Mikseri.net

TommyDee
190 viestiä

#1 kirjoitettu 06.06.2003 11:05

En tiedä olisiko pitänyt juntata tämä jonkun valmiin threadin perään, mutta vanhana Metallica-fanina halusin kerrankin tehdä pienimuotoisen arvostelun uudesta levystä joten otan riskin ja aloitan kokonaan uuden aiheen. En pidä itseäni minään asiantuntijana, mutta olen kuunnellut bändin levyjä uskomattoman paljon, nopeutettuna, hidastettuna, väärinpäin ja luoja ties miten, joten jos joskus haluan jostain tänne messulaudalle kirjoittaa niin nyt. Lukekaa jos jaksatte.

Täytyy sanoa että St. Angerilla Metallica teki sellaisen täyskäännöksen että veti epäilijöitä alakautta turpaan ja kun makaat maassa, se räkii vielä päälle ja nauraa paskaista naurua. Ei voi kuin ihmetellä bändin muuntautumiskykyä taas kerran. Loadien jälkeen sitä ajatteli että mitähän bändi muka voi keksiä seuraavaksi kun ne on kaikkea jo kokeilleet, mutta niimpä vaan St. Viha on aika helvetin erilainen, ja saa vieläpä kaiken aikaisemman kuulostamaan päiväkävelyltä puistossa. Pakko jo tässä vaiheessa miettiä että mitähän sitten seuraavaksi, mutta se lienee tässä vaiheessa liian aikaista..

Soundit on raa’at, karut ja todella alapäävoittoiset. Tahallisesti jätetty ”autotallimaiseksi” tietenkin, äijillä on varmasti varaa miksata levy ihan sellaiseksi kuin haluavat. Monet haukkuvat soundeja jo tässä vaiheessa mutta mielestäni ne sopivat erittäin hyvin levyn yleisfiilikseen. Etenkin virveli pistää korvaan ja on monelle varmaan kova pala totuteltavaksi, mutta se tuo ihan erilaista potkua yleissoundiin. Hetfield käyttää myös ääntään ihan uudella tavalla mikä on virkistävää kuulla.

Ainakin autostereoissa jytisi musa niin helvetin hyvin. Kun pääsin eilen töistä, iskin CDn pesään ja käänsin nupin kaakkoon ja lähdin ajelemaan. Moottoritiellä kaasujalka väkisinkin painui lähemmäs lattiaa ja 10 kilometrin jälkeen lensi nenästä veret ihan itsestään, eikä mulla ole nenä vuotanut puoleen vuoteen! Eli kovaa tavaraa ihan selvästi Kun olin kotona, olin ehtinyt kuunnella vasta 4 biisiä, joten ajattelin että nyt on haettava kaljaa ja jatkettava levy loppuun. Joten istuin eilen Uuudenmaankadulla autossani parkissa ja terrorisoin ympäristöä uudella vihaisella Metallicalla. Vaikka ikkunat oli kiinni, porukka töllisteli ja osoitteli joka puolelta katua. Fiilis oli vihainen ja ei ois voinu vähempää kiinnostaa sen äijän mielipiteet joka parkkeerasi autonsa suoraan eteeni. Näytin vain kaljapulloa ja irvistin. Outoa tosin oli että lähes koko sen ajan kun istuin autossa, kahden metrin päässä seisoskeli kaksi 50-60 vuotiasta naista ja juttelivat toisilleen hymy huulilla, eivätkä vilkaissetkaan minuun. Hah, taisin herättää arvon rouvissa jotain kauan sitten kuolleita tunteita..

Oikeastaan tämä oli ainoa suunta mihin Metallica olisi voinut lähteä. Siitä lähtien kun Ride the Lightning ilmestyi, bändiä on syytetty milloin mistäkin; on oltu sell-outia jne. Joka levyllä soundi ja tyyli on ollut erilainen (tietty Loadin ja Reloadin luen tavallaan yhdeksi levyksi) ja niin tälläkin kertaa. Taas tapahtuu se sama juttu että jengi ihmettelee ja päivittelee että mitä helvettiä ne äijät nyt on menny tekemään. No sell-outiksi tuskin kukaan enää ainakaan haukkuu. Sitäpaitsi kuka odotti että uusi levy kuulostaisikaan samalta kuin joku vanhempi? En minä ainakaan – ja hyvä niin.

En ole KOSKAAN tykännyt yhdestäkään Metallican biisistä ensi kuulemalta. Tässä bändissä onkin se hyvä puoli että biisit alkavat hahmottua vasta usean kuuntelukerran jälkeen ja niihin ei periaatteessa kyllästy koskaan. Pakko sanoa, että en ole vielä kuullut St. Angerilla sitä neroutta mikä ilmeni Master of Puppetsilla ja Black albumilla, mutta ennen kuin olen kuunnellut levyn vähintään 10 kertaa, en rupea tuomitsemaan lopullisesti mitään. Vaikea kuitenkin valitettavasti löytää levyltä mahdollista klassikko-biisiä, ei voi mitään. Mutta samassa tilanteessa olen ollut aiemminkin, joten.. Hyviä biisejä levyllä toki on useita.

Joka tapauksessa bändi on palannut juurilleen ja mennyt pari askelta pidemmällekin. Tapa jolla uudella levyllä yhdistellään thrashia, melodioita ja eri tyylejä on upeaa. Harmi vain ettei Rob itse soita levyllä. Aika näyttää mihin valoon metalliscene tämän levyn asettaa. Kaupallinen itsemurha se joka tapauksessa on – luultavasti. Tai sitten ei, eihän sitäkään koskaan tiedä..

Kyllähän se oma musakin tavallaan saa adrenaliinin verenkiertoon (säälittävää, eikö?), mutta on hienoa kun agressioita saa purkaa jonkun muun musiikin tahdissa. Kiitos Metallicalle että tekivät uuden mielenkiintoisen levyn jota on odotettu kauan, ja joka on sitten Justicen ainoa agressiivinen julkaisu. Tämän parissa hoidetaan varmasti monet vitutukset ja kumotaan useammat kaljat.

Siinä oli omia mielipiteitä, ei mitään absoluuttisia totuuksia. Antakaa kommenttia jos huvittaa.

Arvosana: 8-/10

-Tommi, www.darcane.com