Mikseri.net

#2 kirjoitettu 08.06.2010 20:59 Muok:08.06.2010 21:00

Ilmiselvä kirjoitti:
epäsuorasti aiheutan monille eläimille kipua kun syön niitä ja niiden tuotoksia.


Syöt eläinten tuotoksia?

#3 kirjoitettu 08.06.2010 21:28

Uskon, että ihminen haluaa osoittaa itselleen jotain kärsimällä. En usko, että ihminen rankaisee itseään (ja samalla tuntisi hyvää oloa), vaan hyvä olo omasta kärsimyksestä tulee jonkin asian korjaantumisesta.

Syy voi olla osin myös se, että nopea kehon rasittaminen tuottaa testosteronia ym. ihania aineita ja tulee hemmetin hyvä olo. En ole koskaan tajunnut, mikä esimerkiksi siinä salillakäymisessä on se kova juttu mutta kaveri kertoi vähän aikaa sitten, että se on se tunne mikä tulee raskaasta treenistä. Ei välttämättä vain henkistä kautta vaan myös suoraan kehon kemian kautta. Varmaankin kova vauhti prätkällä tuottanee myös samaa ainetta, kuten tappelu ja varastelu.

#4 kirjoitettu 08.06.2010 21:33

Mie nautin kärsimyksestä vasta jälkikäteen. Mut toisaalt ku sattuu ni samal tavallaa juilii kivasti. Hormoonit jyllää ja tuo hyvän olon. Tietty. Ihmistä ei kait oo tehty kärsimää ku kroppa koittaa kaikkensa, et sitä unohtais et sattuu.

#5 kirjoitettu 08.06.2010 21:34 Muok:08.06.2010 21:36

Euforia kalloon napsahtaa kun kehon omat kiputlääkkeet vereen juoksahtaa~

Voisin vääntään tästä hirveästi mesafyysistä juttuja mutta sanon vaan että yksi elämäni objektiivisesti rasittavimmista ja hirveimmistä kokemuksista (viiden tunnin nälkä, väsymys ja palelu rautatieasemalla keskellä yötä vieraassa maassa) oli yksi kaikkein psyykkisesti valaisevimmista jutuista. En tiedä mikä siinä on mutta tunteiden ääripäät tuntuvat olevan jotenkin todella vahvasti yhteensidottuja. Ehkä se johtuu siitä, että kun tuntee jotain vahvasti niin on myös avoimempi saman tunnekokemuksen eri sävyille.

Henkisesti tuskaisten asioitten kohtaaminen on taas yksinkertaisesti jotenkin vahvistavaa "kun siitä vihdoin selviää".

#6 kirjoitettu 08.06.2010 23:20

Epoche kirjoitti:
Syöt eläinten tuotoksia?


Nii siis kakkaa oon maistanu vaa "ite tehtynä", emmä muiden ulosteista tiiä. Mut sillee. Esim. niiden tissien kautta tulleita juttuja kyl harrastan.

Musta on alkanu tuntumaan aika auvoisalta se, että oon läsnä niille "luotaantyöntävämmillekin" tunteilleni. Esim. just fyysiselle kivulle, vitutuksella tai pelolle. Oon vaan niien kanssa, annan niiden olla ja havainnoin. Välil lietson niitä voimakkaammiksikin, nähdäkseni miten reagoin. Ja sit vaa opin itestäni.

Mä oon laboratorio.

#7 kirjoitettu 08.06.2010 23:47

Kimmo G. kirjoitti:
Tai sit sulki on kakssuuntanen mielialahäiriö. Kuulostaa meinaan aika tutulta noi tunneskaalojen paukkumiset. Ja varsinki se et sit siitä paskastakin jos ei nyt nauti ni ainaki saa jotai irti.


Juu, kyllähän mulle varmaan vois heittää jos jonkinlaisia diagnooseja. Mutta toisaalta mä kyllä tykkään tästä elämästä paljon - musta on siistiä olla mä. Eiks diagnooseja tarjota yleensä sillon, ku kohde kokee ominaisuuksistaan merkittävää haittaa, tai kun ulkopuoliset kokee että tyyppi on todella vaarallinen itelleen? (niin, se vaarallisuuskin on aika suhteellista)

#8 kirjoitettu 08.06.2010 23:56

"kaksisuuntainen mieliala ilman häiriötä"

#9 kirjoitettu 09.06.2010 00:01

Jep, semmoset ilmaisut kuin "kaksi(tahi moni-)suuntainen mielialaominaisuus", "mielialan aaltoiluominaisuus" ja tommoset on kyl viehättäviä.

Persoonallisuushäiriöt ja persoonallisuusominaisuudet, ja sillee.

#10 kirjoitettu 09.06.2010 00:04 Muok:09.06.2010 00:04

Niille on kyllä paikkansa mielestäni, mutta niitten käyttämiseen tarvitsee (itse)kritiikkiä.

MKDELTA muokkasi viestiä 00:04 09.06.2010

#11 kirjoitettu 09.06.2010 00:12

Kimmo G. kirjoitti:
Ilmiselvä kirjoitti:
Jep, semmoset ilmaisut kuin "kaksi(tahi moni-)suuntainen mielialaominaisuus", "mielialan aaltoiluominaisuus" ja tommoset on kyl viehättäviä.

Persoonallisuushäiriöt ja persoonallisuusominaisuudet, ja sillee.


Joo ja mikä sit on häiriö ku jokainen mieli on yksilöllinen värkki.


Se on häiriö sitten kun se häiritsee itseään.

#12 kirjoitettu 09.06.2010 00:16

MKDELTA kirjoitti:
Kimmo G. kirjoitti:
Ilmiselvä kirjoitti:
Jep, semmoset ilmaisut kuin "kaksi(tahi moni-)suuntainen mielialaominaisuus", "mielialan aaltoiluominaisuus" ja tommoset on kyl viehättäviä.

Persoonallisuushäiriöt ja persoonallisuusominaisuudet, ja sillee.


Joo ja mikä sit on häiriö ku jokainen mieli on yksilöllinen värkki.


Se on häiriö sitten kun se häiritsee itseään.


Lisäks kellä tahansa on kans oikeus kokee häiriöks mikä tahansa toisen ihmisen sellainen ominaisuus, joka kenestä tahansa vaikuttaa häiriöltä, vaikkei kohde oiskaan asiasta samaa mieltä.

#13 kirjoitettu 09.06.2010 00:24

Kimmo G. kirjoitti:
Vitu'hippi.


Nii. Mut noinhan se on. Ton muistaminen auttaa aika usein ymmärtämään, miks ihmiset eivät kykene löytämään asioista yhteisymmärrystä. Emmä ny ollu täs keneenkään häiriöitä diagnosoimas, muistutin vaan et joskus ihmiset tuppaa tekemään niin.

Hippihäiriö... vai hippiominaisuus?

#14 kirjoitettu 09.06.2010 00:40

Kimmo G. kirjoitti:
Pitäskö ruveta käyttään hymiöitä enemmän?


Mä päätin tos jokin aika sit olla loppuvuoden ilman. Joku pari kuukautta täs on tainnu mennä. Toimii kyl, tulee keksittyy vaihtoehtosii tapoi ilmaista. Mut toisaalta ihmiset varmaan aika usein käsittää väärin. Joka sekin on ihan hedelmällistä yleensä, no joo niinpä niin.

#15 kirjoitettu 09.06.2010 09:10

Ilmiselvä kirjoitti:

Oon alkanu tavalla tai toisella nauttia kaikesta kokemastani kärsimyksestä.


Tämä on itselle hyvin tuttua jo jostain murrosiästä asti.

Sama esim. sen suhteen kun oon kohdannut kuolemaa. Se tuntuu yhtäaikaisesti tosi ihanalta, surulliselta ja pelottavalta. Kyl mä haluun et jengi pysyy hengissä, mut sit ku se tapahtuu ni minkäs sille voi. Se on kaunista ja ihmeellistä ja raastavaa.


Ihan tuttua, mutta itse en koe tuoa otsikkosi kuvaamaa "ristiriitaa" tuossa. Kun tunteita oppii ymmärtämään ja tajuamaan niin tajuaa myös, että logiikan ja tunteiden sekottaminen ei toimi. Tunteet eivät yksinkertaisesti toimi logiikan ehdoilla ja se on niille luontaista ja normaalia. Tavallaan teet virheanalyysin analysoidessasi tunteitasi logiikan näkökulmasta kuten tekstistäsi voi havaita. Kaikki alkaa näyttää paljon jäkevämmältä ja loogisemmalta kun tajuat lupua tuosta.

