oppi taikka käsitys siitä, millaisia objekteja maailmassa on olemassa, ja mitkä ovat näiden objektien ominaisuudet... Realistinen ontologia lähtee siitä, että kansainvälinen maailma koostuu valtioista... Liberaalit lähestymistavat painottavat valtiota, kansainvälisiä instituutioita sekä ei-valtiollisia toimijoita kuten monikansallisia suuryrityksiä ja kolmannen sektorin toimijoita... Toisaalta maailmassa on erilaisia suhteita... Ensinnäkin on valtio-valtio suhteita eli hallitusten välisiä suhteita, joihin realismi kiinnittää huomionsa... Toisaalta on yhteiskunta-yhteiskunta suhteita, eli silloin puhutaan maantieteellisten alueiden sisällä toimivien toimijoiden kuten monikansallisten suuryritysten suhteista... Näitä suhteita kutsutaan myös transnationaalisiksi suhteiksi... Realismi on lähinnä kiinnostunut valtioiden eli hallitusten välisistä suhteista... Liberalismi kiinnittää huomionsa enemmänkin a) siihen kuinka valtioiden välisillä sopimuksilla ja kansainvälisillä instituutioilla säädellään noita transnationaalisia valtioiden rajat ylittäviä suhteita, ja b) siihen millaisia nämä suhteet ja valtioiden väliset rajat ylittävät virrat ovat... Tällöin monikansalliset suuryritykset ovat keskeisessä asemassa kun puhutaan kansainvälisestä taloudesta ja valtioiden rajat ylittävistä virroista... Ja lähtiessään liikkeelle erilaisista lähtökohdista realismi ja liberalismi päätyvät erilaisiin tulkintoihin sodan ja rauhan kysymyksistä... Realismi kiinnittää huomionsa kansainväliseen anarkiaan ja siihen kuinka tämä anarkia tekee kansainvälisestä järjestelmästä self-help systeemin, jota hallitsee valtioiden välinen turvallisuusdilemma (security dilemma)... Liberalismi olettaa ensinnäkin, että kansainväliset instituutiot ja niihin perustuva sääntöpohjainen maailmanjärjestys luovat kansainvälisen yhteisön (international society)... Toisaalta liberalismi olettaa, että transnationaaliset suhteet, monikansalliset suuryritykset ja maailmankauppa luovat maailmaan keskinäisriippuvuuksia... Tällöin nämä suuryritykset nähdään paitsi vaurauden myös rauhan tuojina... Lopputulos tässä on siis se, että realismi ja liberalismi perustuvat erilaisiin ontologioihin ja suhteisiin valtioiden ja kansakuntien välillä, ja täten ne päätyvät myös erilaisiin johtopäätöksiin sen suhteen, että millaisia politiikkasuosituksia ne antavat valtioille... Todettakoon kuitenkin, että Yhdysvaltain johdolla toisen maailmansodan jälkeen luotu maailmanjärjestys perustuu sekä realistisille että liberaaleille periaatteille... Kokemus osoittaa, että kun suurvallat ovat kyseessä niin liberaali sääntöpohjainen järjestys pettää aina säännöllisin väliajoin, koska suurvallat rikkovat yhteisiä sääntöjä oman etunsa nimissä... Näin on käynyt nyt Ukrainassakin... Ja Venäjän ja lännen suhteissa tuota sotaa ei pystynyt estämään myöskään näiden välinen taloudellinen keskinäisriippuvuus, eli kansainvälinen kauppa, investoinnit ja monikansalliset suuryritykset eivät tuoneet pysyvää rauhaa näiden välille... Mutta se mikä on tähän mennessä estänyt sodan eskaloitumisen lännen ja Venäjän väliseksi on se fakta, että kummallakin osapuolella on ydinaseita ja tätä suoraa sotilaallista yhteenottoa lännen ja Venäjän välillä on haluttu välttää... Silti, vaikka liberaalit ajatukset ja odotukset maailmasta ja rauhasta eivät aina toteudukaan, katsoisin että liberalismikaan ei ole täysin käyttökelvoton traditio... Liberaalien ajatusten pohjalta luotu sääntöpohjainen järjestelmä on silti edistänyt kansainvälistä yhteistyötä, ja samalla tuonut ja luonut esim. taloussuhteissa maailmaan vaurautta... Liberaalia ajattelua tarvitaan siis jatkossakin realistisen voima- ja valtapolitiikan rinnalle ja vastapainoksi... Se vaan, että Kiina ja Venäjä ovat pyrkineet haastamaan tämän maailmanjärjestyksen ja haluavat muuttaa sitä omien etujensa mukaisiksi... Kiina ei niinkään halua romuttaa talouteen ja kansainväliseen kauppaan perustuvaa järjestelmää, vaan se ennemminkin pyrkii muuttamaan sen poliittista ja ihmisoikeuksiin liittyvää puolta... Tällöin esimerkiksi demokratia ei ole asialistalla ihan ensimmäisenä Kiinan suhteissa muihin valtioihin... Kiina on itse asiassa hyvinkin realismiin ulkopolitiikassaan nojaava valtio, jopa enemmän kuin USA, ja Kiinan nousu tässä suhteessa tulee tekemään maailmasta vielä enemmän sellaisen, jossa suurvallat määräävät marssitahdin... Mutta joo, realismi ja liberaali ajattelu tarjoavat paitsi erilaisia johtopäätöksiä sodan ja rauhan kysymyksistä, myös hiukan erilaisia näkökulmia kansainväliseen todellisuuteen... Realismi kiinnittää huomionsa enemmän turvallisuuspolitiikkaan, siinä missä liberalismi tarkastelee enemmän kansainvälisiä instituutioita, talousasioita, ihmisoikeuksia jne... Kyse ei siis ole siitä, että toinen lähestymistapa olisi kategorisesti oikeassa ja toinen väärässä, vaan kyse on hiukan erilaisista traditioista, ja tässä mielessä nämä traditiot on nähtävä rikkautena, jonka puitteissa maailmaa on mahdollista tarkastella erilaisista näkökulmista...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#3 kirjoitettu 27.10.2022 19:42 Katselinpa hyvän videon, jossa tunnettu amerikkalainen offensiivinen realisti esittelee näkemyksiään ja teoriaansa: John Mearsheimer on Realism and the Rise of China Videolla on pituutta puolitoista tuntia, josta ensimmäisen tunnin Mearsheimer esittelee teoriaansa ja näkemyksiään maailmanpolitiikasta, ja loput puoli tuntia vastaa kysymyksiin... Video on kuvattu kesällä 2020 eli se on reilu 2 vuotta vanha, ja on siis Ukrainan sotaa edeltävältä ajalta... Mutta siis, jos haluaa päästä perille Mearsheimerin realistisesta ajattelusta ja siitä kuinka hän näkee USA:n sekä Kiinan suhteen nyt ja tulevaisuudessa, niin tuossa on mainio video tässä suhteessa... Videolla Mearsheimer sivuaa myös amerikkalaista ulkopolitiikkaa ja sen historiaa, ja pyrkii vastaamaan niihin liberaaleihin vastaväitteisiin, joita hänen ajattelunsa nostaa esiin...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#4 kirjoitettu 28.10.2022 04:59 Katselinpa toisen videon, jolla Mearsheimer puhuu, tällä kertaa Australiassa: John Mearsheimer \| The liberal international order Tämä video on elokuulta 2019 eli myös ajalta ennen Ukrainan sotaa... Videolla on kestoa vajaa tunti, josta ensimmäisen vajaa puoli tuntia Mearsheimer esittelee ajatuksiaan, ja toisen puolituntisen aikana vastaa kysymyksiin... Videolla Mearsheimer puhuu liberaalista kansainvälisestä järjestyksestä, sen noususta ja laskusta sekä tulevaisuudesta...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#5 kirjoitettu 28.10.2022 14:14 Tarkastellaanpa hiukan suurvaltojen nousua ja laskua... Defensiiviset realistit katsovat, että suurvallat pyrkivät maksimoimaan turvallisuutensa, ja tähän niille riittää voimatasapaino... Offensiiviset realistit taas katsovat, että suurvallat pyrkivät maksimimaan valtansa, ja siis pyrkivät hegemoniseen asemaan... Mutta toisaalta, kysymys siitä pystyykö valtio pyrkimään hegemoniseen asemaan, riippuu siitä että mikä on sen kasvupotentiaali suhteessa muihin valtioihin? Jos ajatellaan, että valtion koon mittareita ovat BKT, BKT per capita, populaatio, maantieteellisen alueen suuruus, ja teknologian kehitysaste, niin silloin valtion suhteellisiin kehitysmahdollisuuksiin vaikuttaa erityisesti se, että sillä on suuri väestö jonka BKT per capita on matala, mutta jonka BKT kasvaa nopeammin suhteessa muihin... Kiinan taloushan (BKT) on kasvanut huomattavasti nopeammin kuin meillä länsimaissa 1980-luvun lopulta lähtien... Ja joskus tulevaisuudessa se ohittaa USA:n jos tämä kehitys jatkuu... Ihan sama tilanne oli 1800-luvulla, josta tuossa dataa USA:n ja Britannian suhteen: ¤ 1850 >> USA - Populaatio 23 miljoonaa - BKT 2,5 mrd usd - BKT per capita 110 usd >> UK - Populaatio 27 miljoonaa - BKT 2,9 mrd usd - BKT per capita 105 usd ¤ 1900 >> USA - Populaatio 76 miljoonaa - BKT 21 mrd usd - BKT per capita 270 usd >> UK - Populaatio 40 miljoonaa - BKT 9,2 mrd usd - BKT per capita 230 usd ¤ Talouden keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti - USA 1850-1900: 4,26% - UK 1850-1900: 2,52% Elikkä, USA:n populaatio kasvoi tuona aikajaksona huomattavasti, jolloin BKT per capita ei kasvanut niinkään paljon suhteessa Britanniaan, mutta kokonais BKT kasvoi huomattavasti nopeammin USA:ssa kuin Briteissä. USA:n ja UK:n BKT oli miltei tasoissa vuonna 1850, mutta vuonna 1900 USA:n BKT oli jo yli kaksi kertaa suurempi kuin Britannian... Kun ottaa huomioon, että USA oli myös teknologisesti edistynyt maa, niin on selvää että siitä tuli suurvalta 1900-luvulle tultaessa, ja Britannia ei pystynyt vastaamaan tähän haasteeseen, koska siltä puuttui tarvittavat kasvun resurssit... Kiinan ja USA:n tilanne tänä päivänä on ihan samankaltainen... Kiinan väestö on yli neljä kertaa suurempi suin USA:n, ja vaikka sen BKT on saavuttamassa USA:n lukemat joskus lähitulevaisuudessa, niin sen BKT per capita on huomattavasti Yhdysvaltoja matalampi tänä päivänä... Kiinalla on siis kasvupotentiaalia kasvattaa taloudellisia resurssejaan, ja siten potentiaalia kasvattaa sotilaallisia kykyjään ja siten valtaansa tulevaisuudessa... Eli mun hypoteesi on se, että suurvallan strategian määrää sen nykyinen suhteellinen asema sekä tuleva suhteellinen kasvupotentiaali... Oletko defensiivinen vaiko offensiivinen realisti riippuu siis näistä tekijöistä... 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ekalla puoliskolla Britannia ole enemmänkin se status quo valta ja USA oli se joka pyrki kasvattamaan valtaansa, ja joka toisen maailmansodan jälkeen pystyi hegemonisena suurvaltana dominoimaan läntistä maailmaa, ja suurta osaa kolmannesta maailmasta... Tänä päivänä USA on status quo valta, joka pyrkii säilyttämään asemansa maailman johtavana suurvaltana, taikka vähintäänkin luomaan Kiinan ympärille samanmielisten valtioiden voimatasapainoon perustuvan blokin, jolla Kiinan kasvavaa valtaa pyritään rajaamaan ja vastustamaan... Ja Kiinasta on tullut nyt se valtio, joka pyrkii maksimoimaan valtansa ja nousemaan hegemoniseksi valtioksi muiden ohi... Elikkä, se millaiset valtion pyrkimykset suhteessa turvallisuuteen ja valtaan ovat, riippuu sen suhteellisesta nykyisestä asemasta sekä kasvupotentiaalista suhteessa muihin... Jos sitten vielä lopuksi tarkastellaan Venäjää, niin tässä mielessä se tössi nyt pahasti... Venäjän johdon kalkulaatioissa maantiede ja geopolitiikka ovat paljon korkeammalla sijalla kuin taloudelliset asiat... Silti, tänä päivänä kun puhutaan suurvalloista, niin siihen suhteelliseen kasvupotentiaaliin maa-alueiden sijaan vaikuttaa ratkaisevasti enemmän maan taloudellinen kasvupotentiaali suhteessa muihin... Ja tässä mielessä Venäjä tyri pahasti... Länsi on sijoittanut satoja miljardeja Venäjälle teollisiin tuotantolaitoksiin sekä energiaan 1990-luvulta lähtien, ja on ollut sen energian suuri ostaja... Jos Venäjä olisi halunnut maksimoida kansainväliset kykynsä ja valtansa, niin se olisi toiminut enemmän yhteistyössä lännen kanssa Kiinan tavoin, ja pyrkinyt maksimoimaan talouskasvunsa, sen sijaan että se käy aivan turhia sotia lähinaapureitaan vastaan... Natonkin aiheuttamaa turvallisuusuhkaa Venäjä olisi paremmin pystynyt ehkäisemään kehittämällä talouttaan ja teknologisia kykyjään, ja sillä lisärahalla olisi sitten voinut modernisoida maan asevoimia, jolloinka maan turvallisuus olisi kasvanut sen sijaan että Venäjä nyt käy tarpeetonta sotaa Ukrainassa, ja itse asiassa tuhraa sotilaalliset kykynsä... Kun verrataan Kiinan ja Venäjän valtapoliittisia strategioita keskenään, niin tähän mennessä Kiinan taloudelliseen kasvuun perustuva strategia on toiminut huomattavasti paremmin kuin Venäjän geopoliittiseen ajatteluun perustuva turvallisuusajattelu... Toivoa sopii ettei Taiwan tulevaisuudessa liikaa sekoita kiinalaisten päitä, jottei sen kanssa ajauduta Venäjän ja Ukrainan kaltaiseen tilanteeseen...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#6 kirjoitettu 28.10.2022 18:23 Pannaanpas tämä tännekin näin, niin ei vaivu unohduksiin... Kansainvälisen politiikan videokurssi... Elikkä tässä läjä videoita, jotka toimivat perehdytyksenä aiheeseen... Olen jakanut videot niiden esittäjän mukaan useampiin ryhmiin... 1) Noah Zerbe lectures Kansainvälisen politiikan peruskäsitteitä: Defining the State Sovereignty Levels of Analysis Anarchy and the Security Dilemma Polarity Kansainvälisen politiikan teorioita: Classical Liberalism Neoliberalism and Complex Interdependence Classical Realism Neorealism Offensive and Defensive Realism Comparing Neorealist and Neoliberal International Relations Critical Theory - Constructivism Sekalaisia videoita: The Liberal International Order Democratic Peace Hypothesis Liberalism, Mercantilism, and Political Economy What is Foreign Policy? The Rational Actor Model NATO Expansion: Balancing, Bandwagoning, or Buck Passing? 2) Scott Muller lectures International Relations Lesson 3- Power Politics Part 1 International Relations Lesson 4- Power Politics Part 2 International Relations Lesson 5- Power Politics Part 3 3) Rhonda Callaway lectures IR Theory Intro Realism & Liberalism Major Theories of IR Elikkä siinä pikakurssi kansainväliseen politiikkaan... Varmaankin on paljon asioita ja aihepiirejä, joita nuo videot eivät käsittele, mutta tuolla oppimäärällä nyt pääsee aika lailla alkuun kuitenkin jos aihe kiinnostaa...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#7 kirjoitettu 29.10.2022 12:15 Tuossa taas on videoluentosarja aiheesta Venäjän ulkopolitiikka... Videoiden taustalla on Michael Rossi Rutgers Universitystä USA:sta: New Class - Russian Foreign Policy - Rutgers University - Summer 2022 Russian Foreign Policy - The Re Emergence of Russian Regional Power Russian Foreign Policy - From Boris Yeltsin to Vladimir Putin Russian Foreign Policy - The Soft Power of Sovereign Democracy Russian Foreign Policy - Russia and the Rise of the Rest Russian Foreign Policy - Who is Responsible for the War in Ukraine? Russian Foreign Policy - How Will the War in Ukraine End? Russia, Ukraine, and the West: A Conversation with Dr. Nicolai Petro Tuossa siis yliopistotason luentosarja huippuyliopistosta tarjolla ja aivan ilmaiseksi... Tuolla Michael Rossin kanavalla on muuten aika lailla muutakin tavaraa Venäjään liittyen, kuten esim. Putinin puheita, joita on käännetty englanniksi: Michael Rossi YouTube kanava Tuossa vielä boonus video, jolla professori Stephen Kotkin käy läpi Venäjän ulkopolitiikkaa 1900-luvun alusta nykyaikaan: Monterey Conversations: Russian Foreign Policy, Past and Present \| Kotkin \| Kimmage
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#8 kirjoitettu 29.10.2022 14:03 Tämä kun on musiikkisaitti, niin tuossa on hieno video amerikkalaisen ulkopolitiikan ja musiikin kytköksistä: Walter Russell Mead \| American Foreign Policy: The Four Schools of Thought Mead esittelee neljä amerikkalaista ulkopolitiikan traditiota musiikin kautta, jotka ovat Hamiltonian, Wilsonian, Jeffersonian ja Jacksonian... Tämä esitys on siitäkin hieno, että se tuo esiin ulkopolitiikan ja kansallisen identiteetin sekä kansallisten arvojen suhteen... Amerikkalaista ulkopolitiikkaa kun on itsenäisyydestä lähtien värittänyt amerikkalaiset arvot ja käsitykset siitä identiteetistä, elikkä millainen maa USA on ja mikä sen rooli tulisi olla maailmassa... Toiset näkevät Amerikan tarkoituksena johtaa maailmaa taikka tehdä maailmasta itsensä kaltainen, kun toiset taas katsovat että Amerikan pitäisi pitäytyä omissa oloissaan, ja puolustaa tarvittaessa vain itseään... Nämä erilaiset arvot ja identiteetit ovat vääntäneet siis kättä amerikkalaisessa ulkopolitiikassa jo sen itsenäistymisestä lähtien...
