Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.02.2012 22:36

Mepä saatiinkin pillimehua, höhö!

#3 kirjoitettu 22.02.2012 23:06

Meikällä liikunnannumero oli kuusi, joten siitä voinee päätellä ettei hirveesti tullut mitään tehtyä kentällä seisoskelun lisäksi. Oon kyllä liikunnallisesti edelleen ihan vitun toivoton. Ainoastaan itsekseen pyöräily (paskalla mummonpyörällä), punttisalilla käynti ja käveleminen maistuu. Niin ja ohan jotain joukkuepelejä hauska pelata, kukan kukaan ei ota tosissaan.

Mut ei kyllä liikunnantunneilla varmaan kauheasti saat jengiä innostumaan urheilusta. Pikemminkin päinvastoin. Jotain järkevämpää suhtautumistapaa tohon sais löytää, mut eiköhän toi jatku vaan samanlaisena kidutuksena kuin tähänkin asti.

#4 kirjoitettu 22.02.2012 23:20

Suunnistusta ja hiihtoa vihasin ja vihaan edelleen yli kaiken. Osittain myös yleisurheilua. Mutta pallopeleistä olen digannut aina. Liikunnan numero nousi vuosien mittaan sitä mukaa kun valinnanvapaus kasvoi. Lukiossa peräti ysi.

#5 kirjoitettu 22.02.2012 23:33

oikaistiin urheilupäivän juoksulenkillä muutaman kaverin kanssa ja käryttiin.. rangaistukseks saatii lenkki uudestaan juostavaks.. oikaistiin taas.. kjeh kjeh kjeh, kokonaismatka jäi silti lyhkösemmäks ku täyde lenkin juosseilla ...

#6 kirjoitettu 22.02.2012 23:41

Itesälläni vahvin muisto näistä urheilutapahtumista on kolmannelta luokalta. Tämä ei tosiaan ollut kovin mukava muisto myöskään koska koko lapsuuteni ja suurimman osan teini-iästäni olin pahasti ylipainoinen ja urheilukuntoni sen mukainen.

Kyseessä oli siis maastojuoksukilpailu samanluokkalaisten kesken.

Keskustelu jonka kävin opettajani kanssa päästyäni yli maaliviivan.
Opettaja: Hyvä Pasi! Pääsit viidenneksi neljäsluokkalasista!
Minä: Mä lähin juoksee kolmasluokkalaisten joukossa...
Opettaja: ... Ota tosta kuumaa mehua ja mene sisälle...

#7 kirjoitettu 22.02.2012 23:57

Pyrin aina päätymään parin hyvän kaverin kanssa jonnekin maantieteellisesti mahd. kaukana olevaan liikuntapaikkaan, johon tiedettiin pääsevän vain muutaman. Siten sai rauhassa oleilla, ja myös harrastaa sitä liikuntaa kun ei kerrankin ollut jääkiekkoilijat naureskelemassa onnettomille lätkätaidoille. Kerran yks hyvä kaveri, joka oli ns. vitun hyvä tenniksessä, sai junailtua mut ja yhden toisen liikunnanvieroksujan hengailemaan tenniskentälle, minne ei opettajat eksyneet. Myöhemmin soitettiin vuosia samassa bändissä.

Miksei ole musiikkipäivää, jolloin kaikki joutuu lavalle laulamaan tai tanssimaan? Hyvällä munkilla edes pari lahjatonta kamarunkkaria olis traumatisoitunut niin, että ne vois keskittyä johonkin salibandyyn tai mihin tahansa mieluummin kuin ihmisten korvien raiskaamiseen harrastelijabändissä soittamalla.

#8 kirjoitettu 23.02.2012 01:20

Käsipallo oli siedettävää. Kaikki muu oli perseestä.

#9 kirjoitettu 23.02.2012 03:55

Pesäpallo = vitun jees

Kaikki muut voi skipata. Ainakin suihkun.


