Mikseri.net

#2 kirjoitettu 30.08.2003 17:20

Kurv! kirjoitti:
ois se kiva tua ylhäällä loikoilla ja silleee....

Ikävää kertoa sellainen uutinen, että sä tulet makaan parin metrin syvyydessä maan alla laiffin jälkeen.

#3 kirjoitettu 30.08.2003 21:23

dip flirt kirjoitti:

Ikävää kertoa sellainen uutinen, että sä tulet makaan parin metrin syvyydessä maan alla laiffin jälkeen.



Sinä ainakin tulet kun noin ajattelet!

Riippuu ihan siitä mihin tykkää uskoa, että miten käy. Kyllä musta olis ainakin kiva, jos elämä jatkuis kuolemankin jälkeen viakka sitten siellä pilvenhattaralla, mutta sen näkee vasta sitten kun on kuollut.
Mä ajattelin pienenä, että kun mä kuolen, niin mun sielu tai ajatukset siirty samalla hetkellä syntyvään ihmiseen. Heh, olinpas pienenä viksu ku mikä!

#4 kirjoitettu 31.08.2003 19:45

^^
Hei toihan ois kova homma, mut sit jos ei synnykään yhtään ihmistä samalla hetkellä kun ite delaa... syntyy vaan just sille hetkellä joku aivovammanen aikamatkaama oranki... ei ei ei hyvä juttu



Edelläkävijä muokkasi viestiä 19:46 31.08.2003

#5 kirjoitettu 31.08.2003 20:17

Itsekin on miettiny tota nyt muutamana päivänä.. Mitä kuoleman jälkeen?! Joku viisaampi joka tietää kertokoot.. Mun pikkumussukka lopetetaan parin päivän sisällä ja äiti tulee luultavasti vuoden sisällä kuolemaan..

Joku joka on käynyt kuoleman rajalla sanoo että tulee ihanan "levollinen" ja "hyvä" olo. Itse kun meinasin kuolla valuin tai tipuin koko ajan alaspäin missä näkyi vaan mustaa.. Järkyttävä tunne, en halua kokea uudestaan kiitos.

#6 kirjoitettu 17.09.2003 09:46

Jotkut sanoo että se kuka elää, se elää ikuisesti..
Mut mun teoria, on se että ku delaa ja loppu siihen, piste niiq!

#7 kirjoitettu 17.09.2003 18:23

Hei valitettavasti elämän jälkeen ei ole muuta luvassa kuin mustuutta... Kun ihminen kuolee niin hän lopettaa olemassaolonsa. Ei ole kuolemanjälkeistä elämää, sielu ei synny uudestaan, ei ole paratiisia, jossa neitsyet tekevät kaiken mitä haluat.

On vain Tyhjyys

#8 kirjoitettu 17.09.2003 23:09

Itse asiassa tiedän vastauksen tähän pohtimaanne kysymykseen, ja voisin sen tässä kertoakin, sillä se on todella yksinkertainen juttu. Tarkoitan siis sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kun sen viimein kuulette, ajattelette, että "niinhän se tietenkin on, kappas kun en heti tajunnut". Palaset siis ikäänkuin loksahtavat paikalleen, ja koette valaistuksenomaisen tunteen. Elämänne laatu tulee myös todennäköisesti parantumaan tiedon myötä huomattavasti. Ehkäpä keksitte samalla maalliselle vaelluksellennekin tarkoituksen.




















Mutta nyt on vähän kiire, eli enpä taida kertoa.

#9 kirjoitettu 20.09.2003 21:38

Mä luulen että kun on kuollu niin on kumminki tietonen siitä että on vielä olemassa, mutta silmäthän on ruumiissa ja ruumis kuollu, niin ei nää mitään. Eikä kuule, tunne ym.. Mutta sitä vaan on ja ajattelee.

Tai sitten ei

#10 kirjoitettu 12.10.2003 23:04

Epäilen hyvin vahvasti tota dip flirtin mainitseman asian tapahtuvan, mutten kerro sitä, koska uskon myös siihen, että niin mulle myös käy, jos sanon niin. Eli tämä lause kumoaa itsensä tai jotain..

Jatkakaa.