Emmä väitä, ettenkö mä monesti välttelis kärsimystä, mut kuitenkin, jokin tässä on muuttunu.


Minua kiinnostaa melkein enemmän se millainen olit ennen tuota muutosta, kun se ei itselle ole kovinkaan tuttu ajattelutapa.

#16 kirjoitettu 09.06.2010 09:20

Ilmiselvä kirjoitti:

Juu, kyllähän mulle varmaan vois heittää jos jonkinlaisia diagnooseja.


En usko. Suurin osa noista diagnooseista on aika hyvin määriteltyjä, että on hyvin normaalia olla "epänormaali" ja jäädä hyvän matkaa kaikista diagnooseista. Jotenkin minulla on sellainen olo, että on hyvin epätodennäköistä että useita mielenterveyden alan diagnooseja saisi sinusta irti etsimälläkään. Toki puhdasta arvailua tämä.

Mutta toisaalta mä kyllä tykkään tästä elämästä paljon - musta on siistiä olla mä.


Noin kokevat mm. lukemattomat bipolaaridiagnoosin saanet ihmiset. Elävät sen elämänsä ja sen sairautensa kanssa niinkuin parhaiten pärjäävät. Dianoosi ei oikeastaan loppujenlpsuksi käytännössä tarkoita mitään muuta kuin että sinussa on joku poikkeava ominaisuus joka löytyy suhteellisen vastaavana hyvin monilta muiltakin osilta. Se miten sitä tahtoo soitaa vai tahtooko on sitten yleensä (pakkohoitotapksia lukuuottamatta) ihan oma asia.

Eiks diagnooseja tarjota yleensä sillon, ku kohde kokee ominaisuuksistaan merkittävää haittaa, tai kun ulkopuoliset kokee että tyyppi on todella vaarallinen itelleen? (niin, se vaarallisuuskin on aika suhteellista)


Ei. DIgnoosi tarjotaan silloin kun dignoosin kriteerit täyttyvät. Aivan sama kuin jos sinulla on värisokeus ja et koe että se on ongelma, niin aivan hyvin sinulla voi olla bipolaari ja voit kokea, että se ei ole ongelma. Ihmiset handlaavat niitä tautejaan hyvin erilaisilla tavoilla. Esim. psykoedukaatio on yksi keino lääkkeiden korvikkeena tai lisänä.

Tuolla kaikella halusin vain osoittaa sitä, että ei se diagnoosi sinällään ole mikään ongelma. Se on tietoa siitä kuinka sinä toimit. Aivan kuin se värisokeusdignoosi kertoo sinulle miksi näet eritavalla kuin muut, niin esim. bipolaari dignoosi kertoo miksi sinun mielesi toimii eritavlla kuin miden mielet. Mitä sinä sillä diagnoosilla sitten teet on sinun asiasi, eikä siitä itsessään kannata ottaa mitään "ihme leimaa" tai muuta sellaista.

#17 kirjoitettu 09.06.2010 09:22

Kimmo G. kirjoitti:

Joo ja mikä sit on häiriö ku jokainen mieli on yksilöllinen värkki.


Ei ne ihmismilet kuitenkaan NIIN yksilöllisiä ole. Samat perustunteet jyllä kaikissa ja hyvin perus vasteet on ihmisillä. Aivan perus kamaa koko aloitusviesti oli, eikä siinä ollut mitään itä en olisi aiemmin jonkun ihmisen suusta kuullut.

Toki kokonaisuutena jokainen mieli on yksilöllinen, mutta kyllä niitä voi kuitenkin lokeroida niitä mielen erikoisia toimintoja. Toiset diagnoosit ovat sitten vähän paremmin "lokeroituvia" ja toiset huonommin.

#18 kirjoitettu 09.06.2010 11:36

Mie oon paha. Paha paha paha, rankaiskaa miuta. Paha.

#19 kirjoitettu 09.06.2010 14:00

Haava kirjoitti:
Ihan tuttua, mutta itse en koe tuoa otsikkosi kuvaamaa "ristiriitaa" tuossa. Kun tunteita oppii ymmärtämään ja tajuamaan niin tajuaa myös, että logiikan ja tunteiden sekottaminen ei toimi. Tunteet eivät yksinkertaisesti toimi logiikan ehdoilla ja se on niille luontaista ja normaalia. Tavallaan teet virheanalyysin analysoidessasi tunteitasi logiikan näkökulmasta kuten tekstistäsi voi havaita. Kaikki alkaa näyttää paljon jäkevämmältä ja loogisemmalta kun tajuat lupua tuosta.


Umm, sä teet nyt kyllä vähän kummallisia oletuksia mun näkemyksistäni. En vaadi tunteilta loogisuutta. Kyllähän mun ajatteleva mieleni kaikenlaisia arvoja erilaisille tunnetiloille antaa ja pyrkii niitä toisinaan ymmärtämäänkin, mutta se on vain yksi puoli musta - kokonaisuutena on aika selvää, että tunteet ovat ja ne koetaan, ja siinä se. Ne eivät ole epäloogisia, niillä ei vain, kokemuksina, ole mitään tekemistä logiikan kanssa.

Taidat käsittää myös ilmaisun "ristiriita" hieman eri tavoin kuin minä. Mulle ristiriitaisuus on esimerkiksi sitä, että saatan haluta yhtäaikaisesti monia eri asioita, ja toisinaan tuntuu hyvin haasteelliselta päättää kun kiinnostavia mahdollisuuksia on niin paljon. Lisäksi ristiriitaisuus on mulle sitä, että suhtaudun tiettyyn asiaan yhtäaikaisesti (tai vuorotellen/limittäin) useilla eri tavoilla, erilaisista näkökulmista, erilaisten tuntemusten kautta.

Entä sulle?


Oliko sulla muuten joku pointti kun sanoit, ettei aloitusviestissä ollut mitään uutta? Pitääkö aina olla mullistavaa? (se oli retorinen kysymys, älä vastaa.) Musta tää on vaan kiinnostava aihe, johon liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä mielelläni kuulen.

Sulla on muuten sama ominaisuus ku mulla, että siinä missä oot hyvin ymmärtäväinen ja diplomaattinen keskustelija, niin rivien välistä toisinaan paljastuu, että haluat hienovaraisesti luoda mielikuvaa omasta etevyydestäsi ja kaikenkelanneisuudestasi.


Kimmo G. ah, sä oot sä, ha! Moikka!

#20 kirjoitettu 09.06.2010 14:08

Ilmiselvä kirjoitti:

Taidat käsittää myös ilmaisun "ristiriita" hieman eri tavoin kuin minä. Mulle ristiriitaisuus on esimerkiksi sitä, että saatan haluta yhtäaikaisesti monia eri asioita, ja toisinaan tuntuu hyvin haasteelliselta päättää kun kiinnostavia mahdollisuuksia on niin paljon. Lisäksi ristiriitaisuus on mulle sitä, että suhtaudun tiettyyn asiaan yhtäaikaisesti (tai vuorotellen/limittäin) useilla eri tavoilla, erilaisista näkökulmista, erilaisten tuntemusten kautta.


Ok. Tulkitsin väärin.

Oliko sulla muuten joku pointti kun sanoit, ettei aloitusviestissä ollut mitään uutta?


Oli minulla pointti. Se lukee minusta ihan selvästi siinä viestissä jossa siitä mainitsin? Yritin selittää Kimmo G:lle että eivät ihmismielet ole NIIN yksilöllisiä. Pointtini ei todellakaan ollut yrittää sanoa että olet joku massatuote, vaan että me KAIKKI ihmiset olemme.

Pitääkö aina olla mullistavaa?


Ei pidä, enkä ole sitä myöskään vaatinut. Miksi sinä oletat heti, että minä vaatisin mullistusta vain koska sanon että joku asia ei sitä minusta olet? (se ei ollut retorinen kysymys, joten saa vastata).

Musta tää on vaan kiinnostava aihe, johon liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä mielelläni kuulen.


Minustakin tämä on kiintoisa aihe ja luulin, että se näkyi jo vastauksistani. Ihmetyttää miksi sinä tunnut olettavan, että se ei minusta olisi?

Sulla on muuten sama ominaisuus ku mulla, että siinä missä oot hyvin ymmärtäväinen ja diplomaattinen keskustelija, niin rivien välistä toisinaan paljastuu, että haluat hienovaraisesti luoda mielikuvaa omasta etevyydestäsi ja kaikenkelanneisuudestasi.


Tai sitten sinä vain tahdot tulkita noita viestejä sieltä minun tekstistäni? Kun paljon epähienovaraisemmissakin viestien tulkinassa onnistuit juuri menemän täysin metsään.

