Mikseri.net

#2 kirjoitettu 19.08.2011 10:45 Muok:19.08.2011 10:47

woody guthrie kirjoitti:
Itse olen pähkäillyt, että opettelen 3 yleisintä sointua ja sitten keskityn vain ja ainoastaan biisintekoon

#3 kirjoitettu 19.08.2011 11:55

woody guthrie junior kirjoitti:
Itse olen pähkäillyt, että opettelen 2 yleisintä sointua ja sitten keskityn vain ja ainoastaan biisintekoon


En mä koskaan soita tietoisesti kuin molli- ja duurisointuja. Sitten muut variaatiot tulee yritys-erehdys-periaatteella. Yleensä arpeggioina niitten mollien ja duurien päälle.

#4 kirjoitettu 19.08.2011 12:00 Muok:19.08.2011 12:02

On se ihme, miten porukka jaksaa vuodesta toiseen tehdä tästä itselleen tälläsen ongelman.

Fitz muokkasi viestiä 12:01 19.08.2011

Miks et vaan soita? Jos tekee mieli opetella sointuja, ja koet että se tekee susta paremman muusikon, niin opettele. Jos et jaksa lukea, niin etsi ne sitten omin nokkines, kyllä ne sieltä löytyy. Ei se oo vaan niin ihmeellistä.

#5 kirjoitettu 19.08.2011 12:03

Fitz kirjoitti:
On se ihme, miten porukka jaksaa vuodesta toiseen tehdä tästä itselleen tälläsen ongelman.

Fitz muokkasi viestiä 12:01 19.08.2011

Miks et vaan soita? Jos tekee mieli opetella sointuja, ja koet että se tekee susta paremman muusikon, niin opettele. Jos et jaksa lukea, niin etsi ne sitten omin nokkines, kyllä ne sieltä löytyy. Ei se oo vaan niin ihmeellistä.


Sun mielestä ei kannata kysellä neuvoja muilta?

#6 kirjoitettu 19.08.2011 12:04

Mulle se laajempien sointujen käyttö on ainakin sellaista itsensä haastamista. Tokihan kolmisoinnuillakin saa toimivia ratkaisuja aikaseksi mutta kyllä se tuottaa suunnatonta tyydytystä kun saa jonkun neli- ja viisisointupohjaisen jutun toimimaan itseään tyydyttävällä tavalla.

#7 kirjoitettu 19.08.2011 12:09

Itse olen tämä b-tyypin henkilö. Soitan mitä sattuu ja miten sattuu, kunhan kuulostaa kivalta. Suosittelisin samaa sullekin, että lopeta se kysely ja ota instrumentti kauniiseen käteen (jos ei siinä oo vitusti ihottumaa niinku mulla ni sit se käsi on ihan kaunis)

#8 kirjoitettu 19.08.2011 12:15

Ekaksi sulla on jonkinlainen melodia, kenties jonkinlainen aihe tekstille. Soinnut astuu kuvioihin, kun pohdit, miten tätä sävelmääsi säestetään. Jos johonkin kohtaan ei millän löydy sopivaa sointua, kokeilu kunnes löytyy.

Jos aloittaakin niin, että pohtii, mitkäs soinnut nyt olis hyvät peräkkäin, ja ettei ihan mee jonkun muun biisiks. niin laitetaan tosta noin pari aika vaikeeta, ollaan jo melko syvällä performanssitaiteen puolella. Eikä siinä mitään väärää siis, mulle vieraampi lähestymistapa.

Jos joku sovittaa jonkin kappaleen vahvasti uusiksi, voi siinä olla eri sointuja, eikä se silti ole uusiksi sävelletty. Siksipä niitä kutsutaan lauluiksi, ei soitoiksi.

#9 kirjoitettu 19.08.2011 12:16

Piti ihan googlettaa tuo sointu, seuraavaks yritin taivuttaa sormet tuohon. Ei miul sit muuta asiaa ollutkaan. Nii ja Tossa on likimain kaikki mitä tarvitaan, ja tää tietenkin. Sitten jos hifistelee nii avosointuina G, C ja Dm. Mut ne onkii sit hifistelyy.

#10 kirjoitettu 19.08.2011 12:58

The Mercedes kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
On se ihme, miten porukka jaksaa vuodesta toiseen tehdä tästä itselleen tälläsen ongelman.

Fitz muokkasi viestiä 12:01 19.08.2011

Miks et vaan soita? Jos tekee mieli opetella sointuja, ja koet että se tekee susta paremman muusikon, niin opettele. Jos et jaksa lukea, niin etsi ne sitten omin nokkines, kyllä ne sieltä löytyy. Ei se oo vaan niin ihmeellistä.


Sun mielestä ei kannata kysellä neuvoja muilta?


nimenomaan.

#11 kirjoitettu 19.08.2011 15:06

The Mercedes kirjoitti:
Vinkkejä nopeaan kehittymiseen otetaan vastaan, etenkin b-tyypin biisinikkareiden ajtuksia kiinnostaisi kuulla.


En tiedä nopeasta, mutta itse teen sävellykset pääasiassa tietokoneella. Kaava on nykyään aika lailla tälläinen:
- kehitän jotain perus riffiä tai bassolinjan kulkua
- heitän päälle voimasointuja tai kvartteja
- kokeilen joko manuaalisesti tai lunttaan jostain että istuuko kulkuun paremmin mollit vai duurit ja mihin kohtiin
- maustelen laajennetuilla soinnuilla, olkoonkin että itselläni on käytössä lähinnä seiskat ja kutoset
- kun soinnutus on valmis alan rakentelemaan melodioita yms
- kannattaa pitää mielessä että ei tarvitse pysyä niissä soinnuissa liian tiukasti vaan heittelee sopivista skaaloista vähän mausteita, muistaa sointujen pidätykset yms. itse tykkään nitzer ebb fanina heittää bassolinjaan jotain pikkuilkeitä kromaattisia heilahteluja.

