Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.07.2003 12:41

carabus kirjoitti:
Voi olla, että nyt on tainnut aurinko porottaa liikaa päähän, kun tällasia pohdin - myönnetään.


heh, ihan hyvä ajattelun aihe aina välistä, mutta minusta tuo on täyttä pas...tillia!
elikkä ei pidä paikkaansa, en valinnut että ajan pyörällä ojaan ja multa repeää perna ja kuolen melkein.
mutta henkisesti toi väite on aika paikkansa pitävä.

fyysisesti ei / henkisesti joo

Tune muokkasi viestiä 12:41 16.07.2003

#3 kirjoitettu 16.07.2003 12:50

leobarbi kirjoitti:
Tune kirjoitti:
carabus kirjoitti:
Voi olla, että nyt on tainnut aurinko porottaa liikaa päähän, kun tällasia pohdin - myönnetään.


elikkä ei pidä paikkaansa, en valinnut että ajan pyörällä ojaan ja multa repeää perna ja kuolen melkein.




offtopic, tuli mieleeni et voiko siitä oikeesti kuolla jos perna repee?



jep, mulla oli koko vatsa täynnä verta ja kyllä kuulemma 5 minuuttia liiankin myöhässä oltais oltu niin maailma olisi parempi ilman jania.

kyllä se sattukin niin saatanasti..

#4 kirjoitettu 16.07.2003 12:52

jep, mulla oli koko vatsa täynnä verta ja kyllä kuulemma 5 minuuttia liiankin myöhässä oltais oltu niin maailma olisi parempi ilman jania.

kyllä se sattukin niin saatanasti..


Aika paha, onneksi olet hengissä.

#5 kirjoitettu 16.07.2003 12:53

Henk.koht minä olen itse oman tuskani valinnut ja mikäs siinä? On se parempi kuin joku muu valitsisi mitä kärsiä...

Tuska ei tapa, se vahvistaa...

#6 kirjoitettu 16.07.2003 13:02

carabus, kiitti.

se riippuu miten se hajoaa, mulla se repes/muussaantu osalta, poistettiin 1/3 osaa.

ajoin pyörällä ojaan ja sarvet kääntyi poikittain ja uppos mahaan.

#7 kirjoitettu 16.07.2003 13:07

leobarbi kirjoitti:
ah, olis ollu niin julma kuolema. mut mitä helvettiä se perna siel mahas oikeen tekee? onks sil mitään kivaa hommaa siä ees?
(ei mee ees offtopiciks tai mitää..)


ei suotta mene ei!
siis vatsan alueelle, tarkoitan alamahaa, elikkä tohon apaut navan alle vasemmalle puolelle....*uuh paha olo tulee kun muistelee*

#8 kirjoitettu 16.07.2003 13:12

No selvästikin kyseessä on kristillinen lausahdus. Eli Jumala rankaisee niitä, jotka syntiä tekevät.

#9 kirjoitettu 16.07.2003 13:13

Niinhän se on että omaa tuskaansa ei voi valita mutta se mikä vaikuttaa omaan tuskan määrään ja laatuun on valittavissa, pääosin ainakin....mutta sitten on näitä tapauksia mitkä menee osastoon Ihminen päättää, Jumala säätää.

Elohopea muovasi viestiä 13:14 16.07.2003

#10 kirjoitettu 16.07.2003 13:14

Kaikki olemme itse vastuussa itsestämme...

#11 kirjoitettu 16.07.2003 13:16

dip flirt kirjoitti:
No selvästikin kyseessä on kristillinen lausahdus. Eli Jumala rankaisee niitä, jotka syntiä tekevät.




Viddu, sekös se olikin....

#12 kirjoitettu 16.07.2003 13:35

leobarbi. minä itse pelastin itseni sieltä. kävelin pois ojasta menin kotia ja kiroilin kuulemma niin älyttömästi.
sit äippä lähti viemään sairaalaan. kävinkin 3 sairaalassa ympäri suomea kun eivät osanneet 2 ekassa tehdä mitään minulle.