^	Vastaa Lainaa

IT IT Resurrected 13703 viestiä	#9 kirjoitettu 30.10.2022 03:03 Muok:30.10.2022 03:07 Pohditaanpa hiukan tarkemmin tuota kansainvälistä maailmaa realismin kannalta... Mikä maailmassa ajaa valtiot toisiaan vastaan? Miksei naapurin aikeisiin voi luottaa? Ja miksi valtiot ajautuvat kasvattamaan valtaansa ja maksimoimaan turvallisuuttaan? Lähdetään siitä, että selitys löytyy ihmisen luonnosta (Human nature) sekä kansainvälisen järjestelmän anarkkisesta piirteestä (Anarchy), jonka mukaan valtiot ovat suvereeneja ja itsenäisiä toimijoita joiden yläpuolella ei ole auktoriteettia, joka voisi ne pakottaa toimimaan tietyllä tavalla... Ihmisen luonnosta teen kaksi oletusta: ensinnäkin yksilöt pyrkivät hankkimaan positiivisia kokemuksia ja välttämään negatiivisia kokemuksia... Ja toisaalta yksilöt ovat pääsääntöisiä egoisteja, jotka toimivat useimmiten oman etunsa mukaisesti... Ihminen ei siis lähtökohtaisesti ole paha jos ei hyväkään, kuten kansainvälisen politiikan realistinen ja liberaali koulukunta olettavat... Se että ihmiset pyrkivät välttelemään negatiivisia asioita ja kokemaan positiivisia asioita ei poissulje sitä, etteikö yksilöt voisi myös olla sosiaalisia olentoja... Tuo ihmisen luonnon ja motivaation toinen kivijalka, pääsääntöinen egoismi, sen sijaan on sellainen tekijä että yksilöt helposti ajautuvat ajamaan omia positiivisia kokemuksia muiden kustannuksella... Tällainen "pahuus" nousee esiin siis sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, mutta vakaissa yhteiskunnissa on kaksi tekijää, jotka ehkäisevät tällaista toisten kustannuksella tapahtuvaa egoismia... Ensinnäkin yksilöt omaksuvat oman kulttuurinsa ja yhteisönsä säännöt ja normit, ja noudattavat ja puolustavat näitä vapaaehtoisesti... Ja toisaalta valtion sisällä valtio käyttää pakkovaltaa (poliisi, oikeuslaitos, vankilat), ja rankaisee niitä jotka rikkovat normeja ja/tai hankkivat omia positiivisia kokemuksiaan muiden kustannuksella... Mutta kansainvälisellä tasolla ei ole tällaista mekanismia, joka voisi pakottaa valtiot toimimaan tietyllä tavalla... Kansainvälisen järjestelmän anarkia siis toimii sellaisena tekijänä, että se muuttaa tuota ihmisen luontoa sillä tavalla, että egoismi ja oman edun tavoittelu muiden kustannuksella ovat arkipäivää... Valtiot ovat heikosti sosiaalistuneita suhteessa kansainvälisiin sääntöihin ja rikkovat näitä sääntöjä tarvittaessa, jos oma etu sitä vaatii... Ja toisaalta kansainvälinen oikeus on heikko, koska valtioiden yläpuolella ei ole sellaista pakkovaltaa kuin kansallisella tasolla olevat poliisi, oikeuslaitos ja vankilajärjestelmä... Kansainvälisellä tasolla on vaikea saada oikeutta koettuihin vääryyksiin, joten valtioiden on pakko panostaa omaan turvallisuuteensa sen sijaan... Jos ajatellaan valtioiden motiiveja tuon ihmisen luonnon valossa, niin valtiotkin pyrkivät ajamaan kansallista etuaan, jonka voi tässä mielessä määritellä siten, että valtiot pyrkivät maksimoimaan positiiviset kokemukset omasta näkökulmastaan, ja minimoimaan negatiiviset kokemukset... Tässä mielessä valtioiden minimitavoite on oman suvereniteetin ja itsenäisyyden turvaaminen... Näiden menettäminen on suurin negatiivinen kokemus, jonka valtio voi kokea... Positiivisella puolella valtiot pyrkivät kasvattamaan resurssejaan ja valtaansa, joidenka avulla kansallisten etujen ajaminen helpottuu suhteessa muihin valtioihin... Tässäkään mielessä valtiot eivät ole pahoja... Mutta sitten kun ruvetaan puhumaan noiden etujen ajamisesta, ja otetaan huomioon valtion johtajien pääsääntöinen egoismi ja kansainvälinen anarkia, ja se fakta että valtioiden turvallisuus on pitkälti nollasummapeliä, niin homma muuttaa luonnettaan radikaalisti... Kun yksi valtio kasvattaa kykyjään ja valtaansa, niin se on toisilta pois... Mutta kansainvälinen anarkia ajaa kuitenkin valtiot kasvattamaan sekä kykyjään että valtaansa, koska pelko oman itsenäisyyden menettämisestä on aina taustalla... Tällaisessa ympäristössä tuo egoismi todellakin toimii sitten, että valtiot pyrkivät useimmiten ajamaan omaa etuaan muiden kustannuksella, ja syntyy intressikonflikteja... Kun kaikkien valtioiden intressejä ei voida nollasummapelissä tyydyttää yhtä aikaa, syntyy siis kamppailu siitä kenellä on enemmän valtaa suhteessa muihin... Alkaa siis klassinen valtakamppailu ja asevarustelu kilpailu... Johtopäätös on se, että ihmisen luonnossa on potentiaalia sekä hyvään että pahaan... Ihmiset ovat yhtä aikaa olentoja, joilla on sekä sosiaalinen että egoistinen luonne... Tuota egoistista luonnetta ei saada koskaan täysin suitsittua aisoihin, mutta kansallisella tasolla vakaassa valtiossa ja yhteiskunnassa tuon egoismin pitäminen kurissa onnistuu edes joten kuten... Silti, rikostilastoja seuraamalla voi huomata, että ihmiset rikkovat niitä sääntöjä koko ajan ja käyttäytyvät egoistisesti... Mutta sitten kansainvälisen järjestelmän anarkkinen luonne on se, joka tilttaa tuon asetelman siihen asentoon, että tuo ihmisen luonnon egoistinen puoli näyttää ne varjoisat puolensa... Valtioiden on vaikea luottaa toistensa sanaan ja pyrkimyksiin, ja ne joutuvat koko ajan pohtimaan omaa turvallisuuttaan suhteessa muihin... Eli, se mikä selittää kansainvälistä todellisuutta, valtioiden itsekästä toimintaa sekä niiden kohtaamaa turvallisuusdilemmaa, on sekä ihmisen luonnon että kansainvälisen anarkian yhdistelmä... Kumpikin komponentti tarvitaan mukaan selitykseen, sillä kumpikaan ei itsessään riitä selittämään kansainvälistä todellisuutta... Se on ihmisen pääsääntöisesti egoistinen luonto plus kansainvälinen anarkia, jotka sanelevat kansainvälisen järjestelmän toiminnan logiikan...