Joskus keksin yrityksellä ja erehdyksellä jotain toimivaa jollon tuo kaava tavallaan ohittuu. Joskus vain käytän pentatonista molliskaalaa ja sitten väliosaan joku wikipediasta poimittu erikoissointu.

lisäksi joskus meidän bändi kitaristi pelastaa tylsät sähellykseni jazzsoinnuillaan.

#12 kirjoitettu 19.08.2011 18:02

BVR kirjoitti:
Sitten jos hifistelee nii avosointuina G, C ja Dm. Mut ne onkii sit hifistelyy.


Mihin unohtu A-molli?

#13 kirjoitettu 19.08.2011 18:08

The Mercedes kirjoitti:
Aloitteleva lauluntekijä hämmentyy nähdessään valtavia sointutaulukoita. Pitäisi olla jollain tavalla autistinen, että pystyisi kaikki maailman soinnut opettelemaan kitaralla.

Kaikkia sointuja ja skaaloja ei tarvitse opetella. Toki mitä enemmän oppii sitä enemmän sinulla on työkaluja oman luovuuden kehittämiseen, mutta itse lähtisin liikkelle parista mielenkiintoisesta skaalasta joista voi itse eri asteita yhdistämällä löytää itse hyviä sointuja (itse olen näin tehnyt ja melkein aina niissä on pieni sekunti.. ), ihan perus duuriskaalastakin saa irti vaikka mitä. Olen Jyrsiän samoilla linjoilla "omien" sointujen keksimisestä. Minulle on jälkeenpäin nimet ja säännöt samantekeviä kunhan olen saanut skaaloista/moodeista irti sen jota olen hakenut.

The Mercedes kirjoitti:
Onko selkeästi kaksi eri rotua näissä biisinikkariharrastelijoissa? :

No ei.

The Mercedes kirjoitti:
Uskoisin, että nämä a-tyypit osaavat näitä B m6add9-tyyppisiä sointuja huomattavasti enemmän, kuin b-tyypin ihmiset. Lisäksi uskon, että a-tyypin miehillä löytyy näitä kymmenien tuhansien kotistereolaitteistoja useammin, kuin b-tyypin puurtajilla.

Musikaalinen nero ei välttämättä välitä yhtään laitteistosta tai sen laadusta. Sen takia en lukisi luovia (tai teoriaguruja sikäli kun oletetaan ettei teoriaosaaminen takaa aina luovuutta) ihmisiä samaan kastiin varsinaisten laitteistorunkkarihifistien kanssa.

The Mercedes kirjoitti:
Vinkkejä nopeaan kehittymiseen otetaan vastaan, etenkin b-tyypin biisinikkareiden ajtuksia kiinnostaisi kuulla.

En aio lokeroida itseäni näihin ryhmiin. Jos sinulla on musikaalisia lahjoja, kehitä ja vie itseäsi pidemmälle äläkä hukkaa niitä. Jos haluat kehittyä soittajana oli se sitten kitara tai rummut mitä soitat, hio tekniikkaa ja soittotarkkuutta ja asteittain soitat monimutkaisempia juttuja ja tutustut musiikin teoriaan. Luovuutta ei voi opettaa enkä siinä mielessä voi oikeastaan säveltäjiksi haluaville antaa vinkkejä, se tulee suoraan sisältä ja se mitä sinulla on annettavana riippuu täysin sinusta.

#14 kirjoitettu 19.08.2011 19:28

Vessajono kirjoitti:
Mihin unohtu A-molli?

Ai hitto. Totta. Se tietty viel.

#15 kirjoitettu 20.08.2011 23:10

kuten jo todettukin, ei sointuja ja skaaloja tarvitse ulkoa opetella. riittää kun sisäistää muutamia tärkeimpiä. ei niin että jankkaisi niitä tuntitolkulla, ja aina tiettyyn sointuun tietty skaala-metodilla. Vaan niin, että sisäistää sävyerot soinnuissa ja skaaloissa - ja kun biisiä tehdessään haluaa siihen jotain tiettyä fiilistä, niin selkärangasta tulee erilaisia vaihtoehtoja.

kyllä vänkiä juttuja keksii itsekin, yrityksen ja erehdyksen kautta. myöhemmin sit huomaa, kun lukaisee jotain teoriaopusta, että joku on jo keksinyt sen saman jutun aiemmin ja antanut sille jonkun nimen.

homman jujuhan on yksinkertaisesti oktaavin jakaminen 8 ääneen (niin että se 8. ääni on sama kuin 1. mut oktaavin korkeammalta). eri variaatiot soundaa eri fiiliksellä ja näistä skaaloista voi derivoiva sointuja joissa on tuota samaa fiilistä enemmän tai vähemmän.

#16 kirjoitettu 21.08.2011 00:05 Muok:21.08.2011 00:06

Mitä pitää osata ja millä pärjää riippuu tietenkin siitä, mitä soittamiseltaan haluaa. Aikooko paukuttaa kolmella soinnulla koko elämänsä, vai osata soittaa kaikkea, mitä eteen kannetaan.
Kun itse olin takonut rokkia niillä kolmella soinnulla ja sitten hiukan kokeillut humpan jyystämistä kapakoissa, minut onnistui eräs mies houkuttelemaan Big Bandiin. Jumanstsukka sitä kulttuurishokkia, kun minulle lyötiin ensimmäinen biisi nenän eteen. Joka tahdissa oli vähintään neljä sointua, eikä pelkkää kolmisointua ainuttakaan. Huippasi päässä pahan kerran, mutta sitten oli otettava itseä niskasta kiinni ja viikon päästä minä sen ekan biisin jo rupsuttelin. Kun oppii yhden vaikean biisin, oppii samalla kymmenen helpompaa. Olen helvetin kiitollinen niistä vuosista, jotka sain olla siinä hommassa mukana. Niin, onneksi samaan aikaan tuli Big Bandiin muuan Eero Peltonen, joka jelppasi minut alkuun. Kertoi juuri tuon sointujen muodostamisen idean. Se on tehokkaampi tapa, kuin yrittää vääntää niitä päähänsä jostain taulukoista.
Lisäksi pitää sanoa, että voi miten helppoa olikaan humpan soittaminen sen koulun jälkeen.

