Mikseri.net

#42 kirjoitettu 01.11.2003 16:27

vieri kirjoitti:
Ilmeisesti kenellekään ei ole tuttu sellainen artisti kuin Marillion? Ainakin '85 julkaistua Misplaced Childhood-levyä on tullut kuunneltua useampaankin otteeseen.. ja levyltähän löytyvät siis nämä ilmeisesti ko. yhtyeen suurimmat hitit Kayleigh ja Lavender. Ja vinyyliltä tietysti Ja tällä Ayreonin In to the Electric Castle-levyllähän Fish vetää tämän highlanderin roolin.


Marillionia on tullut muutama levy kuultua. Kuulostaa jotenkin simppeliltä Genesikseltä, jos ei muuten, niin Fish kuulostaa ainakin vähän Gabrieliltä. Mutta toisaalta ihan mielenkiintoista tavaraa. Pitää kai lainata joskus joku levy, jos satun kirjastossa törmäämään.

#43 kirjoitettu 01.11.2003 17:10

hazardi kirjoitti:
vieri kirjoitti:
Ilmeisesti kenellekään ei ole tuttu sellainen artisti kuin Marillion? Ainakin '85 julkaistua Misplaced Childhood-levyä on tullut kuunneltua useampaankin otteeseen.. ja levyltähän löytyvät siis nämä ilmeisesti ko. yhtyeen suurimmat hitit Kayleigh ja Lavender. Ja vinyyliltä tietysti Ja tällä Ayreonin In to the Electric Castle-levyllähän Fish vetää tämän highlanderin roolin.


Marillionia on tullut muutama levy kuultua. Kuulostaa jotenkin simppeliltä Genesikseltä, jos ei muuten, niin Fish kuulostaa ainakin vähän Gabrieliltä. Mutta toisaalta ihan mielenkiintoista tavaraa. Pitää kai lainata joskus joku levy, jos satun kirjastossa törmäämään.



Kannattaa ainakin tutustua Script For A Jester's Tear-levyyn. Mielestäni paras.
Kannattaa myös kuunnella TransAtlanticin levyjä. Superkokoonpano, jossa soittaa soittajia Spock's Beardista, The Flower Kingsistä, Dream Theaterista ja Marillionista.

Myös Kaipaan kannattaa tutustua. En 70-luvun tuotannosta tiedä mitään, mutta tänä vuonna julkastu Keyholder on loistava.

#44 kirjoitettu 02.11.2003 13:12

Hyvä että tämäkin laaja genre saatiin suurennuslasin alle. Voila!

Voivod, on varmasti monillekin tuttu jättiläinen progemetallin taholta. Bändin historia on varmaan monilla muistikuvissa hyvin, mutta sanottakoon, että Kanadan scifihirmu kävi kaiken läpi jo oikeastaan 80-luvulla aloittaen hc-trashista ja lisäten mukaan aimo annokset vaikutteita Pink Floydista, Rushista ja King Crimsonista. Tosin kaksi viimeksi mainittua inspiroijaa tulivat selkeämmin kuvaan vasta 90-alussa.
Bändi on todellakin aina ollut eräs kunniapaikan levylautaseltani saava ainutlaatuisuus.
Suosikkini on Rrroooaaarrr, Killing Technology, Dimension Hatröss, (ehdoton ykkönen[!]) The Outer Limits, sekä Phobos.

80-90 käänteessä oli eräs lyhytaikainen ilmiö (mutta esim. edellä mainitun Ozric Tentaclesin veroiseen saamaan suosioon progegenressä yltänyt) Watchtower, jolla taitaa kuulopuheiden mukaan olla alansa keskustelupalstoilla aivan hillitön maine. Control and Resistance LP on todella timmiä soitantaa, lähes jazzikompeilla, monimutkaisilla kitaroinneilla ja hevikiljunnalla. Alkuperäinen palvottu laulaja meni tekemään kuitenkin käsittämättömän tempun ja perusti joidenkin gunnareiden(!) soittajien kanssa Dangerous Toys'in, joka oli jotain glamhörhöilyä. Dangerous Toys nimi tuli Watchtowerin eräästä vanhasta "hittibiisistä"... Allmusic.comin kautta saa nimihaulla aika kattavat tiedot ja historian Watchtowerista discografeineen. Todellakin suosittelen kiinnostuneita tutustumaan tähän bändiin.