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#10 kirjoitettu 30.10.2022 06:37 Tosta edellisessä viestissäni mainitusta "nollasummapelistä" tässä lisää... Nollasummapeli tarkoittaa siis sitä, että pelin tulosten summa on nolla... Jos pelaaja A saa +3 pistettä, täytyy pelaajan B menettää -3 pistettä, jotta summa pysyy nollassa... Ja kansainvälinen sotilaallinen turvallisuus noudattaa pitkältikin tätä logiikkaa... Eli kun yksi valtio lisää sotilaallista voimaansa, niin se on toisten valtioiden turvallisuudesta pois... Tässä yksi syy sille miksi Venäjä on vastustanut Naton itälaajentumista... Toisaalta kansainvälisen kaupan puolella Ricardolaisen suhteellisen edun periaate lähtee siitä, että kansainvälinen vapaakauppa voi olla "positiivisen summan peli"... Tarkoittaa siis sanoa sitä, että kumpikin pelaaja voi jäädä voitolle, jolloin pelin tulos on positiivinen luku... Tässä yksi syy sille miksi valtiot ovat niin hanakoita edistämään kansainvälistä kauppaa... Mutta jos ajatellaan tuota turvallisuuspoliittista puolta nollasummapelinä, niin siihen voisi läheisesti liittyä "intressien tyydytyksen niukkuus" (scarcity of interest satisfaction), joka tarkoittaa taloustieteeseen viitaten ja sieltä mallia hakien sitä, että kaikkia intressejä ei voida tyydyttää samanaikaisesti... Asiaa voisi lähestyä kahden toimijan näkökulmasta, jotka käyvät neuvotteluita jostakin asiasta... Jos neuvottelijat tyytyvät 50/50 tasapeliin, on tuloksen summa 100, ja kumpikin osapuoli saa haluamansa... Mutta nollasummapelissä kumpikin osapuoli haluaa kaiken elikkä sen summan 100 kokonaan itselleen... Tällöin halujen summa on 200, ja halujen ja mahdollisen intressien tyydytyksen erotus siis 100... Tuo erotus 200-100 = 100 siis kuvaa sitä neuvottelijoiden välistä ristiriitaa, ja tällaisessa neuvottelutilanteessa ollaan umpikujassa... Mutta jos kumpikin osapuoli haluaisi itsellensä esim. 60, olisi halujen summa 120, ja halujen ja intressien tyydytyksen erotus vain 20... Tällöin kummankin osapuolen pitäisi antaa periksi vain 10 verran, jotta päästään kokonaissummaan 100... Tässä jälkimmäisessä tapauksessa olisi ehkäpä mahdollisuuksia kompromissiin, mutta silloin kun kumpikin osapuoli haluaa kaiken hyödyn itselleen, niin kompromissin mahdollisuus on nolla... Jos sitten ajatellaan vieläpä tuota positiivisen summan esimerkkiä talouspuolelta, niin sehän kuvastaa tilannetta, jossa tuloksen summa voi olla päälle 100... Jos summa olisi vaikkapa 110, niin silloin 50/50 kompromissin sijaan voitaisiin päästä 55/55 kompromissiin, joka on win-win tilanne... Kun puhutaan kansainvälisen yhteistyön mahdollisuudesta valtioiden välillä, niin niitä yhteistyön mahdollisuuksia avautuu juurikin tällaisissa win-win tilanteissa, ja tilanteet joita kuvaa tuo intressien tyydytyksen niukkuus, ovat sellaisia että valtiot miettivät kahdesti yhteistyön mielekkyyttä... Sanomattakin on selvää, että talouspuolella on helpompaa päästä sopimukseen ja yhteisymmärrykseen kuin turvallisuuspuolella...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#11 kirjoitettu 30.10.2022 19:34 Olen tässä pohtinut metodologiaa, elikkä lähinnä sitä että kuinka esim. valtioiden johtajat ja/tai ulkopoliittinen johto tulkitsevat todellisuutta... Ja nää pohdinnat on aikas filosofisia... Ontologiassa eli opissa siitä mitä on olemassa on tapana erotella realismi ja subjektivismi... Realismi olettaa, että todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta, ja subjektivismi puolestaan olettaa että todellisuus riippuu tajunnasta eli mielestä... Olen tullut siihen lopputulokseen, että kumpikin näkökanta on oikeassa ja vieläpä yhtä aikaa, eli tämä on tällainen kauhuskenaario filosofien näkökulmasta, jotka tykkäävät joko-tai tyylisistä premisseistä, jotka sitten johtavat filosofit joko-tai tyylisiin johtopäätöksiin, vaikka reaalimaailma ei ole ihan niin yksinkertainen... Ongelman ratkaisemiseksi käytän hyväksi Ogden & Richardsin merkityskolmiota, ja oletan seuraavaa: Sanat <> Konseptit <> Objektit Sanat ovat kommunikaation väline, jotka eivät itsessään merkitse mitään... Sanat ymmärretään konseptien kautta, ja nämä konseptit ovat se merkityssisältö, joka annetaan maailman objekteille... Ontologisesti ajateltuna maailman materiaaliset objektit kuten tuolit taikka jalkapallot ovat olemassa meistä riippumatta, eli tämä objektien olemassaoloa koskeva näkemys heijastelee ontologista realismia... Toisaalta nuo materiaaliset objektit tulkitaan konseptien kautta, ja tässä mielessä se tulkinta tapahtuu jokaisen tulkitsijan omassa mielessä... Tässä mielessä subjektivismi on oikeassa, ja tarkoittaa siis sitä että vaikka materiaaliset objektit ovat olemassa meistä riippumatta, niin niiden merkitykset ovat sidoksissa konsepteihin ja jokaisen tulkitsijan subjektiiviseen tulkintaan... Toisaalta kun puhutaan merkityksistä niin merkitykset ovat ensinnäkin: - Tilannekohtaisia - Henkilökohtaisia - Jaettuja Tilanne sanelee esim. onko tietynlainen narunpätkä hirttosilmukka vaiko karjapaimenen lasso... Lisäksi ihmisillä on omakohtaisesta vuorovaikutuksesta erilaisten objektien kanssa syntynyt omia persoonallisia merkityksiä niiden suhteen... Ja lopuksi merkitykset ovat aina jossakin määrin jaettuja eri henkilöiden kesken taikka kommunikaatio ei olisi ollenkaan mahdollista... Toisaalta pragmatismi ja symbolinen interaktionismi a'la Herbert Blumer olettaa, että objektien merkitykset riippuvat niistä käyttötavoista joita eri objekteilla on... Tietynlaista narunpätkää kun voidaan käyttää sekä karjan lassoamiseen että jonkun hirttämiseen, ja se on se kontekstisidonnainen käyttötarkoitus, joka sanelee sen objektin elikkä narunpätkän merkityksen... ¤¤¤ Elikkä, se yleinen metodi jonkin asian tulkitsemiseen on löytää ja analysoida ne subjektiiviset konseptisidonnaiset tulkinnat joidenka kautta eri toimijat luovat merkityksiä maailman objekteista, ja kuinka heidän todellisuuskäsityksensä muodostuu tältä pohjalta... Se tapahtuu ymmärtämällä niitä merkityksiä, joita jonkin maan ulkopoliittinen johto kytkee erilaisiin konsepteihin, jotka viittaavat tilannekohtaisesti maailman erilaisiin objekteihin eli esineisiin, toimijoihin, prosesseihin, jne... Jos ajatellaan vaikkapa Venäjän ulkopolitiikkaa ja sen tulkintaa, niin tällainen merkityksien tulkinta ja subjektiivinen analyysi lähtisi liikkeelle siitä kuinka Venäjän johdossa ymmärretään Venäjän ulkopoliittinen tilanne ja se todellisuus jossa eletään... Tällöin huomio kiinnittyisi mm. siihen kuinka Venäjä näkee kansalliset etunsa, turvallisuusuhkansa, suhteensa naapureihin, jne... Analysoitavat konseptit voisivat olla vaikkapa kansallinen etu, kansallinen turvallisuus, lähiulkomaat, suurvaltastatus, kansallinen suvereniteetti, kansallinen identiteetti, jne... Ja mihin tällaista analyysiä tarvitaan? No ihan siihen, että tällaisen analyysin ja merkityksien tulkinnan pohjalta, jolla hahmotetaan ulkopoliittisen johdon todellisuuskäsitys, niin voidaan pyrkiä hahmottelemaan maan johdon pyrkimyksiä ja motiiveja, joiden perusteella johto asettaa ulkopoliittiset tavoitteet ja päämäärät... Kun maan johdon motiivit, tavoitteet ja päämäärät tunnetaan, voidaan tehdä rationaalisuusoletus, jonka mukaan maan johto pyrkii valitsemaan ne keinot, jotka parhaiten johtavat päämäärien toteutumiseen... Tällöin voidaan pyrkiä ennakoimaan vieraan valtion tulevaa toimintaa ja valintoja, ja samalla tällainen tulkinnallinen prosessi jolla vieraan valtion johdon todellisuuskäsitystä pyritään ymmärtämään, niin se edistää kommunikaatiota ja vähentää väärinymmärryksiä ja virhetulkintoja, jotka varsinkin kriisitilanteissa voivat olla vaarallisia...