#17 kirjoitettu 21.08.2011 21:34

karman hardon kirjoitti:
homman jujuhan on yksinkertaisesti oktaavin jakaminen 8 ääneen (niin että se 8. ääni on sama kuin 1. mut oktaavin korkeammalta). eri variaatiot soundaa eri fiiliksellä ja näistä skaaloista voi derivoiva sointuja joissa on tuota samaa fiilistä enemmän tai vähemmän.


Entäs pentatoniset skaalat? tai kromaattiset?

oktaavinhan voi jakaa just niiin moneen ääneen ku haluaa.

#18 kirjoitettu 21.08.2011 21:39

Sir Crescendo kirjoitti:
Luovuutta ei voi opettaa enkä siinä mielessä voi oikeastaan säveltäjiksi haluaville antaa vinkkejä, se tulee suoraan sisältä ja se mitä sinulla on annettavana riippuu täysin sinusta.


Luovuutta voi opettaa, hyvä esimerkki on tällä mikserissäkin tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio -ketju. Myös säveltämistä voi opettaa, tämän luulisi olevan itsestään selvää.

#19 kirjoitettu 21.08.2011 21:56

Sir Crescendo kirjoitti:
Luovuutta ei voi opettaa enkä siinä mielessä voi oikeastaan säveltäjiksi haluaville antaa vinkkejä, se tulee suoraan sisältä ja se mitä sinulla on annettavana riippuu täysin sinusta.


Mites esim. sarjallisuus? Sehän on tiukimmillaan pelkkää kylmää logiikkaa.

#20 kirjoitettu 21.08.2011 22:22 Muok:21.08.2011 22:23

GxBx kirjoitti:
Sir Crescendo kirjoitti:
Luovuutta ei voi opettaa enkä siinä mielessä voi oikeastaan säveltäjiksi haluaville antaa vinkkejä, se tulee suoraan sisältä ja se mitä sinulla on annettavana riippuu täysin sinusta.


Luovuutta voi opettaa, hyvä esimerkki on tällä mikserissäkin tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio -ketju.


Tästä olen vahvasti eri mieltä. Tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio taitaa olla enemmän luovuuden aktivoimista, mutta jos vaan henkilö ei ole kykenevä out of the box -ajattelutapaan, niin silloin ei vain voi oppia luomaan mitään uutta. Muiden apinointia sen sijaan on mahdollista opetella, mutta sillä tavoin omaa sointia ei pääse kehittymään.

#21 kirjoitettu 21.08.2011 23:27 Muok:21.08.2011 23:28

Funereal kirjoitti:
GxBx kirjoitti:
Sir Crescendo kirjoitti:
Luovuutta ei voi opettaa enkä siinä mielessä voi oikeastaan säveltäjiksi haluaville antaa vinkkejä, se tulee suoraan sisältä ja se mitä sinulla on annettavana riippuu täysin sinusta.


Luovuutta voi opettaa, hyvä esimerkki on tällä mikserissäkin tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio -ketju.


Tästä olen vahvasti eri mieltä. Tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio taitaa olla enemmän luovuuden aktivoimista, mutta jos vaan henkilö ei ole kykenevä out of the box -ajattelutapaan, niin silloin ei vain voi oppia luomaan mitään uutta. Muiden apinointia sen sijaan on mahdollista opetella, mutta sillä tavoin omaa sointia ei pääse kehittymään.


Apinoiminenkin on luovuutta, koska se ei ole koskaan täysin identtistä alkuperäisen kanssa. Jos henkilö on täysin kykenemätön out of the box -ajattelutapaan, on hän luultavimmin vihannes muutenkin. Ajattelutapojakin voi treenata. Väittäisin, että kaikilla on potentiaalia siihen.

Aika monet muusikot aloittavat apinoimalla ja se oma sointi kehittyy ajan kanssa.

GxBx muokkasi viestiä 23:27 21.08.2011

#22 kirjoitettu 22.08.2011 00:38

GxBx kirjoitti:
Luovuutta voi opettaa, hyvä esimerkki on tällä mikserissäkin tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio -ketju. Myös säveltämistä voi opettaa, tämän luulisi olevan itsestään selvää.


Säveltämistä itsessään voi tietenkin opettaa. Puhuinkin syvällisemmässä merkityksessä kunkin omasta ajatusmaailmasta joista ammentaa se oma saundinsa ja ideansa, siinä mielessä luovuutta ei voi opettaa, mutta siihen saa virikkeitä (inspiraatioita) ja muita työkaluja auttamaan luovaa prosessia.

#23 kirjoitettu 22.08.2011 00:56

Olen havainnut, että perussointuja pidemmälle ulkoa opetteleminen on kohtalaisen hyödytöntä, koska...

1) En koskaan kuitenkaan jaksa lainapiisejä soittaessani soittaa kuin ne perussoinnut, elleivät ne sitten särähdä korvaan aivan liikaa, jolloin sitten ne yksittäiset soinnut kaivan jostain ja kokeilen, tai sitten vaan menetän kiinnostukseni koko paskaan.

2) Kun sävellän ja soitan johonkin kohtaan jonkun erikoisemman soinnun, ei minua kiinnosta mikä sen soinnun nimi on. Jos se unohtuu, se ei ollut niin hyvä että sitä olisi tarvinnutkaan muistaa.

3) Kun soitan / sovitan / muokkaan omia sävellyksiäni muiden kanssa, todella helvetin harva kuitenkaan tietää mikä joku Bm6add9 on, hyvä jos tietävät mikä SOINTU on, joten on helpompaa vain tyytyä näyttämään miten.

Olen silti kitaralla ja pianolla jostain syystä sisäistänyt miten seiskat , majseiskat ja sus neloset ja -kutoset muodostuvat, enkä todellakaan tiedä miten helvetissä ne ovat pääni sisään luikahtaneet.