#11 kirjoitettu 13.10.2003 08:30

Mielipide, mutta kuitenkin..
Ihminen kuole..elimmistö lopettaa toiminnan..
Ei ole helevettiä eikä taivasta, se vaan loppuu
Suljet silmät etkä avaa niitä enää ikinä..Ei ole jälkielämää

#12 kirjoitettu 13.10.2003 10:59

Elikkäs tämä on aihe jota ihmiskunta lienee miettinyt jo vuosituhansia. -Huomattavasti pitempäänkin. Enpä usko, että tähän löytyy tieteellistä vastausta koskaan. Kysymys on siis uskon asiasta. Omalla kohdallani asia on selvä. Kun uskoo johonkin on helpompi hengittää.

#13 kirjoitettu 13.10.2003 12:18

En tiedä inhottaako muita ajatus siitä, että sitä ajelehtii päivä päivältä kuolemaan, eikä voi tehdä mitään, mutta minua se ainakin inhottaa. Siis se, että tiedostaa kuoleman on erittäin ikävä tunne, minua kun ei innosta ajatus "det var det".

On kyllä koomista, kun jotkut täällä väittävät tietävänsä varmasti, että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ihan kuin te(ne) oikeasti tietäisivät

#14 kirjoitettu 13.10.2003 12:31

Saksalainen Albert Einstein kehitti teorian ihmisen sähköisyydestä. Siinä on idea se, että kun kuolet, sähköisyys jää ruumiiseen. Sähköisyys antaa ihmiselle mahdollisuuden nähdä unta, ja se uni on sinun seuraava elämäsi.
Minä ainakin haluan uskoa elämään tämän elämän jälkeen.

#15 kirjoitettu 13.10.2003 17:45

Jokainen ajattelee ja toimii omalla tavallaan tämänkin asian suhteen..
Mä en usko jumalaan,taivaasen yms hömppään,enkä tosiankn kuoleman jälkeiseen elämään,mut oon onnellinen jos joku näihin joihinkin edes pystyy uskomaan...
Uskon vakaasti et kun ihminen kuolee kaikki loppuu siihen...Eikä sen jälkeen sit tapahdu enää mitn,mut mistäpä sitä ikinä tietää...
Ehkä kaikki joskus jonain päivänä muuttuu...

#16 kirjoitettu 16.10.2003 14:11

Dj Gnome kirjoitti:
Elämä on laiffii! Wuhuu!!! Joo eiköhän se oo sellain et ruumis kuolee (/kuihtuu, lakkaa toimimasta, what ever? ) mut sielu ei, joten sielu vaeltaa taas sitten sille seuraavalle syntyvälle ihmisen alulle. Eli yksinkertasesti sanottuna uskon eräänlaiseen sielun vaellukseen. Se vois selittää sen miks jotku ihmiset on nii viisaita jo ihan nuorena ja jotku taas ihan puusta pudonneita pöllöjä. Mitä vanhempi sielu, sitä viisaampi ihminen. Kuka nyt uskoo mihin uskoo...


Mutta miten toiset sielut voi olla toisia sieluja vanhempia? Ja jos jotkut sielut ovat vanhempia, se tarkottaisi että toiset sielut ovat tulleet myöhemmin, joka taas herättäisi kysymyksen, että mistä niitä sieluja sitten tulee...??

#17 kirjoitettu 16.10.2003 21:39

Tämä tietämättömyys on juuri sopiva syy olla pelkäämättä kuolemaa. Tavallaan sitä kuolemaa odottaa (vaikka tietenkin haluaa ensin elää jonkun aikaa) ja sitten, kun kuolee, saa vastauksen kymysykseen, mitä se kuoleminen oikein tuo tullessaan. Eli älkää pelätkö sitä kuolemaa, kun kaikki sen jossain vaiheessa elämäänsä (yleensä loppuvaiheessa) kokevat.
Mut kuten kuuluisan kuuluisan kuuluisa sananlasku sanoo ja Mikseriläiset tässä threadissa, ELÄMÄ ON LAIFFII.

#18 kirjoitettu 06.11.2003 17:53

Tee itsari ja ota selvää jos noin paljon kiinnostaa

#19 kirjoitettu 06.11.2003 18:13

neitsytlumi kirjoitti:
Riippuu ihan siitä mihin tykkää uskoa, että miten käy.


