Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

 
Kirjoittaja Kysymyksiä valokuvauksesta.


Pohjois-Korea
16 viestiä

#1 kirjoitettu 04.08.2010 01:03 Muok:04.08.2010 01:03

Mitä mieltä olet väitteestä että valokuvaus olisi 'kuoleman taide' sillä sehän kuvaa vain ja ainoastaan meinneisyyttä?
Onko valokuvaaja aina vain sivustakatsojan roolissa tilanteissa? Ja jos on, niin omaksuuko hän tämän roolin muulloinkin?
Mitä mieltä olet valokuvaajan eettisitsä säännöistä? Mitkä ovat perussääntöjä kuvattavan oikeuksien suhteen?
Saako lehtikuvia muokata kuvakielen ja dramatiikan nimissä? Missä menee kuvanmuokkauksen sopivuuden raja?


Saa esittää myös omia kysymyksiä samassa hengessä. Ja mielipiteitä sitäkin enemmän.

Hyppymiina muokkasi viestiä 01:03 04.08.2010

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#2 kirjoitettu 05.08.2010 19:02 Muok:05.08.2010 22:14

Hyppymiina kirjoitti:
Mitä mieltä olet väitteestä että valokuvaus olisi 'kuoleman taide' sillä sehän kuvaa vain ja ainoastaan meinneisyyttä?


Totta. Pätee myös musiikkiin, maalaistaiteeseen, kuvanveistoon ja muuhunkin taiteeseen.

Onko valokuvaaja aina vain sivustakatsojan roolissa tilanteissa?


Ei tietenkään? Tyhmä kysymys?

Mitä mieltä olet valokuvaajan eettisitsä säännöistä?


Etiikkaa liittyy kaikkeen. Maalaustaiteeseenkin.

Mitkä ovat perussääntöjä kuvattavan oikeuksien suhteen?[/b]


Riippuu kaikesta. Laki ja hyvät tavat on syytä erottaa toisistaan.

Saako lehtikuvia muokata kuvakielen ja dramatiikan nimissä?


Saa, jos sen tekee oikein. Perus värien käsittely todellisuuden ehdoilla.

Missä menee kuvanmuokkauksen sopivuuden raja?



Riippuu välineestä. Ei välttämättä missään.

^ Vastaa Lainaa


Stocco

#3 kirjoitettu 05.08.2010 19:17

Haava kirjoitti:
Hyppymiina kirjoitti:
Mitä mieltä olet väitteestä että valokuvaus olisi 'kuoleman taide' sillä sehän kuvaa vain ja ainoastaan meinneisyyttä?


Totta. Pätee myös musiikkiin, maalaistaiteeseen, kuvanveistoon ja muuhunkin taiteeseen.


Mut miten voi livekuvata yleisölle? Vrt. musiikki.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#4 kirjoitettu 05.08.2010 22:13

Stocco kirjoitti:

Mut miten voi livekuvata yleisölle? Vrt. musiikki.


En tajunnut kysymystä?

^ Vastaa Lainaa


Stocco

#5 kirjoitettu 05.08.2010 22:34

Haava kirjoitti:
Stocco kirjoitti:

Mut miten voi livekuvata yleisölle? Vrt. musiikki.


En tajunnut kysymystä?


Ku sanoit et pätee musiikkiinkin. Joo, mutta valokuva on aina täysin kuollut. Musiikki voi olla joskus elävääkin. Siksipä valokuvaaminen on homojen hommaa. Ainakin jos sitä vaikkapa työkseen tekis. parempi vaikka kaivaa hautoja, koska mätänevät ruumiit kaduilla oliss ällöä.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#6 kirjoitettu 05.08.2010 23:13

Stocco kirjoitti:

Ku sanoit et pätee musiikkiinkin. Joo, mutta valokuva on aina täysin kuollut.


Sanoin, että valokuva kuvaa menneisyyttä. Siinä mielessä kuollut.

Musiikki voi olla joskus elävääkin.


Ei voi. Se kuvaa aina menneisyyttä.

Siksipä valokuvaaminen on homojen hommaa. Ainakin jos sitä vaikkapa työkseen tekis. parempi vaikka kaivaa hautoja, koska mätänevät ruumiit kaduilla oliss ällöä.