#24 kirjoitettu 22.08.2011 01:11

Thimns kirjoitti:
Olen havainnut, että perussointuja pidemmälle ulkoa opetteleminen on kohtalaisen hyödytöntä, koska...

1) En koskaan kuitenkaan jaksa lainapiisejä soittaessani soittaa kuin ne perussoinnut, elleivät ne sitten särähdä korvaan aivan liikaa, jolloin sitten ne yksittäiset soinnut kaivan jostain ja kokeilen, tai sitten vaan menetän kiinnostukseni koko paskaan.

2) Kun sävellän ja soitan johonkin kohtaan jonkun erikoisemman soinnun, ei minua kiinnosta mikä sen soinnun nimi on. Jos se unohtuu, se ei ollut niin hyvä että sitä olisi tarvinnutkaan muistaa.

3) Kun soitan / sovitan / muokkaan omia sävellyksiäni muiden kanssa, todella helvetin harva kuitenkaan tietää mikä joku Bm6add9 on, hyvä jos tietävät mikä SOINTU on, joten on helpompaa vain tyytyä näyttämään miten.

Olen silti kitaralla ja pianolla jostain syystä sisäistänyt miten seiskat , majseiskat ja sus neloset ja -kutoset muodostuvat, enkä todellakaan tiedä miten helvetissä ne ovat pääni sisään luikahtaneet.


Aikalailla, ja vähän niinku täsmälleen näin mennään myös täällä.

#25 kirjoitettu 22.08.2011 03:34 Muok:22.08.2011 03:35

Itsehän en tiedä miten vaikeita juttuja kitaristit joutuu opettelemaan, mut aikalailla itseoppineena pianon sointuihin voin sanoa että ei se hifistelyä vaadi että oppii soittamaan laajennettuja sointuja. Se vaatii vain kahta asiaa:

1. Että tiedät että mitä säveliä nämä lisäsävelet (tässä esimerkissä kutonen ja ysi B:lle) ovat

ja

2. Että soitat tarpeeksi kauan että alat kuulla ja nähdä ja ymmärtää lisäsävelä. Ensin kolmisointuja, sitten nelisointuja, sitten niiden laajennuksia. Kun puhutaan muutaman perussoinnun ulkoa opettelusta, ollaan vielä hyvin hyvin alkeissa. Mutta alkeistahan me kaikki ollaan aloitettu, joten ei muuta kuin kärsivällisyyttä ja aikaa, niin kyllä se siitä.

PS. Molli-kuusysi on ihana sointu.

#26 kirjoitettu 22.08.2011 09:02

GxBx kirjoitti:
Funereal kirjoitti:
GxBx kirjoitti:
Sir Crescendo kirjoitti:
Luovuutta ei voi opettaa enkä siinä mielessä voi oikeastaan säveltäjiksi haluaville antaa vinkkejä, se tulee suoraan sisältä ja se mitä sinulla on annettavana riippuu täysin sinusta.


Luovuutta voi opettaa, hyvä esimerkki on tällä mikserissäkin tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio -ketju.


Tästä olen vahvasti eri mieltä. Tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio taitaa olla enemmän luovuuden aktivoimista, mutta jos vaan henkilö ei ole kykenevä out of the box -ajattelutapaan, niin silloin ei vain voi oppia luomaan mitään uutta. Muiden apinointia sen sijaan on mahdollista opetella, mutta sillä tavoin omaa sointia ei pääse kehittymään.


Apinoiminenkin on luovuutta, koska se ei ole koskaan täysin identtistä alkuperäisen kanssa. Jos henkilö on täysin kykenemätön out of the box -ajattelutapaan, on hän luultavimmin vihannes muutenkin. Ajattelutapojakin voi treenata. Väittäisin, että kaikilla on potentiaalia siihen.


Ei tietty täysin identtisiä. Vähän sama kuin kutsuisi sitä, että jalat osuu joka päivä kauppamatkalla eri kohtiin, luovuudeksi. Sitä on tietty vaikea käsittää, että joku ei vaan pysty luovaan ajatteluun, jos itse on kovin luova henkilö ja tuntee muita luovia henkilöitä. Omat kaverit ovat lähinnä teekkareita, ja tuntuu kummalliselta, ettei joku osaisikaan integroida ja derivoida yksinkertaisiakaan funktioita, vaikka heille sitä kuinka opetettaisi. Silti tiedän, että heitä on olemassa, eivätkä hekään ihan täysiä vihanneksia ole. Vai oliko sun pointti, että ihan mitä tahansa voi opettaa ihan kelle tahansa? Tää on kyllä outo ajattelutapa. Kaikki ihmiset ei vaan kato oo samanlaisia.

#27 kirjoitettu 22.08.2011 11:51

Nyt täytyy kyllä sanoa tähän väliin, että olen ylpeä teistä, vilpittömästi sanon kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille!

Itselläni on halu kehittyä nimenomaan biisinikkarina. Itse soittaminen ei ole mulle se juttu, vaan se kehnonlainenkin soittotaito on suureksi avuksi tossa biisin teossa.

Olen nyt puolisen vuotta harjoitellut tota kitaran soittamista ja vieläkin se tuntuu ihmeen vaikealta. En esimerkisi pysty kovinkaan hyvin keskittymään soittamiseen ja laulamiseen samaan aikaan vaan nauhoitan ne erikseen, kun teen noita omia "biisejä". Haluan kehittyä kitaran kanssa sen verran nyt ainakin, että pystyisin lennossa hakemaan oikeita sointuja johonkin tuoreeseen laulunpätkään. Tähän asti olen tehnyt taustan ensin ja sitten keksinyt siihen sopivat sanat. Toisen puoli vuotta käytin aluksi pianonsoiton ja teorian harjoitteluun lähinnä Youtuubin opetusvideoita katsellen.

Ajattelen suunnilleen näin biisinteosta:

-Itse biisi pitää olla niin hyvä, että se kuulostaa jo niillä perussoinnuilakin hyvältä ja jää soimaan päähän. Ei ole kovinkaan järkevää lähteä maalaamaan venettä viimeisen päälle, jos rungossa on isoja reikiä.