Hitto toi oiskin hauska, jos kävisi juuri niin kuin uskoo. Jotkut joutuu joko taivaaseen tai helvettiin, jotkut syntyy uudestaan, jotkut mätänee haudassa.

Itse olen aina uskonut uudelleensyntymiseen, olen kuvitellut sen tapahtuvan heti sen jälkeen kun aivot kuolee, ilman aikahyppyjä tai fläshbäkkejä. Jokin sattumanvaraiselta tuntuva, mutta silti maailmankaikkeuden laeille orjallinen voima saa sinut reinkarnoitumaan jonain orgaanisena soluista tai vastaavista koostuvana eliönä siinä vaiheessa kun sen rakenne on tarpeeksi kehittynyt pitääkseen yllä itselleen edes jonkinasteista kykyä tiedostaa olemassaolonsa. Ehkäpä hedelmöitys on kohta, jossa tapahtuu uudelleensyntyminen. Tämä on ihan kivankuuloinen teoria ja siksi haluaisin uskoa siihen.. vaikken voi todeksi todistaakaan.

#20 kirjoitettu 06.11.2003 18:20

luin tuon Fakapin viestin. siitä tuli mieleen, että uudelleensyntyminen (jos se nyt niin on) voi tapahtua niin, että synnyt 2000 vuotta sitten tai synnyt 15000 vuotta tulevaisuudessa. aivan yhtä todennäköistä, kuin syntyä johonkin Afrikkaan tai Islantiin.. Aika on 4. ulottuvuus.

#21 kirjoitettu 06.11.2003 21:42

Kuoleman jälkeistä elämää ei ole.

Esa Moilasta lainaten:
"Elämä on pettymysten ja nöyryytysten sarja, joka päättyy kuolemaan"

#22 kirjoitettu 07.11.2003 16:28

neitsytlumi kirjoitti:

[Riippuu ihan siitä mihin tykkää uskoa, että miten käy. Kyllä musta olis ainakin kiva, jos elämä jatkuis kuolemankin jälkeen viakka sitten siellä pilvenhattaralla, mutta sen näkee vasta sitten kun on kuollut.


Tuo on tyypillenen ominaisuus ihmisen psykologialle: Uskotaan jotakin koska niin on kiva uskoa. Koska tuntuu mukavalta. Valitettavasti totuus ei aina seuraa sitä "musta olis kiva" vaihtoehtoa.

Piiska kirjoitti:

Saksalainen Albert Einstein kehitti teorian ihmisen sähköisyydestä. Siinä on idea se, että kun kuolet, sähköisyys jää ruumiiseen. Sähköisyys antaa ihmiselle mahdollisuuden nähdä unta, ja se uni on sinun seuraava elämäsi.
Minä ainakin haluan uskoa elämään tämän elämän jälkeen.


Tuo on nykytieteilijöiden mielestä täyttä puppua. Mikäli ihmisen ajatustoiminta perustuu aivosolujebn toiminnalle, niin ajatukset aivoissa loppuvat kuoleman jälkeen. Tietysti saat uskoa kuoleman jälkeiaseen elämään, jos se tuntuu sinusta kivalta, mutta ei kannata tänne tulla heittämään noita hyuonoja puoli-tieteellisiä vääräksi osoitettuja teorioita sen tueksi.

Haava muokkasi viestiä 16:28 07.11.2003

#23 kirjoitettu 07.11.2003 20:25

Tätähän me kaikki pohdimme tavalla tai toisella... Mielestäni elämä jatkuun kuoleman jälkeen. Siellä on jotakin suurempaa sitten..! Olisihan se kiva tietää tässä vaiheessa jo jotain konkreettista mutta kaippa hyvää kannattaa odottaa...

#24 kirjoitettu 03.06.2004 18:35

Souladelic kirjoitti:
Mä uskon vakaasti, että kun kuolen, makaan mullan alla siiihen saakka, kunnes iso J noutaa mut taivaaseen, ja samalla Hän noutaa elossa olevat Häneen uskovat. Näin mä uskon, koska Raamattu niin sanoo.

Et taida olla sitten protestantti...

#25 kirjoitettu 03.06.2004 19:40

Minun meilestäni elämän jälkeen eli ts. kuoltuasi, olet yksinkertaisesti kuollut. Ei mitään jälkiseurauksia. Olet vain tiedoton ja poissa lopullisesti. Siellä sitä maataan turpeessa, leijaillaan tuhkana tai jotain, eikä mitään muuta...

Tämä oli nimenomaan asia mitenkä uskon käyvän kuoleman jälkeen.
Eri asia on, miten toivoisin käyvän kuoleman jälkeen...

#26 kirjoitettu 03.06.2004 20:00

Mä uskon vakaasti, että kun aika jättää, sielu siirtyy mikseriin tuohon käyttääjäkuvaa ja profiiliin. Että toivokaa vaan ettette oo un-borneja kuollessanne.

#27 kirjoitettu 07.06.2004 09:39

StormHeart kirjoitti:

Sama kysymys koko maailmaan: Miten universumi syntyi, mistä kaikki tuli?
Mistä tulivat fysiikan lait, jotka määrittävät että energia-on-yhtä-kuin-valon-nopeus-kertaa-massa?
Mistä ikuisuus alkoi?
Mitä oli ennen ikuisuutta, aikaa? Miten yhtäkkiä aika alkoi?

Ja toisaalta, olettaen että on olemassa korkeampi voima (=jumala), mistä jumala/jamalat ovat tulleet?


Niin... Se että emme tiedä mikä on kaiken alku (vai onko alkua ylipäänsä olemassa) ei ole argumentti jumaluuden puolesta tai sitä vastaan.

Eli onko jollain filosofista pätevyyttä määrittelemään koko maailmankaikkeuden toiminta- ja syntyperiaatteen?


Ei ole.

#28 kirjoitettu 07.06.2004 12:22

Jees kun kuolet joskus toivottavasti vanhana ja ryppysenä niin odotettavissa on tiedoton tila jossa makaat pimeässä ja kylmässä arkussa ja mätänet matojen ruokana. Siis kannattaa nauttia elämästä nyt eikä sen jälkeen

#29 kirjoitettu 08.06.2004 12:37

Mitä helvetin iloa on joutua taivaaseen ikuisiksi ajoiksi, jos siellä ei voi esim. tehdä syntiä? Minusta se on helvetti silloin.

#30 kirjoitettu 08.06.2004 13:06

Olio kirjoitti:
Luin vähä aikaa sitten jonku kirjan, jossa kerrottiin jostain tutkimuksessa, missä muutama kymmen ihmistä hypnotisoitiin ja vietii näin edelliseen elämäänsä.


Minä taas luin hyvätä tutkimuksesta, jossa tutkittiin noita dokumetaatioita, noista edellis-elämä jutuista. Historialliset faktat olivat systemaattisesti pielessä, ja vieläpä niin, kuin henkilöt olivat jostain ne oppineet. Mitään oman tiedon ulkopuolta olevaa materiaalia ei löydetty. Lähellekkään.

#31 kirjoitettu 08.06.2004 13:36

Käsittääkseni kuolemanpelkoon yhdistyy ihmisten ajatuksissa usein pelko siitä, että kuoleman jälkeen on pelkkää tyhjyyttä. Toisaalta kuolemaa seuraava tyhjyys ja ihmisen tajunnan katoaminen voidaan mieltää myös levollisena vapautuksena nykyaikaisesta informaatiotulvasta ja kaikenmaailman suorittamispakkoihanteista. Kuollessaan ihminen pääsee eläkkeelle.

#32 kirjoitettu 08.06.2004 13:59

Souladelic kirjoitti:
Sun kandeis alkaa pikkuhiljaa miettiä näitä isoja kysymyksiä. Miten olis? Kuitenkin kuolema sut kohtaa joku hama tulevaisuuden päivä. Kukaan ei tiedä miten kuolee ja milloin, joten onhan se nyt alettava kunnolla miettiä kuolemanjälkeistä elämää.

Minunkin mielestäni näitä asioita on kasvattavaa ja mielenkiintoista pohtia, mutta eihän se muuta sitä faktaa, että kuolema joskus tulee joka tapauksessa emmekä miten paljon tahansa mietittyämmekään voi tietää mitä sitten tapahtuu, jos mitään. Miettimällä näitä suurempia kysymyksiä voi ehkä parantaa elämänsä laatua (ainakin näennäisesti), mutta täytyy muistaa, että lopulta päädymme kaikki kukkamullaksi yhtälailla.