Varmaa paras muisto liittyy liikuntatuntiin seitsemännellä luokalla, kun piti mennä pelaamaan jääkendoa. Meikä huonona luistelijana menin pitkin lankkeja kimaltelevat siniset edmontonit jalassa, ja eikös siihen tullut rinnakkaisluokalta pari jääkiekkomulkvistia taklailemaan ihan vitusti ja uikuttamaan siitä että "luulen olevani kova jätkä kun olen ***** *******n kaveri". Vitutti.

Sitte tunnin jälkeen menin kertomaan ***** ********lle mitä oli tapahtunut, ja hän pieksi toisen noista tyypeistä Laitilan uimahallin pihalla hyvin pahasti ja repi siltä vielä korvan melkein irti.

Ei tultu enää taklailemaan.

#10 kirjoitettu 23.02.2012 06:33

Mä olin ihan vitun hyvä sählymaalivahti. Vähän päähän ottaa kun hävittiin loppuottelu. Ja mua ei heitetty sinne maaliin vaan menin vapaaehtoisesti. Oli maskit käsineet ja kaikki. Ei herranjumala että olin ketterä.

#11 kirjoitettu 23.02.2012 10:24 Muok:23.02.2012 10:25

Olin huono kaikessa paitsi yleisurheilussa ja olin aina viimene joka valittii joukkueeseen... Taisin syrjäytyä jo ala-asteen välitunneilla

#12 kirjoitettu 23.02.2012 11:23 Muok:23.02.2012 11:25

Ehkä paskin juttu ikinä oli yläasteaikoihin se yleisurheilutesti, jossa juostiin ja hypittiin ja heiteltiin erinäisiä urheiluvälineitä ympäriinsä, ja sitte sai tietää prosentilleen kuinka moni muu kautta Suomen oli parempi. Kunnon natsimeininki. Taisin olla pohjaviidenneksessä kaikessa muussa paitsi korkeushypyssä, lähinnä siks että olin jo silloin kohtalaisen pitkä, ja samasta ikähaarukasta tod.näk. löytyi jotain kääpiöitä joilla ei ollut puberteetista tietoakaan.

Disintegr8 muokkasi viestiä 11:23 23.02.2012

Ai niin, olen varmaan tästä hauskasta anekdootista ennenkin maininnut, mutta 8. luokalla liikunnanopettaja sanoi että en tule sillä menolla elämään kaksikymppiseksi. Tietysti se oli vähän niinku vitsi, paitsi että ei oikeestaan. Mutta 24 lähestyy!

#13 kirjoitettu 23.02.2012 11:46

Mun mielestä liikunta oli iha jees. Eniten vitutti aina pelata yläasteella säbää, kun koris on paljon siistimpää. Mut eihän sitä osaa pelata, ku ne jotka pelaa sitä, ni sitäki oli aina semisti perseestä pelailla koulussa. Ihan kuraa oli ainoastaan jos piti lähtee lenkille ja coopperit. Nyttemmin olen niistäkin päässy niinku niskan päälle. Tai on se cooper edelleen ihan tunnelista.

Jostai ala-asteen hiitopäivästä mulla on joku mitaliki. En kyllä oikee muista mistä hyvästä.

#14 kirjoitettu 23.02.2012 12:03 Muok:23.02.2012 12:04

Peruskoulussa oli meillä sellainen satunnaisia raivokohtauksia saava, Norja-intoinen entinen hippi urheilumaikkana. Se oli ollut joskus nuorempana Lofooteilla töissä useita vuosia ja piti viedä meidätkin sinne leirikoulussa (kaunis mesta muuten, suosittelen). Mutta tää maikka pisti meidät hemmetti kiipeämään vuoren rinnettä ylöspäin.