#21 kirjoitettu 09.06.2010 14:26

Haava kirjoitti:
Pointtini ei todellakaan ollut yrittää sanoa että olet joku massatuote, vaan että me KAIKKI ihmiset olemme.
Niin, en mä kyllä niin käsittänytkään.

Ei pidä, enkä ole sitä myöskään vaatinut. Miksi sinä oletat heti, että minä vaatisin mullistusta vain koska sanon että joku asia ei sitä minusta olet? (se ei ollut retorinen kysymys, joten saa vastata).

Ehkä kyse oli siitä, että mä oletan liikaa - yleensä kun "ei tossa ollu mitään uutta"-tyyliset kommentit tunnutaan tarkoittavan niin.

Minustakin tämä on kiintoisa aihe ja luulin, että se näkyi jo vastauksistani. Ihmetyttää miksi sinä tunnut olettavan, että se ei minusta olisi?

Ei mulle sellaista kuvaa välittynyt, ettei tää aihe sua kiinnostais - vaikutat siinäkin mielessä aika samanlaiselta ku minä, että sua tuntuu kiinnostavan vähän kaikki. Mutta joo, tulkitsin kyllä että koit jossain mielessä puutteena sen, ettei mun avausviestini mullistanut sun maailmankuvaasi. Enkä kyl selityksistäsi huolimatta oo aivan vakuuttunut siitä, ettetkö yhtään halunnut päteä, wink.

Tai sitten sinä vain tahdot tulkita noita viestejä sieltä minun tekstistäni? Kun paljon epähienovaraisemmissakin viestien tulkinassa onnistuit juuri menemän täysin metsään.

Juu, varmasti kans haluan, koska siten voin korostaa omaa etevyyttäni itelleni. Mutta ei se oo joko tai. Tämmöistä mä oon pitkällä aikavälillä huomannut - tietysti, jos sä haluaisit ajatella ettei mun havainnossani voi olla mitään perää, niin sähän voisit vaan sivuuttaa sen. Mutta musta sä oot myös aika avoin kriittisille näkemyksille, ja sehän rules.

Enkä mää tarkoita, että toi ajoittainen pätevyys ois sussa mitenkään erityisen huomattava ominaisuus. Aattelin vaan tässä keskustelun lomassa mainita, kun kuitenkin oot kiinnostunu itestäs ja oppimisprosesseistas.

#22 kirjoitettu 09.06.2010 14:32 Muok:09.06.2010 14:34

Ilmiselvä kirjoitti:

Ehkä kyse oli siitä, että mä oletan liikaa - yleensä kun "ei tossa ollu mitään uutta"-tyyliset kommentit tunnutaan tarkoittavan niin.


Joo. Yksinään, mutta siis tuossa asayhteydessä.

Ei mulle sellaista kuvaa välittynyt, ettei tää aihe sua kiinnostais - vaikutat siinäkin mielessä aika samanlaiselta ku minä, että sua tuntuu kiinnostavan vähän kaikki. Mutta joo, tulkitsin kyllä että koit jossain mielessä puutteena sen, ettei mun avausviestini mullistanut sun maailmankuvaasi.


Ihan aidosti yritin käyttää sitä vain esimerkkinä. Tämä virhetulkinta voi selittyä myös sillä, että kun itse en aidosti näe "normaaliudessa", enkä "epänormaulidessa" mitään arvolatausta, niin käytän niitä joskun siten että ne on helppo tulkita väärin. Täytyy myöntää, että tämä oli huonoa kommunikaatiota minun puoleltani, kun tuota nyt uudelleen luen. Arvoneutraalisti tulkittuna tuosta ei edellenkään voi vetää sellaista johtopäätöstä kuin vedit, mutta ymmärrän kyllä miksi joku tuollaisen tuolkinnan tekee.

Enkä kyl selityksistäsi huolimatta oo aivan vakuuttunut siitä, ettetkö yhtään halunnut päteä, wink.




Juu, varmasti kans haluan, koska siten voin korostaa omaa etevyyttäni itelleni. Mutta ei se oo joko tai. Tämmöistä mä oon pitkällä aikavälillä huomannut - tietysti, jos sä haluaisit ajatella ettei mun havainnossani voi olla mitään perää, niin sähän voisit vaan sivuuttaa sen. Mutta musta sä oot myös aika avoin kriittisille näkemyksille, ja sehän rules.


