|
sukelluslaite
2 viestiä
|
#3 kirjoitettu
06.03.2012 17:44
Jengi luulee mun meditoivan, paskat mietin missä on halpaa bissee, no tavallaan meditoimistahan sekin on. Itseasiassa henkisyys on sinisen Pal Mailin pituus, rasvatyynen kiehkuran kruunaama järven rinta. Hauraat kaurat nipottaa nauraen yön pientä viljelijää, jäin taaimmaiselle pitkälle syljelle, Luoja, maailma oli taas minun. Varjojen pidentyessä, kajoamisia. . Kulkijan käskyt ja Jätkän perunkirjat.. Henkipaperien kyselyitä.. Sheriffit hakee, en tiedä Jeesustako etsivät vai Juudasta, aivan sama. Äiti, raekuuro on tänään yllättävän kova.
Mystikkojen nappulat, rajoitetut sysipainokset. Komeetat mallintavat poispyhitettyjen lukemien vikuroitua janaa, haukkuen väkevää valpastumista, kohtauksia Kelassa..
Taivaalla punaisten lyhtyjen alue, sykkii kujien ilontuojia. Meidän pieni kosminen heinäsuopa, jossa organismit etsivät käteis-sumua, missä operoivat kolme sormea, nykyaika ja epäröivät mielet. Sikojen maihinnousua rasvatyyni.
Taas perhosia tuulikaapissa, dramaattisia väliintuloja, sieltä mistä tuulee, tulee tuoksut.
Kajahteleva koneisto. Jousi tanassa soi vedetyt vuodet, vuosijanassa aluset, mustat luomet.
Käyteaineita, kaappiviilejä ja rustoisia ruotoja saakutti.
|
|
JM
11 viestiä
|
#8 kirjoitettu
30.05.2012 05:38 Muok:31.05.2012 04:03
Oon joo päihteissä mutta toisaalta kyllä tämä runo on ihan nyt mistä oon forumilla kirjotellu, kun on niin hankalassa tilanteessa mielensä kanssa, no....
Kun joku sama aihe toistuu
tunnista tunnista tunnista
päivästä vuodesta rutiinia
vuorollaan sitä alkaa miettimään
Voinko minä auttaa mitenkään?
ja kun samaa ongelmaa
tunnista päivästä vuodesta
...levy jää paikalleen jumiin
yhtä ja samaa hakkaamaan
Olisiko pitänyt seurata merkkejä?
ikkunalaudalle jätettyä krusifiksia
aamulla aamupäivällä kysytään
todista todista nyt kun sinulta kysytään
"ei, en olisi voinut tunnistaa merkkejä"
Ja ne uskoo sinua ja armahtaa, huojentuneena jatka eteenpäin, koska paikallaan palaa jos sisällä vielä on muutakin kuin pölyä joka kipinästä leimhtaa, jos niin on, leikataan keveämmiksi omatuntoa. Ei hengitys saa olla niin raskas, anna siitä pois, ennemmin pidä aate, sen voi hetkeksi kätkeä kirjojen taakse, se on ihan kohtuullista josus, leikkiä sillä tavoin jonkinlaista rauhaa.
Vaikka sama aihe toistuu
tunnista, tunnista... tunnista
päivästä vuodesta seuraavaan
en silti olisi osannut lukea merkkejä
muiden elämän pieniä liikkeitä
ne olisivat kertoneet nousevasta myrskystä.
Lapussa luki ettei saa pelätä mitä taivas painaa
vaan kyse on varmaan tämän kaupungin ilmasta
tehtaiden filttereiden läpi kiertänyt
sukupolvia kestävä passiivinen pahoinpitely.
Tuosta sitä tuskin huomaa, näin myrkytetään
laimeita liuoksia , hitaaseen tahtiin
ne vahingoittaa niin hellästi ja vahinko on
niin kokonaisvaltaista, peruuttamatonta
kun rappion lukon pirstoo sorkkarauta, avautuu pimeä...
Jos katsotaan hetki tarkkaan askeleita
numeron isot kengätkö kaverin pisti horjumaan?
Se mies menee jo melkein ojan puolella
päässään valojen himmennys ainoa homma minkä tekee kunnolla.
Jää jälkeen mekaaninnen toisto, toistaa itseään
niitä ääniä, ääniä joista ainoa uskollinen ystävä
"hei kato mun säädöt polttaa sulakkeita"
jatkoroikat ilman kunnon koteloita
paskaset pölyset, johtoniput peittää lattioita.
"nii me tehään, tajuutko nyt, paina nyt vittu kalloos"
"kannan vahvistinta kato, nii ei saatana... mitä sä sanoit?
Tää on vähän raskas, voisits ottaa nyt tän... vähäks aikaa
voisin sitten sytyttää meille tupakat jos otat ton ja kannat"
Joku toinen raskas sana apteekin kulmilla
idiootti luulee oikeasti että välitän enää tuollaisesta
pyysin vain sitä luottaa labratavaraan,
jälkeenpäin mietin, niin ei niistä sellaseen olisi ollutkaan.
Heikonlaisesti pisteitä lauseissa
narkkarin vartteja katellu taas
jaksaako "no vittu pakko jos tuo levyki jaksaa"
kukaan ei tajua kolauttaa kylkeen soitinta.
Ajattelee niin hiljaa, että itselläänkin on vaikea saada selvää,
kuka nyt huutoa pelkää, sehän saatana vain puhdistaa ilmaa,
mutta hiljaisuus pitää sisällään
sen likaisen ilman, sen joka alkaa hiljalleen vaikuttamaan.
Se on muuten sitä kamaa, joka vaikuttaa niin, että huomenna sitä ei enää edes huomaa, se paska vain jatkaa kertymistään kun puoliintumisaika ja annostus on sitä luokkaa, niinkuin uudelleenannostelun tiheys, tekee vereen hiljalleen päällekkäiskertymää. Ja se punanen kolmio tarkottaa van että voi haitata ajokykyä, mitä sitä palvotaan, tarkoittaako tuollanen nyt paskaakaan?
Valehdellaanko jos istutaan kivikossa
molemman alla juuri kuin itselleen muovattu kivi
valehdellaanko että sitä ei olisi taas ilmassa
joo, aurinko paistaa, mutta täällä on vittumainen tuuli
mitä muuta sun mielenpäällä oli?
"kyllä siihen voi luottaa että se tyyppi kestää"
"ootko varma? nyt jos kusee, niin musta ei oo mitään estää
väsyny muutenki tuohon paskaan mitä taas jauhat
antasit olla, päästäs kaikki helpommalla
lähetään vaikka kemikaalitielle...."
"laitat sitten iltafixejä?"
"Totta kai kuhan annat vähän aikaa olla ton paskan"
Meri on erivärinen taas - huomenna
Kemi on punainen, joo, muistoissa ja huomenna
mutta paljonko tuo lämmittää tänään
ei minä sillä että minulla olisi mitään hätää
vaan onhan tämä nyt helvetin säälittävää...?
Muovista aurinkolasit kokomustat
lumenkaatopaikan värinen maastotakki
molemmat paikat täynnä paskaa, vain ulkokuori erottaa.
Ja kämpille jäi päälle se jumittunu soitin
taas kiertämää päässä lähtee
vittumaiseen kohtaan jmiutui levy
se se siis se jäi jotenkin... jumiin.
Ois ollu parempi sammuttaa lähtiessä se soitin, nyt se vitun jumitus tulee myös uniin.
JM muokkasi viestiä 13:57 30.05.2012
Tämä runo, kun on selkeästi proosaruno, tuntui jotenkin jäävän kesken, joten kirjoitin sille jatkoa, koska sen kuuluu mennä näin.
JM muokkasi viestiä 04:03 31.05.2012
TYkkäsin sittenki tästä versiosta eniten...
|
Ladataan