On se ihme kuinka kovassa kunnossa lapsena ja nuorena ihminen on. Nyt olen huomannut jälkeenpäin kuinka suoritukset ovat jo laskeneet hieman. Nyt jos menisin kuin pystymetsästä vanhoihin kontinpurkuhommiin, en varmaan enää pystyisi tekemään selvää jälkeä 6 kontillisesta auton renkaita, käsin ja kymmenessä tunnissa (yht. 90 000 rengasta). Luinkin itse asiassa liiton lehdestä jutun siitä kuinka elimistölle käy kun ikääntyessäsi pyrit pitämään töissä suoritukset samoina kuin mihin ennen kykeni. Siitä seuraa työperäiset sairaudet ja leikkauspöytä. Med börjare; kuntoa täytyisi pitää yllä ja urheillakin hieman!

#15 kirjoitettu 23.02.2012 12:07

En erityisemmin vihannut mutten erityisemmin tykännytkään liikunnasta, enkä urheilupäivistä. Lenkit ja kuupperit ja yleisurheiluhommat oli mun mielestä kans sitä pahinta paskaa. Hiihto kans. Ja suunnistus. Ja polttopallo.
Keilaus oli jees.

Kävelin cooperin testis melkeen 12 minuuttia.

#16 kirjoitettu 23.02.2012 17:47

mitä muuta vaa mut ei hiihtoo..

#17 kirjoitettu 23.02.2012 20:33

Meillä on urheilupäivä just huomenna sukset jalkaan ja hihtämään vaan. Ei meidän siellä tarvi paljoo mitään tehdä, ollaan pari tuntia ja lähetään kotiin. Iha jees.

#18 kirjoitettu 24.02.2012 08:21

Sain päälläni hakkaamalla ihan rusinaksi murjottua sellasen käsipyyhkeidenottamissysteemin yhellä biologiantunnilla. Lisäksi (edelleen biologian tunnilla, mutta saatto olla toinen vuosi tai ainaki tunti) söin suonäytteet ja muutin tehtävien nimeksi "syön kasveja".

#19 kirjoitettu 24.02.2012 14:03

Ala-asteella vedettiin liikuntatunneilla aina sen mukaan, mitä kourallinen porukan _kovimpia urheijoita_ (Jossain koulun joukkueessa pelaavia) halus. Aina kesäsin futista ja harvoin koripalloa. Talvella jääkiekkoo, aina.

#20 kirjoitettu 24.02.2012 15:02

Eniten vituttaa liikunta.

Ala-asteella hiihto vittu saatana vittu ei jumalauta, natsirehtori joka oli samalla meidän luokanopettaja oli sitä mieltä että pikkujäbien on kiva hiihtää lahden urheilukeskuksesta tapanilan hiihtomajalle ja takaisin, siellä sitten vielä muutaman kilometrin lenkki. Kilometrimäärää en nyt tarkkaa muista, mutta helvetin ylämäkialamäki-salpausselkäpaska vitutti. Yläasteelle kun menin niin vieläkin vähemmän pidin liikunnasta, se ei vaan ollut niiQ hauskaa, ei mitenkään. Muutamat pesiskerrat oli kyllä ihan jees, ja pakko myöntää että suunnistaminenkin.


Kasiluokan puolvälin jälkeen en sitten liikkatunneilla kertaakaan käyny, kävin liikunnankurssit sitten sovitellusti musiikinkursseina.

#21 kirjoitettu 24.02.2012 15:53

Pesäpallo oli ainoa mistä pidin, mutta sitä ei harrastettu kuin n. kaksi kertaa vuodessa, oli sitten ala- tai yläaste.

Ala-asteen hiihtokisoissa olin tosin kerran seitsemäs, mikä oli hyvä saavutus, kun kilpailijoita oli siinä sarjassa jotain 30-40. Vaikka vitutti koko hiihto.