Yritän ainakin olla avoin kriittisille näkemyksille. Tuon "pätemis"-läppä on sellainen jota saan jakuvasti kuulla tällä keskustelupaltalla ja suurimmaksi osaksi olen hyvin vakuuttuntu, että se johtuu siitä että keskustelutyylini tulkitaan väärin. Hienovivahteista en sitten lähde arvailemaan montako prosenttia siitä on sitten totta.

Enkä mää tarkoita, että toi ajoittainen pätevyys ois sussa mitenkään erityisen huomattava ominaisuus. Aattelin vaan tässä keskustelun lomassa mainita, kun kuitenkin oot kiinnostunu itestäs ja oppimisprosesseistas.


Ymmärrän.

#23 kirjoitettu 17.06.2010 01:35

Ihmisluonteen ristiriitaisuus tulee hyvin esille alkoholin nauttimisen yhteydessä. Kaikkein mukavin kaveri hyökkääkin kurkkuun. Työpaikan vittumaisin pomo onkin kännätessä ihan mukava kaveri. Muutoin puhelias istuu tuppisuuna. Siveyden sipuli hukkaa oitis vaatteensa ja sitä rataa.
Ilmeisesti meillä jokaisella on sisällä myös se toinen mies (tai nainen). Sen toisen tekemisiä sitten saakin ihmetellä jälkeenpäin.

#24 kirjoitettu 18.06.2010 11:42

Ei pysty elää mitäänb arkea ku on bipolaarinen ihminn joka nauttii vaan t

#25 kirjoitettu 19.06.2010 23:18

Tässä nyt ku olette puhelleet aiheesta "tässä ja nyt", ni tarvii semmonen tulla tähän väliin sanomaan, että ei ihminen oikeestaan oikeesti elä tässä ja nyt.

Tai niinkus siitä tässästä ja nytistä ihminen ei oikeasti niitä mitään fiiliksiä saa. Yleensä kaikki fiilikset ajottuvat vähintäänkin hetken ajan päähän menneisyyteen. Niinkus sillai, että se, mitä koen tässä ja nyt, jää päähän muistoksi menneisyydestä täsmälleen heti "tässä ja nyt" -hetken jälkeen, joka itsessään taas on yksi "tässä ja nyt" -hetki. Ihminen voi kyllä "tässä ja nyt" fiilistellä niitä fiiliksiä, mitä joskus vähän aiemmin aivoihin pääsi tulemaan. Mut niinkus niitä tilanteita, joita fiilistellään, voi tapahtua vähän milloin vain.

Ennakkoon voi aivan hyvin tehdä joitain toimia, jotta mahdollisesti sitten joskus myöhemmin olisi kivaa tässä ja nyt. Ja tässä ja nyt voi olla kivaa miettiä sitä tulevaa mukavaa "tässä ja nyt" -hetkeä. Tuo ei tietty onnistu sitte, jos pelkää, että pettyy. Jos pelkää, että pettyy, ni ei sitte voi nauttia "tässä ja nyt" -hetken lisäksi myös odotuksesta tulevista hyvistä tunteista. Se, että elää tässä ja nyt, ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että osaa miettiä myös tulevaa. Aika helposti näitä pystyy käyttämään mielen hyödyksi jopa aivan samaan aikaan.

Jos henkilölle, joka kovasti haluaisi kasvattaa lasta, on nyt tulossa lapsi, niin uskon, että se on tuon henkilön mielenterveydellekin ihan kiva asia ajatella sitä tulevaa lasta ja ehkä jopa miettiä valmiiksi kaikenmoisia asioita sen lapsen hyväksi. Tietty, jos on sillai yleisesti pessimismiin taipuva ihminen, ni voi ajatella, että en halua ajatella sitä lasta juoksentelemassa ympäriinsä, ku ehkä se kuolee ennen, ku syntyy. Tuo musta on kuiteski melkos typeräksi luokiteltava ajattelutapa.