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#12 kirjoitettu 31.10.2022 06:03 Jatketaanpa tuota todellisuuden pohtimista... Ja käytetään edelleen hyväksi Ogden & Richardsin merkityskolmiota: Sanat <> Konseptit <> Objektit Sanat ovat kommunikaation väline, jotka eivät itsessään merkitse mitään... Sanat ymmärretään konseptien kautta, ja nämä konseptit ovat se merkityssisältö, joka annetaan maailman objekteille... Toisaalta täytyy erotella toisistaan "todellisuus" ja "olemassaolo", ja pohtia näiden eroja ja yhtäläisyyksiä: ¤ Todellisuus viittaa konsepteihin ja niiden merkitykseen kun taas Olemassaolo viittaa objekteihin ja niiden olevaisuuteen... ¤ Konseptit ovat mielen olioita, kun taas objektit ovat maailman olioita... ¤ Todellisuus ja konseptit ovat ei-materiaalisia mielen tulkintoja, kun taas olemassaolo ja objektit ovat materiaalisia ja aistein havaittavissa... ¤ Todellisuuden käsittäminen liittyy maailmasta olevaan tietoon, kun taas olemassaoloon sellaisenaan ei liity tietoa maailman objekteista... ¤ Konseptit voivat viitata sekä materiaalisiin objekteihin että abstrakteihin objekteihin... Abstrakteilla objekteilla ei ole olemassa omaa mielestä riippumatonta olemassaoloa, mutta niillä voi silti olla vaikutuksia objektien aistein havaittavissa olevassa maailmassa, ja ne ovat todellisia toimijoille... Suvereniteetti esim. on abstrakti objekti ja konseptina mielen olio, joka säätelee toimijan todellisuuskäsitystä... Suvereniteetti konseptina painottaa valtioiden itsenäisyyttä ja autonomiaa suhteessa muihin valtioihin, ja vaikkei suvereniteetti olekaan olemassa fyysisessä maailmassa, niin tällä konseptilla on vaikutuksia reaalimaailmassa... Kun valtionpäämiehet toimivat suvereniteettikäsitteen mukaan toisiaan kohtaan, he samalla myös luovat todellisuuden, jonka yksi osatekijä tuo suvereniteetti on... ¤ Konseptit ovat olemassa vain mielessä (ontologinen idealismi ja/tai subjektivismi), kun taas maailman materiaalisilla objekteilla on mielestä riippumaton olemassaolo (ontologinen realismi)... Elikkä, mun näkemys on se että maailman materiaalisilla objekteilla on olemassa itsenäinen olemassaolo, ja nämä objektit ovat aistein havaittavissa... Toisaalta mielen oliot elikkä konseptit voivat viitata joko maailman materiaalisiin objekteihin taikka mielen sisäisesti luotuihin abstrakteihin objekteihin... Ja kun yksilö luo oman todellisuuskäsityksensä näiden konseptien pohjalta, niin sekä materiaalisilla että abstrakteilla konsepteilla on vaikutuksia reaalimaailmassa... Siltikin... On pakko tehdä erottelu olemassaolon ja todellisuuden välillä... Fyysinen maailma on olemassa meistä riippumatta, mutta jotta henkilö voisi ymmärtää fyysistä ja sosiaalista maailmaansa, hänellä täytyy olla tietoa tästä maailmasta, ja tuo tieto on se keino jolla toimija antaa merkityksiä materiaalisille ja abstrakteille objekteille... Todellisuus on siis aina konseptien avulla tulkittua todellisuutta, eikä maailma koskaan näyttäydy sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin me sen tulkitsemme...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#13 kirjoitettu 31.10.2022 11:29 Tarkastellaanpa vielä kerran konsepteja, todellisuutta ja olemassaoloa... On olemassa teoria nimeltä "Representational theory of perception" joka näkee asian näin: Mieli <> Idea <> Objekti Tuo on itse aivan samansuuntainen malli kuin tuo yllä esittämäni malli, joka perustui Ogdenin & Richardsin ajatuksiin... Tuo malli perustuu representationaaliselle realismille, joka olettaa että me emme havaitse ulkomaailmaa sellaisena kuin se on, vaan tiedämme sen vain mielemme tuottamien ideoiden ja tulkintojen kautta... Aivot ja mieli tuottaa tulkintoja ulkomaailmasta kahdella tasolla: raaka aistimaailma, ja mielen käsitteiden avulla tulkitsema maailma... Raaka aistimaailma on sitä, että näemme vaikkapa appelsiinin oranssin keltaisena väriltään, taikka kuulemme kuinka lentokone lentää taivaalla... Mutta tämä raaka aistikokemus on myös aivojen tulkinta maailmasta... Oikeasti luonnossa ei ole värejä, ääniä taikka hajuja... Väriaistimus syntyy siitä kun valo osuu maailman objekteihin ja heijastuu niistä silmän verkkokalvolle... Eri "väriset" objektit heijastavat valosta pois tiettyjä aallonpituuksia, ja tältä pohjalta aivot tulkitsevat silmään saapuvan valon eri väreiksi... Tämän lisäksi me tulkitsemme maailmaa konseptien avulla, jotka perustuvat tietoomme ja kokemuksiimme maailmasta... Konseptien avulla me varsinaisesti luomme sen sosiaalisen todellisuuden jossa me elämme... Konseptit perustuvat kognitioon ja havaintoihin, ja teen oletuksen että kognitioita on neljää päätyyppiä: 1) Tosi/epätosi evaluaatio eli uskomukset, faktat, tieto 2) Hyvä/paha evaluaatio, emootiot ja intressit 3) Oikea/väärä evaluaatio, arvot, normit ja moraali 4) Kaunis/ruma evaluaatio eli esteettinen evaluaatio Nämä eri tyyppiset kognitiot eli tulkinnat ympäröivästä maailmasta auttavat yksilöä ymmärtämään ympärillä olevaa maailmaa, ja tekemään siitä merkityksellisen siten että hän voi toimia tehokkaasti ja ymmärrettävästi tässä maailmassa... Mutta tähän liittyy ongelma: Kuinka me voimme tietää, että nämä sisäiset representaatiomme tästä maailmasta (eli konseptimme) heijastelevat missään merkittävässä määrin niitä maailman objekteja, joita niiden tulisi edustaa? Oma hypoteesini on seuraava: Konseptien (eli sisäisten representaatioiden ja tulkintojen) arvo on siinä kuinka ne tekevät mahdolliseksi sen, että yksilö pystyy tulkitsemaan näiden objektien merkityksen tosielämän tilanteissa, ja tietää ne käytännön käyttötavat joita objekteilla on käytännön tilanteissa... Elikkä, jos ajatellaan vaikkapa liikennevaloja ja niiden konseptia, niin sehän perustuu siihen että eri väriset valot signaloivat autoilijoille, että koska pysähtyä, ja koska ajaa läpi risteyksen... Ymmärtämällä liikennevalojen konsepti autoilija pystyy toimimaan liikenteessä turvallisesti yhdessä muiden autoilijoiden kanssa... Liikennevalojen merkitys maailman objektina auttaa siis autoilijaa tekemään sen tulkinnan että pitääkö pysähtyä vaiko jatkaa matkaa... Liikennevaloilla konseptina on siis käytännön