-Biisinikkarina valmistan ns. prototyyppejä. Jos joku biisi sattuukin olemaan kovaa kamaa, niin sitten se tyrkätään jollekin asiansa osaavalle tuottajalle taikka bändille. Ei mun kannata lähteä maalaamaan rakentamaani venettä itse, jos naapuri on automaalari.

-Keskinkertaisia biisejä on kovalevyt täynnä ympäri maailmaa, ei niitä lisää tarvita. Keskinkertaista biisiä ei kannata jäädä kauaa hieromaan ja värjäämään erikoissoinnuilla.

-Keskinkertaisia biisejä pitää julkaista harjoitteluvaiheessa, jotta pääsee siitä "mitähän noi muut ajattelee tästä sonnasta"-mielentilasta. Pöytälaatikkotaiteilijoita on tarpeeksi. Sitten, kun tälläinen pöytälaatikkotehtailija onkin jo kovalla tasolla, niin hän alkaa hermoilla, kun ajattelee, että teos pitääkin esitellä muillekin ja ei pääse omalle tasolleen etenkin laulun osalta.

-Laulun sanoitukseen ei kannata harjoitteluvaiheessa käyttää tolkuttomasti aikaa, jos se on pois muusta harjoittelusta. Pääasia, että lauluun haetaan tarttuvuutta. Sanoman voi sitten vaihtaa helposti, jos tarvetta on. Esim. Hämähämähäkki-biisin pystyy kyllä kuka vaan sanoittamaan uudestaan ihan hatustakin vedetystä aiheesta. Keskinkertaiseen biisiin on turha keksiä sanoja useampiin säkeistöihin.

#28 kirjoitettu 22.08.2011 11:52

Nuo "eksoottisemmat" soinnut eivät toimi silloin, kun soitetaan oikein kovaa. Silloin ne yleensä kuulostavat kamalalta.
Jazzissa niiden käyttö ymmärtääkseni on perusteltua sillä, että ne antavat improvisoinnille enemmän tilaa. Solistilla on enemmän ääniä käytettävissään. Kun on tarpeeksi outo sointu alla, voi soolona vetää jokseenkin mitä tahansakin. Jotkut viljelevät niitä jotenkin itsetarkoituksena, voihan niillä tietenkin osoittaa pätevyyttään. Mielestäni jokaisella soinnulla pitäisi kuitenkin olla jokin syy olemassaoloonsa. Muukin, kuin että "osaan ottaa tällaisen".
Ennenkaikkea niiden avulla saadaan maalattua tiettyjä tunnelmia ja mielikuvia. Niitä kannattaa soitella analysoiden, kuulostaako sointu uhkaavalta, utuiselta, tai kuulostaako se meren ulapalta jne.. Sitä niillä useimmiten haetaan. Puhdas kolmisointu ei sisällä niitä elementtejä. Niiden avulla Sibelius maalaa kuulijan mieleen suomen luonnon ja Manuel De Falla kuulostaa espanjalaiselta.
Jos koko biisi koostuu niistä, ne menettävät tehoaankin. Mausteena ne tuovat mielleyhtymiä, jotka tukevat biisin sanomaa. Eivätkä siis välttämättä korreloi kotistereoiden laadun kanssa.

#29 kirjoitettu 22.08.2011 14:10

Lautajaska kirjoitti:
Nuo "eksoottisemmat" soinnut eivät toimi silloin, kun soitetaan oikein kovaa. Silloin ne yleensä kuulostavat kamalalta.
Jazzissa niiden käyttö ymmärtääkseni on perusteltua sillä, että ne antavat improvisoinnille enemmän tilaa. Solistilla on enemmän ääniä käytettävissään. Kun on tarpeeksi outo sointu alla, voi soolona vetää jokseenkin mitä tahansakin. Jotkut viljelevät niitä jotenkin itsetarkoituksena, voihan niillä tietenkin osoittaa pätevyyttään. Mielestäni jokaisella soinnulla pitäisi kuitenkin olla jokin syy olemassaoloonsa. Muukin, kuin että "osaan ottaa tällaisen".
Ennenkaikkea niiden avulla saadaan maalattua tiettyjä tunnelmia ja mielikuvia. Niitä kannattaa soitella analysoiden, kuulostaako sointu uhkaavalta, utuiselta, tai kuulostaako se meren ulapalta jne.. Sitä niillä useimmiten haetaan. Puhdas kolmisointu ei sisällä niitä elementtejä. Niiden avulla Sibelius maalaa kuulijan mieleen suomen luonnon ja Manuel De Falla kuulostaa espanjalaiselta.
Jos koko biisi koostuu niistä, ne menettävät tehoaankin. Mausteena ne tuovat mielleyhtymiä, jotka tukevat biisin sanomaa. Eivätkä siis välttämättä korreloi kotistereoiden laadun kanssa.


Juuri näin, asiaa isolla A:lla. Itsekin olen saanut joskus osakseni naljailua tuosta laajempien sointujen viljelystä että "teet ihan vaan vittuillakses ja lesoillakses". Mutta kun niillä syntyy erilainen harmonia, sellainen jota ei kolmisoinnuilla saa aikaiseksi.

#30 kirjoitettu 22.08.2011 14:30

Lautajaska kirjoitti:
Kun on tarpeeksi outo sointu alla, voi soolona vetää jokseenkin mitä tahansakin.

Tää ei ole nyt ihan totta. Tietysti jossakin jazzin lajeissa käytetään tyylikeinona sitä että "soitetaan mitä tahansa". Useimmiten soittajat kuitenkin lurittelevat skaaloilla, jotka johtuvat soinnuista joilla soitetaan. Laaja sointu ei tarkoita sitä että siihen sopisi kaikki soitetut äänet yhtä hyvin, vaan silloinkin täytyy tietää että mitä voi soittaa.