Pettymykset on kuitenki lopulta jossain määrin kivojakin asioita. Ei toki yleensäkään silloin, kun se tapahtuu, mutta sitte joskus myöhemmin, kun tapahtuukin jotain, joka on täysin sen pettymyksen vastakohta. Tuntuu ehkä jopa paremmalta, kun tietää miten kamalalta se pettymys joskus tuntui eikä nyt tunnu ollenkaan niin kamalalta. Tosin useinhan pettymyksen tunne itessään ei jää mieleen, vaan lähinnä vain se muistikuva, että pettyi. Viimeistään vuoden päästä ne pienimmätkin vellomukset vatsassa sen pettymyksen jälkeen ovat täysin unohduksissa. Sekin on ihan hyvä syy sille, miksei anna pettymyksen pelon ohjailla omaa toimintaa.


ossi kirjoitti:
ensinnäkin, jos minä rakennan onnellisuuteni sen varaan, että ihminen on luotettava, niin tulen pettymään ennemmin tai myöhemmin.


Miks sää pelkäät pettymyksiä? Tuo pelko näyttää kovasti lopulta määräävän sitä, mitä teet ja tulet tekemään.

#26 kirjoitettu 23.06.2010 05:04 Muok:23.06.2010 05:06

Kyllä täälläkin päässä omalla tavallaan myös olen huomannut, että jos elämä alkaa ns. vituttaa ja menee päin v***tua, niin jos sinne paskaan pitää astua niin astutaan sitten kunnolla.

Sehän siinä kuitenkin on kaikkein raskasta mitä enemmän tätä paskaa ruokkii omalla henkisellä turhautumisellaan ja siinä on meinaan aura (energiakenttä) aika koetuksella ja kaikemaailman loiset ja demonit, sekä muutkin ihmiset imevät susta sitten melkein kaiken lopunkin energian pois, ellet pysty suojaamaan itseäsi tältä.

Täällä puolella tällaista ns. kivistä tietä ollaan nyt jo kuljettu muutama vuosi ja loppua ei tunnu näkyvän edelleenkään, vaikka tiedän kyllä että tunnelin päässä on valoa. Mutta täällä sitä edelleen ollaan tunnelin sisällä edelleen ja kävelty suorastaan paskassa tai oikeastaan kontattu.

Tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä jatkuvaa asunnottomuutta ja sitä tunnetta kun katto lähtee pään päältä neljännen kerran saman vuoden aikana ja ei tietoa seuraavasta olinpaikasta. Sitä voi moni lähteä kokeilemaan minkälaista herkkua tollanen henkinen myllytys on.

Mutta kaiken tämän taustalla on joku kummallinen ja pakollinen vaihe elämässä siirtyä eteenpäin uusille urille ja siinä välissä on sitten tällainen ruusupuska jonka läpi on pakko mennä ja otettava satoja piikkejä perseeseen ja vaihtoehtoja ei ole. Sä joko konttaat sen puskan läpi tai sitten juokset.

#27 kirjoitettu 30.06.2010 17:02

Ihminen on niin oudosti rakennettu, että sen ei ole hyvä elää "tässä ja nyt", siis ilman jotain unelmaa, jota tavoitella. Sillä ei ole edes merkitystä onko se muiden silmin edes järkevä unelma, mutta olla se täytyy. Moni rahjustaa elämänsä läpi paskatöitä tehden ja unelmoiden Lottovoitosta joskus. Todennäköisesti sitä ei koskaan tule. Jollekin se tulee. Hän vaihtaa joustavasti Kossun Konjakkiin ja ryyppää itsensä hengiltä, kun se oli sitten siinä. Ei enää mitään, minkä takia reuhtoisi.
Kuuluisuuteen päässeiden julkkisten huumeongelmatkin saavat alkunsa samasta asiasta. Kun ollaan pinnalla ja on rahaa, eikä enää joudu taistelemaan paikasta auringossa, niin mikään ei enää tunnukaan miltään. Uusi auto ei tunnu miltään, jos niitä voi ostaa kymmenen joka päivä. Jos mikä tahansa levytys menee heti listalle, niin ei joudu näkemään vaivaa sen eteen. Naista ei tarvitse yrittää iskeä, kun niitä saa suorastaan juosta karkuun. Tilipäivää ei tarvitse varrota, vaan päivittäin sataa rahaa enemmän, kuin osaa laskea. Seuraavaksi kokeilee, jos vaikka heroiini tuntuisikin joltain.
Uskoon tulleilla on siitä hyvä tavoite, että sitä ei millään saavuta niin kauan, kuin on vielä hengissä. Sen lopullinen kliimaksi on ajoitettu kuoleman jälkeiseen aikaan. Kaikkien niiden unelmien, jotka on saavutettavissa eläessään, ongelma on, että ne saattavat toteutuakin. Vaikka olisivat miten mahdottomia.