Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.10.2009 16:01 Muok:28.10.2009 16:02

C#-alt?

Effekt muokkasi viestiä 16:02 28.10.2009

Riippuu tietty mikä d-molli...

#3 kirjoitettu 28.10.2009 16:58

On sointukierto. Dm, Am, C, G, Em taitaa olla soinnut joita on käytössä. Mutta haluaisin tehdä pienen arpeggiobridgen siihen jolla sulavasti, hiukan "häivyttäen" ja hiipien siirryttäis kertsin sointuihin, enkä vaan perustyyliin (tai ainaki aina ennen oon tehny niin itte ku vaihdan ) vaan vaihtais sävelasteikkoo töksähtävästi. Ja just semmonen sankarointiin nojaavan kuulonen kertosäe olis aikeissa tehdä. Kattelen tota C#:sta ja jos tykästyn siihen ni käytän sit sitä. Kiitoksia.

#4 kirjoitettu 28.10.2009 17:09

Voi olla alt vähän liian rankka tuohon käyttöön.

Eikös tollaisessa meiningissä käytetä yleensä vaan harmonista mollia? Fryyginen saattaisi toimia tietty kanssa. Lokrinen saattaa olla kanssa vähän liikaa, mutta mites vaikka dominantti dimi -skaala?

#5 kirjoitettu 28.10.2009 21:06

A-molli viimeisen kertosäkeen hevimodulaatioon.

#6 kirjoitettu 28.10.2009 22:35

Älä unohda melodisen mollin ihanan suuren sekstin tuottamaa epiikan riemuvoittoa!

#7 kirjoitettu 29.10.2009 18:35 Muok:29.10.2009 18:42

Sorsamies kirjoitti:
Kylhän tuohon soitella voi mitää vaan, mutta itse ehdottaisin ihan vaan luonnollista mollia, mollipentatonista ja molliblues-asteikkoa joita testailla. Luulisi jotain sankarillista saavan aikaan nimenomaan heviympäristössä.

Aai, eli ilmesesti sulla on joku modulaatio tulossa tuon jutun jälkeen? Voisit kokeilla harmonialla (soinnuilla) tehdä vaijdosta "sulavamman", koska jos harmonia "töksähtää" niin vaikeampaa sitä smoothiksi millään arpeggioilla melodiakuljetuksilla tehdä ellei oikeasti osaa.
Sorsamies muokkasi viestiä 18:45 28.10.2009


Ajattelin siis iskee sointuarpeggioita peräjälkeen muutaman, tyyliin Dm Em (ei siis vättämättä just noi kaks ) ja sit vaihtuu niihin mitä kertosäkeessä käytetään, ihan vaan vaihtelun vuoksi (on se aivan saatanan tylsää jos ottaa levyn kuunteluun ja ensimmäisten 3 biisin jälkeen osaa arvata aina seuraavaks tulevan osan jne) muihin biiseihin. Ja se ns. "töksähdys" on myös yhdessä biisissä tehokeinona, valittin ehkä vähän huonon sanan kuvaamaan sitä mitä tarkotin... Siis pointti oli se että haluan semmotteen bridgen tehdä enkä vaan A) suoraan siirtyä kertsiin B) tehdä bridgee jostain siitä kahden välistä C) tehdä bridgee kertsin asteikolta. Njoo, pitää ny vielä kattella tässä. Ja fryygistä käytän aivan varmasti jossain vaiheessa, luultavasti lähes puolivahingossa siis jos se vaan kuulostaa paremmalta ja se usein kuulostaa ainakin mun korvaan ku iha basic asteikko.

#8 kirjoitettu 29.10.2009 21:27 Muok:29.10.2009 21:29

Effekt kirjoitti:
Voi olla alt vähän liian rankka tuohon käyttöön.

Eikös tollaisessa meiningissä käytetä yleensä vaan harmonista mollia? Fryyginen saattaisi toimia tietty kanssa. Lokrinen saattaa olla kanssa vähän liikaa, mutta mites vaikka dominantti dimi -skaala?



eikös Richie Blackmore ole käyttänyt harmonisen mollin jo loppuun? Fryygistäkin taitaa olla jäljellä aika vähän, ehkä just hintsusti pari tahtia...

karman hardon muokkasi viestiä 21:27 29.10.2009

itse olen tykästynyt viime aikoina kovasti ihan perus-aioliseen liplatteluun, varsinkin sointujen kanssa pelatessa. Pianolla kun iskee Am-sointuun sen alennetun kutosen ja mausteeksi ehkä vähän ysiä niin kyllä se vaan kuulostaa pirun hyvältä.

#9 kirjoitettu 30.10.2009 14:40

Edelleenkin mulle on vähän epäselvää että mihin sä olet menossa siinä kertsissä. Jos sun säkeistö menee d-mollissa, haluat bridgeen jotain jolla voit viedä kertsin muualle, eikö? Aiotko sä moduloida kertsissä ulos d-mollista, vai haluatko sä jotain räväkkää vaan bridgeen ja palata takaisin d:hen kertsissä?

Jos sun säkeistö menee d-mollissa, niin koita bridgeesi vaikka jotain Dm11-Db7(#11) arpeggiota jolla pääset c-molliin kertsissä (Db7 toimii dominanttina C-molliin, voit myös korvata Dm11 soinnun vaikka D7(#9):llä). Ihan kiva perus modulaatio, kromaattinen bassolinja (D-Db-C) toimii aina. Db7:n päälle voit vaikka tempasta sitten Db-overtone skaalaa, jos tuntuu siltä (Db-Eb-F-G-Ab-Bb-B-Db).

#10 kirjoitettu 30.10.2009 14:53

karman hardon kirjoitti:

eikös Richie Blackmore ole käyttänyt harmonisen mollin jo loppuun?


Eikös tuolla logiikalla voisi lopettaa koko 12-säveljärjelmän käytön? Einös ne ole jo runkattu ihan loppuun kaikkine asteikkoneen ja asteikoiden väkinäisine kiertoineen?

#11 kirjoitettu 30.10.2009 16:38 Muok:30.10.2009 16:40

Nyt tulee tämä ikevihreä kommentti mutta sanon silti:
Vedä tunteella vaan ja unohda arpegiot....
Valikoidusti ääniä, pieniä koukkuja ja ehkä terssi tai pari. Omaperäisyyden saavuttaminen on kyllä hankalaa, enkä varmaan oo yhtään kovin hyvää bridgeä/sooloa itsekkään keksinyt.

janiceps muokkasi viestiä 16:39 30.10.2009

#12 kirjoitettu 30.10.2009 16:44

janiceps kirjoitti:
Valikoidusti ääniä, pieniä koukkuja ja ehkä terssi tai pari.


Todella eeppinen lause ainakin.

#13 kirjoitettu 30.10.2009 16:48

juu sitä tavoitellessa...

#14 kirjoitettu 30.10.2009 17:00

karman hardon kirjoitti:
itse olen tykästynyt viime aikoina kovasti ihan perus-aioliseen liplatteluun, varsinkin sointujen kanssa pelatessa. Pianolla kun iskee Am-sointuun sen alennetun kutosen ja mausteeksi ehkä vähän ysiä niin kyllä se vaan kuulostaa pirun hyvältä.


Jos nyt ihan haluaa viilata niin Am + bVI (eli f) = Fmaj7/A + a-mollin 9 (eli B) = Fmaj7(#11)/A. Mutta onhan se lyydinen kiva väri kyllä.

#15 kirjoitettu 31.10.2009 14:28

Effekt kirjoitti:
Edelleenkin mulle on vähän epäselvää että mihin sä olet menossa siinä kertsissä. Jos sun säkeistö menee d-mollissa, haluat bridgeen jotain jolla voit viedä kertsin muualle, eikö? Aiotko sä moduloida kertsissä ulos d-mollista, vai haluatko sä jotain räväkkää vaan bridgeen ja palata takaisin d:hen kertsissä?

Jos sun säkeistö menee d-mollissa, niin koita bridgeesi vaikka jotain Dm11-Db7(#11) arpeggiota jolla pääset c-molliin kertsissä (Db7 toimii dominanttina C-molliin, voit myös korvata Dm11 soinnun vaikka D7(#9):llä). Ihan kiva perus modulaatio, kromaattinen bassolinja (D-Db-C) toimii aina. Db7:n päälle voit vaikka tempasta sitten Db-overtone skaalaa, jos tuntuu siltä (Db-Eb-F-G-Ab-Bb-B-Db).


Juuri tuota! Ideana olisi juuri päästä ulos siitä Dm skaalasta jolla soitan semmosta hitaampaa ja synkemmän kuulosta roinaa rauhallisen bridgen kautta johonkin ehkä hiukka nopeempaan kertsiin jossa saksalainen mieskuoro laulaa (vois kyl mennä ehkä hiukka yli... Ja se olis se syy miks ne naiset itkee ) sankaritarinoista. Toi C-molli kuulostaa aika kivalta, taidan käyttää sitä. Kiitoksia.

#16 kirjoitettu 01.11.2009 20:08

Effekt kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
itse olen tykästynyt viime aikoina kovasti ihan perus-aioliseen liplatteluun, varsinkin sointujen kanssa pelatessa. Pianolla kun iskee Am-sointuun sen alennetun kutosen ja mausteeksi ehkä vähän ysiä niin kyllä se vaan kuulostaa pirun hyvältä.


Jos nyt ihan haluaa viilata niin Am + bVI (eli f) = Fmaj7/A + a-mollin 9 (eli B) = Fmaj7(#11)/A. Mutta onhan se lyydinen kiva väri kyllä.


jos sointukierrossa on urkupisteessä bassoäänenä A, niin ei kai tuota voi hyvällä tahdollakaan lyydisenä kuulla? :0 tai noh, ehkä siinä tapauksessa että mistään ei voi haistaa että A-mollissa liikutaan (jos siis soittaa tuon Fmaj7+11:n ilman C:tä niin kuin se kai yleensä soitetaankin).
Dominanttisoinnuthan kuulostaa aina dominanteilta vaikka niitä miten päin pyörittelisi, mutta että lyydinenkin?

#17 kirjoitettu 02.11.2009 10:21

karman hardon kirjoitti:
jos sointukierrossa on urkupisteessä bassoäänenä A, niin ei kai tuota voi hyvällä tahdollakaan lyydisenä kuulla?


Kyllä se vaan analyysissä sellaiseksi katsotaan.

Ja #11 sointuun voi viljellä sitä kvinttiä ihan hyvin.

#18 kirjoitettu 02.11.2009 17:38

Effekt kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
jos sointukierrossa on urkupisteessä bassoäänenä A, niin ei kai tuota voi hyvällä tahdollakaan lyydisenä kuulla?


Kyllä se vaan analyysissä sellaiseksi katsotaan.

Ja #11 sointuun voi viljellä sitä kvinttiä ihan hyvin.


Hämmentävää...

oli pakko kaivaa tuo Ron Millerin opus kaapista. Sointuesimerkki aiolisesta moodista on Am9(b6), kaikenlaisilla voicingeilla...yks on ihan vaan pino terssejä joista saa kyllä kaivettua tuon lyydisen Fmaj7(#11)-soinnunkin.

:o

noh, oli miten oli. taidan jatkossakin "analysoida" sointuni bassoäänen mukaan, koska se on helpompaa

#19 kirjoitettu 02.11.2009 18:57

Haava kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:

eikös Richie Blackmore ole käyttänyt harmonisen mollin jo loppuun?


Eikös tuolla logiikalla voisi lopettaa koko 12-säveljärjelmän käytön? Einös ne ole jo runkattu ihan loppuun kaikkine asteikkoneen ja asteikoiden väkinäisine kiertoineen?



onko kaikki rytmitykset käyty loppuun+

en ymmärrä näistä säveljutuista yhtään mitään, mutta sanompas sen, että samat soinnut eri rytmissä rynkytettyinä, eri mittaisina jne. on ihan eri juttu, että periaatteessa voi ihan huoletta varastaa jonkun riffin jostain biisistä, jos rytmittää sen ihan eri lailla - siitä tulee ihan eri biisi ja sana "varastaa" onkin väärässä yhteydessä, kun kyse ei ole samasta riffistä.

nii ku tässä vissiin lähdettiin jostain pohjasta hakemaan eepistä sävellysjuttua, niin kyllä sen saman rififnkin saa temmon ja soittotyylin kautta tehtyä paljon "eeppisemmäksi" jos sen osaa.

Vittu ku ei ole termejä millä ilmaista asiaa. Mutta yleensä kappaleen rakenteella on hygvin suuri merkitys eeppisyyden tavoittelussa.

#20 kirjoitettu 02.11.2009 20:33

palatakseni takaisin asiaan, eeppisyyteen. tuli mieleeni yks järjettömän eeppinen biisi: Mr Bunglen Desert Search For Techno Allah. Se itämainen synakierto sen tekee!

useinkin olen ollut huomaavinani ns. eeppisissä biiseissä sellaisen "helpon" kikan: kitara/syna tai joku muu melodinen instrumentti jauhaa samaa melodista fraasia koko ajan (mitä pidempi fraasi, sitä pienempi riski kyllästyä oitis ), sitten basso kulkee omia ratojaan (useinkin pomppaa ulos varsinaisesta sävellajista jotta biisiin tulee koukkua), ja lopuksi koko komeus kuorrutetaan soinnuilla (useinkin synapädeillä), ja mitä epäortodoksisempi sointukierto, sitä eeppisempiin sfääreihin kuulija houkutellaan

#21 kirjoitettu 02.11.2009 23:00

Joo ja kaikissa esimerkeissä "eeeppisyysjätkät" keskittyy liikaa säveliin, sointuihin, vaikka myös rytmillä ja etenkin biisin rakenteella on niin valvata merkitys. kokeilkaa vaikiak tehä tosi monontoninen, yhen soinnun juttu yhteen säkeistöön ja sitten ihan eri melodiat kertsiin, johan on eeppistä!

#22 kirjoitettu 03.11.2009 08:41

JM kirjoitti:

onko kaikki rytmitykset käyty loppuun+

[...]

Vittu ku ei ole termejä millä ilmaista asiaa. Mutta yleensä kappaleen rakenteella on hygvin suuri merkitys eeppisyyden tavoittelussa.


Rakenteilla, saundeilla ja kaikella. Lähinnä tarkoitukseni oli tosiaan tuoda esiin kyseisen ajattelun hölmöys lähinnä.

#23 kirjoitettu 04.11.2009 01:45

Sunt1o kirjoitti:
Sanosin silti et on niillä sävelillä kyllä aika paljon merkitystä. Myös säveliä vaihtamalla saa eeppisestä biisistä ihan epäeeppisen.

Tosin en nyt tiiä aattelenks mie eeppistä samana kun työ.


Mä sanoisin, että helpompi on tuoda eeppisyyttä huonoon soinnutukseen rytmityksellä kuin toisinpäin..

#24 kirjoitettu 06.11.2009 22:45

A-molli