elämän merkitys, ja tämä ratkaisee tämän konsepteihin liittyvän ongelman... Jos konsepti siis auttaa tulkitsemaan maailmaa siten, että pystymme toimimaan sen perusteella käytännön elämässä, niin voimme olettaa että konsepti edustaa sitä todellisuutta jota sen on tarkoituskin edustaa... Ja lopuksi, tiede kuten kansainvälisen politiikan tutkimus perustuu konsepteilla operoimiseen... Konseptit kuten valtio, anarkia, valta, voimatasapaino ja polariteetti auttavat meitä paitsi ymmärtämään maailmaa käytännön elämässä, niin myös luovat sen sosiaalisen todellisuuden jossa elämme... Eli varsinkin kun puhutaan yhteiskuntatieteistä, niin paitsi että nämä tieteet luovat tutkittua tietoa maailman objekteista, niin ne myös luovat teoreettisia konsepteja ja täten erilaisia todellisuuskuvia, joiden perusteella maailmaa voidaan ymmärtää ja tulkita... Tieteellisen teoreettisen tradition, kuten realismin kansainvälisessä politiikassa, arvo on siinä että kuinka hyvin tämän tradition luoma maailmankuva auttaa valtioita ja niiden johtoa ymmärtämään reaalimaailman ilmiöitä, ja toimimaan tämän tiedon perusteella tehokkaasti käytännön eteen tulevissa tilanteissa...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#14 kirjoitettu 31.10.2022 16:18 No niin... Jatketaanpa tätä filosofista pohdintaa todellisuudesta... Nuo mun ajatukset, joita tuossa edellä esitin heijastelevat aika lailla englantilaisen 1600-luvun filosofin John Locken ajatuksia ja hänen epäsuoraa realismiaan... Löysin tuosta hienoja YouTube video luentoja: Lecture 6: Locke's Ideas Lecture 7: Locke's Representationalism Tuo koko luentosarja tästä aiheesta, joka esittelee tätä aihetta laajemminkin, niin löytyy tuolta kanavalta: VB YouTube Channel ¤¤¤ Mutta joo, sitten itse analyysiin... Käytän tässä hyväkseni tuota luentoa ja Locken ajatuksia, mutta heitän sekaan itsekin hiukan mausteita, ja niin pois päin... Locke siis oli epäsuoran realismin ja representationalismin kannattaja, ja hän erotteli toisistaan sensaatiot eli suorat aistimukset ja havainnot, jotka perustuvat ideoille... Ja mun keskeinen ajatus oli tämä: Sanat <> Konseptit (Todellisuus) <> Objektit (Olemassaolo) Ja jos otetaan esimerkki, joka havainnollistaa tätä ajattelua, niin otetaanpa esimerkiksi sellainen tapahtuma, joss henkilö koskettaa kylmää jääpalaa, ja aistii kylmyyden... Tämä ongelma voidaan jakaa siten, että sekä todellisuus että olemassaolo tulevat otetuiksi huomioon... 1) Ensinnäkin kun henkilö koskettaa kylmää jääpalaa, niin tämä on aistikokemus... Tarkoittaa siis sanoa sitä, että aivot luovat sen kylmän kokemuksen, ja tämä kokemus ei tarvitse ideoita ja konsepteja, vaan se edustaa aivojen tuottamaa aistikokemusta tuosta jääpalasta... Jääpala itsessään on kyllä kylmä, mutta se kylmän aistimus jonka jääpala aiheuttaa on siis täysin aivojen tuottama... Tarkoittaa siis sanoa sitä, että periaatteessa se kylmän aistikokemus saattaisi tuntua toiseltakin... Kylmän aiheuttama aistikokemus on siis aivojen tuottama todellisuus... 2) Toisekseen tälle henkilölle tulee kokemuksen kautta tietoa kylmistä objekteista, ja hänelle syntyy mielessä idea kylmästä, siis kylmän konsepti... Tällöin tämä konsepti toimii havaitsemisen välineenä, jolla luodaan henkilön konsepteihin perustuva todellisuus... Kylmyyden konsepti auttaa henkilöä ymmärtämään kylmyyden merkityksen... Tämäkin havaitseminen on siis aivojen tuottama todellisuus... 3) Kolmanneksi tuo kylmä jääpala on olemassa meidän havainnoista riippumatta, jolloinka sen olemassaolo ei riipu havaitsijasta... Tämä ei siis ole osa tuota havaitsijan todellisuuskäsitystä ja kokemusta, vaan kuvastaa jääpalan meistä riippumatonta fysikaalista olemassaoloa maailman objektina... Elikkä, jääpalan ominaisuudet sellaisina kuin me ne havaitsemme (kylmyyden tuntemus) ja siihen liittyvä konsepti (kylmyyden merkitys) ovat mielemme ja aivojemme tuotoksia, eivätkä ole objektin varsinaisia ominaisuuksia... Objektilla on olemassa meistä riippumaton olemassaolo, mutta kylmyyden tuntemus ja sen konseptuaalinen merkitys ovat meidän aivojen tuottama tulkinta tuosta objektista, ja siten osa meidän todellisuuttamme... Me emme siis suoraan havaitse kaikkia objektin kuten jääpalan ominaisuuksia, ja osa noista ominaisuuksista kuten kylmän tuntemus ihollamme, on aivojen tuottamia... Mutta tuo kylmän tuntemus on silti merkityksellinen meille, koska se kertoo jotakin kyseisen objektin fysikaalisesta tilasta... Tarkoittaa siis sanoa sitä, että tuo kylmään jääpalaan liittyvä aistikokemus liittää tuon objektin fysikaalisen tilan sen merkitykseen... Ja kuten aiemmin todettiin, niin merkitykset ovat käytännöllisiä... Ja se merkitys tämän jääpalan kohdalla on se, että tuo kylmän jääpalan aiheuttama kylmyyden aistikokemus auttaa meitä toimimaan maailmassa järkevästi... Tuo kylmän tuntemus iholla kertoo siis jotakin tuon objektin tilasta, ja yhdessä kylmyyden konseptin kanssa auttaa meitä reagoimaan tuohon jääpalaan sopivalla tavalla... Sillä ei siis ole lopulta merkitystä, että onko tuon jääpalan aiheuttama aistikokemus ihollamme todella "olemassa" ja osa tuon jääpalan ominaisuuksia... Vain sillä on merkitystä, että tuo aistikokemus ja siihen liittyvä konsepti, auttavat meitä ymmärtämään sen jääpalan merkityksen siinä kyseisessä tilanteessa ja toimimaan sopivalla tavalla... Tuo aistikokemus ja siihen liittyvä konsepti luovat siis tietynlaisen todellisuuden, ja vaikkei tämä todellisuus 100% heijastelisikaan tuon objektin olemassa olevia ominaisuuksia, niin ne auttavat tulkitsemaan tuota objektia ja sen merkitystä tavalla, joka on tilanteeseen nähden sopiva ja järkevä...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#15 kirjoitettu 01.11.2022 07:01 Heitetäänpä vielä yksi kommentti aiheesta todellisuus ja merkitykset... Tuo Lockenkin edustama epäsuora realismi ja representationalismi näkevät asiat suurin piirtein näin: 1) Mieli <> Ideat <> Objektit Tässä ajattelussa siis ideat eli konseptit ovat reaalimaailman ja tietoisen mielen välissä... Tietoinen mieli ei siis koskaan havaitse maailmaa ja sen objekteja sellaisena kuin ne ovat, vaan niiden ideoiden välityksellä, joita ihmisillä maailmasta on... Silti, tätä mallia on kritisoitu, ja seuraavassa esitänkin oman tulkintani siitä kuinka asiat ovat... 2) Sanat <> Konseptit <> Objektit Tämä jaottelu on tarkoitettu kuvaamaan sitä, kuinka sanojen ja objektien merkitykset muodostuvat... 