Badapplejamin mainitsema Mahavishnu Orchestra (eikä MOhavishnu ) on todellakin koko viime vuosikymmenien musiikkimaailman vaikuttaneimpia nimiä. John Mclaughlinin nimellä pitkälti ratsastaman bändin edeltäjänä toimi Shakti, joka on "Intia" -vaikutteineen todella kaunista musiikkia. Mclaughlin vaikutti myös siinä.

Mekong Delta oli upea, lähes oopperamainen, teemabändi joka maalaili kauhumusiikin tunnelmia speed-progemetalliinsa. Bändi ei ikinä heittänyt keikkoja, vaan istui vain studiossa.

Btw, monet itse Laswellin ja laajan kaveribiisinsä tekeleistä sijoittuvat myös jokseenkin progeosastoon. Sanoisin ennemminkin vanhemmasta Materialin tuotannosta 70-luvulla.


Shah


Shah muokkasi viestiä 00:42 03.11.2003

#45 kirjoitettu 04.11.2003 15:23

MetroTVPlus kirjoitti:

Fantomasista en tiedä mitä musiikkigenreä se edustaa mutta yhden livekeikan katsottuani voin sanoa että siitä ei enää paljon oudommaksi pääse. Ja Mike Patton laulussa... jos sitä nyt voi lauluksi sanoa.


Fantomasin ensimmäinen levy onkin aika omalaatuista tavaraa. Directors Cut sisältää elokuvacovereita (mm. Godfather ja Twin Peaks) ja on paljon helpommin nieltävä levy. Tuoreimmasta levystä(Delirium Cordia) en sitten tiedä taas mitään. Pitänee alkaa metsästämään näytteitä, kun huomasin vasta äskettäin, että se on jo ilmestynyt.

#46 kirjoitettu 04.11.2003 23:46

mu-z kirjoitti:
Ja tama viesti on hiukan turhio, mutta ainoa oikea formaatti progelle lienee vinyyli, eiko vain?


Ehdottomati vinyyli on aivan ehdoton formaatti. Progepuolta edustaa omassa vinyylihyllyssäni Camel - The Snow Goose; The flock - Dinosaur Swamps; Barkley, James & Harvest - Gone to earth sekä Jethro Tull - The Broadsword and the beast. Ikävä kyllä, täällä meillä päin tuo vinyylien saatavus on todella heikkoa ja pääasiassa tuleekin bongailtua niitä kirppiksiltä. Eräskin kerta bongasin The Doorsin levyt "Soft parade" sekä "Wating for the sun" 5 euroa kpl. Ja kyllä nauratti.
Nyt itkettää kun soitin on pimeänä. :(

#47 kirjoitettu 05.11.2003 10:45

Tuo Wasami kuulosti kiintoisalta. Mitenköhän moista voisi kuunnella?

#48 kirjoitettu 05.11.2003 12:52

hazardi kirjoitti:
Fantomasin ensimmäinen levy onkin aika omalaatuista tavaraa. Directors Cut sisältää elokuvacovereita (mm. Godfather ja Twin Peaks) ja on paljon helpommin nieltävä levy. Tuoreimmasta levystä(Delirium Cordia) en sitten tiedä taas mitään. Pitänee alkaa metsästämään näytteitä, kun huomasin vasta äskettäin, että se on jo ilmestynyt.


"Delirium Cordia" ei ole vielä ilmestynyt, vaikka alunperin lokakuun alussa pitikin. Ongelmia on kuulema levyn pakkauksen kanssa, joka oletettavasti on siis aika kyseenalaista kikkailua. Levy ilmestyy näillä näkymin vasta ensi vuoden alussa.

Netistä kuitenkin löysin koko levyn (yksi tracki, n.74 minuuttia pitkä) pari päivää sitten. Olen kuitenkin kuunnellut sen vasta pari kertaa, enkä taida muutenkaan juuri sisältöä kuvailla. Sanonpahan vain, että tämä tulee olemaan monelle aika kova sulattaa...

#49 kirjoitettu 08.11.2003 14:46

Anthouse kirjoitti:

Ja rockmusiikissa pitäisi käyttää enemmän huilua.



Totta. Pakko yhtyä edelliseen puhujaan...

Latailkaapa sellaisia kappaleita...