Ennenkaikkea niiden avulla saadaan maalattua tiettyjä tunnelmia ja mielikuvia. Niitä kannattaa soitella analysoiden, kuulostaako sointu uhkaavalta, utuiselta, tai kuulostaako se meren ulapalta jne.. Sitä niillä useimmiten haetaan. Puhdas kolmisointu ei sisällä niitä elementtejä. Niiden avulla Sibelius maalaa kuulijan mieleen suomen luonnon ja Manuel De Falla kuulostaa espanjalaiselta.


Kyllä kyllä. Juuri tunnelmien maalaamisessa laajat soinnut ovat lauluntekijän paras ystävä. On sitten makuasia, tykkääkö enemmän popimman saundin tuovista kolmisoinnuista vai jazzimman saundin tuovista laajemmista soinnuista. Jokainen voi käyttää sitä mikä kuulostaa omiin korviin parhaimmalta.

Jos koko biisi koostuu niistä, ne menettävät tehoaankin.


Jazzissa kuuluu tyyliin että käytetään vähintään nelisointuja koko ajan. Jos yhtäkkiä soittaisi kolmisointuja, se ei kuulostaisi tyylinmukaiselta eikä hyvältä. Tämä on siis myös tyylikysymys. Ja makuasia. Itse olen sitä mieltä että soinnut eivät menetä tehoaan vaikka niitä käyttäisi koko kappaleen ajan.

#31 kirjoitettu 22.08.2011 14:47

Free-Soul kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Kun on tarpeeksi outo sointu alla, voi soolona vetää jokseenkin mitä tahansakin.

Tää ei ole nyt ihan totta. Tietysti jossakin jazzin lajeissa käytetään tyylikeinona sitä että "soitetaan mitä tahansa". Useimmiten soittajat kuitenkin lurittelevat skaaloilla, jotka johtuvat soinnuista joilla soitetaan. Laaja sointu ei tarkoita sitä että siihen sopisi kaikki soitetut äänet yhtä hyvin, vaan silloinkin täytyy tietää että mitä voi soittaa.

Ennenkaikkea niiden avulla saadaan maalattua tiettyjä tunnelmia ja mielikuvia. Niitä kannattaa soitella analysoiden, kuulostaako sointu uhkaavalta, utuiselta, tai kuulostaako se meren ulapalta jne.. Sitä niillä useimmiten haetaan. Puhdas kolmisointu ei sisällä niitä elementtejä. Niiden avulla Sibelius maalaa kuulijan mieleen suomen luonnon ja Manuel De Falla kuulostaa espanjalaiselta.


Kyllä kyllä. Juuri tunnelmien maalaamisessa laajat soinnut ovat lauluntekijän paras ystävä. On sitten makuasia, tykkääkö enemmän popimman saundin tuovista kolmisoinnuista vai jazzimman saundin tuovista laajemmista soinnuista. Jokainen voi käyttää sitä mikä kuulostaa omiin korviin parhaimmalta.

Jos koko biisi koostuu niistä, ne menettävät tehoaankin.


Jazzissa kuuluu tyyliin että käytetään vähintään nelisointuja koko ajan. Jos yhtäkkiä soittaisi kolmisointuja, se ei kuulostaisi tyylinmukaiselta eikä hyvältä. Tämä on siis myös tyylikysymys. Ja makuasia. Itse olen sitä mieltä että soinnut eivät menetä tehoaan vaikka niitä käyttäisi koko kappaleen ajan.


Heitin tuon hiukan karrikoiden. Joka tapauksessa nuo laajemmat soinnut antavat huomattavasti lisää tilaa solistille. Olettaisin, että ne ovat sitä kautta joskus jazziin tulleet. Nythän se ei todellakaan edes kuulosta oikealta ilman.

#32 kirjoitettu 24.08.2011 07:59

GxBx kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
homman jujuhan on yksinkertaisesti oktaavin jakaminen 8 ääneen (niin että se 8. ääni on sama kuin 1. mut oktaavin korkeammalta). eri variaatiot soundaa eri fiiliksellä ja näistä skaaloista voi derivoiva sointuja joissa on tuota samaa fiilistä enemmän tai vähemmän.


Entäs pentatoniset skaalat? tai kromaattiset?

oktaavinhan voi jakaa just niiin moneen ääneen ku haluaa.


joo, toki voi. mut sointujen derivoiminen esim. kromaattisesta skaalasta menee jo sit vähän hankalammaksi Mulla oli tässä taka-ajatuksena pelkistää että pointti olisi selkeämpi. Jos unohdetaan noi obskuurimmat skaalat niin soinnut on helppo rakennella esim. ynnäilemällä terssejä päällekkäin 8-äänisestä skaalasta, eli napsaisemalla joka toisen äänen sointuun mukaan. Isompia sointumuotoja saa kun ottaa seuraavankin oktaavin messiin - sointukäännöksin voi sitten hämmentää vielä voicingia lisää (ja jättämällä turhia ääniä veks, esim. kvinttiä (ellei se oo vähennetty tai nouseva) tai oktaavin tuplausta).
Toinen vaihtoehto vois olla napsia vain kvartteja skaalasta, ja mielenkiintoisempi: yhdistellä kvartteja ja terssejä. Esim. jos haluaa duunata sointukierron joka jotenkin henkisiä harmonisen duurin sointiväriä, niin ei muuta kuin skaala työpöydälle ja rakentelee vaikka perus-kakkosvitoskierron vaikkapa sit terssipinotuilla soinnuilla käyttämällä vain ao. skaalan ääniä. helppoo.
Täytyykin testata miten ao. metodi toimis pentatonisen kanssa. se, että skaalassa on vain 5 eri ääntä voi kyl johtaa aika tylsiin sointuihin...

#33 kirjoitettu 24.08.2011 08:07

mitä vähemmän ääniä, sen enemmän tilaa improvisoida. mitä laajempia sointuja, sen vähemmän tilaa...kuten jo edelläkin todettu. Parhaat improt lähtee esim. trio-muotoisella rockbändillä, jossa on vain basso antamassa suuntaa: siihen päälle voi kitaralla (tai millä tahansa muulla instrumentilla) soitella aika pitkälle tasan mitä huvittaa. (toisaalta tää on sit paljon haastavampaa: kun alla mikään sointu ei rajoita, niin vaatii skillsejä enemmän soittaa jotain missä on jotain järkeäkin...)

kyllä kolmisoinnuillakin saa uhkaavuutta: kuka on väittänyt että niiden pitää olla perusmuotoisia? onhan esim. Sus2-sointukin kolmisointu, tai jazzissa viljelty 7sus4-kvarttipinosointu ja kaikki sen variaatiot. Kvinttikin voi olla joko -5 tai +5. Ja esim. käyttämällä bassoa urkupisteenä ja soittelemalla siihen päälle pelkkiä kolmisointuja, saa vaikka minkälaisa sointivärejä aikaan. Yks lemppari on melodisen mollin V aste urkupisteeksi ja sit vain ao. sävellajin sointukiertoa siihen päälle: tulee hieman fryygiselle haiskahtavaa settiä! Tuolle "moodille" on joku oma nimikin, mut en nyt tähän hätään sitä muista. Mikserin teoriamoosekset varmaan muistaa?

#34 kirjoitettu 24.08.2011 11:01

The Mercedes kirjoitti:

Pääasia, että lauluun haetaan tarttuvuutta. Sanoman voi sitten vaihtaa helposti, jos tarvetta on. Esim. Hämähämähäkki-biisin pystyy kyllä kuka vaan sanoittamaan uudestaan ihan hatustakin vedetystä aiheesta. Keskinkertaiseen biisiin on turha keksiä sanoja useampiin säkeistöihin.


Jenni Vartiainen nyt ainakin on käynyt täällä Mikserissä lukemassa ohjeita :

http://ylex.yle.fi/uut...

#35 kirjoitettu 24.08.2011 14:11

karman hardon kirjoitti:
Mikserin teoriamoosekset varmaan muistaa?


Phrygian dominant scale.

The Mercedes kirjoitti: Pitäisi olla jollain tavalla autistinen, että pystyisi kaikki maailman soinnut opettelemaan kitaralla.

Jos haluat perus päteväksi lauluntekijäksi suosittelen ottamaan haltuun tonaalisen musiikin ja funktionaalisen harmonian perusteet. Ei todella tarvitse olla autistinen kunhan ymmärtää ensin, että ei niitä sointutyyppejä oikeasti niin montaa olekaan olemassa. Ne vaan laajenee tai muunnetaan pidätyksillä halutessa.

#36 kirjoitettu 25.08.2011 15:29

Edesmenneet Matti ja Pirjo Bergström käyttivät omaa systeemiään. Sikäli, kuin se nyt heidän keksintönsä oli, mutta kuitenkin. He kirjoittivat aivan perus sointuja sovitukseen, mutta eri soittajille eri soinnut, joiden tuloksena syntyi nuo murretut soinnut. Siis toinen soitti C:n toinen Em, jolloin tuloksena soi Cmaj7. Se jopa lisäsi sointivärejäkin, sillä soinnuillahan oli eri soundikin. Samoin Pirjo otti mieluusti pianolla käsillään eri soinnut, ja sanoi, että "mitä sitä turhaan sormiaan harottaa, jos ovat turhan lyhyet". Konstithan ovat monet.

#37 kirjoitettu 25.08.2011 16:51

Offtopikkina; Minäkin kokeilin tuota sointua ja totesin, että on niin helvetin hyvän kuuloinen. Sitä 2 tahtia, 1 tahti Dmaj7 ja 1 tahti Eadd9 niin huh huh. Pitääköhän tästä ruveta kehittämään jotain suurempaa...

#38 kirjoitettu 25.08.2011 17:49 Muok:25.08.2011 17:53

Lautajaska kirjoitti:
Nuo "eksoottisemmat" soinnut eivät toimi silloin, kun soitetaan oikein kovaa.


Haluaisin protestoida vähän tätä vastaan. Meillä on yhdessä biisissä väliosassa joka koostuu eksoottisemmasta soinnusta ja tuosta derivoidusta laajennetusta mollisoinnusta. Se on henk. koht. mielestäni yksi sävellyksellisesti ja muutenkin parhaita bändin tuotoksia ja siinä soitetaan aika kovaa.

Toisessa biisissä on kertosäkeessä vielä joku eksentrisempi erittäin laaja sointu, jota käytetään tosin jokseenkin skaalamaisesta. Siinäkin vedetään kovaa.

Enemmän se varmaan riippuu että miten ne soinnut sovittaa. Esim. särötetyllä kitaralla monet useampiääniset jutut menevät aika inhan kuuloiseksi, mutta jos on vaikka basso ja kitara vetämässä pohjakuviota ja sitten siinä päällä jotain pehmeämpiä soittimia niin tulos on aika erilainen. Itse harvemmin teen sellaisia sointujuttuja että kaikki soinnun sävelet soisivat yhtä aikaa vaan ne on jaoteltu eri soittimille ja soitetaan harvemmin jolloin harmoninen vaikutelma on tietty erilainen.

Mutta eihän näitä ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä. Itselleni jollain eksentrikkosoinnuilla tai skaaloilla leikkiminen on vain hyvä keino viritellä mielikuvitusta. Eihän ne kaikkeen sovi.

karman hardon kirjoitti:
kyllä kolmisoinnuillakin saa uhkaavuutta: kuka on väittänyt että niiden pitää olla perusmuotoisia? onhan esim. Sus2-sointukin kolmisointu, tai jazzissa viljelty 7sus4-kvarttipinosointu ja kaikki sen variaatiot.


Dim-soinnut myös. Sellasella murretulla dim->molli tai molli->dim setillä saa sovituksesta riippuen joko pikkutuhman tai sit varsin yrmeän kuulosta tavaraa aikaiseksi. Periaatteessahan tuo on vain mollisoinnun kromaattista muuntamista mutta kuitenkin...