#13 kirjoitettu 16.07.2003 13:42

Scorpinicus kirjoitti:
dip flirt kirjoitti:
No selvästikin kyseessä on kristillinen lausahdus. Eli Jumala rankaisee niitä, jotka syntiä tekevät.




Viddu, sekös se olikin....


Kyllä sitä selän takana taas jaksetaa..

#14 kirjoitettu 16.07.2003 14:14

carabus kirjoitti:
Eräässä tämän kesän pääsykokeessa piti kirjoittaa juttua tällaisesta lauseesta: "Jokainen on suurimman osan tuskastaan itse valinnut". Näin on joku viisas veistellyt aikoinaan. Onko tämä totta vai ei?


Ihmiset antavat aivan liian suuren arvon kongnitiolleen ja älylllisille kyvyilleen. Ihmiset ovat tunteidensa orjia. Ihminen tekee aina niinkuin oikeasti haluaa tehdä, eikä koskaan niinkuin olisi järkevää tehdä.

#15 kirjoitettu 16.07.2003 14:42

Fezz kirjoitti:
Kyllä maailmassa aika pitkälti toimii karman laki. Jos olet muille hyvä niin kyllä silloin sullekin ollaan ja päinvastoin. Toisaalta oon huomannu et ne ihmiset jotka on pahoja tai tekee pahoja tekee sitä sen takia että niille on tapahtunut jotain pahaa tai niillä on ollu ankea elämä. Silloin ne ei oo periaatteessa itse vaikuttaneet asiaan vaan ovat vain sattuneet syntymään huonoon ympäristöön. Joka on taas johtunut siitä että se ympäristö on joutunut huonoon ympäristöön. Mä en usko siihen että ihminen on pohjimmiltaan paha vaan jossain vaiheessa (varmaan joku alkukala mistä ihminenkin on kehittyny) joku on vaan toiminu tyhmästi ja siinä on sitten tapahtunu väärinkäsitys josta on lähtenyt liikkeelle semmonen loputon pahuuden kierre joka vaan jatkuu ja vahvistuu koko ajan.

Itselläni olen valinnut tuskani sillä lailla että olen ihmisille liian kiltti ja liian luottavainen. Monet käyttävät sitä hyväkseen ja se ei koskaan tunnu kovin mukavalta. Minulle olisi varmasti tehty vähemmän henkistä väkivaltaa jos olisin uhkaava ja väkivaltainen yksilö. No eihän tossakaan lausahduksessa ole mitään tolkkua. Sanotaan että silloin se pahuus joka muhun kohdistuisi olisi vaan erilaista ja sitä olisi luultavasti määrällisesti vielä enemmän mutta se olisi fyysisempää.

Kyllä harmittaa että ihminen on niin petollinen ja itsekeskeinen olento. Kovin montaa sellaista ihmistä en tunne johon ei olisi saanut pettyä jossain vaiheessa.


Oikein.
Olin just kirjoittamassa muutenkin tosta "liiasta hyvyydestä" koska jos on liian kiltti, posse pitää sitä heikkoutena (Melko alitajuisesti-> ja käyttää sitä hyväkseen.

#16 kirjoitettu 17.07.2003 11:38

No meitziki laittaa mielipidettää..

Mun mielestä kukaan ei valitse/hallitse tuskaansa..tuska on käsittääkseni olo tila joka voi kestää vaikka kuinka kauan..tuska aiheutuu tekemisistäsi..jos tietäisi etukäteen että tä´mä juttu aiheuttaa huonoaomaatuntoa/tuskaa tuskin kukaan sitä tekisi.. mun mielestä tuska on aika "painava" sana..tai sillee jotenkin mä kelasin et mä en oo varmaa ikinä ollu tuskissani..no okey sillo jos ei oo saanu röökii tai jotain muuta.. "oma aiheuttama" tuska ei ole pitkäaikaista suurimmissa osissa "tuska tapauksia".. mutta jos tuskaa aiheuttaa joku ulkopuolinen ihminen teoillaa/sanoillaan se voi olla ikuista..välilläse unohtuu,välillä muistuu mieleen..
Sori jos oli jotenkin epäselvää tekstiä..koitin lyennellä..