#22 kirjoitettu 24.02.2012 17:08

Koululiikuntahan se on paras tapa tappaa kaikki vähäinenkin kiinnostus liikuntaa kohtaan. Ala-asteen alkupuolella ei ihan niin hirveästi vielä vituttanut kun meininki oli lähinnä polttopalloa ja muuta sellasta mutta siinä vaiheessa kun alettiin siirtyä oikeisiin joukkuepeleihin niin meikä jäi kyllä ihan hyllylle. Joka vuosi oli yleisurheilukisat joissa kaikkien oli pakko osallistua vähintään kahteen lajiin. Kuudennella luokalla osallistuin keihäänheittoon ja vetelehdin suorituspaikalle farkuissa, nahkatakissa ja bootseissa. Otin komeat vauhdit, päästin hirveän karjaisun ja heitin keihään suoraan maahan. Siinä kulminoitui melko pitkälti minun mielipiteeni koululiikunnasta. Tai mistä vitun liikunnasta, eihän se sitä ollut vaan silkkaa kilpaurheilua.

Meillä oli tietty vielä se perinteikäs ja kunniakas asetelma että ne urheilijat oli niitä menestyjiä ja kultapoikia eikä viimeisenä joukkueeseen valittavia meikäläisen puutoosia hampuuseja pidetty juuri minään. Ei opettajien eikä muiden oppilaiden toimesta.

Yläasteella tuli sitten tietty vielä mukaan se elementti että joku jääkiekon pelaaminen ei ollut mitään liikuntaa tai urheilua vaan silkkaa väkivaltaa. Minä kun osasin hädin tuskin laittaa luistimet jalkaan ja kompuroida jäälle niin osakseni jäi sitten olla maalitauluna siinä vaiheessa kun opettaja lähti sisälle kahville. Ja pakkasrajoista ei tiedetty mitään, kerran luisteltiin jossain -20 asteen pakkasessa ja minä kun sen puolitoista tuntia seisoin siellä kaukalon laidalla niin sain sitten keuhkoputkentulehduksen ja olin kaks viikkoa jossain 40 asteen kuumeessa. Että terveisiä vaan sinne Töysän yläasteen opettajistolle ja oppilaille vuosilta 2001-2004, pilasitte elämästäni nuo vuodet ja muutaman vielä päälle.

#23 kirjoitettu 24.02.2012 17:38

Ysiluokan liikuntapäivä oli muute ihan jees, siihen osallistuin, lähdin kaverin kanssa pilkkimään ja otettiin mukaan pullot leijonaa. Se oli kiva pilkkireissu kevätjäillä, ja ihan mukiinmenevä liikuntapäiväks.

#24 kirjoitettu 24.02.2012 17:40

BVR kirjoitti:
Ysiluokan liikuntapäivä oli muute ihan jees, siihen osallistuin, lähdin kaverin kanssa pilkkimään ja otettiin mukaan pullot leijonaa. Se oli kiva pilkkireissu kevätjäillä, ja ihan mukiinmenevä liikuntapäiväks.








Pitää ehkä joskus kokeilla itekki tota konseptia, vaikken kyl osaa pilkkiä. Ainakaan siinä kalastusmielessä.

#25 kirjoitettu 24.02.2012 18:51

Pyöräilin 17 kilometriä kuumana päivänä. Luulin että kuolen. Mut oli kivaa pysähtyä kattelemaan lampaita

#26 kirjoitettu 25.02.2012 00:39

Hiihtäminen ei muuten vituttanut oikeastaan juuri lainkaan, mahtoi johtua lähinnä siitä että kun opettaja sivakoi joukon kärjessä niin meillä häntäpään hitureilla oli mainiot saumat livahtaa ladulta vanhan kaatopaikan mäelle laskemaan tai vaihtoehtosesti vaan istuskelemaan ja polttamaan tupakkia. Hiihtämisen alottaminenhan mulla on jopa ollut mielessä varmaan viitenä talvena. Oli nytkin mutta niinpä se taas jäi. Uimassa ei käyty muistaakseni kertakaan yläasteen aikana joten sekään ei jäänyt vituttamaan ja niinpä lukioaikoina tuli käytyä parin kaverin kanssa uimassa jopa useita kertoja viikossa.