Mikseri.net

#2 kirjoitettu 31.08.2020 13:41 Muok:31.08.2020 13:57

Ei napannut Genesis vaikka minulla onkin vissiin kaikki niitten uran alkupään levyt. Arvelin, että kun sitkeästi kuuntelee, niin ehkä se siitä ... sitko loppui kesken. En tiedä mitä tapahtusi jos iskisi platan nyt soittimeen. Hienosti soitettua musiikkia, mutta tietynlainen monimutkaisuus tuntuu jotenkin itsetarkoitukselliselta, ehkä jopa tekotaiteelliselta saattaisi joku sanoa. Sori siitä, kaikki Genesis-fanit.

Toinen vastaava on Police, jonka hittibiisit tuntevat varmaan kaikki. Eipä tullut siltikään ostettua yhtään miliisien levyä. Eikä Sting ole suosikkiartistieni joukossa, jos sooloesiintyjistä puhutaan; ei vaikka olen nähnyt ukon livenäkin Hartwall-Areenassa. Sori tästäkin, kaikki Pistoksen & Poliisikerhon jäsenet.

Pistetään kolmanneksi U2, jonka suosiota en ymmärrä ollenkaan. Tämänkin näin Olympiastadionilla jossa se oli korkeintaan "ihan kiva". Lähdettiin pois ennen konsertin loppua. Bonon pullistelu tympii todella pahasti.

Neljännen sijan valtaa itse Iso Pomo eli Bruce S. Edes Ratinan konsertti ei kääntänyt minua Bruce-faniksi; sieltäkin poistuttiin muistaakseni puoliajalla kun olut ja hiukopala alkoivat tuntua paremmalle vaihtoehdolle. Multimiljonääri joka esittää duunaria; ei mene minulle läpi eikä erityisesti mene läpi se jonkin hyvän asian nimissä tehty "julistuskiertue" josta taidettiin netota n. 70 MUSD (vai mitä se nyt olikaan?). Uskottavuutta olisi lisännyt merkittävästi vaikkapa vaan 50 MUSD:n lahjoitus siihen tarkoitukseen jonka nimissä kiertuetta veivattiin. Mutta kun ei, niin ei.

Onhan noita muitakin, mutta jätänpä tilaa seuraaville kannanotoille.

------------------------

Itselleni Whon "My Generation"-sinkku oli niin kova juttu, että pelkästään sillä saa paljon anteeksi. Vaan enpä ole bändiä juurikaan kuunnellut 70-luvun alun jälkeen. Jos Beatles, Rollarit, Cream jne olivat Valioliikaa, niin minulle The Who oli Champparin nousijaehdokkaiden joukossa.

Samoin tietysti Zeppeliini, joka oli aikanaan lähes lajinsa ensimmäinen, ja jonka biisit tulivat kovin tutuiksi paikallisessa discossa jossa ekoja levyjä soiteltiin jopa LP:n puolikas kerrallaan.

#3 kirjoitettu 01.09.2020 16:32

Led Zeppelin, Queen, Deep Purple.

Stamina.

#4 kirjoitettu 01.09.2020 17:14 Muok:01.09.2020 17:15

aRt074 kirjoitti:
Kostiainen kirjoitti:
Led Zeppelin, Queen, Deep Purple.

Stamina.


Näistä tuli heti mieleen että kuka ei kuulu joukkoon?


Näin eläkeläisen näkövinkkelistä Stamina ei kuulu joukkoon ... paristakin syystä.

#5 kirjoitettu 01.09.2020 19:04

Vähän samoilla linjoilla ollaan kun jo tuolla on aikaisemmin tullu ilmi.
Police ja The Who ei kuulu suosikkeihini.
Sitten on tämä Michael Jackson joka ähkii jokaisessa kappaleessa minkä laulaa.
Myöskään Beach Boys ja heidän ylituotettu stemmalaulu ei kuulosta mielestäni
Kovinkaan kauniilta. Jonkun toisen esittäminä nuo Brian Wilsonin kappaleet voisivat kuulostaa kyllä ihan hyviltä.

#6 kirjoitettu 01.09.2020 20:42

Popkorni kirjoitti:


Muuten ok...mutta Queen? Voot te faak?


Mulle taas Zeppelin ja Purple käy mainiosti, mutta Queen on jo sitten pieni kysymysmerkki...

#7 kirjoitettu 02.09.2020 10:33

Beastie Boys...en ymmärrä vaikka olen kyllä yrittänyt...

#8 kirjoitettu 02.09.2020 13:14

aRt074 kirjoitti:
Löytyykö sellaisia tunnettuja artisteja/bändejä, joista et juuri välitä, tai joiden suurta suosiota et oikein ymmärrä, vaikka ne musiikkityyliltään muuten sopisivat siihen oman mielimusiikkisi haarukkaan?

Tässäpä hyvä kysymys. En juuri välitä tunnetuista artisteista/bändeistä, jos nyt edes tiedän keitä/mitä ne ovat. Todennäköisesti ne eivät sitten sovi haarukkaani?

Jos nyt tunnetuilla artisteilla tarkoitetaankin sitten viime vuosisadalla suosiota nauttineita ja meikäläisten ikäisten suosioon ja ajatuksiin näemmä vieläkin jämähtäneitä bändejä, niin mitäpä niistä voisi sanoa? Aikoinaan toki kuuntelin nekin läpi, mutta oikeasti diggailin joitain ”pienempiä” artisteja.

Eli turha kai luetella niitä, jotka eivät nappaa?

#9 kirjoitettu 02.09.2020 16:44

On artisteja, jotka ovat saavuttaneet kaupallista suosiota eli ovat ns. suuren yleisön suosiossa. Sitten ovat kriitikoiden suosikit, jotka saattavat poiketa paljonkin edellämainituista. No, kriitikothan ovat enimmäkseen entisiä ja epäonnistuneita muusikoita, jotka eivät ole saavuttaneet tavoittelemaansa suosiota, joten heidän händikäppinsä selittänee tuon diskrepanssin.

Jos vaikka jokin ns. indiebändi alkaa saavuttaa yleisön suosiota, se on usein tulosta kaupallisille paineille myöntymisestä, taiteellisista kompromisseista ja sanalla sanoen riman laskemisesta. Joskus käy siis tosiaan niin, että jokin ”hyvä” bändi menettää kiinnostavuutensa saavuttaessaan suosiota. Kun tämän ajattelun vie tappiin asti, niin todella suosituille bändeille ei kannata korvaansa kallistaa. Ja tuotahan voisi jo elitismiksi kutsua...

#10 kirjoitettu 02.09.2020 17:37 Muok:02.09.2020 17:44

AnttiJ kirjoitti:
aRt074 kirjoitti:
Kostiainen kirjoitti:
Led Zeppelin, Queen, Deep Purple.

Stamina.


Näistä tuli heti mieleen että kuka ei kuulu joukkoon?


Näin eläkeläisen näkövinkkelistä Stamina ei kuulu joukkoon ... paristakin syystä.


Sen takia se eri rivillä olikin noiden muiden kanssa. Mokomasta, Kotiteollisuudesta ja Viikatteesta diggailen kybällä, mutta tuo Stamina on heikko lenkki, ei vaan iske.

#11 kirjoitettu 02.09.2020 17:42 Muok:02.09.2020 17:42

Popkorni kirjoitti:
Kostiainen kirjoitti:
Led Zeppelin, Queen, Deep Purple.

Stamina.


Muuten ok...mutta Queen? Voot te faak?


Queenin biisit toimisivat suoraviivaisina juttuina. Liikaa taiteellisuutta ja monipuolisuutta. Enkä voi sietää Mercuryn kiekumista.

Purplella sama homma (puhun nyt siis vanhasta matskusta) biisit on hyviä mutta ihan liikaa on urku- kitarasooloja. Enkä voi sietää Blackmoren kitarasaundia, Les Paulilla olisi toiminut paremmin. Ja ne urut olisi voinut korvata eri saundeilla.

#12 kirjoitettu 02.09.2020 17:55

Kostiainen kirjoitti:


Purplella sama homma (puhun nyt siis vanhasta matskusta) biisit on hyviä mutta ihan liikaa on urku- kitarasooloja. Enkä voi sietää Blackmoren kitarasaundia, Les Paulilla olisi toiminut paremmin. Ja ne urut olisi voinut korvata eri saundeilla.


Mut eihän se sitten olisi ollut Purple...

#13 kirjoitettu 02.09.2020 18:22 Muok:02.09.2020 18:25

Kuuntelen enimmäkseen metallia, joten siltä saralta mm. Guns N' Roses ja AC/DC ovat sellaisia, joissa sinänsä ei ole mitään erikoisesti vialla, mutta eivät vain kuulu lemppareihini.

Asiaan voi toki vaikuttaa se, että kummankin solistin laulutavan ansiosta ensimmäinen mielikuva liittyy kissan kidutukseen kuin niinkään laulavaan ihmiseen.

Muihin genreihin mentäessä Eppu Normaali, Sanni, Zen Cafe ja Ultra Bra ovat aina olleet sellaisia, jotka jostain syystä aiheuttavat ikäviä väristyksiä selkäpiissä.

Jokaisella näistä on faninsa ja paikkansa musiikkimaailmassa siitäkin riippumatta ja valinnanvaraa onkin hyvä olla

#14 kirjoitettu 02.09.2020 18:54

Kostiainen kirjoitti:
Popkorni kirjoitti:
Kostiainen kirjoitti:
Led Zeppelin, Queen, Deep Purple.

Stamina.


Muuten ok...mutta Queen? Voot te faak?


Queenin biisit toimisivat suoraviivaisina juttuina. Liikaa taiteellisuutta ja monipuolisuutta. Enkä voi sietää Mercuryn kiekumista.

Purplella sama homma (puhun nyt siis vanhasta matskusta) biisit on hyviä mutta ihan liikaa on urku- kitarasooloja. Enkä voi sietää Blackmoren kitarasaundia, Les Paulilla olisi toiminut paremmin. Ja ne urut olisi voinut korvata eri saundeilla.


Sen verran kommentoin tuota Purplen urkusoundia, että siihen on aika hyvä syy. Se on se, että Jon Lord (RIP) halusi että hän itse sekä muutkin kuulevat mitä uruilla soitetaan keikoilla. Blackmooren kitara oli kuulemma sen verran lujalla, että urkuihin piti hakea todella kalloon poraava soundi että sekin kuului yleisölle saakka. Näin asiaa kommentoi Jon itse jossakin näkemässäni dokkarissa.

#15 kirjoitettu 03.09.2020 07:01

Popkorni kirjoitti:
Pitää aina myös muistaa, mitä musiikki oli milloinkin eri vuosikymmeninä. Missä tilassa ja raameissa silloin oltiin. Moni vanhan ajan bändi saattaa kuulostaa tänä päivänä ei niin mun jutulta. Mutta se pitää silti aina suhteuttaa siihen aikaan, missä silloin elettiin.


Tämä on niin hemmetin totta. Esim. Purple ja Black Sabbath kuulostivat kukin vuorollaan täysin uudelta ja ihan erilaiselta kuin mikään muu mitä siihen asti oli tarjolla. Nopeasti kuuli että Purplen solistit Blackmore ja Lord olivat aika lailla omaa luokkaansa instrumenttiensa osaajina. Se oli silloin, mutta nykyisin samaa tasoa tai parempiakin löytyy ihan varmasti ja todella paljon.

Hendrix nyt on itsestään selvästi samaa kategoriaa mutta eipä kitaravetoista "lattaripoppiakaan" oltu kuultu ennen Santanaa tai torvilla ryyditettyä popjatsia ennen B,S&T:n tuloa markkinoille. Beatlesien suorastaan iskelmällisten biisien merkitys oli ehkä suurin siihen, että vanhemmatkin ihmiset alkoivat pikku hiljaa hyväksyä pop-musiikin.

Jos jollakulla olisi aivan hemmetisti aikaa, niin voisi kokeilla aikamatkaa 60-luvun Suomeen. Varmaan jostain löytyvät listat 60-luvun suosituimmista levyistä ja ko. biisit tuubista. Parinkymmenen kotimaisen suosikin jälkeen kun täräyttää Whon "My Generationin" tai Spencer Davies Groupin "Gimme Some Lovingin" niin alkaa ymmärtää miksi esim. nuo kappaleet olivat jonkinmoinen tajunnan räjäyttänyt kokemus sen ajan teineille.

Kaikki eivät pidä kaikesta, eivät silloin eivätkä nyt. Itse en ollut kovinkaan ihastunut mm. ensimmäisiin kuulemiini punk-bändeihin koska osaamisvaje soittamisessa paistoi liian pahasti läpi vaikka ns. energiaa oli muidenkin edestä.

Vaikka ikä alkaa painaa niin onhan sillä tietysti hyvät puolensa, että on saanut kokea nykymuotoisen pop/rock-musiikin alkuvaiheet autenttisena kokemuksena ihmisen musiikkimielessä herkimmässä iässä.

Mutta ymmärrän oikein hyvin, etteivät meikäläisen suosikit uranuurtajan asemastaan huolimatta jaksa kiinnostaa minua selvästi nuorempia henkilöitä. Eivät omien vanhempienikaan suosikit jaksa kiinnostaa minua, vaikka olen niitäkin kolunnut pahveista läpi ja joskus soittanut niitä yleisöllekin.

--------

Tämä nyt poikkesi varsinaisesta aiheesta, mutta pantakoon se vaikka vanhuudenhöperyyden tiliin. Tarkoitus oli ottaa kantaa siihen miksi joku maistuu toiselle, mutta toiselle ei.

#16 kirjoitettu 03.09.2020 08:57

Yritinkin selvittää syitä siihen miksi joku ei pidä vanhemmista biiseistä. Palaan siihen kuulemaani tutkimustulokseen, jossa ihmisen herkin musiikin omaksumisikä on todettu ajoittuvan ajalle "teinivuodet - nuori aikuisuus". Rohkenen epäillä, että tuo on oikeastikin yleinen linja.

Jos mietin itseäni, en ole ole kokenut musiikkia niin vahvasti kuin 60-70-luvuilla muutamaa yksittäistä bändiä lukuun ottamatta (mm. TOP, jonka löysin vasta 80-luvulla) vaikka olen kuunnellut erilaista musiikkia sen jälkeenkin. Em. tutkimuksen tulos tuntuisi pätevän ainakin minuun kuin myös muihin em. esitelmää kuunnelleisiin henkilöihin. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen selvemmin tuo tuntuu kohdallani toteutuvan.

Koska aikaa ei pysty kelaamaan taaksepäin, lienee aika mahdotonta sanoa kuinka voimakas joku kokemus olisi ollut kymmeniä vuosia sitten. "Olisiko vaikkapa My Generation kolahtanut autenttisessa ympäristössä oikeassa ajassa vaikka myöhemmin kuunneltuna ei kolahtanutkaan?" on kysymys, johon emme ikinä saa vastausta.

Em. syistä minulla on hyvin laaja ymmärrys niitä eri sukupolven ihmisiä kohtaan, jotka viittaavat kintaalla "Vanhan Liiton" musiikille. Poikkeuksiakin löytyy ihan varmasti mm. täältä, missä harrastajajoukko ei toki mitenkään edusta tavallista musiikinkuluttajaa, mutta sehän on vaan positiivista ja suorastaan hienoa.

#17 kirjoitettu 03.09.2020 09:01

Runsas puoli vuosisataa sitten silloin jo vanhemmat ihmiset kuvittelivat, että vielä noille nuorille maistuvat tangot ja iltatuulen viestit kunhan tuosta vähän vanhenevat. Harvoja ikäisiäni ja heidän musiikkimakujaan tunnen, mutta taisi jollekulle niinkin käydä. Valtaosalle näyttää kuitenkin käyneen niin, että se on se heidän oma nuoruusaikansa musiikki joka jäi päähän soimaan.
—-
Aioin tähän vielä ”perustella” miksi minulle ei noin käynyt, mutta mitäpä sitä turhaan problematisoimaan saati glorifioimaan. Onhan moni rock- ja jopa punkmuusikko sittemmin siirtynyt esim. jazziin ja avantgardeen päin; sitä voinee kutsua kehitykseksi, ja se heille sallittaneen.

#18 kirjoitettu 03.09.2020 09:18

cedarbear kirjoitti:
Runsas puoli vuosisataa sitten silloin jo vanhemmat ihmiset kuvittelivat, että vielä noille nuorille maistuvat tangot ja iltatuulen viestit kunhan tuosta vähän vanhenevat. Harvoja ikäisiäni ja heidän musiikkimakujaan tunnen, mutta taisi jollekulle niinkin käydä. Valtaosalle näyttää kuitenkin käyneen niin, että se on se heidän oma nuoruusaikansa musiikki joka jäi päähän soimaan.


Muistan oikein hyvin miten keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset suhtautuvat poppiin ja rockiin eli juuri noin kuin kirjoitit. Kyseessä oli heidän käsityksensä mukaan ikään kuin joku ohimenevä ilmiö tai "häiriö" joka korjaantuu kun porukka ikääntyy. Väärässäpä olivat; porukka ikääntyi mutta musiikki jäi.

Mainitsemastani esitelmästä jäi erityisesti mieleeni lause: "uskokaa tai älkää, mutta jonkun vuosikymmenen päästä vanhainkodeissa raikaa räppi".

#19 kirjoitettu 03.09.2020 09:21

On totta, että voimakkaimmat ja perustavanlaatuiset musiikkikokemukset ja -elämykset sijoittuvat nuoruusvuosille. Minulle kai sattui käymään niin onnettomasti, että tuo voimakkaitten elämysten metsästysmoodi jäi päälle - johtuiko sitten liiallisesta vapaa-ajasta - ja saalista on tullut vielä viime vuosinakin, ja siksi vanhat elämykset tuppaavat hautautumaan uudempien alle.

Kun kerran vuodessa kuuntelen vaikka Creamin ”N.S.U”n, puhumattakaan vaikka Robert Johnsonin delta blues -jutuista, ovathan ne vieläkin ns. tosi kovaa kamaa, ei siinä mitään.

#20 kirjoitettu 03.09.2020 11:46

Se menee niin, että joku päivä vaan heräät siihen, että kuuntelemasi musiikki on ilmestynyt yli 20 vuotta sitten...Sit kun yrittää jotain uudempaa kuunnella, niin alkuun on että "WTF?"...Sit kyllä löytää niitä uusiakin joista tykkää mut "things will never be the same again", niinkuin Spice Girls, ehkä suurin idolini (yeah right) sanoi (oliks se edes Spice Girls??)...Näin se mun mielestä, ainakin osittain, menee...

Eli mulle ei toimi ihan kaikki uusimmat Trap-artistit...Toisaalta olen kuunnellut viimeaikoina jotain hemmetin "Deep Housea" ja tykännyt siitä. Ja house on vissiin kuumaa tavaraa tällä hetkellä.

#21 kirjoitettu 03.09.2020 14:50

House ... House ... siis se klenkkaava lekuri, vai??

#22 kirjoitettu 03.09.2020 16:10

AnttiJ kirjoitti:
House ... House ... siis se klenkkaava lekuri, vai??


No en tiedä. Mitä lie nuorison nytkytyksiä.

Kukaan ei vaan elä ikuisesti tai pysy nuorena aina...Ja siihen nuoruuteen kuuluu vahvasti se musiikki...

#23 kirjoitettu 04.09.2020 07:22

Popkorni kirjoitti:
Mutta se hetki, jossa nyt eletään...niin isolle osalle uudesta sukupolvesta on kaikki kaikessa vain se, miltä ne tietokoneilla väsätyt saundit kuulostavat. Sitten kun lyödään rinnalle ihan mitä tahansa hittiä vanhoilta vuosikymmeniltä, niin aika pieneksi jää se uuden sukupolven ihmisryhmä, joka siitä innostuu.
Iso pointti on just siinä, että pitää ymmärtää, missä musiikin suhteen mentiin milloinkin. Itsekin saanut tosi usein perustella esim. Mikko Alatalon suurta suosiota just siinä ajassa jne.


Ihan sama asia kuin politiikassa. Minua vituttavat ne nuoret, näsäviisaat toimittajat jotka arvostelevat Suomen 70-luvun ulkopolitiikkaa. Nyt on helppo huudella EU:n sateenvarjon alta kun ei tarvitse huolehtia 70-luvun Neuvostoliiton reaktioista joka asiaan.

#24 kirjoitettu 04.09.2020 13:28

Ultra bra on minulla sellainen, josta luulisi, että tykkään. Pop-musiikki yhdistettynä puhallinorkesterielementteihin ja hienoihin stemmalauluihin on tosi hyvä ajatus, mutta tosi monessa kappaleessa melodiat flirttailevat jotenkin liikaa iskelmäosaston kanssa. Jäljelle jää sellainen "joo, mutta ei kuitenkaan"-fiilis.

Rolling Stones on vanhemman rockin puolelta kanssa semmoinen, joka ei nappaa vaikka kai pitäisi. En kyllä ole kuunnellut kuin niitä tunnetuimpia biisuja, että sikäli ei pitäisi vielä tuomita. Mutta näissä kappaleissa tuntuu, että punainen lanka löydetään, mutta sitten ihmetellään niin pitkään että biisiin alkaa jo kyllästyä. Tämä siis täysin subjektiivisena kokemuksena. Voin olla täysin väärässäkin.