#33 kirjoitettu 08.06.2004 14:26

Olio kirjoitti:

Mutta silti, nää kaikki ihmiset jotka oli tutkimuksesa hypnotisoitavana, kuvaili kuoleman just samallailla, sattumaako?


Ei sattumaa.. Psykologiaa ja fysiologiaa sopivasti sekaisin.

Kaikki ihmiset joita kuristettiin kuvailivat sitä kuristuksen tunnetta samoin. Sattumaa?

#34 kirjoitettu 09.06.2004 08:20

http://www.mikseri.net...

tuol on jotain...

#35 kirjoitettu 09.06.2004 15:07

Minkä elämän? o_O


Ei mutta tuskinpa kukaan oikeasti saa selville mitä kuoleman jälkee on, ennen kuin itse kuolee. Onko olemassa taivasta tai helvettiä? Ehkä kuoleman jälkeen ei ole mitään, ehkä synnytään uudestaan tai ehkä kuoleman jälkeen on vain ikuista unta.

#36 kirjoitettu 09.06.2004 18:20

NORTON kirjoitti:
Jos elämä on laiffii, niin kuolema on sitten varmaan deathii.

En mä usko että kuolemaa on olemassa. Kaikki vain muuttaa muotoaan.


Wittgenstein sanisi nyt, että: "Sanaleikki"

Kenties henki on materian ominaisuus. Tai kenties se vain pyrkii vapautumaan siitä. Jos henki olisikin energiaa?


Nykysysiikan mukaan kaikki on energiaa. Mitä tarkoitat tuolla "energia" määreellä?

Todellisempi malli olisi dynaaminen kuva yksilöstä, jossa ainoat pysyvät rakenteet olisivat viettien toistorakenteisiin perustuvia.


Eivätkä nekään ole niin pysyviä toteutusmismuodoiltaan.

Siis, kuolemasta puhutaan lähtökohtaisesti aina läsnäolon kautta, joka on vain pintarakenne. Jos läsnäolo onkin virheellisiin ennakko-oletuksiin perustuvaa harhaa, niin miten voidaan silloin puhua kuolemastakaan?


Heposti. Pitää vain ottaa tarkastelurakenteeksi se sama harja ja pelata sen pelisäännöillä.

#37 kirjoitettu 09.06.2004 18:49

Käytän mielummin aikani pohtimalla onko minulla kuolemaa edeltävää elämää.

#38 kirjoitettu 09.06.2004 23:57

NORTON kirjoitti:
Wittgensteinista taas voisi sanoa, että hänen antamillaan ehdoilla on syytä vaieta ihan kaikesta. Sitäpaitsi, pyrkimys varmoihin totuuksiin on ennemminkin psykologinen ominaisuus.


Joko herra NORTON ei ole lukenut miestä, tai sitten ei ole vain ymmärtänyt. Jos jälkimmäistä, niin älä välitä. Et ole ainoa.

Energialla tarkoitin energiaa. Jospa elämä kokonaisuudessaan on sidoksissa energian liikkumiseen tai peräti yksi sen ilmenemismuodoista? Mutta se oli vaan ihan heitto.


Elämä olsii yksi energian ilmenemismuodoista. Vähän kuin materia ja liike-energia? Hmm... En taas itse näe mitään syytä miksi elämä olsii mitään muuta kuin kasa aivosoluja. --> tietoisuus.

Olemassaololla ja läsnäololla on taasen täysin erillaiset olemukselliset perustukset. Juttu on kyllä jo niin hankala, että minä en sitä pysty kovinkaan selkeästi hahmottamaan, mutta ongelma on siinä, että jos ja kun tätä olemuksellista eroa ei tajua, niin olemassaolo tulee väkisinkin tulkittua läsnäolon kautta ja sen aikaa ja tilaa käsittelevien ennakko-oletusten vääristävän vaikutuksen alaisena. Mutta kyllä olemassaolostakin voi puhua, ensin täytyy vain päästä perille läsnäolon rakenteesta ja sitten purkaa se.


Olla olemassa. Läsnäolo... Hmm... Kasa aivosoluja --> tietoisuus ..> Ollä olemassa/läsnäolo??? Hmm... Jooh... En ole ihan kärryillä.

#39 kirjoitettu 10.06.2004 17:59

NORTON kirjoitti:

Wittgensteinin ajattelu ei ota käsittääkseni huomioon sitä, että ihminen rakentuu kielessä.


Itseasiassa olettaa liikaakin.

Minua kiinnostaa pääsääntöisesti juuri tuo rakentumisprosessi ja oletukseni on se, että sanat eivät viittaa ensisijaisesti joihinkin kuvattaviin kohteisiin, vaan ihmisen sisäisiin rakenteisiin.


Witgensstein ottaa niin paljon huomioon tuon kielisidonnaisuutensa, että hän on simieltä, että on hullua puhua mistään mihin kieli ei taivu. En ole samaa mieltä, mutta hänellä on siinä vinha pointti, joka on avittanut minua paljon ymmärtämään, kun joku lipsuu puheissaan metafysiikan puolelle. Eli siis vittaa sanoillaan olemattomiin kohteisiin ja muutenkin alkaa mennä selkeästi "sanaleikkien"-puolelle, sen sijaan, että puhuisi asioista. Tämä on myös yleinen vaara omassa ajattelussakin. Lulee tajuavansa jotakin, joka onkin itseasiassa vain "kielipeliä", eikä siis merkitse itsesään loogisesti yhtään mitään.

Jos vielä tuosta olemassaolon ja läsnäolon erosta sen verran koittaisin sönkätä, että elämän ajattelu energian liikkeeksi ei välttämättä vaadi sen sitomista läsnäoloon, joka on perinteisesti intentionaaliseksi ajatellun tietoisuuden olomuoto. Olemassaolon voisi ajatella tietoisuudesta riippumattomaksi, eritymättömäksi materian liikkeeksi, joka on loputonta muutosta. Mutta fysiikan, filosofian ja psykologian rajoittuneisuus tulee olemassaolon ajattelun edessä ilmeiseksi sen tähden, että me emme voi päästä kiinni suoranaisesti itse olemassaoloon, koska kaikki käsitteet, olemukset ja työkalut joilla sitä yritetään lähestyä rakentuvat läsnäolosta käsin. Olemassaoloon voi päästä käsiksi vain siten, että selvittää läsnäolon toimintamekaniikan, ja ymmärtää olemassaolon sen täydelliseksi vastakohdaksi.


En voi ihan yhtyä näkemykseesi. Symboolit joilla leikit ovat varsin vaarallisia, ja tuossa olet jo niin metafysiikan puolella, että sanat enemmän johdattavat sinua harhaan, kuin totuutta kohti. Tämä on tosin vain minun mileipiteeni siitä miltä tuo prosessisi minusta näyttää. Ei silti, jos saat jotain formaalia itri tuosta teoriastasi, niin ihan kiintoisaa.

#40 kirjoitettu 11.06.2004 08:36

NORTON kirjoitti:

Kielen ja psyyken, semiotiikan ja psykoanalyysin yhdistäminen on kuitenkin projekti, jolla on suuri arvo,


Ei kyllä sinä olet ihan hyvillä jäljillä tuossa kielen ja muun välisessä yhteydessä.. Mutta tapasi puhua siitä on aika vaarallisen kuuloista näin konkreettisen silosofian näkökulmasta.

sillä niiden avulla ( uskon ja toivon ) pystytään rakentamaan teoria, jolla voidaan tulkita taidetta objektiivisesti. Subjektiivisten tuntemusten syntymiset pystytään selittämään rakenteellisesti. Tämä vain vaatii rajua muutosta nykyiseen ihmiskuvaan sekä vanhojen totuuksien romuttamista. Kysymys elämästä menee samassa rutinassa uudelleen asetettavaksi.


Juuri kun alkoi mennä tylsäksi, niin sinä heität tuon taiteen tulkinnan. Justiinsa. Noh.. Sanotaanko, että ihmieli itsesään on olento, joka pyrkii välttelemään lokerointia, jonka tuo vaatisi. Eli yleensähän mielellä on tapana elää ulos muoteista. (esim. psykologia)

Niin, että en minä metafyysikoksi aikonut ryhtyä.


Kiitos.