#17 kirjoitettu 17.07.2003 13:09

Kiitos hyvistä vastauksista! Kyllä ne aivot näköjään vielä pelaa vaikka aurinko kovasti koittaakin niitä sulatella.

#18 kirjoitettu 18.07.2003 11:39

Tuska kääntyy varsinkin tässä threadissa hyvin asenteeksi, joka iän myötä hioutuu pois. Siinä karvankasvuiässä alkaa tuntua, että kaikki v*tuttaa ja kiukuttelee ihan joka asiasta, kun "sattuu niin pahasti". Eräs hullu kaljupää lauloi kerran: "No hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä musta tuntuu!" Juuri tuollaiset asiat isketään nuorison päähän ja tuska vain kasvaa. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta vain siitä syystä, että ne ovat suhteellisen uusia ja ennenkokemattomia. Ajan myötä kuitenkin sielu lujittuu eikä mikään enää tunnu miltään. Tuska on hävinnyt ja vienyt mukanaan helpotuksenkin. Jäljelle on jäänyt vain harmaa kuori, joka joka aamu herää kuudelta ah jo niin tutuksi tulleeseen herätyskellon valitukseen, pyörii puoli tuntia täysin koomassa kotonaan ennenkuin siirtyy täpötäyteen ahdetulla, saunanlämpöisellä linja-autolla työpaikalleen, jonne asettuu jälleen kerran ihmettelemään, missä vaiheessa tähän jouduttiin. Aikoinaan vuodatetut kyyneleet ovat jo loppuneet eikä tulevaisuudelta ole odotettavissa mitään muuta kuin varjo siitä tuskasta, jota aikoinaan tunti...

Tuskan valitsee se, joka unohtaa elää.

#19 kirjoitettu 18.07.2003 12:10

Random Sam kirjoitti:
Tuska kääntyy varsinkin tässä threadissa hyvin asenteeksi, joka iän myötä hioutuu pois. Siinä karvankasvuiässä alkaa tuntua, että kaikki v*tuttaa ja kiukuttelee ihan joka asiasta, kun "sattuu niin pahasti". Eräs hullu kaljupää lauloi kerran: "No hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä musta tuntuu!" Juuri tuollaiset asiat isketään nuorison päähän ja tuska vain kasvaa. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta vain siitä syystä, että ne ovat suhteellisen uusia ja ennenkokemattomia. Ajan myötä kuitenkin sielu lujittuu eikä mikään enää tunnu miltään. Tuska on hävinnyt ja vienyt mukanaan helpotuksenkin. Jäljelle on jäänyt vain harmaa kuori, joka joka aamu herää kuudelta ah jo niin tutuksi tulleeseen herätyskellon valitukseen, pyörii puoli tuntia täysin koomassa kotonaan ennenkuin siirtyy täpötäyteen ahdetulla, saunanlämpöisellä linja-autolla työpaikalleen, jonne asettuu jälleen kerran ihmettelemään, missä vaiheessa tähän jouduttiin. Aikoinaan vuodatetut kyyneleet ovat jo loppuneet eikä tulevaisuudelta ole odotettavissa mitään muuta kuin varjo siitä tuskasta, jota aikoinaan tunti...

Tuskan valitsee se, joka unohtaa elää.



Hyvä stoori. pisti miettimään

#20 kirjoitettu 18.07.2003 14:05

Random Sam kirjoitti:
Tuska kääntyy varsinkin tässä threadissa hyvin asenteeksi, joka iän myötä hioutuu pois. Siinä karvankasvuiässä alkaa tuntua, että kaikki v*tuttaa ja kiukuttelee ihan joka asiasta, kun "sattuu niin pahasti". Eräs hullu kaljupää lauloi kerran: "No hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä musta tuntuu!" Juuri tuollaiset asiat isketään nuorison päähän ja tuska vain kasvaa. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta vain siitä syystä, että ne ovat suhteellisen uusia ja ennenkokemattomia. Ajan myötä kuitenkin sielu lujittuu eikä mikään enää tunnu miltään. Tuska on hävinnyt ja vienyt mukanaan helpotuksenkin. Jäljelle on jäänyt vain harmaa kuori, joka joka aamu herää kuudelta ah jo niin tutuksi tulleeseen herätyskellon valitukseen, pyörii puoli tuntia täysin koomassa kotonaan ennenkuin siirtyy täpötäyteen ahdetulla, saunanlämpöisellä linja-autolla työpaikalleen, jonne asettuu jälleen kerran ihmettelemään, missä vaiheessa tähän jouduttiin. Aikoinaan vuodatetut kyyneleet ovat jo loppuneet eikä tulevaisuudelta ole odotettavissa mitään muuta kuin varjo siitä tuskasta, jota aikoinaan tunti...

Tuskan valitsee se, joka unohtaa elää.





Toi oli fiksu veto ja täyttä totta..pisti tälläsen teinipissiksenki miettimään..(jos mut luokitellaan vielä tohon ikään/asenteeseen..)

#21 kirjoitettu 18.07.2003 14:41

Random Sam kirjoitti:
Tuska kääntyy varsinkin tässä threadissa hyvin asenteeksi, joka iän myötä hioutuu pois. Siinä karvankasvuiässä alkaa tuntua, että kaikki v*tuttaa ja kiukuttelee ihan joka asiasta, kun "sattuu niin pahasti". Eräs hullu kaljupää lauloi kerran: "No hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä musta tuntuu!" Juuri tuollaiset asiat isketään nuorison päähän ja tuska vain kasvaa. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta vain siitä syystä, että ne ovat suhteellisen uusia ja ennenkokemattomia. Ajan myötä kuitenkin sielu lujittuu eikä mikään enää tunnu miltään. Tuska on hävinnyt ja vienyt mukanaan helpotuksenkin. Jäljelle on jäänyt vain harmaa kuori, joka joka aamu herää kuudelta ah jo niin tutuksi tulleeseen herätyskellon valitukseen, pyörii puoli tuntia täysin koomassa kotonaan ennenkuin siirtyy täpötäyteen ahdetulla, saunanlämpöisellä linja-autolla työpaikalleen, jonne asettuu jälleen kerran ihmettelemään, missä vaiheessa tähän jouduttiin. Aikoinaan vuodatetut kyyneleet ovat jo loppuneet eikä tulevaisuudelta ole odotettavissa mitään muuta kuin varjo siitä tuskasta, jota aikoinaan tunti...

Tuskan valitsee se, joka unohtaa elää.


Tiivistit täydelliseti tälläisen kolmeakymppiä lujaa lähestyvän miehenalun ajatukset. Näin siinä tulee käymään. Ei oo kivaa.

#22 kirjoitettu 19.07.2003 14:27

tuli mieleen kaikkia noita postauksia lukiessa, että vaikka ihminen ajattelisi että on itse luonut tuskansa, tekisikö hän sen ilman ympäristön ja yhteiskunnan asettamia vaatimuksia ja odotuksia?
onko nykyajan ihanteet ja vaatimuksen niin korkealla, että meikäläisten ja kadunihmisten täytyy tuntea jatkuvaa mielipahaa oman elämänsä laadusta ja tilasta?

ja tuo sana tuska..arveluttavan vahva sana..kuinka moni on voi oikeasti myöntää kärsivänsä henkistä tuskaa?ehkä mielipahaa ja surua,masennusta...no pahassa masennuksessä mieli voi tuntea tuskaa?vai onko nykyajan ihminen valmis käyttämään noin voimakkaita sanoja liiankin helposti?vai tunnemeko todella kaikki niin voimakkaasti?2 päivän tuntemisen jälkeen rakastetaan toista suunnattomasti, tunnetaan ylitsepääsemätöntä tuskaa, jumaloidaan lemmikkieläimiä ja vihataan kaupantätiä, joka antoin vaihtorahat väärin.