Jospa vaikka ostaisitte levyjä... Vai mitäs tässä tuolla latailulla tarkoitetaan?

#50 kirjoitettu 08.11.2003 16:20

Jethro Tullin hienoin biisi on Thick As A Brick. Loistava moniosainen kappale, joka pitää otteessaan koko kestonsa ajan.

#51 kirjoitettu 08.11.2003 20:01

Pari hyvää jota ei olla mainittu:

In Spe - In Spe
Virolaisen Erkki-Sven Tüürin säveltämä aivan upea levy.

Hawkwind - In search of space
Hawkwindiin tutustuminen itsellä vähän kesken, mutta ainakin tämä levy on hieno. Master of universe, oikeasti tämä kappale...
Kannattaa muuten vuokrata ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyvä Hawkwind keikkavideo.

#52 kirjoitettu 08.11.2003 20:15

badapplejam kirjoitti:
Missä Jethro Tull, nuo progen jumalat? Niiden tuotanto on niin iso, että mukaan mahtuu myös paskaa, mutta suurin osa heidän biiseistä on hunajaa korville!!! Minä näin Jethrot kun ne viimeksi kävi suomessa, ja pakko sanoa - yksi parhaimmista keikoista tähän asti...
Ja McLaughlinin Mohavishnu Orchestran ekat levyt kannattaa myös chekata.
Riley, sä sanoit että et pidä siitä että progeilu tuppaa automaattisesti menemään metallin puolelle, siinä tapauksessa sun kannattaa tutustua Jethron, Mohavishnun ja muitten samankaltaisten hippie-progebändien tuotantoon. Ne pohjustaa niiden proge aika pitkälle kansanmusiikkiin ja rockiin.
Mitä mieltä te näistä?



Olin myös katsomassa Jethro Tullia Tampereella heidän viime vierailullaan. Oli aika mahtava konsertti Kun aloin tätä threadia lukeen niin ihmettelin, että miksei kukaan mainitse jethroa, vaikka se on yksi koko progen perus pilareista. Levyjä taitaa olla jo reippaasti yli 20 ja tuotanto jatkuu vielä yli 30 vuoden jälkeen... Aika saavutus. Nyt mars levykauppaan ja ostamaan ko. bändin levy, ei tuota pettymystä.

#53 kirjoitettu 08.11.2003 23:23

JM kirjoitti:
Pink Floydin 70- ja 60- luvun tuotanto on oikeen hyvää, mutta sen jälkeen ku Roger Waters lähti ei niiltä oo tullu oikeen mitään hyvää. Suosittelen, että kattoisivat ainaki kerran The Wall:in elokuvana (toimii paremmin ku levynä)
ja hyviä levyjä on ainaki Atom Heart Mother, Dark Side of The Moon, Piper at The Gates of Dawn, Wish You Were Here ja The Wall. Noita oon kuunnellu ahkerasti.
Harmittaa ku Pink Floydilta ei julkaista mitään halvempia kokoelmia. Nuo levyt nimittäin maksaa 25-35€, ainakin lyhyen tarkastelun perusteella poikkeuksetta.


Onhan Watersin lähdön jälkeisessä materiaalissa jotain hyviä biisejä, kuten High Hopes. Eipä Waterskaan ole soolotuotannossaan saanut omasta mielestäni kovinkaan hyviä levyjä aikaiseksi.

The Wall:n livejulkaisu Is There Anybody Out There? toimii studiolevyä paremmin, vaikka R. Wright oli mukana enään palkattuna muusikkona ja bändi oli kai muutenkin jo hajoamistilassa.

R. Watersin DVD-julkaisuista In The Flesh on loistava. Sisältäen suurimmaksi osaksi Pink Floydin biisejä ja soolotuotannon parhaimpia biisejä. No omasta mielestäni niistä toimii vain The Bravery Of Being Out Range. Bändillä on kunnon meininkä päällä.
Comfortably Numb:n kitarasoolot vedetään yhtä hienosti kuin ne soittaisi David Gilmour. Ainoana miinuksena Shine On You Crazy Diamond:n kitarasoolo, joka vedetään päin vittua.

The Wall -Live In Berlin DVD on kohtalainen julkaisu. Miinuksia on Scorpions:n esittämä In The Flesh. Cindy Lauper pilaa Another Brick In The Wall Pt.2:n.
Sinead O'Connor esittää kohtalaisen hyvin Mother:n ja Bryan Adams:n laulaa Young Lust:n kiitettävästi.

David Gilmour In Concert DVD sisältää mm. kokonaisuudessaan Shine On You Crazy Diamond:n, Wish You Were Here:n High Hope:n ja kaksi versiota Comfortably Numb:sta, jotka kummatkin pilataan surkeilla laulajavierailijoilla, jotka laulavat Rogerin osuudet. Keikan lopussa mukaan soittamaan tulee myös Richard Wright.
Kokonaisuudessaan ihan kelpo julkaisu. Keikka on muuten julkaistu ainakin Fat Old Little Fingers nimisenä bootlegia.

Classic Albums sarjassa julkaista The Dark Side Of The Moon sisältää lähinnä haastatteluja ja jäsenien yksin esittämiä pätkiä biiseistä. Kuulihan sieltä jotain nippelitietoa. Nick Mason:ia ei erityisemmin haastatella.

Live At Pompeii on myös julkaista DVD:nä, mutta sitä en omista. En edes VHS:nä, joten siitä en tiedä. Myös Barretista on julkaista DVD, mutta en ole sitäkään mistään löytänyt.

No eiköhän tämä tällä kertaa riitä.

Pink Floyd yksi kaikkien aikojen parhaimmista bändeistä!!!

kudusai korjasi kirjotusvirheen 23:24 08.11.2003

#54 kirjoitettu 08.11.2003 23:45

kudusai kirjoitti:
JM kirjoitti:


Pink Floyd yksi kaikkien aikojen parhaimmista bändeistä!!!




Tru dat.
Jos vain sielusi sietää, tsekkaa Easy star all-starsin Dub side of the moon albumi.
Varmasti paras remake mistään levystä ikinä, säilyttää alkuperäisen tunnelman hyvin.

#55 kirjoitettu 16.11.2003 17:52

Täytyy lisätä vielä muutama tarkastamisen arvoinen nimi. Ensinnä The Soft Machine, sen kaksi ekaa levyä (löytyvät kätevästi yhteispainoksena) ovat enemmän psyckedeelistä rockia, mutta kolmannesta levystä alkaen bändi lähtee seikkailemaan enemmän kokeelliseempalle proge/fuusiolinjalle.

Sitten kotimainen bändi Uzva, jonka levyltä Niittoaika löytyy upea 16 minuuttinen kappale Soft Machine joka on tehty kunnianosoituksena em. bändille. Kuultuani tämän kappaleen pitikin samantien etsiä Soft Machinen tuotantoa.

Kukaan ei maininnut XL:ää, en kyllä oikeen tiedä minkä genren alle se oikein kuuluisi, mutta hyvältä pojat kuulostaa. Ja samantien EI, kyseessä ei ole XL5

#56 kirjoitettu 16.11.2003 21:54

Scion

Kukaan ei maininnut XL:ää, en kyllä oikeen tiedä minkä genren alle se oikein kuuluisi, mutta hyvältä pojat kuulostaa. Ja samantien EI, kyseessä ei ole XL5


XL tulee (kyllä) ihan jazzgenrestä ja on mielestäni esim. erittäin hyvin tähän aiheeseen sopiva bändi. Vaikka paljolti kokeellista/experimentaalista piirrettä XL:n musiikki on; onhan jazz yksi monien muiden tyylilajien 'sukulainen' (funk, blues, rock, ska, experimental, punk, PROGE...etc.).

Aikoinaan näin XL:n Tavan keikalla. Loistavaa virtuositeettia niiltä miehiltä...

Shah

#57 kirjoitettu 16.11.2003 23:31

MITÄ TÄMÄ ON?!
Nopealla silmäilyllä löysin vain yhden viittauksen ehdottomasti kovimpaan progebändiin ikinä, nimittäin Helsinkiläiseen Kingston Walliin joka vaikutti vuosina 1991-1994. Itse kuulin levyistä ensimmäisenä II:n, joka kyllä iski heti We Cannot Moven alkurytmeillä suoraan selkäytimeen. Pentatoniset asteikot, puolirankat soundit ja virtuoottiset soittajat - mitä muuta musiikki enää kaipaa?

Parhaimmillaan KW uskomatonta rock-meininkiä Hendrixin jalanjäljissä joka jättää kyllä useimmille nykypelleille jauhot suuhun. Välillä se taas on Pink Floyd-henkistä psykedeelistä fiilistelyä... Erityisesti hinoja kappaleita ovat Shine On Me II:lla ja When Something Old Dies + Alt - Land - Is-yhdistelmä III:lla. Myös III:n päätösraidan The Real Thingin lopun saksofoni- ja kitarasoolot ovat uskomatonta tavaraa.

Ex-Donkkareiden Kie Von Hertzen muuten oli edesmenneen kitaristi/solisti Petri Wallin hyvä ystävä; soittivatpa herrat jopa 90-luvun taitteessa samassa yhtyeessä (Backline nimeltään). Myös levyjen I ja II kannet ovat herra Von Hertzenin käsialaa.

Niin ja se (muistaakseni) 21:09 pitkä I:n 8-osainen päätösraita Mushrooms on ehkä maailman täydellisin pitkä biisi

(Huom.! Älkää myöskään kukaan sekoittako Freakout Remixes-levyä tuohon alkuperäiseen trilogiaan - se kun on vain levy-yhtiön oma proggis KW:n hajoamisen jälkeen. Mutta omalla tavallaan toki mainiota musiikkia sekin.)

#58 kirjoitettu 17.11.2003 09:40

Minä itse olen ainakin ihan täysin hurahtanut DREAM THEATERiin. Jotenkin se on mulle sopivan progea. Hyviä metallijuttuja ja melodioita.

#59 kirjoitettu 17.11.2003 10:33

JTL kirjoitti:
Minä itse olen ainakin ihan täysin hurahtanut DREAM THEATERiin. Jotenkin se on mulle sopivan progea. Hyviä metallijuttuja ja melodioita.


Olen samaa mieltä kanssasi arvon JTL. Herätän kuitenkin paheksuntaa lisäämällä keskusteluun yhtyeen nimeltä Kingston Wall

#60 kirjoitettu 17.11.2003 10:48

3n3Mi kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi arvon JTL. Herätän kuitenkin paheksuntaa lisäämällä keskusteluun yhtyeen nimeltä Kingston Wall


Mielestäsi siis keskustelussa ei tarpeeksi vielä Kingston Wallia ollut?

#61 kirjoitettu 17.11.2003 10:51

Jumala kirjoitti:

Mielestäsi siis keskustelussa ei tarpeeksi vielä Kingston Wallia ollut?


"ONce you fuckup, you can't stop".
Syvimmät pahoitteluni tapahtuneen johdosta.

#62 kirjoitettu 17.11.2003 11:06

Olen ilkeä ja jatkan keskustelua Kingston Wallista.

Itse imutin Kingston Wallin keikan vuodelta 1992 ja hienoa on, vaikka onkin amatöörin kuvaama ja yhdellä kamerilla. Loistavaa meininkiä.

Bändiltähän pitäisi tulla kohta triplalive, jos oikein muistan. Hytösen Joonasta lainaten: "Korjatkaa, jos olen väärässä?"




kudusai korjasi kirjotusvirheen, koska muutenhan Twight voi alkaa valittamaan 11:06 17.11.2003


kudusai huomasi lisää kirjoitusvirheitä ja korjasi ne 22:51 17.11.2003

#63 kirjoitettu 17.11.2003 23:03

kudusai kirjoitti:
Olen ilkeä ja jatkan keskustelua Kingston Wallista.

Itse imutin Kingston Wallin keikan vuodelta 1992 ja hienoa on, vaikka onkin amatöörin kuvaama ja yhdellä kamerilla. Loistavaa meininkiä.

Bändiltähän pitäisi tulla kohta triplalive, jos oikein muistan. Hytösen Joonasta lainaten: "Korjatkaa, jos olen väärässä?"



Arvatkaa ostanko jos tuollainen tulee... Kaksi bändiä jotka hakuaisin nähdä keikalla. Kingston Wall ja Jimi Hendrix. Kumpikaan ei valitettavasti oikein onnistu.

#64 kirjoitettu 19.11.2003 01:59

Kingston Wallista:

Haava kirjoitti:
... jotka hakuaisin nähdä keikalla.

Kumpikaan ei valitettavasti oikein onnistu.


Nähty -92 Provinssissa .

Ei valitettavastii tosiaan onnistu, ennen kuin se eräs muusikko (nimi muistu mieleen) saadaan takaisin elävien kirjoihin.

Shah

#65 kirjoitettu 19.11.2003 14:14

Shah kirjoitti:
Kingston Wallista:

Haava kirjoitti:
... jotka hakuaisin nähdä keikalla.

Kumpikaan ei valitettavasti oikein onnistu.


Nähty -92 Provinssissa .

Ei valitettavastii tosiaan onnistu, ennen kuin se eräs muusikko (nimi muistu mieleen) saadaan takaisin elävien kirjoihin.

Shah


Jimi Hendrix / Petri Walli

#66 kirjoitettu 20.12.2003 16:50

atheos kirjoitti:
MITÄ TÄMÄ ON?!
Nopealla silmäilyllä löysin vain yhden viittauksen ehdottomasti kovimpaan progebändiin ikinä, nimittäin Helsinkiläiseen Kingston Walliin joka vaikutti vuosina 1991-1994.


Kingston Wall jäi ihan tarkoituksella alunperin, kun jätin tahallani suomiprogen kokonaan pois. Mutta eipähän tuo haittaa vaikka sitä on vähitellen keskutelun mukaan eksynytkin, päinvastoin.

Kingston Wallin kaikki kolme levyä löytyvät hyllystä ja täytyy myöntää, että ovat mahtavaa tavaraa. Joku valitti jossain Wallin huonosta englannin ääntämisestä, mutta se ei ole haitannut yhtään.

atheos kirjoitti:
Ex-Donkkareiden Kie Von Hertzen muuten oli edesmenneen kitaristi/solisti Petri Wallin hyvä ystävä; soittivatpa herrat jopa 90-luvun taitteessa samassa yhtyeessä (Backline nimeltään). Myös levyjen I ja II kannet ovat herra Von Hertzenin käsialaa.


Muistaisin, että jollain sivulla on saatavana Kie Von Herzenin esittämä Kinstonwall cover. Muisti pätkii sen verran, että en muista biisin nimeä, enkä jaksa nyt kaivella sitä jostain koneen kätköistä tai netistä.

Livenä en ole nähnyt ja jostain videostakin olen nähnyt vain pätkän. Basistin olen nähnyt livenä Saunabadin riveissä, joka on tyyliltään vähän samaan suuntaan, mutta mikään kopio se ei ole.

#67 kirjoitettu 20.12.2003 17:30

noita vanhempia tossa onkin mainittu, mutta mites näistä uudemmista Tool ja The Mars Volta? mun mielestä selvää progea (toolin vanhempi tuotanto tosin aika suoraviivaista rokkausta)

#68 kirjoitettu 20.12.2003 23:00

niin tool on ehkä paras yhtye, mitä tiedän. ainut, mitä voi kuunnella mihin vain fiilikseen ja aina sillä on jotain annettavaa.

#69 kirjoitettu 21.12.2003 01:35

* R U S H *

Viestiketjussa on pari kertaa mainittu Rush eli Lee/Lifeson/Peart.
Eräs maailman suurimmista kulttibändeistä.
Seuraavassa lyhyt kuvaus Rushin levytyksistä.

Rush 1974
-Led Zeppelin henkistä rokkia. Ei mikään merkkipaalu.

Fly By Night 1975
-Neil Peart aloitti rumpaloinnin ja sanoitusten teon. Bändin linja alkaa muodostua. Anthem on varhainen klassikkobiisi. By-Tor and the Snow Dog on askel kohti 70-luvun moniosaista mammuttiprogeilua.

Caress Of Steel 1975
-Levyllä on 5 biisiä. Bastille Day edustaa suoraviivaista rokkia ja mukana on yksi 10-minuuttinen ja yksi 20-minuuttinen veto. Ei ihan parasta vielä.

2112 1976
-Bändin kaupallinen menestys on yksi klassikkolevyistä. A-siivun kattaa 20-minuuttinen 2112. Konseptitarinan Overture/Temples Of Syrinx osat pistävät niin kurinalaista progeilua ettei paremmasta väliä. B-puolella lyhyempiä biisejä, jotka kaikki ihan hyviä.

All The World's A Stage 1976
-neljän ekan levyn jälkeinen live, jossa parhaat biisit mukana. Soundillisesti ei kovin kummoinen. Geddy kiljuu livenä vielä eri malliin näihin aikoihin.

A farewell To Kings 1977
-Nimibiisi, Xanadu ja Cygnus X-1 ovat levyn huippuhetkiä. Mukana Rushin hittivetoisin biisi balladi Closer To The Heart. Xanadun riffin kuultuaan tietää mistä GNR keksi Sweet Child O Minen ja Cygnus X-1sen alku kiteyttää Primuksen musiikilliset juuret. Kitaravetoista menoa pääasiassa.

Hemispheres 1978
-A-puolen valtaa mammuttimainen progeteos. B-puolella ihan ehdotonta herkkua tarjoilee The Trees, Circumstances ja yksi kaikkien aikojen kovimmmista instrumentaaleista La Villa Strangiato. Basistilevyksi useasti mainittu ja erittäin kurinalaista soittoa.

Permanent Waves 1980
-Nosti Rushin kohti kovia myyntilukuja. Tämä on sitten ehdoton kitaristilevy. Ihan mykistäviä biisejä alusta loppuun kaikki kuusi raitaa. Jacob's Ladder etenkin yksi erikoisimmista Rush-biiseistä. Freewillin poljento on ihan rautaa.

Moving Pictures 1981
-levy joka lienee bändin tunnetuin ja myös myydyin. Pelkästään jenkkilässä muutaman platinan verran. Tom Sawyerin rumpukomppia on naputtanut aika moni oppipoika perässä. Loppupuolella ihan loistava biisikaksikko Vital Signs ja Witch Hunt. Mukana legendaarinen instrumentaali YYZ, jonka alussa Peart morsettaa kyseisen kirjainyhditelmän.

Exit...Stage Left 1981
-perinteikkäästi neljän studiolevyn jälkeen livelevy, jossa mukana edellisten neljän huippuhetkiä. Ei soundillisesti kovin ihmeellinen.

Signals 1982
-Bändin progeilu loppui tähän. Lee laulaa kevyemmin ja mukana uusinta teknologiaa, kasarisoundeja ja lyhyitä max 5min. biisejä. Ehdoton huippuhetki on Subdivisions. Muuten hieman hakeva levytys. Myi kuitenkin hyvin Moving Picturesin jälkijunassa.

Grace Under Pressure 1984
-Aliarvostettu levy, jonka a-puoli ihan rautaa. Varsinkin The Enemy Within rullaa reggaerockrytmissään. Teknorokkilevyn tekoprosessi oli ilmeisen traumaattinen.

Power Windows 1985
-Oma henkilökohtainen suosikkini. Mahtavia biisejä alusta loppuun esim. Big Money, Marathon, Middletown Dreams. Loistava moodi ja makeat soundit, jotka kuulostavat upeilta vielä tänäkin päivänä. Kasarisoundeja on siis voitu tehdä myös hyvällä maulla.

Hold Your Fire 1987
-80-luvun syntsameiningin viimeinen veto. Mukana vieraileva naislaulaja Aimee Mann popbiisissä Time Stand Still. Loppua kohti otettaan menettävän levyn huippuhetki on mahtipontinen Lock And Key.

A Show Of Hands 1988
-Neljän edellisen levyn huippuhetkiä niputtava livelevy. Hyvä ensiostos Rushista kiinnostuneille Moving Picturesin ja Permanent Wavesin ohella.

Presto 1989
-Bändi pani kitaroita taas hieman pintaan. tasapaksu levy, jossa muutama hyvä biisi kuten Show Don't Tell ja Chain Lightning. Aika ohuet soundit ja mukana täyteraitoja.

Roll the Bones 1991
-kaupallisesti hyvin menestynyt levy, jonka nimibiisissä ristiriitaisen vastaanoton saanut rap-osa. Muuten aika kehno levy. Dreamline ja Bravado nostavat tämän suosta. Myös Ghost Of A Chance on kaunis biisi.

Counterparts 1993
-90-luvun huippuhetki, jossa mukana grungemaisen metallisia kitaroita (Stick It Out). Biisit ovat kautta linja hyviä. Animate on ihan eliittiä, kuten myös popvetoiset Speed Of Love ja Everyday Glory. Oikein hyvä.

Test For Echo 1996
-Vähän köykäisempi levy tämä. Nimibiisi ja nettimaailmaa komentoiva hevibiisi Virtuality huippukohtinaan. Muutama kehnompi raita mukana.

Different Stages 1998
-3n CDn paketti tarjoaa 2 levyä huippusoundista liveä ja mukana 90-luvun levyjen biisejä ja 70-luvun klassikoita. Bonuslevyllä vanha 70-luvun keikka.

Vapor Trails 2002
-Neil Peartin traagisten perhetapahtumien jälkeinen paluulevy, jossa Geddy ei soita enää lainkaan syntikkaa. Avausraita lupaa paljon, mutta paikoin puuduttavaa paahto on. Muutama hyvä raita, mutta liekö ylikompressoitu masteroinnissa biiseistä dynamiikka pilalle. Muistuttaa Geddy Leen soololevyä vuodelta 2000, jossa oli pari mukiinmenevää biisiä.

Rush In Rio 2003
-Yhtye rikkoi 4n studiolevyn jälkeen live perinteen. DVD:n kylkiäiseksi julkaistua tallennetta en ole kuullut. Biisilistassa on ilahduttavasti mukana 80-luvun biisejä. DVD lienee se pääartikkeli tämän julkaisun kohdalla.

Alex Lifesonin Victor soololevy 90-luvun puolivälistä on myös ihan ok. Hieman erilaista kamaa Rushiin verrattuna. Show Of Hands livevideo on myös ihan must ja Chronicles videokokoelmasta voi tutkailla kasarikuontaloita ja makeaa tynkälaatikkobassoa. Pari kiintoisaa kirjaakin on julkaistu etenkin se uudempi 2000-luvulla julkaistu Rushkirja on ihan loistava.

Von Beast

#70 kirjoitettu 21.12.2003 02:19

Pakko vähän heittää omia mielipiteitä Rushista. Bändiähän kuuluu omiin suosikkeihini ja yksi niistä ensimmäisistä progebändeistä joita kuuntelin. Eka levy, jonka ostin oli 2112. Vaikka kyseessä on yksi parhaimmista levyistä, niin ei se aluksi oikein iskenyt. Tämän jälkeen sain käsiini Fly By Nightin ja Caress Of Steelin. Nämä vakuuttivat minut (varsinkin Anthem potki perkeleesti) ja tämän jälkeen oli pakko hommata kaikki levyt. No tällä hetkellä kyllä uupuu vielä Roll The Bones ja Different Stages.

Rushin mainehan perustuu lähinnä noihin 1975-81 julkaistuihin levyihin, jotka ovat myös minun omia suosikkeja. Hemispheres ja A Farewell To Kings ovat mahtavia levyjä. Noista muista 80-luvun levyistä en oikein voi sanoa pitäväni, mutta Power Windowssilla on muutama hyvä ralli. Tosta 90-luvun ja uudemmasta tuotannosta, että Counterparts on kova levy. Animate, Stick It Out, Cut To The Chase...
Itse kyllä pidän tosta Vapor Trailssista, vaikka olikin pieni pettymys.

Rush In Riosta sen verran, että tuo 3CD:n paketti sisältää saman keikan, samat biisit kuin DVD:kin, mutta mukana on bonuksena muutama The Board Bootleg biisiä eli Between Sun & Moon ja Vital Sings.

Leen sooloa en omista joten siitä ei mitään. Tosta Lifesonin soolosta en pidä...

Onkohan Exit...Stage Left -liveä julkastu DVD:llä, koska VHS:ä ei ainakaan löydy mistään?

#71 kirjoitettu 27.12.2003 04:30

Kuten jo aikaisemmin tässä mainitsin, niin en tykkä Geddy Leen lauluäänestä. Mutta tuoreemmissa levyissä se onkin paljon siedettävämpää ja Counterparts on aivan loistava levy, muita tuoreempia en olekkaan kuunnellut.

Edellisellä kirjastontyhjentämiskeikalla löysin bändin nimeltä Mogwai. Olin aikaisemmin kuunnellut muutaman näytteen bändistä, mutta levy Rock Action kolahtikin sitten jo kunnolla. Harvemmin sitä tulee kohinasta nautittua, mutta jotenkin se vain tässä tapauksessa toimii. Tyylinä muuten tuoreempi brittiproge tyyliin Radiohead.