^ Vastaa Lainaa


Pohjois-Korea
16 viestiä

#7 kirjoitettu 09.08.2010 13:35

Haava kirjoitti:


Totta. Pätee myös musiikkiin, maalaistaiteeseen, kuvanveistoon ja muuhunkin taiteeseen.



Niin mutta musiikissa, maalaustaiteessa ym. ei ole minusta samassa mieless' sitä 'ratkaisevaa hetkeä' josta valokuvauksen kohdalla usein puhutaan. Vai onko sittenkin?

Ei tietenkään? Tyhmä kysymys?


No kyllä minä näen monissa tilanteissa sen tilanteen ja tapahtumat pelkästään etsimen kautta. Että voiko kamera toimia jonkinlaisena suodattimena oman persoonan ja todellisuuden välillä? Tää yks kuuluisa naisvalokuvaajakin totesi että kameran kanssa hän uskaltaisi kohdata vaikka teloituskomppanijan mutta ilman sitä pelkää kaikkea.

^ Vastaa Lainaa


Elektrojänis
46 viestiä

#8 kirjoitettu 09.08.2010 14:59

Hyppymiina kirjoitti:
Mitä mieltä olet väitteestä että valokuvaus olisi 'kuoleman taide' sillä sehän kuvaa vain ja ainoastaan meinneisyyttä?


Lavastettu kuva voi etsiä tulevaisuuttakin. (Eikä lavastettu valokuva ole sen vähempiarvoinen kuin muutkaan.) Tietenkin se kuva joka kuitenkin heijastelee sitä aikaa jolloin se on otettu, mutta ihan sama pätee tulevaisuutta kuvaaviin maalauksiin, veistoksiin, musiikkiin, elokuviin ja kaikkeen muuhunkin tulevaisuutta kuvaavaan. Käytännössä kaikki kuitenkin on sidottu siihen aikaan jolloin se on tehty joten valmistuttuaan se liittyy jo menneisyyteen.

Onko valokuvaaja aina vain sivustakatsojan roolissa tilanteissa? Ja jos on, niin omaksuuko hän tämän roolin muulloinkin?


Ei välttämättä. Tsekkaa eraan lajin ääriesimerkki: Bruce Gilden

Toisaalta asian voisi typistää tieteelliseen näkökulmaan. Valokuvan ottaminen on käytännössä kohteen mittaamista (monellakin tapaa, mutta se millä kaikilla tavoilla on tässä merkityksetöntä). Sellaista tapaa mitata asioita joka ei vaikuta ollenkaan mitattavaan kohteeseen ei ole. Kysymys on ennemminkin määrästä kuin siitä että vaikuttaako vai ei. Eli tästä johtaen valokuvaaja on tilanteesta riippuen joko enemmän tai vähemmän aktiivinen osallistuja, mutta ei koskaan täysin passiivinen sivustakatsoja (jos olisi, niin kuvat jäisivät ottamatta).

Ehkä voisi myös ajatella, että hän ei koskaan ole täysin mukana siinä tilanteessa koska keskittyy osittain siihen tilanteen tallentamiseen (jos näin ei olisi niin kuvat jäisivät taas ottamatta), mutta tämä taas riippuu paljolti siitä tilanteesta. joissain tapauksissa kuvaaminen on niin olennainen osa tilannetta, että kuvaajan ei voi sanoa olevan sen vähempää mukana tilanteessa kuin muutkaan. Yleensäottaen tämä puoli asiaa on kuitenkin ehkä vähemmän merkittävä. Kuka oikeasti pystyy keskittymään 100% yhteen asiaan ja unohtamaan kaiken muun. Sehän tarkoittaisi oikeastaan sitä, että unohtaisi oman nimensäkin... No joo... Ehkä tuokin riippuu jo vähän miten asiat määrittelee.

Siihen, että omaksuuko valokuvaaja sivustakatsojan roolin muulloinkin vaikuttaa tietysti hänen persoonansa. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan enemmän tarkkailijoita kuin aktiivisia osallistujia. Ennemminkin olettaisin, että henkilön persoonallisuuden piirteet, kuten tämä tarkkailija/osallistuja -akseli vaikuttaa siihen tapaan kuvata. Toki kuvausharrastus (tai ammatti) voi tuoda henkilön persoonallisuudesta esiin sellaisia piirteitä jotka aiemmin olivat piilossa ja ne voivat sitten vaikuttaa muuhunkin elämään.