luulen, että todellinen tuska raatelee mieltä ja ajatusta vasta sitten, kun jotain itsestä riippumatonta pahaa tapahtuu.esim. voiko lapsensa menettäneen äidin tuskaa kukaan ymmärtää, edes sellainen, joka on sen itse kokenut.meidän käsittely- ja reakointi tapamme ovat niin erilaisia..ja voiko jonkun teinitytön "oh my god, se poika ei tykkääkkään musta"-tuskaa verrata tuohon äidin tuskaan? voiko tyttö kärsiä yhtä paljon tuskaa kuin tuo äiti?ehkä, vai olisiko se vain suurta surua?voihan tyttö yrittää vielä tehdä asialle jotain, mutta äiti ei...tyttö saa uuden ihastuksen ja unohtaa tuskansa(ei aina), mutta vaikka äiti saisi uuden lapsen on tuska aina läsnä, eikä uusi lapsi tuo helpotusta tai unohdusta..

olipas paljon kysymyksiä..
koettakaa kestää..

aina on hyvä myös muistaa tuohon fyysiseen tuskaan liittyen..
"se mikä ei tapa, sattuu niin perkeleesti"

luv
Wanda" the loma" Texas

#23 kirjoitettu 19.07.2003 15:03

Hare Krishna!

Jokainen elävä olento tässä aineellisessa maailmassa nauttii tai kärsii omien hurskaiden tai jumalattomien tekojensa vastavaikutuksista, eli kyllä jokainen meistä itse valitsee kärsimyksensä, mutta koska kukaan ei halua kärsiä, niin miksi me sitten kärsimme? Tähän on syynä se, miten olemme yhteydessä aineellisen luontoon, joka koostuu kolmesta ilmenemismuodosta, joita kutsutaan hyvyydeksi, intohimoisuudeksi ja tietämättömyydeksi. Näistä hyvyys lisää elävän olennon "hohtoa", kun taas alemmat laadut, eli intohimoisuus ja tietämättömyys "peittävät" elävää olentoa. Itse elävä olento, eli tietoisuus, eli henkinen sielu, on aina kaiken tapahtuvan yläpuolella, mutta koska olemme läsnä fyysisessä ruumissa ja yhteydessä siihen, niin me voimme tuntea maallista onnea ja kärsimystä, jotka molemmat ovat tosin väliaikaisia, joten sen vuoksi ei ole syytä murheeseen, vaikka sen kohtaammekin yhtä varmasti kuin onnenkin. Nyt joku voisi kysyä, että jos kerran emme ole tämä kehoa tai mieli, niin kuinka me sitten voimme kärsiä? Tähän voidaan sanoa vastaukseksi, että keho on kaiken kurjuuden alkulähde (esim. sairaudet, syntymä,vanheneminen ja kuolema, sekä muut onnettomuudet) ja heti kun kehoa kolhaistaan niin elävä olento voi tuntea sen mielen välityksellä. Jos joku esim. ajaa autolla kolarin, niin välittömästi auton "omistaja" tuntee kärsimystä kun autoa kolhaistaan, koskapa hän samaistaa itsensä erheellisesti ruumiinsa ja ajattelee siten olevansa auton omistaja. Näin hän epäsuorasti kärsii autonsa mentyä rikki, kun taas hänen ystävänsä, joka istui pelkääjän paikalla, ei tunne menetystä, vaikka hän näkeekin auton menneen käyttökelvottomaksi.Miksi näin? Koska ystävällä ei ole mitään suhdetta tähän autoon, hän ei tunne sen enempää onnea kuin kärsimystäkään, mutta toki jos hän on hyvyyden vallassa, niin hän tuntee hieman sympatiaa kaveriaan kohtaan, joka ehkä saattoi loukkaantua kolarissa.
Lopuksi yhteenvetona voidaan sanoa, että elävä olento ei itse suoranaisesti kärsi mutta heti kun ruumista tai mieltä kolhaistaan, niin henkilö voi tuntea sen kärsimyksenä. Jos joku haluaa vapautua kaikesta kurjuudesta ja kärsimyksestä, on hänen ryhdyttävä harjoittamaan bhakti-yogaa, eli Jumalan antaumuksellista palvelua. Aineellinen maailma ja aineellinen olemassaolo on aina täynnä kärsimystä ja kurjuutta, elipä ihminen sitten alemmilla-keskimmäisillä tai ylhäisillä planeetoilla. Ainoastaan Jumalan kuningaskunta on vapaa kaikesta kärsimyksestä ja tietämättömyydestä ja kerran sinne matkaava ei koskaan palaa takaisin tänne kärsimysten täyttämään aineelliseen maailmaan.

Kiitoksia ajastanne hyvin paljon!

HARE KRISHNA HARE KRISHNA KRISHNA KRISHNA HARE HARE

HARE RAMA HARE RAMA RAMA RAMA HARE HARE

#24 kirjoitettu 19.07.2003 16:53

Jaya Sri Kirshna Chaitanya!

Otan osaa ystäväsi puolesta...maailma on paikka jossa eläviä olentoja verrataan ruohonkorsiin jotka kulkevat elämän virrassa, toisinaan virta kuljettaa ruohon korret yhteen ja toisinaan erottaa heidät toisistaan. Loppujen lopuksi jokaisen suhde toisiin olentoihin on väliaikainen, olipa kyse sitten isästä ja pojasta, äidistä ja tyttärestä tai kahdesta ystävästä. Julma aika erottaa meidät ajallaan kaikista asioista joita pidämme täällä niin rakkaana. Sen sijaan elävän olennon ja Jumalan välinen suhde on ikuinen ja meidän tulisikin elää siten, että saavutamme Hänet tässä ainutlaatuisessa ihmiselämässä, sen sijaan, että toimisimme eläinten tavoin, jotka eivät tiedä muusta kuin syömisestä, pelkäämisestä, parittelusta ja puolustautumisesta.

Fezz. sanoit, että keho ei välttämättä ole kärsimysten lähde. Tämä pitää sinänsä paikkansa, koska me itse päätämme, että mihin sitä käytämme joten se voi olla väline mitä suurimpaan onneen tai sitten voimme matkata sillä hyvinkin pimeille alueille, tämä kaikki riippu meistä itsestä ja omista toimista. Puhuit myös kehon puhtaudesta, joka on tietty myös tärkeää. Siksi uskonnon neljä periaatetta ovatkin: ei lihansyöntiä, ei uhkapeliä, ei päihteitä eikä avioliiton ulkopuolista seksiä. Nämä takaavat puhtaan elämän ja siten voimme oivaltaa itsemme ja elää terveinä ja nähdä ero ongelmien täyttämän ja yksinkertaisen elämän välillä.
Kun ihminen ravitsee sielua henkisellä elämällä, hänen mielensä ja kehonsakin ovat varmasti loistokkaassa kunnossa, eli henkinen terveys ennen kaikkea, kaikki muu seuraa mukana.
Voimme miellyttää kehoa monin eri tavoin, mutta jos sielu jää ilman hoitoa niin
se on sama kuin kiillottaisi häkkiä, muttei ruokkisi lintua joka asustaa häkin sisällä.

Elävä olento tuntee kärsimyksen karkean kehon ja hienojakoisen mielen välityksellä, mutta kärsimykset eivät suoranaisesti vaikuta itse henkilöön. Meidän tulee ymmärtää että keho ja itse elävä olento ovat eri asia. Sielu on läsnä kehossa, jonka vuoksi keho toimii. liikkuu jne. Sielua ei voida kastella, polttaa tai kuivata. Se on henkeä ja täysin yliaistillisessa asemassa materiaan nähden. Valitettavasti jotkut ihmiset eivät hyväksy sielun olemassaoloa ja heidän kohtalonaan on jäädä eläimelliseen eli ruumiiseen perustuvaan elämänkäsityksen valtaan.

Fezz, mainitsit myös,että autovertaus rinnasti ihmisen kehon materiaan, mutta kuinkas muutenkaan? eihän keho ole muuta kuin materiaa, eli aineellista energiaa, siis vettä, maata, tulta, ilmaa jne. tässä mielessä on täysin oikein rinnastaa keho materiaan, koska siitä juuri se koostuu. kehon on hyvin mutkikas aineellisten elementtien yhdistelmä, mutta noiden elementtien yläpuolella on sielu, joka on läsnä kehossa ja tietoinen sen tapahtumista.

bhakti-yogaa harjoittava henkilö ei ole kiinostunut aineellisesta onnesta ja kärsimyksestä, vaan ainoastaan siitä mikä ilahduttaa Herraa.Yoga-menetelmä tietysti vähentää kaikki kärsimykset minimiin, mutta yogi on vakaa mieleltään, kohtasi hän sitten kumman tahansa, onnen tai kärsimyksen. oikeastaan Jumalalle antautunut sielu pitää kärsimyksiään Herran armona, koska kärsimysten keskellä hän turvautuu aina Herraan, mutta jos hän taas tulisi aineellisesti hyvin rikkaaksi, hän saattaisi ylpistyä siunauksistaan ja siten unohtaa Herran.toisin sanoen kärsimys on tilaisuus muistaa Herra, siksi en erottele onnea ja kärsimystä toisistaan.

#25 kirjoitettu 19.07.2003 22:43

Yleensä se mitä me ihmiset kutsumme rakkaudeksi, on vain himoa ja haluamista.Todellinen rakkaus on spontaania ja vapaata kaikesta itsekeskeisestä halusta.

Henkilö on tietoisuus, eli sielu, henkinen kipinä, osanen Korkeinta Sielua. Krishnan sielu ja keho ei eroa toisistaan, Hänen henkinen kehonsa on aina täynnä autuutta, tietoa, kauneutta, itsekuria, kieltäymystä ja mainetta. Me saamme täällä aineellisia kehoja tietämättömyyden vuoksi, mutta ajatus siitä että Krishnalla olisi meidän kaltainen keho tai että Hän olisi aivan tavallisen ihmisen kaltainen, on mahdoton. Herra on aina kaikkitietävä, eikä aineellinen energia koskaan saa Häntä lankeamaan, päinvastoin, Hän hallitsee kaikkia energioita.Langat eivät koskaan karkaa Hänen käsistään.Krishna ei eroa nimestään, muodostaan, maineestaan tai sanoistaan. Me itse olemme samaa henkistä laatua Krishnan kanssa, mutta Krishna on SUURIN, kun taas elävä olento on pienin, joten meissä on samoja ominaisuuksia, mutta hyvin pienissä määrin.Juuri pienuutemme takia me olemme niin unohtavaisia, mutta Krishna voi muistaa mitä Hän sanoi auringonjumalalle 6 miljoonaa vuotta sitten, Sellainen on Krishna käsittämätön mahti.

Mainitsit, että energia on katoamatonta, ja jopa "nykytiede" todistaa tämän, joten mitä syytä on silloin surra sielun poistumista ruumiista? Mikään ei koskaan joudu hukkaan tai katoa, toisinaan asiat vain ovat ilmentyneessä olotilassa ja toisinaan taas niitä ei voida havaita,mutta mikään ei koskaan häviä.

Sanoit myös, että mieli,keho ja sielu ovat symbioosissa toisiinsa nähden. Tämäkin pitää paikkaansa. Tosin mieli ja keho ovat riippuvaisia sielusta, sillä heti kun sielu jättää fyysisen ruumin, tuosta ruumiista tulee vain elotonta ainetta. Tästä voimmekin päätellä, että elämä ruumiissa on mahdollista vain sielun ollessa siinä läsnä.Niin, ja sielu on myös suuri energialähde, niinkuin mainitsit, meissä on paaaaljon sisäisiä voimavaroja joita emme aina hoksaa käyttää, koska erheellisesti samaistamme itsemme kehoon ja tunnemme siten esim. väsymystä

Siinä autovertauksessa henkilö ei samaistanut sieluansa suoraan autoon, vaan hän ajatteli olevansa fyysinen keho, jolle kyseinen auto kuului. Todellisuudessa kaikki ajatukset: "tämä on minun, tämä on sinun" on harhaa. Tässä henkilö ajatteli auton kuuluvan hänelle, koska hän luuli olevansa aineellinen ruumis. Siksi hän epäsuorasti kärsi kehon ja mielen välityksellä, mutta jos hän olisi oivaltanut todellisen asemansa henkisenä sieluna, murehtiminen ei olisi voinut vaikuttaa häneen, koska hän olisi tiennyt sekä auton että kehon olevan väliaikaisia ja itse olevansa ikuinen ja kaikkien aineellisten muutosten yläpuolella.