3) Mieli (Tietoisuus ja konseptuaalinen ajattelu) <> Aivot/Keskushermosto <> Maailma Tämä jaottelu on puolestaan tarkoitettu kuvaamaan toisaalta olemassaolon ja todellisuuden eroja, ja toisaalta sitä kuinka ihminen käsittää maailman ja todellisuuden... Jos lähdetään tästä jälkimmäisestä liikkeelle, niin fysikaalinen maailma on se, jolla voi sanoa olevan materiaalisen olemassaolon... Maailma on mielestä riippumaton... Toisaalta tietoinen mieli ja aivot/keskushermosto luovat maailmasta omat tulkintansa, ja tässä mielessä todellisuus jonka koemme on aina tulkittu todellisuus... Tässä mun mallissa mielen ja maailman välissä ei ole ideat, vaan aivot/keskushermosto, ja toisaalta nuo ideat ovat osa mielen toimintaa... Reaalimaailman tulkinta siis tapahtuu kahdessa vaiheessa... Homma toimii siis siten, että ensinnäkin keskushermosto tekee tulkinnan samastaan aistidatasta... Toisaalta tietoinen mieli operoi kahdella tavalla... Ensinnäkin yksilön tietoisuuteen tulee keskushermoston aistidatasta tekemät tulkinnat... Voimme siis vaikkapa nähdä keltaisen appelsiinin taikka tuntea kylmän jääpalan kädellämme... Tämä suora kokemus ei siis tarvitse tietoista konseptien/ideoiden välittämää tulkintaa maailmasta, vaikka se onkin aivojen/keskushermoston tuottama tulkinta tuosta aistidatasta.... Toisaalta tietoinen mieli operoi käsitteellisellä tasolla... Meillä on siis konseptuaalinen tietoisuus, ja kieleen ja sanoihin sekä toisaalta maailman objekteihin liittyvät konseptit auttavat meitä tulkitsemaan maailmaa tietoisella refleksiivisellä tavalla eli ajattelun keinoin... Tällöin meillä on konseptuaalinen tietoisuus siitä mikä appelsiini taikka jääpala on, ja tämä konseptuaalinen tietoisuus auttaa meitä ymmärtämään näiden objektien tilannekohtaisia merkityksiä... Maailma siis on olemassa, se on fysikaalinen fakta... Mutta tuon maailman kokemiseksi ja ymmärtämiseksi sekä aivot/keskushermosto että tietoinen mieli tekevät tulkintoja siitä millainen tuo maailma on, ja siten meidän kokemamme todellisuus on aina tulkittu todellisuus... Tämä tulkinta lähtee liikkeelle aistihavainnoista, ja tämän perusteella tietoinen mieli on tietoinen kahdella tavalla: ensinnäkin nuo aistihavainnot nousevat tietoisuuteen (esim. kivun tuntemus jalassa), ja toisaalta ymmärrämme esim. kivun merkityksen konseptien tasolla, jolloin tietoinen mieli voi reagoida tilanteeseen sopivalla tavalla... Konseptuaalinen tietoinen ajattelu auttaa meitä siis a) kommunikoimaan toisten kanssa, ja b) tulkitsemaan kokemamme merkityksen ja toimimaan näiden merkitystulkintojen avulla tosielämän tilanteissa...
^	Vastaa Lainaa

IT IT Resurrected 13703 viestiä	#16 kirjoitettu 01.11.2022 08:02 Ja sitten se 64 tuhannen dollarin kysymys: Miten tämä kaikki liittyy kansainväliseen politiikkaan taikka yhteiskuntatieteisiin? Lähdetään tästä liikkeelle: Mieli <> Aivot/Keskushermosto <> Maailma Tuo materiaalinen maailma pitää sisällään ihmisyksilöt... Me olemme materiaalisia olentoja ja toimijoita, mutta sosiaalisella maailmalla ei ole materiaalista olemassaoloa... Silti tuolla sosiaalisella maailmalla on vaikutuksia reaalimaailmassa, ja tuo sosiaalinen maailma ohjaa ihmisyksilöiden käyttäytymistä... Ihmisen mieli siis pitää sisällään konsepteja jotka liittyvät a) materiaalisen maailmaan ja b) sosiaaliseen maailmaan... Sosiaalisen maailman konseptit liittyvät abstrakteihin objekteihin, kuten valtio, suvereniteetti, valta, anarkia tai kansainvälinen järjestelmä... Näillä abstrakteilla objekteilla ei ole materiaalista eksistenssiä, mutta ne ovat "todellisia" siinä mielessä, että ne pystyvät vaikuttamaan materiaalisen maailman toimintaan, mukaan lukien yksilöiden ja ryhmien käyttäytyminen... Tämä abstraktien konseptien maailma, ja siihen tukeutuva sosiaalinen maailma, on siis maailma joka on tallentuneena ihmisten mielissä... Ja kun ihmiset toimivat näiden mielessään olevien konseptien perusteella, niin he samalla vaikuttavat reaalimaailmaan... Tällöin reaalimaailmassa fyysiset yksilöt toimivat ja vuorovaikuttavat keskenään... Ja tämä on ainoa todellisuus jonka olemassaolon voimme havaita... Silti, jotta tuo yksilöiden välinen vuorovaikutus voidaan ymmärtää, niin tarvitsemme noita mielessä olevia konsepteja, joiden avulla sosiaalinen maailma sekä luodaan että tulee ymmärrettäväksi... Eli, jos ajatellaan vaikkapa suvereniteetin konseptia, joka lähtee siitä että valtiot ovat itsenäisiä ja autonomisia päätöksenteko yksiköitä, jotka eivät tunnusta ulkoista taikka ylempää auktoriteettia, niin kuinka tuo todellisuus syntyy? Selvästikään suvereniteetilla ei ole materiaalista olemassaoloa, ja kaikki mitä voimme havaita on valtioiden (taikka valtioiden taustalla olevien yksilöiden) vuorovaikutuksen... Silti, täytyy olla jokin todellisuus taikka "voima" joka vaikuttaa noiden materiaalisten yksilöiden ja valtioiden johtajien toimintaan siten, että he käyttäytyvät siten kuin suvereniteetti olisi olemassa... Ja tämä todellisuus on varastoituna ihmisyksilöiden mielen rakenteissa erilaisina konsepteina, jotka ohjaavat näiden yksilöiden toimintaa ja päätöksentekoa... Ja tällä tavalla luodaan siis sosiaalinen maailma ja todellisuus... Mutta tämä sosiaalinen todellisuus ja maailma ei ole olemassa materiaalisessa mielessä, vaikka se ohjaakin materiaalisten ihmisyksilöiden toimintaa ja vuorovaikutusta... Jos pohditaan "todellisuuden" sijaan "olemassaoloa" niin ihmisyksilöillä on olemassa materiaalinen mielestä riippumaton olemassaolo, mutta sosiaalinen maailma on konseptuaalisesti tallentuneena ihmismielissä... Sosiaalisella maailmalla ei ole materiaalista olemassaoloa, mutta se on hyvinkin todellinen, koskapa ihmiset toimivat noiden mielessään olevien konseptien perusteella, ja siten tuo sosiaalinen todellisuus on mielestä riippuva todellisuus... Lähinnä tällä yllä olevalla keskustelulla, jota olen tässä harrastanut, niin on metodologista merkitystä kun pohditaan ontologisia asioita, ja toisaalta sitä kuinka yksilöt ymmärtävät maailmansa ja sen merkityksen ja toimivat tältä pohjalta käytännön tilanteissa... Tällaiset jaottelut voivat toimia siis taustaoletuksina, kun pohditaan sitä kuinka esim. valtioiden päämiehet ja ylin johto tulkitsevat omaa kansainvälistä ympäristöään eri tilanteissa... Millaisia merkityksiä valtioiden johtajat antavat erilaisille abstrakteille konsepteille kuten kansainvälinen järjestelmä, kansallinen identiteetti taikka kansallinen etu? Kuinka nämä merkitykset näkyvät valtioiden päämäärissä ja tavoitteissa, ja ohjaavat käytännön toimintaa erilaisissa tilanteissa?
