|
Konkurssi
|
#1 kirjoitettu
23.01.2012 01:44
meitsi oli kerran päivystäjänä tuol seinäjoen prikaatis traktorikomppanias. Muilla oli just leiri menossa, mut mun piti sit jäädä tietysti päivystämään kokonaiseks kolmeks viikoks sinne kasarmille ku muut lähti maastoon. oliha se vähä vittumaista touhuu, ku siitä pallilta ei saanu sinä aikana nousta ollenkaan  Mulla oli 14 pussia Aakkosia siin vieres, nii ei iha nälkään kuollu, mut vittumaisinta oli kyllä ehdottomasti se kun jouduin kusemaan siihe roskikseen mikä siin oli. Se hais sit lopulta aika pahalle, mut peitin sen hajun kätevästi sillä että polttelin kaikkee tavaraa, mitä jotku lahopäät oli siihe pöydälle jättäny. Ei paljo kusi haissu sen savun ja tuhkan keskeltä sit..
No siin yks lauantai, olisko ollu toka semmonen, nii tuli joku kapiainen siihe kyttäilemään.. Enhä mä sitä huomannu, kaikelta runkkaamiseltani ja pasianssiltani, ja se oli ihan sillee, et "MITÄ VITTUA JÄÄKÄRI NEEKKERSTRÖM, OOKS IHA VITUN KUJALLA VAI MIKSET VETÄNY LIPPAAN KU TULIN ÄSKE TOSTA OVESTA VITUN LUUSERI!!!!!" ja tietysti mä siihen huutoon sit havahduin. Menin iha vitun sekasin siitä, kun se siinä karju nii oli pakko sit kusta housuu siin. Se tietysti huomas sen lorinan ja siitäki sit veti ihan hirveet hitsit. vittu se huus PERKELETTÄ ja SAATANAA siinä niin paljo, et sil katkes ranteesta kaikki sen verisuonet DDDDDDDDD Mun piti sit heittää se intin fillarilla sairaalaa, ku ei siel ollu ketää muita ku kaikki muut oli siel LEIRIL D no se hinttikapiainen ei oikee meinannu pysyy mitenkää siin tarakalla muute, nii mun piti SITOO se siihe tarakkaan kiinni semmosilla nahkaremmeillä mitä olin pölliny sielt jostai toimistosta. Pistin kolmellakytäkuudella semmosella sen homon siihe pyöränjoppariin kiinni ja aloin polkee IHA SIKANA kohti intti-sairaalaa, ettei se vitun tuhkamuna kuolis siihe tarakan päälle. No pääsin sit sinne sairaalaa, nii se oli kiinni koko lafka. Olin vähä et "MITÄHÄ VITTUU MÄ NYT TEEN", ku katoin et ne ovet oli kiinni, nii jätin sen kulliperseen sit siihe oven eteen ja hautasin sen lumeen. Vittu siihen se jäi, eikä kukaa oo vissii vieläkä löytäny sitä DDD no mä jatkoin sit päivystämistä siin, ei kukaa ees huomannu et olin ollu pois joku 9 tuntii, ku 7,7 tuntii meni pelkästää siihe et yritin sitoo sitä paviaanii siihe fillariin kiinni
Onneks jengi tuli sit 1,83 viikon päästä sielt leiriltä pois nii ei tarvinnu kuitenkaa iha yksin olla siel.. Alko se meno siitä sit rauhottumaanki pikkuhiljaa. Vittu et olin paineis.
|
|
Susimies
2 viestiä
|
#3 kirjoitettu
25.01.2012 19:07 Muok:25.01.2012 19:16
Mun intti meni vähän penkin alle tosin vasten tahtoani. Sain alunperin lykkäystä koska olin aloittanut ammattini opiskelun mutta en tajunnut että lykkäystä haetaan uudestaan joka vuosi. Niinpä SP nappasi mut lopulta kyytiinsä (no menin itse tiedustelemaan tarviiko se lykkäys hakee uuvestaan ni kyytiin heti) mulla oli ollut haku päällä 3 kuukautta ja olin kuulemma sotilaskarkuri. Soitin opettajalle että tässä on nyt käyny tämmöne juttu että en tuu ainakaa viikkoo kouluu ku meen käymää vekarajärvellä... No olin siellä vajaan viikon kunnes asia saatiin kuntoon, tosin mulle tuli n. 500 euron sakko siitä myöhemmin...
Sitten kun oli seuraavan kerran lähtö niin mua jännitti niin kovasti että pyysin kaverilta bentsoja että en sais paniikkikohtausta. Edellisenä iltana olin hatsaillut urakalla kukkaa koska ajattelin että se ois ehkä viimenen mahollisuus vähään aikaan. En tajunnut että menisin oikeesti ihan pihalle niistä rivatrilleistä ja sitten perillä vekaralla liikuntasalissa huumekoira käveli mun kohalle. se ei välittäny ensi musta mutta polvistuin maahan ja huusin HYVÄ POIKA TUU TÄNNE TULE! koiran käsittelijä yritti kieltää koiraa joka tuli haistelemaan mua ja kassiani jossa ei ollut siis mitään mutta mut otettiin sitten sivuun. se oli aika noloa
Sitten mua kuulusteltiin ja mun tavarat tutkittiin. Vastasin rehellisesti kysymyksiin eli kerroin kyllä sillon tällön nauttivani kannabistuotteita mutta en käytä alkoholia tai huumeita, pelkästään yrttiä vapaa-aikana joskus harvoin. Myönsin olevani hieman kuutamolla sillä hetkellä koska olin paniikkikohtauksen pelossa syönyt lääkkeitä pysyäkseni rauhallisena. Seuraavaksi mut vietiin puhumaan lääkärille jolle kerroin paniikkihäiriöstäni tarkemmin. Sanoin että musta tuntuu että tarviin lykkäystä ihan jo sen takia että mun lapsi synty vasta tossa puol vuotta sitten ja haluisinolla kuvioissa kun tyttö on vielä niin pieni. Lääkäri kirjotti mulle ilmeisesti jonkun jutun paniikkihäiriöstä ja kannabiksen käytöstä.
Sitten piti mennä johonkin huoneeseen missä oli kolme tärkeilevän näköistä harmaapukusta upseeria. Yksi oli tosi kliseisen näkönen "vihanen" siilitukka sikaniska, yks oli kiltin näköne rillipää ja yks oli tosi rennon olonen. Ne luki ne paperit ja sano että mut on vapautettu rauhan aikana, voitte poistua. Mutta en suostunut lähtemään vaan jäin järkyttyneenä selostamaan:
"Mitä vittua en mä mitää vapautusta haluu en mä mikää narkkari oo kuitenkaa mitä tää oikee on kyllä mä haluun oikeesti käyvä armeijan koska sillä on vaikutusta työnsaantii ja muuta kivaa ei sillä muuten ois mulle mitää välii!!!" se ilkeen näköne jätkä muuttu punaseks ja huus "NYMAN ON HYVÄ JA POISTUU NYT!" mutta en poistunut vaan jatkoin "No joo joo ihan sama ei sille sitte voi mittää mutta sen vaa sanon että jos joskus sota syttyy ni kyllä mä sotimaa lähen, mähä oon vapautettu pelkästää rauhan aikana? mä oisin hyvä sotamies oikeesti!" se ilkimus alko näyttää siltä että se lyö mua joten "poistuin" kuten käskettiin. Jouduin nolona soittamaan mummolleni joka tuli Mäntyharjulta ja vei mut kotiin Mikkeliin. Noloa siitä teki se että olin edelleen aivan pihalla
Niin ja matkalla kotiin avovaimo soitti ja kerto että siviilipoliisit oli tullu koiran kanssa tekemään kotietsinnän koska epäili että kasvatan hamppua. No eihän siellä mittää ollu ku olin ennen lapsen syntymää lopettanu  joten ne oli pyytäny anteeks ja lähteny sitten. Sen pitunen se...
PS. ylen uutisissa näytettiin uutispätkä kun alokkaat menee sinne vekaralle, jossain kohti näky kun minä hoipun lääkepäissäni taustalla
|
|
Shah
|
#6 kirjoitettu
17.03.2012 00:22 Muok:17.03.2012 00:57
Ymmärsin myöhemmin isääni. Vasta paljon, paljon myöhemmin. Hän hiljeni eräänä kesänä uuden vaimonsa mökillä teetä juodessamme kun aloin puhumaan hänen äidistään minkä työn tämä teki sota-aikana ja kuinka pystyin kuvittelemaan sen kaiken. Aviomies kun joutui viime hetkillä vanhimmasta ikäpolvesta nostomiehenä sotaan. Kuoli viimeisenä tuntina ennen rauhan julistamista. Kranaatinsirpale osui pensaikkoon jossa tämä ja aseveli piiloutuneena katselivat edessä pellolle kokoontuvia ja sotimisen lopettavia venäläissotilaita. Joku näistä oli nähnyt heidät, heittänyt kranaatin joka tappoi molemmat heistä... Kotona samaan aikaan oli kova työ pellon ja karjan kanssa. Siellä oli isäni äiti ja 6 lasta, joista nuorin vastasyntynyt isäni oli. Äiti joutui synnyttämään kesken 30 km. patikointimatkan (rosbuuton takia ei jäätietä voinut käyttää ja matka oli pitempi). Vanhin 14-vuotias isoveli rakensi kotipihan talon loppuun lattioita myöten. Toiseksi vanhin veli sairastui lapsuusiän skitsofreniaan kaiken vastuunkannon hulluuden takia. Sillä kun oli myrkkystruumakin vielä. Äiti meni öisin pellolle itkemään Syvärin rannan liepehille ja huutamaan rakkauttaan miehelle jota ei vain kuulunut - lapsille epätoivoa ja tuskaa ei voinut paljastaa.
Näen sieluni silmin sotatilanteen, pensaikon, isäni isän (jota oma isäni ei koskaan tavannut) ja vastajoukkojen pellolle istumaan kokoontumisen. Siksi sopikoot tämä kirjoitus tänne mielikuvan esille pomppaamisen takia liki 70 vuoden jälkeen (ja onhan tämä samalla armeijan käymättömän juttu). Isä on aina ollut etäinen mutta tämän kautta opin häntä ymmärtämään paremmin. Nostin puhuessani katsettani teekupista ja huomasin että kyyneleet valuivat isän silmäkuopista. Hän ei sanonut sanaakaan. Eikä kukaan muukaan.
Ironista on että tänäkin päivänä lapsuudessa skitsofreniaan sairastunut veli vetelee iässä yli kahdeksaakymmentä ja on suvun tervein. Hän kun vältti tämän myötä kaiken epäterveellisen, eli viinan ja tupakan. Tekee töitä edelleenkin ja asuu kotonaan.
|
Ladataan
