Mikseri.net

#1242 kirjoitettu 04.11.2023 17:46

Monocot - Leave To Cool (2023)

No nyt on kova, kirjoittaisin, jos sortuisin latteuksiin. Kitara+rumpu-duon tuore sophomore julkaisu löytyi bandcampin syövereistä. Rumpali on Jayson Gerycz ja kitaristi Rosali Middleman. Jälkimmäisestä, vähän kesystä ja lähes keski-ikäisestä laulaja-lauluntekijästä on kehkeytynyt melkoinen revittelijä, kaksi (kitara)soololevyäkin (joista toinen parin kuukauden takainen, monikerilla Edsel Axle, ja ensimmäinen vain nimellä Rosali) jo julkaissut taitaja. Kuuntele vaikka The Voice Came, levyltä, joka on siis ”A wild free improvisational ride that melds free jazz, black metal, noise rock, and lounge into one vision”.
4,75/5.

#1243 kirjoitettu 05.11.2023 10:05

Ringo Starr: Choose Love, tämä ilmestyi 2005. Minulla ei ollut mitään käsitystä Ringon albumien Vertical Man (1998) ja Ringo Rama (2003) ilmestymisestä silloin aikanaan, mutta Choose Loven olemassaolo jäi sentään mieleen ja Liverpool 8:aan (2008) sitten jo tutustuin. Kai minä tuossa välissä rupesin seurailemaan intohimoisemmin musamediaa? Olen todella pikku hiljaa noita pykälää vanhemman (mutta uudehkon) kauden Ringoja kuunnellut, varmaan se laimea kiinnostus meinaa johtua 2010-luvun Ringo-albumien hienoisesta tyhjänpäiväisyydestä. Nämä nollarin (ja ysärin, todellakin mukaan lukien 1992 julkaistu Time Takes Time, joka on kaikkein paras) Ringo-levyt ovat kuitenkin ihan eri asia. Näissä on vielä meininkiä, sykettä ja elämää. Olen ison osan niistä seitkytluvun albumeistakin kuullut, ja ovathan ne varsin siedettäviä, mutta ne ovat sitä omaa aikaansa. Choose Lovella jyrisevät 2000-luvun alkuvuosille aika tunnusomaiset altsuhenkiset kitarat ja biisit ovat parhaimmillaan kiinnostavia, erityisesti Oh My Lord, joka alkaa ja loppuu mukavan köppäisenä demona ja Sly & the Family Stonen Rose vierailee laulukuoroineen. Ihan jees.

#1244 kirjoitettu 05.11.2023 15:07

Flower-Corsano Duo - The Halcyon

Michael Flowerin ja Chris Corsanon viimeisin viime vuodelta, vähän sitä samaa mitä aikaisemmatkin... Tämä täytyi vain tsekata siksi, että tuo Flower (mm. Vibracathedral Orchestra) on jo kohta parinkymmenen vuoden ajan soittanut shahi baaja -nimistä instrumenttia, joka tässä viimeisellä on nimetty Japan Banjo. Kas kun kyseessä on sama instrumentti, jota mm. Roskildessa tänä vuonna vieraillut pakistanilainen Ustad Noor Bakhsh, nimellä benju, soittaa. Ja itse asiassa soitin on sähköistetty versio vanhasta intialaisesta Bulbul Tarang -soittimesta. No, Bakhshin soittimesta on myös sanottu että se on alunperin japanilainen Taish?goto-lelu, joten ota nyt näistä selvää.

#1245 kirjoitettu 06.11.2023 16:01

Coriky - s/t (2020)

Fugazin kitaristi Ian MacKaye ja basisti Joe Lally ja rummuissa ensiksimainitun vaimo Amy Farina, siinä trio Coriky ja bändin kai ainoa levy. Ja on muuten hyvä, aloitusbiisi todella tarttuva Clean Kill, ja monta muuta mukavaa, yleisesti ottaen vähän pehmitettyä ja menevämpää variaatiota vanhasta menosta. Kannattaa tutustua!

#1246 kirjoitettu 08.11.2023 17:07 Muok:08.11.2023 18:43

Yo La Tengo - The Bunker Sessions (Full Performance) EP

Onhan tämä kokonainen levy? 26 minuuttia live in studio ja 5 kappaletta, neljä niistä viimeiseltä levyltä ja lopetuksena iki-ihana Stockholm Syndrome takavuosilta. 40 vuotta pääpari on esiintynyt yhdessä, nykyinen basistikin (järjestyksessä 15.!?) jo 30 vuotta.

cedarbear muokkasi viestiä 18:35 08.11.2023
Tähän on nyt pakko lisätä, että puolisen tuntia sen jälkeen kun olin tuon tuoreen EP:n katsellut ja kuunnellut, sähköpostiini tupsahti viesti Bandcampista, että ”Nicklas Sørensen osti juuri tämän levyn”. Ai kuka Sørensen? Hän on tanskalaisen Papir-yhtyeen kitaristi, yksi suuria suosikkejani, ja tyyppi jonka huomasin ostelevan ja suosivan Bandcampissa samoja levyjä ja artisteja kuin minä, joten aloin (kai vahingossa?) ’seurata’ häntä. Ja tässä tulos…
Välillä hauskoja ja uskomattomia nämä kuviot, kun satun diggailemaan esim. päällisin puolin hyvinkin erilaisia artisteja, ja sitten saan jostain lukea että nuohan diggailevat ja jopa coveroivat toisiaan…

#1247 kirjoitettu 08.11.2023 23:40

Tiktakin Myrskyn edellä v:lta 2005. Miksi tästä albumista tehtiin näin synkkä? Vuonna 2003 ilmestynyt Ympyrää on minusta oikeasti aikamoisen kiva levy ja sen jälkeen välityönä tekaistu Hei me soitetaan... oikeesti! nimensä mukainen energisyyspläjähdys. Voisi kuvitella, että Myrskyn edellä -albumin lähtökohtana on bändin jäsenten puolesta ollut vain tehdä rockia, ja tämä on sitten ollut nollari-vuosikymmenen puolivälin käsitys rockista. Mollimelodioita, kitaroiden vyörytystä ja kivuliaita erotekstejä riittää. Minne hävisi ilo? Onneksi tällekin lätylle on eksynyt muutama aika hyvä biisi. Yhden niistä on säveltänyt Matti Mikkola ja toisen UB:n/SMG:n Antti Lehtinen, joopa joo.

#1248 kirjoitettu 09.11.2023 12:22

Ava Mendoza - New Spells

Mistä näitä riittää? Miksi en ole tätäkään kuullut aikaisemmin, vaikka tavallaan ”vanhasta tekijästä” on kyse? Kuuntelin ja vaikutuin, lähes ihastuin.

”This is a beautiful, powerful, and truly original solo electric guitar record.” - Marc Ribot

#1249 kirjoitettu 09.11.2023 17:34

Lisää nollarilevyjä, mutta tällä kertaa vähän eri aikakauteen assosioituvalta bändiltä. Wigwamin vuonna 2002 julkaisema Titan's Wheel. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kyseessä on paras Wigwam-nimellä julkaistu albumi Nuclear Nightclubin (1975) jälkeen. Tällä kertaa kolisi ihan erityisesti kappale nimeltä Good Mornington Street. Se ei edes ole "Wigujen tavalla hyvä", vaan ihan muuten vain todella hyvä.

#1250 kirjoitettu 12.11.2023 17:33

Nyt tuli pitkästä aikaa kuunneltua kokonainen albumi, ja se vielä ylitti tän kommentin kirjoittamis kynnyksen tähän ketjuun... Bändi tulee Puolasta, ja tyyli on tuollaista "oluen juonti Motörheadiä"... Olen saattanut arvostella tän albumin aiemminkin tässä ketjussa taikka muualla Mikserissä, mutta näissä fiiliksissä nyt tällä kertaa näin:


Beerhead - Killed By Beer

Tälle yleisarvosana 10/11...


Tossa maistiainen albumilta: Beerhead - Another Beer

#1251 kirjoitettu 12.11.2023 19:21 Muok:12.11.2023 19:22

Mokoma - Valu (1999)

Bändin ensimmäinen. Osaamista löytyi jo ysärillä. Loistava levy, parempi jopa kuin tästä seuraava. Monipuolista soitantaa,.

Toki täytebiisejäkin löytyy. Biisejä on levyllä 13 ja niistä olisi voinut aivan hyvin jättää kolme selkeästi huonointa pois. Omasta mielestäni raidat 3, 7 ja 8 ovat niitä. Klassinen ensimmäisen levyn syndrooma, kaikki siihen mennessä olemassa olevat biisit on pakko laittaa levylle. Toisen levyn kohdalla aletaan vasta miettimään kokonaisuuksia.

Paras kappale on viimeisenä. Toinen kohtu
Energinen, jopa iloinen rokkibiisi joka kertoo halusta kuolla. Sanoitukset ovat nerokkaat, riimit paikoillaan ja huumoriakin sopivasti. Tarttuva kertosäe räjäyttää pankin. Ihme ettei tästä tullut hittiä / tehty sinkkujulkaisua.

Intro/kertosäeriffi on kuin kieroutunut väännös Popedan Kaasua, Komissario Pepponen -biisistä. Tuskin sattumaa, Lappeenrantalais/joutsenolaislähtöinen bändi oli käsittääkseni noihin aikoihin asettautumassa juurikin Tampereelle.

#1252 kirjoitettu 13.11.2023 21:44

Christian Lee Hutson - Beginners. Hyviä tekstejä ja tosi hyvää kitarointia. Arjen traagisuutta, kuitenkin huumoriin paketoituna. Tai helppohan se on hymähdellä kotisohvalta. Tässä naurahdellessa on välillä sama olo kuin silloin, kun yleisö keikalla vähän naurahtaa, vaikka ei ole sitä ollenkaan yrittänyt. Että kuuntelevatpahan ainakin - tyyppinen lämmin tunne.

#1253 kirjoitettu 16.11.2023 19:30

Kanaan - Downpour (2023)

Oslolaistrion yksi kolmesta tänä vuonna julkaistusta täyspitkästä. Olkoon psykedelistä, stoner tai muuta rockia, mutta tämä on raskasta, siis niinku heviä. Ei varmaan metallia, niin kuin nykyään käsitetään, vaan enemmän niinku musiikkia, kitaravetoista instrumentaalia. Yhdessä biisissä vierailee vielä Norjan kitaraässä - well, yksi niistä…- Hedvig Mollestad, niin sittenhän tämä levy on 5/5. Oikeesti! Kuunteleen, hopi hopi!

#1254 kirjoitettu 19.11.2023 19:59 Muok:19.11.2023 20:06

Kirjaa (Liimatta) ja tulevaa keikkaa (Donkkarit) varten kuuntelin Absoluuttisen Nollapisteen Mustaa Hiekkaa sekä Donkkareiden debyytin (todennäköisesti ensimmäistä kertaa): Absot ei oikein iskenyt, Liimatan sanoitustekniikka on itselle raskas koko levyn mitassa; Donkkarit yllätti positiivisesti, etenkin vokaalisovitukset oli huimat! Vähän ehkä häiritsi että Ahola kuulosti matalalta aivan Ismo Alangolta ja musakin oli Siekkari-henkistä.

Tavoite kuunnella molempien katalogi läpi. Liimatan kirjaa Manse-markka-aika, sitä voin suositella.

Kuuntelin myös tällä viikola St. Vincentin alkupään tuotantoa, mutta ei iskenyt, toisin kuin vähän tuoreempi Masseducation, siinä on poptaidetta kerrakseen!

Begemot muokkasi viestiä 19:59 19.11.2023

Begemot muokkasi viestiä 20:00 19.11.2023

Begemot muokkasi viestiä 20:04 19.11.2023

#1255 kirjoitettu 26.11.2023 04:59

Vielä ennen kuin vuosi raahautuu päätökseensä, osui arvalla arvosteltavaksi pari varsin päräyttävää rieskaa - ja kumpikin bändi on viel Tampereelta; sieltä tulee varmaankin asukaslukuun suhteutettuna eniten ns. kovia bändejä Suomessa - Helsingissä on varmaankin lukumääräisesti enemmän tarjontaa, mut kun meikälle ei oikein lähiöräppi tai hipsteripoppi kolise. Tampesterista tulee ainakin rankempaa progea ja postirokkia aika mukavan paljon - ja laadusta tinkimättä. Luonnollisesti tuli kuunneltua kumpikin lätty moneen kertaan läpi ja nää nimet täytyy kyl laittaa korvan taa!

Sargassus: King of the Sun (EP)
Everwave: Another Lifetime (ilmestyy tuossa joulukuun 1. pvä)

#1256 kirjoitettu 28.11.2023 18:18

Robby Krieger - The Ritual Begins At Sundown (2020)

Ihan sattumoisin törmäsin tähän levyyn, kirjaston kokoelmista. Ensikuulemalta, että ei helvetti, vähän liikaa jatsia ja aivan liikaa torvia. Mutta kuuntelin loppuun, ja olihan siellä ihan hyviä kitarapätkiä ja melodioita. Niin, Krieger, kyllähän te muistatte, se Doors-kitaristi, nyt pitkälti yli 7-kymppinen ja edelleen aktiivinen, aika ajoin. Tutustunette jos vanhakantainen shitti kiinnostaa. Mua oikeastaan ei, lopulta.

#1257 kirjoitettu 01.12.2023 19:52 Muok:01.12.2023 19:53

yellow6 - 25:23 (merry6mas2023)

Tänään ilmestyi tuplaceedeenä yellow6:n eli Jon Attwoodin 25. perinteinen joululevy, ensimmäinen tuli siis v. 1999. Tässä on reilusti kaksi ja puoli tuntia(!) musiikkia ja digiversio maksaa viisi puntaa. Taidan ostaa.
Pieni kuuntelumaraton siis takana, ja mitäpä tästä sanoisi? Kaveri on vetänyt omaa linjaansa vuosikymmeniä, ja olisko jo sata levyä plakkarissa? Ilmiötä tuntemattomalle voin kertoa, että kyse on erittäin hitaasta, erittäin yksinkertaisesta ja enimmäkseen erittäin hiljaisesta kitaramusiikista. Tästä tulee outo fiilis; kun en oikein halua kuunnella musiikkia, niin laitan tämän soimaan taustalle, tätä voi kuitenkin hyräillä mukana, ja lisätä omia kuvioita sekaan. 18 kappaletta ja kaikki aika pitkiä: reippain on 12-minuuttinen ”CB” joka toimikoon introduktiona aloittelijoille.

(Makaaberi ajatus hiipi mieleen: tämä levy sopisi kuoinvuoteella kuunneltavaksi…)

cedarbear muokkasi viestiä 19:53 01.12.2023

#1258 kirjoitettu 01.12.2023 20:58

Tän viikon maanantaina syöpä sitten selätti meikäläisen 11-vuotiaan kultaisen noutajan. Muistobiisiksi valikoitui kuin sattumalta Amorphiksen "Amongst stars" - ja kun huomasin, että se lätty vielä uupui levyhyllystä, poistelin sen Äxästä ja oon nyt popitellut sitä tässä pari päivää. Tämähän on muutenkin aika asiallinen lätty! Tota edellämainittua biisiä ei nyt tietenkään pysty kuuntelemaan hetkeen, koska riipaisee liikaa - vietin kuitenkin koiruuden vierellä sen viimeiset 2-3 vuorokautta herkeämättä ja nukkumatta (kunto romahti tietenkin viikonloppuna, kun lekuriin ei päässyt, joten viimeiset hetket olivat kohtuu raskaita niin koiralle kun meikällekin) - mut ehkä biisiä kestää vielä joskus kuunnellä ilman että vihlaisee rintaan.

#1259 kirjoitettu 03.12.2023 23:04

Edena Gardens - Dens (2023)

Tämä levy päättää projektin (yhtyeen?) trilogian (eden-agar-dens!) ja jäsenet palaavat ehkä omiin tanskalaisiin huippuyhtyeisiinsä (= Papir ja Causa Sui). Yksi tämän vuoden hienoimmista levyistä, kymppisakissa ehdottomasti. Monen tunnin improvisaatioista leikelty ja muovattu levyllinen rauhallista kitaravetoista, yhä enemmän free form -kamaa, ja kuitenkin hyvin helposti lähestyttävää, yksinkertaista musiikkia. Kyllä Nicklas Sørensen on kingi!

#1260 kirjoitettu 07.12.2023 20:05

Daniel Bachman - When The Roses Come Again (2023)

kitaramusiikkia