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#17 kirjoitettu 01.11.2022 15:01 Ja sitten ne videot... Elikkä tässä tarjolla videoita tieteenfilosofiasta, jotka käsittelevät suurin piirtein niitä samoja kysymyksiä, joita mäkin olen tässä ketjussa pohdiskellut... Merkittäviä tieteenfilosofioita mun näkökulmasta on positivismi, konstruktivismi, interpretivismi ja pragmatismi, joista kolme jälkimmäistä liittyy läheisesti niihin ajatuksiin, joita olen tässä edellä esitellyt ja pohdiskellut... Tuossa ensiksi muutama yleistajuinen video: What is Ontology and Epistemology? Constructivism versus Interpretivism What is Pragmatism? Tuossa Philosophy Questin lyhyet informatiiviset videot: Positivism as a Philosophy of Research Constructivism as a Philosophy of Research Interpretivism as a Philosophy of Research Pragmatism as a Philosophy of Research Ja tuossa hieno kolmiosainen videosarja tieteen historiasta ja filosofiasta antiikin ajalta nykypäivään, jonka on tuottanut norjalainen Agder yliopisto: Philosophy of science Part I Philosophy of science Part II Philosophy of science Part III Jokainen tieteentekijä joutuu tutkimusta suunnitellessaan ainakin implisiittisesti ottamaan kantaa näihin kysymyksiin... Toki erilaisilla tutkimustraditioilla ja -koulukunnilla on monesti omat vakiintuneet tavat toimia, mutta jokaisen tieteentekijän pitäisi olla sentään tietoinen niistä valinnoista, jotka ovat filosofisesti ja metodologisesti oman näkökulmansa ja tutkimuksensa taustalla... Nykyään on tarjolla paljon muitakin tapoja tehdä tiedettä kuin perinteinen positivismi, joka on ollut se malli jota luonnontieteet pitkälti noudattavat... Mutta kun ruvetaan esim. tulkitsemaan jonkin maan ulkopoliittisen johdon näkemyksiä ja tilannearvioita, niin silloin väkisinkin joutuu tarkastelemaan asioita konstruktivismin taikka interpretivismin näkökulmista... Ja lopuksi todettakoon, että yhtä oikeata tapaa tehdä tiedettä ei ole... Se tieteenfilosofian valinta, jota oma lähestymistapa noudattaa, niin sen määrää pitkältikin se tutkimusongelma, jota halutaan ymmärtää... Erilaiset ongelmat ja kysymyksenasettelut vaativat erilaisia näkemyksiä maailmasta... Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa on nykyään esim. positivismilla ja toisaalta konstruktivismilla vahva asema...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#18 kirjoitettu 02.11.2022 12:18 Tässä vaihteeksi tällainen Kiinaan liittyvä videospesiaali... How could a war between China and Taiwan play out? China vs. Taiwan, Explained From Both Sides Why Taiwan matters to the United States Inside Xi's China- The Great Game plan \| The real Xi Jinping Xi Jinping: China’s president and his quest for world power How India is TRAPPING China with its Military STRATEGY? Elikkä siinä erilaisia näkökulmia Kiinaan ja kansainväliseen politiikkaan...
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13703 viestiä	#19 kirjoitettu 02.11.2022 14:44 IT kirjoitti: Tässä vaihteeksi tällainen Kiinaan liittyvä videospesiaali... How could a war between China and Taiwan play out? Varsinkin tämä video on hyvä ja ajatuksia herättävä... Videolla käydään mm. läpi simuloidun sodan tuloksia, jossa Kiina hyökkää Taiwaniin ja käy samalla USA:n kimppuun... Ensinnäkin nuo simulaatiot osoittavat, että Kiinalla on ohjusylivoima lähivesillään, ja mahdollisessa konfliktissa USA menettäisi paitsi satoja hävittäjälentokoneita, myös lentotukialuksia... Tuossa simulaatiossa USA menetti kaksi lentotukialusta... Ensimmäinen kysymys kuuluu? Pystyykö USA enää tulevaisuudessa realistisesti puolustamaan Taiwania ilman merkittäviä tappioita? Ja toinen kysymys, joka mulla herää mieleen on se, että onko kukaan pohtinut sitä millainen ydinkatastrofi siitä seuraisi kun tuossa sodassa upotettaisiin ydinkäyttöisiä sukellusveneitä ja lentotukialuksia, joidenka voimanlähteenä on siis ydinreaktori? Kolmas asia mikä tuosta videoltakin nousee esiin on se, että toisin kuin aiemmin, niin Kiinakin on alkanut uskoa sotilaallisiin kykyihinsä sen verran, että se saattaa katsoa lähitulevaisuudessa että se kykenee valtaamaan ja kukistamaan Taiwanin sotilaallista voimaa käyttäen... Olen itse mallittanut ulkopoliittisen päätöksentekoprosessin näin: - Tilannearvio - Päämäärien asettaminen - Keinojen valitseminen - Keinojen efektiivisyyden arvioiminen Tuo keinojen efektiivisyyden arvioiminen tarkoittaa vastausta kahteen kysymykseen: a) pystynkö toteuttamaan vaadittavat toimet, ja b) vastaako toiminnan lopputulos päämäärien asetteluja? Kiinan tapauksessa sen pitkäaikaisena julkilausuttuna päämääränä on ollut Taiwanin yhdistäminen manner-Kiinaan... Kiina pitää Taiwania kapinallisena maakuntanaan... Kiinan keinoja tuon yhdistymisen toteuttamiseksi on a) rauhanomainen sopiminen, ja b) sotilaallisen voiman käyttö... Kiina on aiemmin arvioinut ettei se pystyisi valloittamaan sotilaallisesti Yhdysvaltain tukemaa Taiwanin saarta, mutta viime aikoina äänenpainot ovat alkaneet muuttumaan... Tämä muutos heijastelee Kiinan sotilaallisten kykyjen kasvua, ja sitä että Kiina arvioi että se pikkuhiljaa kykenisi voittamaan sodan Taiwanin valtaamiseksi ja liittämiseksi manner-Kiinaan... Eli kun Kiinan tulevia valintoja arvioidaan, niin huomio kiinnittyy siihen, kuinka Kiina arvioi eri keinojen efektiivisyyden? Jos rauhanomainen yhdistyminen ei näytä mahdolliselta, se saattaa yrittää yhdistymistä väkipakolla, koska se vihdoin arvioi pystyvänsä siihen... Tämä esimerkki on osuva siitäkin näkökulmasta, että se kiinnittää huomion tuohon päätöksentekoprosessiin... On nimittäin niin, että jonkin valtion ulkopolitiikkaa ja toimia ei välttämättä pystytä selittämään sen julkilausuttujen päämäärien ja motiivien perusteella, vaan tärkeämpi tekijä tässä on valtion kyvykkyys toimia asetettujen päämäärien saavuttamiseksi... Tässä siis jälleen muistutus realismista kansainvälisessä politikassa, ja siitä että valtiot pyrkivät maksimoimaan kykynsä ja valtansa... Kun kyvyt maksimoidaan suhteessa muihin valtioihin, niin silloin tulee mahdolliseksi pyrkiä niihin päämääriin valituin keinoin, koska voidaan olettaa että toiminnan lopputulos vastaa asetettuja päämääriä... Jos sitä valtaa ja voimaa ei puolestaan ole, niin silloin todennäköisesti valitaan muita keinoja päämäärien saavuttamiseksi, taikka luovutaan niistä päämääristä ja yritetään jotakin muuta...
^	Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu

Showcase

Hukassa
Ric Bay
1 kommenttia

Kappaleesi tähän?