Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

 
Kirjoittaja Sessiomuusikoiden merkitys

IT
IT
IT (Hexagon)
7561 viestiä

#1 kirjoitettu 07.09.2021 20:01

Sessiomuusikoiden merkitys


Sessiomuusikot (studiomuusikot) ovat oma soittajien luokkansa, jotka eivät aina kerää suitsutusta työstään, mutta jotka hoitavat homman kotiin...

Tuossa Wikipedian suomenkielinen artikkeli kuuluisista sessiomuusikoista: Sessiomuusikko


Jännää muuten ettei tuo Suomen kaikkien aikojen levyttänein sessiokitaristi elikkä Heikki Laurila ole Wikipedian listauksessa... Laurila esiintyi uransa aikana yli 7000 levytetyllä raidalla, ja tuossa YLEn juttu hänestä:

Suomen levyttänein muusikko oppi soittamaan kirjekurssilla


Tuossa puolestaan video amerikkalaisesta Carol Kayestä, jonka sanotaan esiintyneen joko kitaristina taikka basistina yli 10 000 raidalla:

Carol Kaye: Rock's Most Prolific Session Musician


Tuossa puolestaan The Guitar Head sivuston juttu parhaista sessiokitaristeista:

9 best session guitarists


Tunnettuja sessiokitaristeja on mm.
- Steve Lukather joka on soittanut yli 1500 raidalla
- Steve Cropper


¤¤¤
Mutta joo... Siis mikä on sessiomuusikoiden merkitys musiikille? Jos nyt ajatellaan kaikkia sessiomuusikoita eikä vain näitä kitaristeja? Sana on vapaa...

^ Vastaa Lainaa

AnttiJ
AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut

2342 viestiä

#2 kirjoitettu 07.09.2021 21:47

Joskus takavuosina nuo jannut tekivät useita biisejä valmiiksi taustoiksi yhden päivän aikana. Jos kaikki tuo duuni olisi jäänyt keikkamuusikoiden varaan, niin aika moni hitti olisi saattanut jäädä syntymättä tai ainakin se olisi ilmestynyt merkittävästi myöhemmin. Erityisesti sooloartistit olisivat olleet ns. kusessa.

Toinen merkitys oli siinä, että joskus ennen kun kaikki tehtiin kalliilla ja niukalla studioajalla, tarvittiin sellaisia tyyppejä jotka pystyivät vetämään nopeasti ja virheettömästi biisejä, joita he eivät olleet ehkä edes kuulleet koskaan aiemmin. Se on ihan oma taiteenlajinsa joka vaatii yleensä hemmetinmoisen rutiinin ja jatkuvasti korkean suoritustason.

Osa soittajista on pirun hyviä ja energisia keikoilla, mutta homma menee vaikeaksi heti kun rec-nappula painuu pohjaan. Jos en muista ihan väärin, oli Dire Straitsillakin jossain kohtaa jopa eri rumpali studiossa ja keikoilla.

Eiköhän noita liene muitakin apuja kutsuttu hätiin silloin kun vaikkapa bändin jäsen ei yksinkertaisesti suoriudu syystä tai toisesta hänelle suunnitellusta osiosta kunnialla tai toivotulla tavalla.

Sitten on bändejä kuten suuresti arvostamani Steely Dan, jonka koko toiminta perustui erittäin pitkälti siihen että kolmen perustajajäsenen ydinryhmää täydennettiin jatkuvasti kulloinkin tarvittavilla, vaihtuvilla sessio- ja studiomuusikoilla. Tuli muuten tuollakin systeemillä hemmetin tasokkaita levyjä.

Hyvin monella bändilläkään ei ole vakiojäseninä esim. puhaltajia tai kunnolliseen stemmalauluun kykeneviä jäseniä, joita kuitenkin halutaan saada levyille. Silloin ei auta muu kuin ryhtyä kasaamaan pillisektiota ja taustakööriä ammattimiesten keskuudesta.

Sessio- ja studiomuusikoiden vaikutus on ollut erittäin suuri, vaikka ns. suuri yleisö ei heitä juurikaan tunne ellei malta lukea levyjen kansipahveista niitä pienelläkin präntättyjä kohtia. Muutamat ovat sentään tulleet jotenkin tutuiksi esim. TV-ohjelmien housebändeistä. Aliarvostettu mutta elintärkeä joukko, sanoisin.

^ Vastaa Lainaa

laakkonen
laakkonen
396 viestiä

#3 kirjoitettu 08.09.2021 02:33

AnttiJ kirjoitti:
Joskus takavuosina nuo jannut tekivät useita biisejä valmiiksi taustoiksi yhden päivän aikana. Jos kaikki tuo duuni olisi jäänyt keikkamuusikoiden varaan, niin aika moni hitti olisi saattanut jäädä syntymättä tai ainakin se olisi ilmestynyt merkittävästi myöhemmin. Erityisesti sooloartistit olisivat olleet ns. kusessa.

Toinen merkitys oli siinä, että joskus ennen kun kaikki tehtiin kalliilla ja niukalla studioajalla, tarvittiin sellaisia tyyppejä jotka pystyivät vetämään nopeasti ja virheettömästi biisejä, joita he eivät olleet ehkä edes kuulleet koskaan aiemmin. Se on ihan oma taiteenlajinsa joka vaatii yleensä hemmetinmoisen rutiinin ja jatkuvasti korkean suoritustason.

Osa soittajista on pirun hyviä ja energisia keikoilla, mutta homma menee vaikeaksi heti kun rec-nappula painuu pohjaan. Jos en muista ihan väärin, oli Dire Straitsillakin jossain kohtaa jopa eri rumpali studiossa ja keikoilla.

Eiköhän noita liene muitakin apuja kutsuttu hätiin silloin kun vaikkapa bändin jäsen ei yksinkertaisesti suoriudu syystä tai toisesta hänelle suunnitellusta osiosta kunnialla tai toivotulla tavalla.

Sitten on bändejä kuten suuresti arvostamani Steely Dan, jonka koko toiminta perustui erittäin pitkälti siihen että kolmen perustajajäsenen ydinryhmää täydennettiin jatkuvasti kulloinkin tarvittavilla, vaihtuvilla sessio- ja studiomuusikoilla. Tuli muuten tuollakin systeemillä hemmetin tasokkaita levyjä.

Hyvin monella bändilläkään ei ole vakiojäseninä esim. puhaltajia tai kunnolliseen stemmalauluun kykeneviä jäseniä, joita kuitenkin halutaan saada levyille. Silloin ei auta muu kuin ryhtyä kasaamaan pillisektiota ja taustakööriä ammattimiesten keskuudesta.

Sessio- ja studiomuusikoiden vaikutus on ollut erittäin suuri, vaikka ns. suuri yleisö ei heitä juurikaan tunne ellei malta lukea levyjen kansipahveista niitä pienelläkin präntättyjä kohtia. Muutamat ovat sentään tulleet jotenkin tutuiksi esim. TV-ohjelmien housebändeistä. Aliarvostettu mutta elintärkeä joukko, sanoisin.


Saatatpa olla oikeassa ainakin tuon Dire Straitsin suhteen. Alchemy livessä rumpuja soitti Terry Williams. Ja hyvin soittikin

^ Vastaa Lainaa

urpoarpo
urpoarpo
U.K. Arpo &
Täyskeno

514 viestiä

#4 kirjoitettu 08.09.2021 06:50

Joku aika sitten tuli ohjelma suomalaisista studiomuusikoista, jotka iskelmän kulta-aikoina tekivät paljon äänitteitä iskelmätähdille. Monella sessiomuusikolla oli myös oma bändi, joka teki monimuotoisempaa musaa, mutta leipä saatiin lähinnä näistä sessioista.

Jäi mieleen (muistaakseni) kitaristi Juha Björnisen muistelot mm. Irwin Goodmanin nauhoituksista. Ne(kin) sessiot oli olleet hauskoja ja työfiilis oli tietty ollut hyvä ja meininki katossa.

Sessiomuusikkona tuohon aikaan oli paljon töitä ja muusikko sai keskittyä soittamiseen, (eikä keikkabussissa istumiseen ja odotteluun). Työtilanne studioissa heikkeni silloin, kun koneet ja ohjelmistot alkoivat korvata soittajia. Vanha aika ei enää palaa ...

^ Vastaa Lainaa

AnttiJ
AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut

2342 viestiä

#5 kirjoitettu 08.09.2021 08:48

Joskus 60-luvulla ihmeteltiin miksi TV-ohjelmissa oli usein samoja, oikeastaan sessiomuusikoiden tapaisia esiintyjiä (kuten vaikkapa Laila Kinnunen tai Georg Malmsten). Paitsi että ko. solistit olivat jonkinlaisia kansansuosikkeja, oli kyse myös aikanaan tuotannoissa mukana olleen henkilön (nimeä en nyt enää muista) mukaan myös siitä, että ko. esiintyjät pystyivät vetämään biisinsä takeltelematta myös live-lähetyksissä; sama koski bändeissä soittaneita muusikoita kuten mm. Erkki Valastetta joka oli rummuissa melkein joka lähetyksessä kuin myös tuhansilla levyillä.

Sillä, että pystyy virheettömään live-vetoon TV-kameroidenkin edessä, ei nykyisenä play-back-aikana taida olla suurtakaan merkitystä kuin aniharvassa, todella livenä tehdyssä lähetyksessä.

^ Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu