Mikseri.net

Whoax

#1 kirjoitettu 05.08.2002 10:25

Helvetin hyvä ja kuvaava juttu. Ensimmäinen viesti on nimimerkin deluge:

Musiikissa ei ole tapahunut mitään uutta neljäänkymmeneen vuoteen. Kaikki on jo tehty. Kitaran kaikki soinnut on jo löydetty, kaikki rumpukompit on soitettu, kaikki syntikkasaundit ovat vanhan toistoa. Kaikki tarinat sanoituksissa on kerrottu. Basistien ideoista nyt puhumattakaan

Onko uudistuminen sitten edes tärkeää? Onko tärkeintä vain tehdä musiikkia, joka täyttää tietyt tunnusmerkit oikeasta musiikista. Haluavatko musiikin tekijät vain tunnustuksen siitä, että heidän musiikkinsa kuulostaa "oikealta", eli vanhalta, jo kertaalleen tehdyltä.

Voiko uudenlaista musiikkia sitten keksiä ja kuulostaisiko se edes musiikilta? Vakavan musiikkin puolellahan sitä on yritetty, mutta ei se normaali-ihmistä oikein puhuttele. Ei heillä ole välineitä sen käsittelemiseen. Musiikki on siis melko rajallista! Se ääni mitä pidämme musiikkina on hyvin tarkkojen sääntöjen ja perinteen määrittelemää! Voidaan siis todeta, että uudistuminen ei ole musiikissa ollenkaan oleellista. Oleellista on toistaa samoja vanhoja hyviksi havaittuja kaavoja vain hieman varioiden. Erot ovat kuitenkin vain individuaalisia.

Musiikkissa ei siis ole tapahtunut mitään mullistavaa satoihin, tai ehkä jopa tuhansiin vuosiin? Miksi siis yrittää tehdä väkisin jotain uutta? Ehkä pitäisikin yrittää tehdä kuten aina ennenkin on tehty. Tekijän persoona antaa sitten lopputulokseen oman leimansa.

Ehkäpä musiikki kuitenkin muuttuu. Muutos on vain niin hidas, ettei sitä huomaa. Kuin maapallon pyörimisliike. Sen havaitsee vasta, kun etäisyyttä ja aikaa on riittävästi.

Mutta teknologiahan on kehittynyt viime kymmenen vuoden aikana huomattavasti, älyää tässä vaiheessa hitaampikin lukija Onko siis musiikin mullistavin muutos ollut insiöörien käsissä? Hekö ovat todellisuudessa kaikkein luovimpia yksilöitä? Muusikot vain toistavat konemaisesti oppimiaan asioita ja kuvittelevat luovansa jotain uutta!

Tästä yhteenvetona sanoisin, että moderneinta ja sivistyneintä musiikkia on ns. konemusiikki. Se on siis musiikillisen kehityksen ääripää, tämän hetken musiikillinen täydellistymä.

Vahvana musiikillisena linjana lähitulevaisuudessa näkisin eräänlaisen hybridimusiikin nousun. Se yhdistelee estoitta eri musiikkityylejä ilman kuppikuntia. Vasta tämän sulautumisprosessin jälkeen tulee vaihe, jonka aikana tehdään taas todella uudenlaista musiikkia. Ehkäpä se on automatisoitua tekoälyllistä musiikkia tai yksilöllistä aivosähkömusiikkia, kukapa tietää!

Menenkin tästä soittelemaan kitaralla kolmea sointua...

Seuraavan keskustelijan vastaus, nimimerkki Jami:

Naimisessa ei ole tapahtunut mitään uutta neljäänkymmeneen vuoteen. Kaikki on jo tehty. Miehen kaikki asennot on jo löydetty, kaikki rytmit on kokeiltu, kaikki valaistukset ovat vanhan toistoa. Kaikki tarinat esileikeissä on kerrottu. Perverssien ideoista nyt puhumattakaan

Onko uudistuminen sitten edes tärkeää? Onko tärkeintä vain tehdä rakkautta, joka täyttää tietyt tunnusmerkit oikeasta rakastelusta. Haluavatko rakkauden tekijät vain tunnustuksen siitä, että heidän rakastelunsa kuulostaa "oikealta", eli vanhalta, jo kertaalleen tehdyltä.

Voiko uudenlaista naimista sitten keksiä ja kuulostaisiko se edes nussimiselta? Vakavan ihmisen jalostamisen puolellahan sitä on yritetty, mutta ei se normaali-ihmistä oikein puhuttele. Ei heillä ole välineitä sen käsittelemiseen. Nussiminen on siis melko rajallista! Se tapa mitä pidämme naimisena on hyvin tarkkojen sääntöjen ja perinteen määrittelemää! Voidaan siis todeta, että uudistuminen ei ole nussimisessa ollenkaan oleellista. Oleellista on toistaa samoja vanhoja hyviksi havaittuja kaavoja vain hieman varioiden. Erot ovat kuitenkin vain individuaalisia.

Naimisessa ei siis ole tapahtunut mitään mullistavaa satoihin, tai ehkä jopa tuhansiin vuosiin? Miksi siis yrittää tehdä väkisin jotain uutta? Ehkä pitäisikin yrittää tehdä kuten aina ennenkin on tehty. Tekijän persoona antaa sitten lopputulokseen oman leimansa.

Ehkäpä nussiminen kuitenkin muuttuu. Muutos on vain niin hidas, ettei sitä huomaa. Kuin maapallon pyörimisliike. Sen havaitsee vasta, kun etäisyyttä ja aikaa on riittävästi.

Mutta teknologiahan on kehittynyt viime kymmenen vuoden aikana huomattavasti, älyää tässä vaiheessa hitaampikin lukija Onko siis naimisen mullistavin muutos ollut insiöörien käsissä? Hekö ovat todellisuudessa kaikkein luovimpia yksilöitä? Nussijat vain toistavat konemaisesti oppimiaan asioita ja kuvittelevat luovansa jotain uutta!

Tästä yhteenvetona sanoisin, että moderneinta ja sivistyneintä naintia on ns. konenainti. Se on siis naimisen kehityksen ääripää, tämän hetken nussimisen täydellistymä.

Vahvana naimisen linjana lähitulevaisuudessa näkisin eräänlaisen hybridinussinnan nousun. Se yhdistelee estoitta eri naimatyylejä ilman kuppikuntia. Vasta tämän sulautumisprosessin jälkeen tulee vaihe, jonka aikana tehdään taas todella uudenlaista naimista. Ehkäpä se on automatisoitua tekoälyllistä nussintaa tai yksilöllistä aivosähkönaintia, kukapa tietää!

Menenkin tästä soittelemaan nahkahuilulla kolmea konepillua...

http://muusikoiden.net