Jos nyt itseäni esimerkkinä käytän, niin tuppaan olemaan yleensä aika rasittava pilkun viilaaja. Yritän toki hoitaa asiat niin, että lähimmäiseni eivät siitä paljoa kärsi. Aina ei onnistu. Kuvatessani olen aika rasittava pilkun viilaaja. Yritän toki hoitaa asiat niin, että lähimmäiseni eivät siitä paljoa kärsi. Aina ei onnistu.

Mitä mieltä olet valokuvaajan eettisitsä säännöistä? Mitkä ovat perussääntöjä kuvattavan oikeuksien suhteen?


Tässä tulee, kuten haava jo mainitsikin, erottaa laki ja hyvät tavat (tai miten sit haluaakaan nimittää) toisistaan. Enimmäkseen harrastelijan kannalta kaikki on ok kun osaa ottaa rehellisesti huomioon muiden ihmisten tunteet ja pyrkii ymmärtämään heitä ja heidän omista poikkeaviakin näkökantojaan. Aina tämä ei kaikkien kanssa toimi, mutta se on elämää. Useimmiten uskoisin kuitenkin että tällä pärjää parmmin kuin nojaamalla pelkästään lakeihin ja pykäliin. (Ja joo... Toi Bruce Gilden ei ehkä istu tähän, mutta toisaalta Nykin meininki voi olla hieman erilaista kuin täällä.)

Tällä hetkellähän tuo lakitekninen puoli ja etiikka on julkisilla paikoilla aika pahasti törmäyskurssilla. Eniten ongelmaa aiheuttaa se kuinka helppoa nykyisin on julkaista kuvia potentiaalisesti hyvin laajalla levikillä. Aika moni myös olettaa julkisilla paikoilla kuvaamisen olevan rajoitetumpaa kuin se lakiteknisesti on. Lisäksi yleinen mielipide tuntuu olevan sen suuntainen, että ait saattavat tiukentua jossain vaiheessa. Toinen lakien tieukkenemiseen vaikuttava tekijä on yritys kontrolloida terrorismia. Suomessa tätä ei ole vielä juurikaan ollut liikkeellä, mutta ainakin Britanniassa ja USA:ssa hyvinkin paljon. (Ja jos mielipidettä kysytään, niin mielestäni juuri tuossa terrorismijutussa se on naurettavaa ja täysin tehotonta.)

Saako lehtikuvia muokata kuvakielen ja dramatiikan nimissä? Missä menee kuvanmuokkauksen sopivuuden raja?


Tämä riippuu aivan tilanteesta. Yleensäottaen kuvia voi mielestäni muokata niin paljon kuin tuntuu tarpeelliselta.

Lehtikuvissa taas riippuu lehtijutun luonteesta. Jos selkeästi annetaan ymmärtää, että artikkeli on reportaasi jostain tapahtuneesta, niin kuvat tulisi toki pitää todenmukaisina tai sitten ainakin selkeästi kertoa, että kuvaa on muokattu (ja mieluiten sille pitäisi olla myös selkeä peruste). Toisaalta jos esimerkiksi kerrotaan jostain tulevaisuuden suunnitelmasta niin raskaastikin muokattu havainnekuva on ihan perusteltu. Toki siinäkin yhteydessä tulee selvästi käydä ilmi (kuten yleensä käykin), että kuva on muokattu. Ja ääripäiden välillä on tässäkin asiassa sävyjä. Osa kuvista voi olla kuvituskuvia jotka eivät ole suoraan yhteydessä itse käsiteltävään asiaan (ja tämänkin pitäisi jostain käydä ilmi... Yleensä se käykin ihan ilman että sitä tarvisee tekstin muodossa siihen kuvan viereen laittaa).

^ Vastaa Lainaa


Pohjois-Korea
16 viestiä

#9 kirjoitettu 09.08.2010 15:16 Muok:09.08.2010 15:25

Elektrojänis kirjoitti:


Ei välttämättä. Tsekkaa eraan lajin ääriesimerkki: Bruce Gilden







Joo, tuttu video. Yks kaverini toteuttikin tätä 'Kuvaa ja juokse' - tekniikkaa muinoin. Mut olikin nainen, niin varmasti saa vähän enemmän sympatiaa kuin miun kaltanen likainen hippi.

Hyppymiina muokkasi viestiä 15:23 09.08.2010
Tossa muuten näkyy just hyvin että miksi valokuvausta just pidetään 'kuolleena taiteena' Ja toi ratkaiseva hetki on vissiin just Magnumin kuvaajien keksimä käsite. Hieno kuvatoimisto.

^ Vastaa Lainaa


Elektrojänis
46 viestiä

#10 kirjoitettu 09.08.2010 22:33 Muok:09.08.2010 22:33

Hyppymiina kirjoitti:
Niin mutta musiikissa, maalaustaiteessa ym. ei ole minusta samassa mieless' sitä 'ratkaisevaa hetkeä' josta valokuvauksen kohdalla usein puhutaan. Vai onko sittenkin?


Ei varsinaisesti, mutta silti jokainen teos on jossain määrin aikansa kuva alkaa vanheta heti valmistuttuaan. Jos tätä haluaa oikein kaivella, niin joku sellainen taideprojekti joka on kokoajan elävä, eikä koskaan varsinaisesti valmis, voisi jossain määrin uhmata tätä. Mielestäni kuitenkin sellaisenkin "valmiina" olemisen voi pilkkoa osiin. Jokainen siveltimen veto soittimen sävel tai muu vastaava teoksen osanen muuttuu valmiiksi ja siten menneisyyteen kuuluvaksi heti kun se on suoritettu.

No kyllä minä näen monissa tilanteissa sen tilanteen ja tapahtumat pelkästään etsimen kautta. Että voiko kamera toimia jonkinlaisena suodattimena oman persoonan ja todellisuuden välillä?


Toki voi. Ei se silti minun mielestäni varsinaisesti tee sinusta mitään, mihin sinulla ei olisi olemassa potentiaalia itsessäsi. Se vain tuo ne piirteet enemmän esiin.

Valokuvaamisen kannalta voi olla hyödyllistä oppia näkemään tapahtumat tapahtumina kamerasta riippumatta... Tai sitten ei... Riippuu varmasti henkilöstä. Uskoisin kuitenkin sellaisen vapauttavan kuvausprosessia siten, että tekniset yksityiskohdat muuttuvat intuitiivisemmiksi jolloin voit helpommin keskittyä olennaiseen (ei, en itsekään hallitse tätä useimmissa tilanteissa).

Tää yks kuuluisa naisvalokuvaajakin totesi että kameran kanssa hän uskaltaisi kohdata vaikka teloituskomppanijan mutta ilman sitä pelkää kaikkea.


Ehkä tuossa saattaisi olla kyse siitä, että kameran kanssa niillä riskeillä on tarkoitus. Ilman kameraa ne riskit saattaa olla tarkoituksettomia. Kukapa haluaisi kuolla turhaan (vaikeasti määriteltävä asia, mutta ainakin tunnetasolla merkittävä ja tunteesta pelossa on kyse).

Hyppymiina kirjoitti:
Joo, tuttu video. Yks kaverini toteuttikin tätä 'Kuvaa ja juokse' - tekniikkaa muinoin. Mut olikin nainen, niin varmasti saa vähän enemmän sympatiaa kuin miun kaltanen likainen hippi.


Paitsi, että toi Gilden ei varsinaisesti juokse, ainakaan jos sillä tarkoitetaan pakenemista. Tokihan tuo vaatii aika rautaisen itsetunnon ja uskon asiaansa varsinkin ilman sitä pakenemista.

Tossa muuten näkyy just hyvin että miksi valokuvausta just pidetään 'kuolleena taiteena' Ja toi ratkaiseva hetki on vissiin just Magnumin kuvaajien keksimä käsite. Hieno kuvatoimisto.


Useimmiten ratkaisevan hetken käsitteen kehittäjäksi tituleerataan Henri Cartier-Bressonia joka oli yksi Magnumin perustajista. En ole itse perehtynyt herran tuotantoon kovin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että voin suositella jos ei vielä ole tuttu. Jos vähänkään noihin "vanhat mestarit" sarjan juttuihin tutustuu, niin tuo HCB tulee kyllä vastaan väkisinkin.