Syy siihen, miksi maailma on niin kurja, on meidän omat toimet, itse me teemme tästä paikasta vielä kurjemman mitä se on.tosiasiassahan tämä paikka on kurjuuksien ja murheiden täyttämä näyttämö jo ilman ihimisen toimia, mutta kaikki meidän toimet noiden kurjuuksien poistamiseksi lisäävät vain sitä entisestään.nyt voidaankin kysyä, että miksi Jumala loi tästä paikasta niin murheellisen? Vastaus on jälleen yksinkertainen: Hän ei halua meidän jäävän tänne murheiden keskelle, Hän haluaa jokaisen palaavan kotiin, taikaisin Jumaluuteen, Hänen luokseen, sillä sinne me kuulumme.Se että olemme nyt täällä on kuin kala olisi joutunut kuivalle maalle, voimme antaa sille rahaa,auton, kauniin puolison, tai ison talon, mutta mikään näistä ei tee sitä tyytyväiseksi? miksi? koska kala voi olla onnellinen vain vedessä, alkuperäisessä asemassaan. Turhaa me yritämme olla täällä onnellisia, missä onni on vain myytti.Epäsuorasti Herrakin kärsii, kun Hän näkee lastensa kärsivän täällä aineellisessa maailmassa, siksi Hän toivookin, että jokainen palaisi Hänen luokseen. Me olemme itse vastuussa siitä että olemme täällä, missä kaikkia on surkeaa, me olemme itse halunneet nauttia itsenäisesti, ikäänkuin olisimme Herroja, ja koska kukaan muu kuin Krishna ei voi olla Herra Hänen valtakunnassaan, niin silloin sellaisen henkilön on tultava tänne missä jokainen voi yrittää tulla hallitsijaksi kaikin tavoin. Loppujen lopuksi Krishna hallitsee kuitenkin jokaista, joten meidän olisi parasta vain antautua Hänelle


Kiitos ajastanne!

#26 kirjoitettu 21.07.2003 08:27

Dj Bhakta kirjoitti:
Loppujen lopuksi Krishna hallitsee kuitenkin jokaista, joten meidän olisi parasta vain antautua Hänelle


Tämä seikka on aina vaivannut mieltäni, kun puhutaan johonkin uskovista ihmisistä tai sieluista. Jos Krishna tai jokin muu vastaava jumalhahmo todellakin hallitsee jokaista, niin miksei se/hän anna monien meistä uskoa itseensä? Vielä mikään kokemistani ja päättelemistäni asioista ei viittaa siihen, että kaikkea ohjaisi joku korkeampi voima. Ja jos kerran tulisi uskoa johonkin ohjaavaan voimaan, niin mikä saa yksittäisen sielun suuntaamaan johonkin tiettyyn uskoon, kaiken ollessa kuitenkin varsin epämääräistä ja epäselvää? Historia todistaa, että mitä enemmän omistautuu uskonnolleen ja oikein kaivamalla kaivaa kaiken ammennetun tiedon siitä, sitä vähemmän huomaa uskovansa johonkin, koska todisteiden puuttuessa heikko ihmismieli alkaa epäillä ja murtua. Johonkin on kuitenkin uskottava, koska se antaa tukea ja turvaa, ja itseasiassa vähentää sitä tuskaa, joka olisi ilman uskoa. Uskolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä päättelyn ja järjen kanssa, eikä ihmisellä ole aikaa lyhyen elämänsä aikana alkaa arvailemaan. Faktat ovat se väkevin voima, jolla tätä maailmankaikkeutta voidaan tutkia ja ymmärtää, ja konkreettiset näytöt polttoainetta ihmisen jatkuvaan tiedonjanoon. Niihin minä uskon ja niiden uskon antavan minulle sen lopullisen helpotuksen ja tien pois tuskasta, jonka olen mahdollisesti valinnut tai jättänyt valitsematta.

Olkoon uskonto mikä tahansa, tulee sen antaa mahdollisuus uskoa myös todellisuuteen.