Epoche
Satusetä
41 viestiä

#1 kirjoitettu 17.12.2011 02:14 Muok:17.12.2011 02:47

Laiskoja olemme, kukkasia kedolta ja niin edespäin piippu vienosti huulessa roikkuen ja loistava Technicolor maisema taustalla latoineen heinineen Tauno Palo naisia narraten, hieman olemme ihan vähän vaan kaurapuurohiukset huojuen tuulessa vinkuu balalaikan sulosävelet ja taas saa Tauno pesää sodan ja rakkauden - toisinaan vähän vaan salassa alta hameen nurkan kurkistaa ujo ruma ankan varvas jolla liikanimiä on kuin JJ Lehdolla promilleja. Talikko ojossa ryntäisiin käymme ja kaikkia piikoja paikallisella eläinlääkärillä abortiossa johon syyttömiä kuin nuorempi Bush Irakin sotaan peitset kalkattaen rynnäten. Traktorin rengas vinossa kuin katse himmeitten silmien kostean illan jälkeen, kissat uuninpalkolta uuniin ja aamulla tarjoten pahaa aavistamattomalle kyläpastorille synninpäästön toivossa - mikään määrä aneita ei sielua pelasta ei kolehtiin isoa seteliä laittaa kannata, parempi kuppalääkärille antaa jos vaikka syfilis lähtisi iilimadoilla.

Likaisia olemme, ojan kuraisen pohjalta sielumme huokaa - ei saippuaa eikä hiekkapaperia tarvita, pullo bensaa ja tulitikut niin noitana poltamme - omaa häpeäämme poistamme. Kaikki sielunvihollisen juonet merkit jättäneet, polttomerkityt lihat ja muuten mädänneet, elimet tervatut ja muuten säilötyt - sielu purnukkaan ja kaniin alamaailmalliseen, nimi paperiin ja suoraan soittolistan kärkeen. Jotain märkii ulos ruhosta kuin halpa homejuusto, katku peittää kaiken arkunkantamien säteellä - jossain taidemaalarin kankaalta, astuu ulos hirviö rämeeltä. Sarvia kasvava, sormia kuin käärmeitä palvelusneitojen alapäässä - sonneja kuin mulleja astuva, lantakasan alta kuoriutuva - hullun arabin nimeämä, nimetön kauhu.

Verisiä suonia seinillä, ruhon kappaleita katossa ja piiri pieni hameet hulmuten nuotion ympärillä sammakoita silmistä pulputen. Näky mielen jos toisenkin terveyden vienyt, yön juhla ilman tarjous mokkaa - mustia hiuksia kuin hukkuneen tupakoitsijan keuhkon kappaleita leijuen, käry ihmislihan - huudot lampaiden, pistot raateluhampaiden. Maa punaisena kuin afrikan hiekka, kuparinen tuoksu ilmassa leijuen kuin Atrian jalostamossa - ihmislihan pakastamossa, pakkaamossa, postittamossa sihteerit kuoriin merkkejä mustiksi värjätyillä kynsillään ja luiset sormet kalkattaen - tyhjät silmäkuopat katsoen vierailijaa kuin kauan unohdettua rakastajaa. Joka puolella ahdistus kaatuu seinistä kuin halpa tapetti, se hakeutuu hengitysteihin - samalla stimuloiden aisteja, pyrkien erektioon ja maatuneen reiän penetraatioon.

Nurkassa pieni mielisairas kikatus kuin elävä olento, niin hauras ja niin sekava - luultavasti eksynyt eikä löydä tietään takaisiin omaan henkilökohtaiseen helvettiinsä. Kurja kuvittelee olevansa, pieni ruiske morfiinia ja lapsi vaipuu uneen - äiti tulee pian peittelemään sinut vihalla ja halveksunnalla. Kauppatavaraa nurkkaan varastoituna, suuremman koneiston rattaisiin ja isomman tarkoituksen rikki revittäväksi - emo tarkastaa kauppatavaransa rakoa, muutamaksi kerraksi ja sitten ruuaksi tuonpuoleisen. Naisen kasvoilla häivähtää hymy, sulkee oven takanaan ja alistuu astutuksi ylemmänsä - uskoo voivansa toimittaa lupaamansa.

Mustaan lattiaan piirretyn pentagrammin sisään sysätään, lapsi tyttö toivoen - että se hyväksytään. Vihreässä naamassa kidukset värähdellen, lonkerot tunnustellen - kaiken tutkien, sysäten syrjään hylätyn uhrilahjan, lapsiraukan tuomiten. Äiti katse maahan luotuna retuuttaa itkua tuhertavan kidutetun, vailla mahdollisuutta syntyneen sielun syrjään - toisella kädellä kirveen kohottaen, huokaisten elämän lopettaen. Raskaan työn tehtyään maistaen lientä unohduksen, antaen itsensä taas ja uudestaan toiveissa välittämättä - että voisi armon antaa tulevalle lapselleen, jalkoja levittämättä. Aherruksen jälkeen levätessään, nainen silkkilakanoissaan - vuotaa synkkää mustetta, sielunsa menettää ilman pienintä tunnetta.

Yöllä kylän pastori tuntee läheisyyden voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin, heräten - pukien. Aamun valjettua poliisit raadeltua ruumista puun latvasta hakien, tutkien - löytäen, pastorin rouvan krusifiksin alapäästä läpäisemänä ja tyhjiin vuotaneena - lastenhuoneesta kattolampusta riippuen kaksoset. Kylässä puhetta lampaista, katoilevista naisista - pahoista hengistä, jatkuvasta rikin ja mädän hajusta. Paikallisten kalastajien kertomukset ohittaen, lehdet vieläkin kertoen - samaa tarinaa pilaantuneesta juomavedestä, liiasta kloorista. Likaviemärin pohjalta mielipuolen nauru kaikuu, hän joka kuolematta nukkuu vielä hereillä syntyy - täysin moraalittoman naisen ja liskon yhteydestä saadun, viattoman lapsen - ja sen isän yhdessä, limaisessa, lopullisessa yhteiselämässä..