Elektrojänis muokkasi viestiä 22:33 09.08.2010

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#11 kirjoitettu 10.08.2010 12:18

Hyppymiina kirjoitti:

Niin mutta musiikissa, maalaustaiteessa ym. ei ole minusta samassa mieless' sitä 'ratkaisevaa hetkeä' josta valokuvauksen kohdalla usein puhutaan. Vai onko sittenkin?


Sitä on vähemmän valokuvataiteessa kuin luullaan ja enemmän kaikissa muissa taiteissa kuin tajutaan. Silti tuo "ratkaiseva hetki" ei minusta liity siihen onko valokuvaus menneisyyden taidetta.

No kyllä minä näen monissa tilanteissa sen tilanteen ja tapahtumat pelkästään etsimen kautta. Että voiko kamera toimia jonkinlaisena suodattimena oman persoonan ja todellisuuden välillä? Tää yks kuuluisa naisvalokuvaajakin totesi että kameran kanssa hän uskaltaisi kohdata vaikka teloituskomppanijan mutta ilman sitä pelkää kaikkea.


En tajua miten ihmeessä tuo liityy siihen onko valokuvaaja AINA sivustakatsojan roolissa?

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#12 kirjoitettu 10.08.2010 12:24

Elektrojänis kirjoitti:

Ehkä voisi myös ajatella, että hän ei koskaan ole täysin mukana siinä tilanteessa koska keskittyy osittain siihen tilanteen tallentamiseen (jos näin ei olisi niin kuvat jäisivät taas ottamatta),


Kyllähän sen kameran voi vaikka automatisoida ja keskittyä tilanteisiin? Toisessa ääripäässä kameran voi piilottaa siten, että kuvaaja ei osallitu siihen tilanteeseen ollenkaan.

^ Vastaa Lainaa


Elektrojänis
46 viestiä

#13 kirjoitettu 10.08.2010 22:44

Haava kirjoitti:
Kyllähän sen kameran voi vaikka automatisoida ja keskittyä tilanteisiin? Toisessa ääripäässä kameran voi piilottaa siten, että kuvaaja ei osallitu siihen tilanteeseen ollenkaan.


Tästä nyt voisi vääntää varmaan maailman tappiin ja mun näkökanta liittyy osittain toki sellaiseen yleisään täysiä ääriarvoja ei kuitenkaan ikinä ole ajatusmalliin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kuinka automatisoisi, niin se jo riittää muuttamaan asioita, että itse tietää, että se kamera kuvaa. Vaikutus voi olla vähäinen ja merkityksetön mutta en usko, että voisi olla täysin nolla. Tuossa toisessa ääripäässä toki homma menee perhosvaikutuksen tutkimiseksi... Silti en usko siinäkään ihan täydelliseen ääriarvoon joskin ehkä lähinnä sellaista se on mitä voi.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#14 kirjoitettu 11.08.2010 12:06

Elektrojänis kirjoitti:

Tästä nyt voisi vääntää varmaan maailman tappiin ja mun näkökanta liittyy osittain toki sellaiseen yleisään täysiä ääriarvoja ei kuitenkaan ikinä ole ajatusmalliin.


No joo... riippuu asiasta. Kyl kennossa on se äriarvo kun se pikseli vaan ylivalottuu. Mut joo... Pointin tajusin.

^ Vastaa Lainaa


Pohjois-Korea
16 viestiä

#15 kirjoitettu 11.08.2010 12:40

Haava kirjoitti:
Sitä on vähemmän valokuvataiteessa kuin luullaan ja enemmän kaikissa muissa taiteissa kuin tajutaan. Silti tuo "ratkaiseva hetki" ei minusta liity siihen onko valokuvaus menneisyyden taidetta.


Liittyyhän. Ainoa taidemuoto miun tietääkseni jossa dokumentoidaan sekunnin sadasosassa näkyviä hetkiä.


En tajua miten ihmeessä tuo liityy siihen onko valokuvaaja AINA sivustakatsojan roolissa?

No että valokuvaajan tuo valokuvaajan harrastus sitten siihen muuhun persoonaan? Että jos ihminen on tottunut muutenkin katsomaan tapahtumia lähinnä etsimen läpi, niin tekeekö hän myhös näin ilman kameraa? Ja joo, ei luultavasti edes suurimmalla osalla tule kauhean vahvasti esiin, mutta miusta tulee joka tapauksessa kuitenkin.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#16 kirjoitettu 11.08.2010 15:39

Hyppymiina kirjoitti:

Liittyyhän. Ainoa taidemuoto miun tietääkseni jossa dokumentoidaan sekunnin sadasosassa näkyviä hetkiä.


Ihan tosissasi väität, että koko valokuva taide on dokumentaatiota sekunnin sadasosan hetkistä? Just. Ensinnäkään valokuvan ei tarvitse edes olla dokumentaatiota. Yhtään sen enemäpää kuin maalauksenkaan. Molemmat voivat olla dokumentaarisia tai molemmat voivat olla jotain ihan muuta.

Että jos ihminen on tottunut muutenkin katsomaan tapahtumia lähinnä etsimen läpi, niin tekeekö hän myhös näin ilman kameraa?


Noinko sinä käsitit tuon kysymyksen? Siis minusta valokuvaajan ei tarvitse olla sivustakatsojan osassa. Hän voi huutaa kuvattavalle, jotta tämä pelästyisi ja olla ihan niin aktiivinen kuin tahtoo. Ei kuvaajan ole pakko seisoa sivussa ja vain kuvata vaikuttamatta tilanteisiin.

^ Vastaa Lainaa


Pohjois-Korea
16 viestiä

#17 kirjoitettu 11.08.2010 21:31

Haava kirjoitti:
Ihan tosissasi väität, että koko valokuva taide on dokumentaatiota sekunnin sadasosan hetkistä? Just. Ensinnäkään valokuvan ei tarvitse edes olla dokumentaatiota. Yhtään sen enemäpää kuin maalauksenkaan. Molemmat voivat olla dokumentaarisia tai molemmat voivat olla jotain ihan muuta.


Joo. Toki voidaan kulissia rakentaa sen kuvan ympärille ja kuvata jotakin aikakäsityksen ulkopuolella olevaa, mutta silti siinä on vain pysäytettyjä hahmoja ja tilanteita menneisyydestä.

Noinko sinä käsitit tuon kysymyksen? Siis minusta valokuvaajan ei tarvitse olla sivustakatsojan osassa. Hän voi huutaa kuvattavalle, jotta tämä pelästyisi ja olla ihan niin aktiivinen kuin tahtoo. Ei kuvaajan ole pakko seisoa sivussa ja vain kuvata vaikuttamatta tilanteisiin.


No kyllä ainakin maallikoiden silmissä kuvattava on silti se ketä kiinnostaa. Valokuvaajia edes nykyään harvemmin noteerataan mitenkään erityisesti kuitenkaan ja jää tuossa etenkin minusta sellaseen tarkkailijan rooliin ihmisten silmissä. Ja kysymyksen ei tosiaan ollut tarkoitus kuvata miun absoluuttista mielipidettä asiasta.

^ Vastaa Lainaa


Pohjois-Korea
16 viestiä

#18 kirjoitettu 11.08.2010 21:33

Elektrojänis kirjoitti:

Useimmiten ratkaisevan hetken käsitteen kehittäjäksi tituleerataan Henri Cartier-Bressonia joka oli yksi Magnumin perustajista. En ole itse perehtynyt herran tuotantoon kovin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että voin suositella jos ei vielä ole tuttu. Jos vähänkään noihin "vanhat mestarit" sarjan juttuihin tutustuu, niin tuo HCB tulee kyllä vastaan väkisinkin.

Elektrojänis muokkasi viestiä 22:33 09.08.2010

Hienoja kuviahan tuokin ottanut. Muutenkin tuo 40-luvun mustavalko-osasto on aika paljon itseäni innostanut.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#19 kirjoitettu 12.08.2010 09:46

Hyppymiina kirjoitti:

Joo. Toki voidaan kulissia rakentaa sen kuvan ympärille ja kuvata jotakin aikakäsityksen ulkopuolella olevaa, mutta silti siinä on vain pysäytettyjä hahmoja ja tilanteita menneisyydestä.


Aivan. Miten tämä tilanne sitten eroaa maalaustaiteesta?

No kyllä ainakin maallikoiden silmissä kuvattava on silti se ketä kiinnostaa. Valokuvaajia edes nykyään harvemmin noteerataan mitenkään erityisesti kuitenkaan ja jää tuossa etenkin minusta sellaseen tarkkailijan rooliin ihmisten silmissä.


Joo, mutta eihän se ole vain tarkkailija kun ihmiset huomiovat sen (maallikot) ja käyttäytyvät sen mukaan miten kuvaaja käyttäytyy. Kuka pitää sellaista kuvaaja tarkkailijana joka kuvaa samalla henkilöä jota lätkii turpaan?

^ Vastaa Lainaa


Elektrojänis
46 viestiä

#20 kirjoitettu 15.08.2010 11:43

Haava kirjoitti:
No joo... riippuu asiasta. Kyl kennossa on se äriarvo kun se pikseli vaan ylivalottuu. Mut joo... Pointin tajusin.


No tavallaan joo... Mut toisaalta tuossa sun mittainstrumentti saavuttaa ääriarvon eikä se ilmiö (valon määrä).

Lisäksi tuostakin mittainstrumentin ääriarvosta pääsee yli tarjoamalla sille niin paljon valoa, että se vaurioituu. Tällekin voi vielä saada aste-eroja siinä, että meneekö se pikseli ihan kokonaan rikki vai kenties vaan vähän epävakaaksi tai kenties muuttuuko sen herkkyys hieman.

Ei välttämättä onnistu kotikonstein saada kennolle niin paljoa valoa, että se menee rikki ja voi olla, että kamera kärsii muita vaurioita ensin, mutta minulla ei ole pienintäkään aihetta epäillä etteikö tuo voisi olla mahdollista.

^ Vastaa Lainaa


Pohjois-Korea
16 viestiä

#21 kirjoitettu 17.08.2010 15:55

Haava kirjoitti:


Aivan. Miten tämä tilanne sitten eroaa maalaustaiteesta?

Maalaustaiteessa on olemassa vielä mahdollisuus että sä luot sen hetken tyhjästä ja ilman todellisuuteen pohjautuvaa materiaalia.

Joo, mutta eihän se ole vain tarkkailija kun ihmiset huomiovat sen (maallikot) ja käyttäytyvät sen mukaan miten kuvaaja käyttäytyy. Kuka pitää sellaista kuvaaja tarkkailijana joka kuvaa samalla henkilöä jota lätkii turpaan?

Tarkkailija se kuvaaja on tuossa tilanteessa siltikin vaikka mätkiikin aktiivisesti samalla turpaan kuvattavaa.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#22 kirjoitettu 18.08.2010 09:05

Hyppymiina kirjoitti:

Maalaustaiteessa on olemassa vielä mahdollisuus että sä luot sen hetken tyhjästä ja ilman todellisuuteen pohjautuvaa materiaalia.


Yhtälailla se on silti kuollut taide ja kertoo vain menneestä.

Tarkkailija se kuvaaja on tuossa tilanteessa siltikin vaikka mätkiikin aktiivisesti samalla turpaan kuvattavaa.


"Onko valokuvaaja aina vain sivustakatsojan roolissa tilanteissa?"

Alleviivasin sen oleellisen. Vastaus on itsestäänselvästi "ei".

^ Vastaa Lainaa


Pohjois-Korea
16 viestiä

#23 kirjoitettu 19.08.2010 22:47

Haava kirjoitti:
Yhtälailla se on silti kuollut taide ja kertoo vain menneestä.

Niin, mutta valokuvatessa siinä on vain yksi pysäytetty hetki. Aina. Maalaustaide ei ole vangittu siihen yhteen hetkeen, valokuvaus on.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#24 kirjoitettu 22.08.2010 13:52

Hyppymiina kirjoitti:

Niin, mutta valokuvatessa siinä on vain yksi pysäytetty hetki. Aina. Maalaustaide ei ole vangittu siihen yhteen hetkeen, valokuvaus on.


Sä siis opiskelit valokuvausta ja sanot noin? Ei kyl hääppönen ole toi opetuksen taso nykysellään.

Mutta siis joo.. Vaikka tuo virheellinen väittämäsi pitäisi paikkaansa, niin siltikkin miten tuo siihen alkuperäiseen kysymyskeen "kuolleesta taiteesta"-liittyy? Monta kuvaa menneisyydestä on ihan yhtä kuollutta kuin yksi kyva menneestä.