#39 kirjoitettu 25.08.2011 20:57

MKDELTA kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Nuo "eksoottisemmat" soinnut eivät toimi silloin, kun soitetaan oikein kovaa.


Haluaisin protestoida vähän tätä vastaan. Meillä on yhdessä biisissä väliosassa joka koostuu eksoottisemmasta soinnusta ja tuosta derivoidusta laajennetusta mollisoinnusta. Se on henk. koht. mielestäni yksi sävellyksellisesti ja muutenkin parhaita bändin tuotoksia ja siinä soitetaan aika kovaa.

Toisessa biisissä on kertosäkeessä vielä joku eksentrisempi erittäin laaja sointu, jota käytetään tosin jokseenkin skaalamaisesta. Siinäkin vedetään kovaa.

Enemmän se varmaan riippuu että miten ne soinnut sovittaa. Esim. särötetyllä kitaralla monet useampiääniset jutut menevät aika inhan kuuloiseksi, mutta jos on vaikka basso ja kitara vetämässä pohjakuviota ja sitten siinä päällä jotain pehmeämpiä soittimia niin tulos on aika erilainen. Itse harvemmin teen sellaisia sointujuttuja että kaikki soinnun sävelet soisivat yhtä aikaa vaan ne on jaoteltu eri soittimille ja soitetaan harvemmin jolloin harmoninen vaikutelma on tietty erilainen.

Mutta eihän näitä ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä. Itselleni jollain eksentrikkosoinnuilla tai skaaloilla leikkiminen on vain hyvä keino viritellä mielikuvitusta. Eihän ne kaikkeen sovi.

karman hardon kirjoitti:
kyllä kolmisoinnuillakin saa uhkaavuutta: kuka on väittänyt että niiden pitää olla perusmuotoisia? onhan esim. Sus2-sointukin kolmisointu, tai jazzissa viljelty 7sus4-kvarttipinosointu ja kaikki sen variaatiot.


Dim-soinnut myös. Sellasella murretulla dim->molli tai molli->dim setillä saa sovituksesta riippuen joko pikkutuhman tai sit varsin yrmeän kuulosta tavaraa aikaiseksi. Periaatteessahan tuo on vain mollisoinnun kromaattista muuntamista mutta kuitenkin...


Eihän näissä mitään absoluuttista totuutta ole. Omat korvathan sen kertovat, mikä toimii ja niihin pitää luottaa. Maailmassa on vaikka miten monta tapaa tehdä noita juttuja. Ylensä kitaristikaan ei ota kaikkia sointuja ihan täydellisinä, vaan vain sen tarpeellisen. Eri musiikkigenreissä on lisäksi omia sisäisiä juttuja siihen, mitä nuo sointumerkinnät tarkoittavat ja miten niitä on tarkoitus lukea.

#40 kirjoitettu 26.08.2011 19:22 Muok:26.08.2011 19:23

Funereal kirjoitti:
GxBx kirjoitti:
Funereal kirjoitti:
GxBx kirjoitti:
Sir Crescendo kirjoitti:
Luovuutta ei voi opettaa enkä siinä mielessä voi oikeastaan säveltäjiksi haluaville antaa vinkkejä, se tulee suoraan sisältä ja se mitä sinulla on annettavana riippuu täysin sinusta.


Luovuutta voi opettaa, hyvä esimerkki on tällä mikserissäkin tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio -ketju.


Tästä olen vahvasti eri mieltä. Tuo 10 tapaa hankkia inspiraatio taitaa olla enemmän luovuuden aktivoimista, mutta jos vaan henkilö ei ole kykenevä out of the box -ajattelutapaan, niin silloin ei vain voi oppia luomaan mitään uutta. Muiden apinointia sen sijaan on mahdollista opetella, mutta sillä tavoin omaa sointia ei pääse kehittymään.


Apinoiminenkin on luovuutta, koska se ei ole koskaan täysin identtistä alkuperäisen kanssa. Jos henkilö on täysin kykenemätön out of the box -ajattelutapaan, on hän luultavimmin vihannes muutenkin. Ajattelutapojakin voi treenata. Väittäisin, että kaikilla on potentiaalia siihen.


Ei tietty täysin identtisiä. Vähän sama kuin kutsuisi sitä, että jalat osuu joka päivä kauppamatkalla eri kohtiin, luovuudeksi. Sitä on tietty vaikea käsittää, että joku ei vaan pysty luovaan ajatteluun, jos itse on kovin luova henkilö ja tuntee muita luovia henkilöitä. Omat kaverit ovat lähinnä teekkareita, ja tuntuu kummalliselta, ettei joku osaisikaan integroida ja derivoida yksinkertaisiakaan funktioita, vaikka heille sitä kuinka opetettaisi. Silti tiedän, että heitä on olemassa, eivätkä hekään ihan täysiä vihanneksia ole. Vai oliko sun pointti, että ihan mitä tahansa voi opettaa ihan kelle tahansa? Tää on kyllä outo ajattelutapa. Kaikki ihmiset ei vaan kato oo samanlaisia.


Uskon että ihmisessä kuin ihmisessä on potentiaalia. Toisilla se vain vaatii enemmän duunia kuin toisilla. Hyvin hyvin monet pystyisivät oppimaan integroimista jos vain tekisivät tarpeeksi töitä sen eteen (itseasiassa matematiikkaahan voi opetella myös ulkoa). "luova ajattelu" on muutenkin aika hassu termi. Hyvin hyvin monella, ellei jopa kaikilla ihmisillä, on mielikuvitusta ja se jos mikä on luovaa ajattelua. Väitätkö tuntevasi ihmisiä joilla ei ole lainkaan mielikuvitusta?
Mitä tähän apinointiin tulee niin mielestäni siihen kategoriaan menee myös eri juttujen opiskelu eri paikoista ja opitun yhdistäminen. Tuloksena syntyy jotain uutta. Varmasti jokainen pystyy siihen jos on oikeanlainen tahtotila.

GxBx muokkasi viestiä 19:22 26.08.2011