^ Vastaa Lainaa


Elektrojänis
46 viestiä

#25 kirjoitettu 22.08.2010 17:04

Hyppymiina kirjoitti:
Niin, mutta valokuvatessa siinä on vain yksi pysäytetty hetki. Aina. Maalaustaide ei ole vangittu siihen yhteen hetkeen, valokuvaus on.


Määrittele hetki. Mihin vedät rajan, että se on hetki eikä pidempi aika? 1/125s? 1/30s? 1/2s? 10s? 30s? Vuosi? Mitä vaan noista rajaksi valkkaat niin raja on hyvin keinotekoinen. Ja vaikka mitä tekisitkin, niin esim. maalaustaide ei pysty esittämään ajan kulumista yhtään sen paremmin.

Pitkistä valotuksista jotka tuo esille myös ajan kulumisen voisi heittää vaikka esimerkiksi tämän: klik

Lisäksi valokuvausta voidaan käyttää kuvaamaan aika ottamalla sarjan kuvia.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#26 kirjoitettu 23.08.2010 09:39

Elektrojänis kirjoitti:

Lisäksi valokuvausta voidaan käyttää kuvaamaan aika ottamalla sarjan kuvia.


Myös samaan ruutuun sekä päällekkäin, että osa valotusta toiseen kohtraan ja osa toiseen kohtaan.

^ Vastaa Lainaa


Pohjois-Korea
16 viestiä

#27 kirjoitettu 24.08.2010 14:36

Haava kirjoitti:
Mutta siis joo.. Vaikka tuo virheellinen väittämäsi pitäisi paikkaansa, niin siltikkin miten tuo siihen alkuperäiseen kysymyskeen "kuolleesta taiteesta"-liittyy?


No siihen että valokuva on aina ollut just sen takia ainutlaatuinen että se pystyy tuomaan autenttisena yhden pysäytetyn hetken esiin. Toki pitkillä suljinajoilla pystytään liikettä kuvaamaan, mutta silti valokuvaus kuvaa kuollutta hetkeä enemmän ja paremmin kuin yksikään muu taiteen muoto.

^ Vastaa Lainaa


Haava
52 viestiä
Ylläpitäjä

#28 kirjoitettu 25.08.2010 08:32

Hyppymiina kirjoitti:

No siihen että valokuva on aina ollut just sen takia ainutlaatuinen että se pystyy tuomaan autenttisena yhden pysäytetyn hetken esiin.


Joo. Siis tää on totta, että valokuvaus soveltuu parhaiten tuohon, mutta miun pointti on, että se soveltuu myös paljon muuhun. Ihan kuin maalaus toki soveltuu myös tuohon.

Toki pitkillä suljinajoilla pystytään liikettä kuvaamaan, mutta silti valokuvaus kuvaa kuollutta hetkeä enemmän ja paremmin kuin yksikään muu taiteen muoto.


Joo. On se siihen kätevin väline toki, mutta ei voi koko valokuvauksen kenttää leimata sentakia, että monet käyttää sitä siten.

^ Vastaa Lainaa


Nyhde

Ylläpitäjä

#29 kirjoitettu 25.08.2010 08:45

Hyppymiina kirjoitti:
Toki pitkillä suljinajoilla pystytään liikettä kuvaamaan, mutta silti valokuvaus kuvaa kuollutta hetkeä enemmän ja paremmin kuin yksikään muu taiteen muoto.


En ole pahemmin seurannut teidän keskustelujanne tämän ryhmän puolella, mutta tämä pisti näin aamusta silmään.

Yllä lainaamassani ajatuksessa on mielestäni yksi selkeä ongelma. Siinä oletetaan, että jos jokin näyttää joltain, on sen kuvaaminen juuri sellaisenaan sitä itseään eniten kuvaavaa. Väsähtäneen virkkeeni taustalla on ajatus siitä, että joskus asioiden kuvaaminen onnistuu jopa paremmin silloin, kun niitä kuvataan epäsuorasti.

Suoraan kertominen ei ehkä aina ole yhtä mielenkiintoista kuin vihjaaminen tai samaan suuntaan nyökkääminen.

^ Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu