Mikseri.net

#42 kirjoitettu 02.09.2009 20:47

bahlastiompehda kirjoitti:
[...]
VAIHTOEHTO

Harva pyrkii saamaan masennukseensa muuta kuin masennuslääkkeitä. Tyydytään SSRI-tokkuraan, koska vaihtoehtoisia lääkkeitä harvemmin tarjotaan. Pharmaca Fennican yms. perusteella määräysten tekeminen on helppoa ja turvallista mutta kovin rajoitettua ja rajoitukset heijastuu mahdollisesti potilaan hyvinvointiin.

Masennukseen on niin paljon hyviä vaihtoehtoja jotka toimivat jopa paremmin kuin uskottavakin placebo. Itse olen vertaillut mielialalääkkeitä paljon toisiinsa (mielenkiinnosta, en sen takia että tarvisin niitä). Muutama hyvä on tullut vastaan, varsinkin masennuksen hoitoon. Kannattaa googlata vaikka suomessa myytävät Deprakine (aka Selegine) ja ehkä Aurorix, joka on ehkä turvallisempi mutta selvästi tehottomampi. Selegine on järkyttävän terveellinen aine (jotkut nisäkkäät on saatu elämään 150% pitempään sen avulla) ja saa aivot toimimaan niin hyvin että masentuneet ajatukset voi helposti käsitellä pois (masennuslääkkeet häiritsevät joitain kognitiivisia kykyjä, joka vaikeuttaa ongelmien käsittelyä). Seleginestä ei tule kemaillinen pohnä (ihmisen keho tuottaa myös MAO-b estäjiä) eikä siitä menetä libidoa ja energia kasvaa. Se ei varsinaisesti pumppaa mitään vieraita kemikaaleja elimistöön mutta aktivoi tarpeellisia rauhasia ja saa aviot syntetisoimaan tarpeellisia kemikaaleja.

http://en.wikipedia.or...

"Selegiline was discovered in Hungary in the 1960s. Joseph Knoll, a chair of pharmacology at the Semmelweis University in Budapest, was interested in the physiology of "drive" and the differences between high- and low-performing individuals. For his research, he required a molecule that combined amphetamine-like psychostimulant effect with a "psycho-energic" effect of monoamine oxidase inhibitors (MAOI). To do that, he decided to combine in the same
molecule the structural features of the MAOI pargyline and the psychostimulant amphetamine. "The great discovery" (in Knoll's words) was that the new molecule did not increase blood pressure, unlike amphetamine, and moreover, it inhibited the blood pressure raising effect of amphetamine."

Seleginen lisäksi on olemassa monia ravintolisäksi luokiteltuja jauheita http://fi.wikipedia.or...
[...]


Öö, emmä nyt haluis olla öö, mutta lääkelaitos (http://spc.nam.fi) ei tunne koko Selegineä (tai selegilineä tai selegiliiniä) ja Deprakine (natriumvalproaatti) on tasaaja bipoille, joihin se yhdessä tapauksessa ei hitustakaan enää vaikuttanut (hällä oli se ennen maanista jaksoa käytössä mutta ei lieventänyt oireita muiden mm. neuroleptien kanssa). Ja auta armias jos ois kiihdyttänyt ajatustoimintaa, kuten epäilemättä Efexor(venlafaksiini) teki, lyhentäen lisäksi yöunen tarpeen neljään tuntiin sekä hänellä että itselläni (kun Efeä myös kokeilin). Ja nuo maanis-depressiiviset myöntää jälkikäteen (masennusvaiheessa) että "kyllä, otin ne lääkkeet jotta vauhtia tulisi"... ja haikailevat uutta jaksoa. SSRI-lääkkeenä Efexor vastaa täysin tuota sinun ihme-piriäsi, joka kylläkin olisi mao-b estäjä, eikä johda "tokkuraan". Asiat ovat aamuisen annoksen jälkeen harvinaisen selkeästi joko suoraan järkeiltävissä tai vainoharhaisen kiemuran kautta tavoitettavissa Efelläkin. Masennuslääkkeistä vain tietyillä, kuten Mirtazapiinilla on tokkuroiva vaikutus, ja sekin syystä (otetaan yöksi, jotta nukahtaisi/uni syventyisi). Aurorix, no huh huh. Nimikin sen jo sanoo, vaikuttavan aineen nimi Moklobemidi. Eräs kaverini käyt(ti/tää) ja tämä on aina ollut lähinnä vaikeasti ymmärrettävä ihminen (tai sit se vaan on toi paikkakuntalainen velmuileva luonne). Yllättäen todetaan Lääkelaitoksella että ei suositella selegiliinin ja moklon samanaikaista käyttöä eli kai tuo Sele jostain kätköistä löytyisi, ei vain ole kovin virallinen lääkes. Ja että MAO-estäjät saattavat vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan samanaikaisella käytöllä Aurorixin kanssa, eli onko "Deprakine" MAO va ei? Ja vieläpä tänä aamuna 60v harmaaparta lekuri MTT:ssä kurtisti kuivia kulmiaan kun kysyin mikä on Selegine. Uuh, ehkä salaliitto, taidampa tarvita Seroquelia. Nope, been there, done that.

Olen ollut nyt 1&½v Mirtazapiinilla enkä voisi sanoa kärsiväni mistään muusta kuin levottomuudesta. Eikä se ole ahdistusta, koska osaan järkevästi kanavoida ajatukseni aina johonkin (musiikki, teksti/lyriikka/runous, maalaus). Olisi aika järkyttävää vetää jotai pirin korviketta (Sele tai Pirasetaami ) vielä tähän päälle. Libido... itepähä kerjäsit. Tämä on itseasiassa melko mielenkiintoinen tarina.

Sairastuin n. vuonna 2006 (sitä ennen oli 5v yritystä eri kouluihin tuloksetta = ajautuminen apatiaan & nihilismiin), suoritettuani vuoden opinnot Porissa amk:ssa viestinnän linjalla. Kaikki alkoi loppua myöten varjostumaan harhaluuloilla, ei osaanut erottaa oikeata todesta, uskotteli itselleen omat havainnot niiksi ainoiksi paikkaa pitäviksi mahdollisuuksiksi. Olin melkoinen nyhverö persoona vaikkakin pätevä alalle. Lukuvuoden lopuksi olin laihtunut 60-kiloiseksi 180cm pitkäksi kukkakepiksi ja olinkin vähän turhankin kanssa luokan naisopiskelijoiden mieleen. Ei mitään menestystä silti, koska aina se "väärä/varattu" oli vastapuolena. No, lomailin -06 kotosalla ja biitsillä tarttui mukaan tämmöne 7v vanhempi nainen. Olin jo niin harhainen, että toisella tapaamiskerralla täytyi work out the lateral mambo. Ei, ei toiminut ei. Meni kesä ja syksyllä olinkin kotipaikkakunnan miälisairaalas kun en ollutkaan potentiaalinen mikälie sulhanen vee. Ja eiku Seroquelia(Seroqeel tääl ruattalaasittan, tai Serkku tuttavallisemmin) kyllästyksenä 400mg asti ni et melki oksu lensi. Se on kumma miten halu säilyy mut kyky ei. 1kk sairaalajakson jälkeen ei ei ei. Olin tässä välin käynyt läpi SSRI-lääkkeistä Cipralexin ja cymbaltan. Molemmat vei libidon (ainakin yhdessä Serkun kanssa). Kyllästyin ja muutin takaisin Poriin jatkaakseni opiskeluja. Olin päässyt pahimman yli henkisesti ja fyysisesti olin entiselläni. Mutta syksyllä 2007...

#43 kirjoitettu 02.09.2009 20:48

Tapasin naisen, jolla oli hurja maaninen vaihe menossa ja joka paheni. Fyysisesti väkivaltainen suhde, mutta muutoin täydellinen. Mitä nyt koulun käynnistä ei tullut mitään. Lopetettiin yhdessä tuumin kaikki lääkkeet, mm. cymbalta, seroquel, lamictal, deprakine... ja pian hän oli laitoshoidossa ja minä ihmettelin WTF just happened hia. Molemmilla uusi lääkitys, nyt mulla hetken Rivatril ja sitten Mirtazapin. Hällä en muista enää mitä Seroquelin lisäks. Hänen päästyä laitoksesta ilmoitti hän haluavansa olla vain kaveri. Vedin herneen lisäksi nenään Levozinit, Risperdalit, Serenaset, Seroquelit, Zyprexat, Cymbaltat ja Mirtazapiinit. Ja kaikki kiitos lekureille, jotka anto mulle Rivoja ja jopa Xanoreita 2 kertaa ni johan oli helppoa hupia pistää elämä risaseks. No, siinä sitte kustapaskannettii viikko kotona aloillaan ja trippailtiin mm. semmosta että sävelsin Jameksen kans polkuharmoonil All Nightmare Long kunnes parameedikot tuli vetään mut hissikuiluu alas lihassäie säikeeltä.

4kk sairaalois ja kaikki toimi paitsi toi oikea käsi ranteesta alas. Eli eiku eukon kans taas yhteen pariks viikoks, kunnes mun keplottelema Diapam (5-10mg) lääkitys pisti homman vituiks. Nimittäin lasareteissa ajateltiin et mä kärsin nykysellään hirveesti ku oikee käsiki tollane, et tuputettii pameja... paskat ollu kipuja tai tunnontuskia. Mut otin vasta ku pääsin pois (hupia taas ttu). No, kusi päähänhä niistä nousee, ja sanoin suorat sanat eukolle kun se haikaili maniansa perään ja tää läks siihe tyyliin että mun oli häntä koipien välis luikittava pois paikkakunnalta. Itellä ainaki oli eka maaninen jakso tuolloin, mut se on another story. Tuosta toisesta en tiedä, oikeasti vaivaa hirvee huoli.


Mutta tämä avautuminen oli ehkä tarpeellinen osoitus siitä, mitä tapahtuu, jos jättäytyy lääkkeiden armoille. En mä ole katkera/pahoillani mistään. Mä oon ainakin eläny ja se on lisänny mun ilmaisua. Mutta mä voin sanoa että...





Tästä keskustelusta EI kannata ottaa mitään faktana, DEFINITIIVISENÄ totuutena. Kaikki on henkilokohtaista, no shit!
Vain että kaikki kertomani hlökohtaiset tapahtumat ovat 100% totta.





huh, servu valitti ettei voi yhtee viestii kirjottaa noi paljo. sanoisinko jopaettä ... en sano.

#44 kirjoitettu 02.09.2009 21:29

MI_Fred kirjoitti:

Mutta tämä avautuminen oli ehkä tarpeellinen osoitus siitä, mitä tapahtuu, jos jättäytyy lääkkeiden armoille.

[..]

Tästä keskustelusta EI kannata ottaa mitään faktana, DEFINITIIVISENÄ totuutena. Kaikki on henkilokohtaista, no shit!


Eivätkös nuo kaksi alleviivaamaani lausetta ole ristiriidassa keskenään?

#45 kirjoitettu 02.09.2009 22:34

Haava kirjoitti:
MI_Fred kirjoitti:

Mutta tämä avautuminen oli ehkä tarpeellinen osoitus siitä, mitä tapahtuu, jos jättäytyy lääkkeiden armoille.

[..]

Tästä keskustelusta EI kannata ottaa mitään faktana, DEFINITIIVISENÄ totuutena. Kaikki on henkilokohtaista, no shit!


Eivätkös nuo kaksi alleviivaamaani lausetta ole ristiriidassa keskenään?


OK, kun kerran olet fiksu, niin hae Nobelin palkintoa herra Haava. Kirjoitapa ensiksi itse verille vuotava itsensä vuodatus ja yritä pysyä asiassa kunnes sinut ja sinun vuodatuksesi veistellään verille kahdella rivillä? Ja miksikö? No täällä ollaan lievästi ulalla pahimpien skenaarioiden suhteen.

Ja toki, mietippä jos tuo loppulausumani oli tässä ketjussa ah niin suosittua sarkasmia, tai sitten ei. Mistä sen tietää, kun kerran tänne kirjoittelevat kaiken maailman Montinit ja Sunt1ot, hullut ja täysjärkiset kirjastot läpi tonkivat alan opiskelijat?

Mitä sitten, jos en kirjoittanut ensimmäistä lausetta konditionaalissa. "Mitä voisi tapahtua, jos jättäytyisi..." yms. mutta koitapa ympätä tuo henkilökohtaiseen vuodatukseesi ja silti kuulostaa siltä, ettet vedä läpällä koko juttua. Tarkoitus oli olla vakuuttava,kun oli todesta kysymys, eikä virtuaalip*******. Kiitti vesityksestä.

#46 kirjoitettu 03.09.2009 08:16

MI_Fred kirjoitti:

Kirjoitapa ensiksi itse verille vuotava itsensä vuodatus ja yritä pysyä asiassa kunnes sinut ja sinun vuodatuksesi veistellään verille kahdella rivillä? Ja miksikö?


Olen pahoillani. Tarkoitukseni ei ollut veistellä koko kirjoitustasi verille vaan vain tuoda esiin tuo yksi väite sieltä joka oli minusta melkoisen yleistävä. Ei mitään muuta syytä. Olen pahoillani jos koet, että olen samalla vesittänyt sen koko kirjoituksesi muuten. Se ei suinkaan ollut tarkoitus. Siltikkin tahtoisin muistutttaa, että jos kirjoittaa sydänverellään julkiselle ja avoille keskustelufoorumille, niin suosittelisin varautumaan siihen, että jollakulla saattaa olla jotain sanottavaa siitä. Etenkin kun se ssälti yleisiä väittämiä, eikä pelkästään sitä omaa henkilökohtaista kokemustasi.

Ja toki, mietippä jos tuo loppulausumani oli tässä ketjussa ah niin suosittua sarkasmia, tai sitten ei. Mistä sen tietää, kun kerran tänne kirjoittelevat kaiken maailman Montinit ja Sunt1ot, hullut ja täysjärkiset kirjastot läpi tonkivat alan opiskelijat?


Kävi mielessä ja koska en tiennyt, niin siksi kysyin. En väittänyt mitään, en hyökännyt. Kysyin sinulta mitä tarkoiti. Vastausta odotan toki edeleen jos sellaisen tahdot antaa.

Mitä sitten, jos en kirjoittanut ensimmäistä lausetta konditionaalissa. "Mitä voisi tapahtua, jos jättäytyisi..." yms. mutta koitapa ympätä tuo henkilökohtaiseen vuodatukseesi ja silti kuulostaa siltä, ettet vedä läpällä koko juttua. Tarkoitus oli olla vakuuttava,kun oli todesta kysymys, eikä virtuaalip*******.


Minusta "mitä voi tapahtua" tai "Mitä tapahtui" olisivat olleet ihan järjevä muoto ja eivätkä minusta ainakaan kuullosta yhtään läpältä. Kokemuksiasi en yhtään väheksy.

Kiitti vesityksestä.


En minä nyt kyllä edelleenkään ole sitä mieltä, että tuo tarinasi vesittyi yhtään. Minä ainakin otan sen edelleen ihan tosissani.

#47 kirjoitettu 03.09.2009 12:02 Muok:03.09.2009 12:03

Jos nyt yhtään muistan ajatuksenjuoksuani tuon tarinan viimeisen kirjoittamani kappaleeni kohdalta, niin se meni jotakuinkin niin, että pakkohan noin pitkälle sepustukselle on antaa se piste iin päälle, ettei se vain ole vuodatus...

Olinpahan väärässä! Tuommoisista letkautuksista tulee väistämättä yleistyksiä.

Ei MT-aiheesta oikeen muuta voi kuin esittää omia luotaantyöntäviä kokemuksia, muulla on vähän tehoa. Tai kuten lainaamassani tekstissä, esitä jokin mullistava fakta niin siihen uskoo silkkaa hyvyyttään, kunnes huomaa ettei teksti pohjaudu mihinkään? Tai sitten en vain tyhmyyttäni tajua. Tuohon minä odotan vastausta, mikä on Selegine...

Ja sori tuosta eilisestä purkauksesta. Minulta meni täysin ohi että esitit tosiaan vain aiheellisen kysymyksen. Tämä lienee paras osoitus siitä, että toi Seroquel ei ollut mulla turhaan. Olen viimeaikoina taas alkanut skitsahtamaan pienistä. Ketuttaa, luulin että se oli ohi. Kun tuntui, että olin hyötynyt mielialalääkityksestä ja kaikki alkoi kirkastumaan, niin sitten tippuu nämä hämärälasit taas silmille.

Huvittavaa kun kykenin avautumaan tuolla tavoin. Tiedostin kyllä sen riskin kirjoittaessani, että minusta muodostuu kuva herkkänahkaisena ja etten osaa käyttäytyä, mutta se vain onkin yhä totta. Siksi olenkin pysynyt anonyyminä... kait tämän jälkeen ymmärtää miksei meidän puolustusvoimat enää lähettele kertauskutsuja. Kerran kun sairastuu, se muuttaa loppuelämän helposti. Jostain syystä kokisin noi sotaleikit vaan helpompina kuin koulunpenkillä istumisen, ei nuo harhaiset ajatukset tulisi tielle missään kovin yksinkertaisessa toimessa. Mutta kun siinäkin joutuu olemaan tekemisissä muiden kanssa, joihin täytyisi luottaa 100%, olisi sekin liian vaikeata.

Ihan masentaa jo kun pohtii tämän taas niin vaikiaksi

MI_Fred muokkasi harhaista tekstiä 12:02 03.09.2009

#48 kirjoitettu 03.09.2009 12:26

MI_Fred kirjoitti:

Ei MT-aiheesta oikeen muuta voi kuin esittää omia luotaantyöntäviä kokemuksia, muulla on vähän tehoa.


Omat kokemukset ovat aivan hyvä. Niitä saa esittää täällä. Liittyy aivan olennaisesti aiheeseen.

Ja sori tuosta eilisestä purkauksesta. Minulta meni täysin ohi että esitit tosiaan vain aiheellisen kysymyksen.


Joo. Ei mitään. Minulla on tapana täällä esittää aika suoraan nuo kysymykset mikä ei kylla anna kovinkaan kohteiasta kuvaa.

Huvittavaa kun kykenin avautumaan tuolla tavoin. Tiedostin kyllä sen riskin kirjoittaessani, että minusta muodostuu kuva herkkänahkaisena ja etten osaa käyttäytyä, mutta se vain onkin yhä totta.


Mäen usko, että maailmassa on vähän tuollaisia kokeneita joille se ei olisi herkkäsia. Pidän sitä ihan normaalina vaikka sairauksiaan ei tarvitsekkaan hävetä. Ovathan nämä vaikeita asioita. Ihan siis jo ihan yleisetikkin ja vielä monenkerroin vaikeampia henkilökohtaisesti kun kohdalle osuu.

#49 kirjoitettu 05.09.2009 18:11

MI_Fred kirjoitti:
Tuohon minä odotan vastausta, mikä on Selegine...


Kirjoitan ensin omat kokemukset ja käsitykset Selegelinestä. Se on yksi terveellisimmistä lääkkeistä. Täyellisin lääke mihin minä olen koskaan koskenut. Yksinkertaisesti sanottuna näyttää keskisormea psykykkisille ongelmille, parantaa kognitiota, estää aivojen vanhenemisprosessia, tehostaa joidenkin aivojen väliaineitten toimintaa ilman että niitä tarvii pumpata reseptoreista, antaa energiaa, ei päihdytä, parantaa muistia, pidentää elinikää jne...

Seleginee minä kutsuisin lääkkeeksi myrkyn sijasta, vaikka kaikki lääkkeet voi luokitella myrkyksi. Vaaroja ja sivuvaikutuksia ei erityisemmin ole ellei sitä yhdistele kohtuttomasti omituisten stimulanttien tms. kanssa.

Lähimmät vertailukohteet ovat Syrian Rue-siemenet ja Ayahuasca-juuri, joiden terapeuttinen potentiaali on tunnettu vuodituhansia sekä Aurorix-lääke, Selegine poikkeaa niistä kuitenkin todella paljon eikä sisällä samoja riskejä kuin edellä mainitut.

KYSE EI OLE MISTÄÄN PIRIKORVIKKEESTA. Sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisten stimulanttien kanssa vaikka saa aivot tuottamaan mitättömän määrän "pelottavia amfentamiinijohdannaisia". Mutta aivot tekee sellaista muutenkin koko ajan (ainakin terveillä ihmisillä)- http://www.pubmedcentr...

Toimii mm. MAOI-A ja MAOI-B estäjänä "drug used for the treatment of early-stage Parkinson's disease, depression and senile dementia. In normal clinical doses it is a selective irreversible MAO-B inhibitor, however in larger doses it loses its specificity and also inhibits MAO-A. "

"Selegiline was discovered in Hungary in the 1960s. Joseph Knoll, a chair of pharmacology at the Semmelweis University in Budapest, was interested in the physiology of "drive" and the differences between high- and low-performing individuals. For his research, he required a molecule that combined amphetamine-like psychostimulant effect with a "psycho-energic" effect of monoamine oxidase inhibitors (MAOI). To do that, he decided to combine in the same molecule the structural features of the MAOI pargyline and the psychostimulant amphetamine"

""The great discovery" (in Knoll's words) was that the new molecule did not increase blood pressure, unlike amphetamine, and moreover, it inhibited the blood pressure raising effect of amphetamine."

Tässä on tutkimus joka näyttää kuinka hyödyllinen se on masennuksen hoidossa
http://www.ncbi.nlm.ni...
ja jopa FDA hyväksyi sen masennuksen hoitoon joten sen pitäisi ainakin vähentää vähän epäilyjä

Aurorixistä en niinkään tiedä eikä sillä ole samoja terveysvaikutuksia.

Pirasetamiini ei myöskään ole millään tavalla pirin korvike eikä edes kunnollinen stimulantti. Tekee aivoista vaan vähän skarpimmat.

SSRI-lääkkeenä Efexor vastaa täysin tuota sinun ihme-piriäsi, joka kylläkin olisi mao-b estäjä, eikä johda "tokkuraan"


Paskat. Sekotat varmaan lääkkeiden nimiä toisiin. Etkä voi leimata Selegineä miksään ihme piriksi, koska se ei toimi lähellekään samalla tavalla. Ja sillä ei ole mitään tekemistä SSRI-vaikutusmekanismien kanssa.

#50 kirjoitettu 05.09.2009 23:46

sv kirjoitti:
ollakseen dopamiiniin leveliä säätelevänä lähinnä, vaikuttaaks selegiliini olennaisesti veren serotoniinipitoisuuksien fataaliin diversioitumiseen?

en tiedä, mutta, mikäli vaikuttaa ja mikäli kombinaatio Efexorn kanssa on inoptimaalinen, voi consequensi olla deliviroituminen hospitaaliin tai pahimmassa alternatiivissa fataali reaktio. vähäisellä informaatiollani en osaa spesifiä aproximaatiota aiheesta antaa, joten tämä viesti on toki varsin irrelevantti.

#51 kirjoitettu 06.09.2009 09:26

Sunt1o kirjoitti:
Pystytkö vähän tarkemmin kertomaan näistä? Siis nuo on aika summittaisesti kuvattu tuossa.


MAO may be inhibited with agents that act reversibly or irreversibly; and selectively or unselectively. These categories are not absolute. MAO type-A preferentially deaminates serotonin and noradrenaline, and also non-selectively dopamine. Type B metabolises dopamine, phenylethylamine (the chocolate amphetamine) and various trace amines.

Selegiline has immune-system-boosting and anti-neurodegenerative effects. Its use increases the level of tyrosine hydroxylase, growth hormone, cerebral nitric oxide and the production of key interleukins. Selegiline offers protection against DNA damage and oxidative stress by hydroxyl and peroxyl radical trapping; and against excitotoxic damage from glutamate. In addition, selegiline stimulates the release of superoxide dismutase (SOD). SOD is a key enzyme which helps to quench the production of damaging free-radicals. Potentially, selegiline may prevent or reverse iron-induced memory impairment. The deposition of excess iron in the brain is implicated several neurodegenerative diseases.

Selegiline protects the mitochondria via its effects on mitochondrial membrane permeability: it directly interacts with the pore-forming structures. Mitochondria are the energy powerhouses of the eukaryotic cell where oxygen respiration occurs. If the mitochondrial theory of aging is correct, then the root cause of aging is damage to mitochondrial DNA by free radical leakage from adjacent respiratory proteins. Alas selegiline itself is not an elixir of eternal youth. But its current "off-label" use by life-extensionists prefigures the longevity-enhancing mitochondrial medicine of decades to come.

Taken consistently at low dosage, selegiline tends to extend the life-expectancy of rats by some 20%; enhances drive, libido and endurance; and independently improves cognitive performance in Alzheimer's patients and in some healthy normals. Its protective role against age-related memory decline derives at least in part from its protection of hippocampal neurons in the aging brain. Aging drug-free rats have poorer spatial memories and fewer hippocampal neurons than their counterparts on selegiline. Selegiline is already used successfully to treat canine cognitive dysfunction syndrome (CDS) in dogs.

Selegiline retards the metabolism not just of dopamine but also of phenylethylamine, a trace amine also found in chocolate and released when we're in love.

Selegiline protects the brain's dopamine cells from oxidative stress. The brain has only about 30-40 thousand dopaminergic neurons in all. We tend to lose perhaps 13% a decade in adult life. An eventual 70%-80% loss leads to the dopamine-deficiency disorder Parkinson's disease, frequently foreshadowed by depression

Tää on hyvä bilettäjille:
Administered at low doses, selegiline is neuroprotective against possible damage to the serotonergic fine axon terminals caused by overconsumption of the popular drug MDMA (Ecstasy). Several competing theories exist that purport to explain MDMA-induced neurotoxicity. One theory blames the deamination by MAO-B of excessive dopamine taken up by the membrane-bound transporter into the depleted serotonin terminals. This abnormal uptake follows MDMA-induced reversal of the serotonin reuptake pump. In the absence of MAO-B inhibition, deamination by MAO-B of excess dopamine taken up into the serotonergic axon terminals is liable to generate a glut of toxic free radicals. These highly reactive compounds cause membrane lipid peroxidation and consequent fine terminal degeneration. Selegiline prevents such serotonergic damage, in theory at any rate.

- Selegine.com



Siis reseptorithan lähinnä ottaa nimensä mukaisesti vastaan noita välittäjäaineita eikä niinkään tuota niitä. Ilmeisesti jokatapauksessa tämä lähinnä vaikuttaa dopamiini-aineenvaihduntaan jos käsitin oikein lukemani tämä Selegine. Jos oikein käsitin niin suomessa tuo Selegilin Mylan ja Eldepryl olisivat kai vastaavia?

Suomessa niitä kuitenkin käytetään vain Parkinsonin taudin hoitoon ja koska indikaatioitten ulkopuoliset lääkemääräykset ovat kuitenkin melko harvinaisia (suomessa) niin tämän saaminen masennuslääkkeeksi ei ole kovin todennäköistä.

No kuitenki Selegelin ei saa aivoihin kunnollisia määriä vahvoja psykokemiallisia yhdisteitä toisin kuin aineet jotka saa ne tulviin.

Ihan hyvä että sitä edes myydään suomessa. Hinta näyttää vaan olevan tyly. Indikaatiot on perseestä.

Sillä on vaaroja ja sivuvaikutuksia siinä missä lääkkeillä yleensäkin. Mutta toki, tämän ja muut lääkkeet voi tietyssä mielessä luokitella myrkyiksi. Mutta periaatteessa samassa mielessä kaiken voi luokitella myrkyksi. Selegine (wikipedian tietojen mukaan) esim. imeytyy hyvin huonosti syötynä, joten se on suolistolle vähän huono siinä mielessä.


Siitä on kehitelty jotain tarroja jotka imeytyy ihon läpi. Ja jos sitä joutuu syömään niin tarvii vaan 20x annoksen. En sitten tiedä rasittaako se jonkun suolistoa.

Tuo lääkeopas missä on aika lyhyesti aina, kertoo seuraavaa "Hoidon alkaessa voi tulla mm. suun kuivuutta, unihäiriöitä, tahattomia liikkeitä, unettomuutta, sekavuutta tai kyvyttömyyttä pysytellä paikoillaan. Kaikkien muiden lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä on sovittava lääkärin kanssa"


Kuulostaa hauskalta. Mutta pitää olla tosiaan varovainen minkä muiden aineiden kanssa sitä sekottaa.
Tässä infoo
http://www.selegiline....

Jos nyt jätetään se huomiotta minkä kaikkien muiden asioiden terapeuttinen potentiaali on tunnettu pitkään ja sittemmin todettu olemattomaksi, niin noilla mainituilla aineille ei varsinaisesti taida noin kemiallisesti olla hirveästi yhteyttä Selegiliiniin. En tiedä onko käyttökokemus sitten jotenkin samankaltainen, monet tuollaiset aineethan vaikuttavat dopamiiniin kanssa.


Lähin vertailukohta ja se on kehitetty noiden mainittujen mömmöjen pohjalta. Vähän niin kuin optimoitu MAO-estäjä.

Dopamiinin kautta niillä on tietyssä mielessä se ehkä yhteistä. Käsittääkseni amfetamiini vaikutti myös dopamiinintuotantoon jonkin verran.

Kynsien pureskeleminenkin vaikuttaa dopamiiniin. Selegiini vaikuttaa myös dopamiiniin muttei sillä voi pumpata päätä täyteen dopamiinia. Hajoo osittain amfetamiineijohdannaisiksi muttei se selitä muuta kuin murto-osan lääkkeen efekteistä.


Aurorixistä en niinkään tiedä eikä sillä ole samoja terveysvaikutuksia.

Pirasetamiini ei myöskään ole millään tavalla pirin korvike eikä edes kunnollinen stimulantti. Tekee aivoista vaan vähän skarpimmat.


Edellä noista vaan puhuttiin ja ajattelin selventää

Sikäli tästä voisi johtaa semmoisen yhteyden tuohon aiempaan SSRI-keskusteluun että siinähän oli myös jossain vaiheessa juttua siitä että SSRI lääkkeiden vaikutus voisi periaatteessa pohjautua siihen että ne vaikuttavat jonkinverran myös dopamiiniaineenvaihduntaan.

En ole varma mutta oon ollu siinä käsityksessä että suurin osa SSRI-lääkkeistä nimenomaan vähentää dopamiinia. Tai sekotanko antipsykootteihin?

#52 kirjoitettu 06.09.2009 10:06 Muok:06.09.2009 10:08

Ne lääkkeet muuttuu amfetamiinin eri muodoksi kuin huumausaineena käytetyt amfetamiinit, että ei niistä mitää sellasia fiiliksiä saa. Turhaa tuo höpötys amfesta ku amfesta on monta eri muotoa josita vain yksi käy huumausaineeksi.

Mikään lääke ei muutu tuoksi huum. aine käyttöön soveltuvaksi, vaikak silti jotkut muka saa jotain kiksejäö niitä syödessään.

JM muokkasi viestiä 10:08 06.09.2009
Lainaus päihdelinkin sivujen eräältä kirjoittajalta, jossa asia selvitetään tarkemmin:

L-metamfetamiiniksi, ei oo hyvä juttu. D-meta ois vielä ihan kivaa (kyseessä stereoisomeeri, vrt. dexedrine vs. katupiri vs. l-piri). Mut d-meta vaikuttaa keskushermostoon ja tuo selegiliinin metaboliitti (l-meta) enemmänkin periferiaan, eli siitä tulee vaan paska olo ja sydämentykytykset, ei kannata ton takia kokeilla. Sen lisäksi selegiliini on kylläkin mao-b-inhibiittori, jonka takia sillä voi olla vähän pirimäisiä vaikutuksia, koska mao-b hajottaa dopamiinia. Toihan on parkinsonlääke, mut tosiaan käytetään off label adhd:n hoitoon.

#53 kirjoitettu 06.09.2009 11:09

Sunt1o kirjoitti:

Mut eipä sillä taida merkitystä olla tämän masennuslääkitys aiheen kannalta.


No on sillä, kun näitä "stimuloivia" lääkkeitä kuitenkin käytetään osana lääkityskokonaisuutta joissain masennustapauksissa.

Aika harvoin varmaan, mutta silti olen kuullut näin tehtävän.

#54 kirjoitettu 06.09.2009 18:11 Muok:06.09.2009 18:12

JM kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:

Mut eipä sillä taida merkitystä olla tämän masennuslääkitys aiheen kannalta.


No on sillä, kun näitä "stimuloivia" lääkkeitä kuitenkin käytetään osana lääkityskokonaisuutta joissain masennustapauksissa.

Aika harvoin varmaan, mutta silti olen kuullut näin tehtävän.


Se lievä stimulaatio on vain yksi lääkkeen ominaisuuksistaa. Se tekee vaikka mitä muuta huomattavampaa.

Hehe, lääkeyhtiöt alkaa huolestuun, koska placebo efektit vahvistuvat tilastojen mukaan vuosi vuodelta. Tai sitten lääkkeet huononee
?
Placebosta:
http://www.wired.com/m...

"From 2001 to 2006, the percentage of new products cut from development after Phase II clinical trials, when drugs are first tested against placebo, rose by 20 percent. The failure rate in more extensive Phase III trials increased by 11 percent, mainly due to surprisingly poor showings against placebo. Despite historic levels of industry investment in R&D, the US Food and Drug Administration approved only 19 first-of-their-kind remedies in 2007—the fewest since 1983—and just 24 in 2008. Half of all drugs that fail in late-stage trials drop out of the pipeline due to their inability to beat sugar pills."

"
one way that placebo aids recovery is by hacking the mind's ability to predict the future. We are constantly parsing the reactions of those around us—such as the tone a doctor uses to deliver a diagnosis—to generate more-accurate estimations of our fate. One of the most powerful placebogenic triggers is watching someone else experience the benefits of an alleged drug. Researchers call these social aspects of medicine the therapeutic ritual.

In a study last year, Harvard Medical School researcher Ted Kaptchuk devised a clever strategy for testing his volunteers' response to varying levels of therapeutic ritual. The study focused on irritable bowel syndrome, a painful disorder that costs more than $40 billion a year worldwide to treat. First the volunteers were placed randomly in one of three groups. One group was simply put on a waiting list; researchers know that some patients get better just because they sign up for a trial. Another group received placebo treatment from a clinician who declined to engage in small talk. Volunteers in the third group got the same sham treatment from a clinician who asked them questions about symptoms, outlined the causes of IBS, and displayed optimism about their condition.

Not surprisingly, the health of those in the third group improved most. In fact, just by participating in the trial, volunteers in this high-interaction group got as much relief as did people taking the two leading prescription drugs for IBS. And the benefits of their bogus treatment persisted for weeks afterward, contrary to the belief—widespread in the pharmaceutical industry—that the placebo response is short-lived.
"
"
But why would the placebo effect seem to be getting stronger worldwide? Part of the answer may be found in the drug industry's own success in marketing its products.

Potential trial volunteers in the US have been deluged with ads for prescription medications since 1997, when the FDA amended its policy on direct-to-consumer advertising. The secret of running an effective campaign, Saatchi & Saatchi's Jim Joseph told a trade journal last year, is associating a particular brand-name medication with other aspects of life that promote peace of mind: "Is it time with your children? Is it a good book curled up on the couch? Is it your favorite television show? Is it a little purple pill that helps you get rid of acid reflux?" By evoking such uplifting associations, researchers say, the ads set up the kind of expectations that induce a formidable placebo response.

Existing tests also may not be appropriate for diagnosing disorders like social anxiety and premenstrual dysphoria—the very types of chronic, fuzzily defined conditions that the drug industry started targeting in the '90s, when the placebo problem began escalating. The neurological foundation of these illnesses is still being debated, making it even harder for drug companies to come up with effective treatments.

What all of these disorders have in common, however, is that they engage the higher cortical centers that generate beliefs and expectations, interpret social cues, and anticipate rewards. So do chronic pain, sexual dysfunction, Parkinson's, and many other ailments that respond robustly to placebo treatment. To avoid investing in failure, researchers say, pharmaceutical companies will need to adopt new ways of vetting drugs that route around the brain's own centralized network for healing.
"

#55 kirjoitettu 06.09.2009 20:12

Täällä on niin paljon puhuttu että päätin lukea vain sieltä täältä kommentteja..
Täällä on puhuttu vaikka mistä.
Jos täällä kokemuksiaan voi kertoa niin itse olen ollut sairaalassa turvaosastolla ja suljetulla ja siellä syötettiin temestaa diapamia ja kaikkea läkkeitä.. siellä oli turvallista olla, tahtoisin sinne jopa takaisin.
Tällä hetkellä pidän välivuotta koulusta ja koitan keskittyä paranemiseen mutta eipä tunnu auttavan, vain temesta on tällä hetkellä ystäväni ja senkin teho on alkanut vaieta, resistanssi kasvanut :(
Imovane on toinen lääke joka pitää minusta huolta, se takaa yö unen.
Sitten on risperdal, remeron, cipralex, mutta niistä ei tunnu olevan apua ollenkaan, aluksi cipralex auttoi mutta sen teho katosi nopeasti.
Nyt elän sellaisessa tilanteessa, etten saa tyydytystä runkkaamisesta, en uhreilusta (uinti, kuntosali, juoksu eivät tyydytä vaan niistä tulee paha/huono olo)... kaikki alkanu masentaa sen takia. Kunpa uskaltaisin itseni tappaa.. pitää sitä rohkeutta jostain koittaa kerätä ellei tää olo ala paranemaan vituttaa vaan kaikki... tää keskustelu masentaa entisestään mutta pitäähän tällaisista asioista voida keskustella tiedän sen.

#56 kirjoitettu 06.09.2009 23:04

Cosmical kirjoitti:
vain temesta on tällä hetkellä ystäväni


Temesta on tosiaan hyvä bentso. Siitä puuttuu se ylimääränen päihdyttävyys mikä muista bentsoista tulee. Siks nistit varmaan dissaa sitä. Hulluilla on halvat huvit.

#57 kirjoitettu 07.09.2009 04:16

sv kirjoitti:
bahlastiompehda kirjoitti:
Temesta on tosiaan hyvä bentso. Siitä puuttuu se ylimääränen päihdyttävyys mikä muista bentsoista tulee. Siks nistit varmaan dissaa sitä. Hulluilla on halvat huvit.

okei.... ootko ite käyttäny temestaa, vai mil perusteel sanot et se on hyvä?


Joo sitä tuli joskus popsittua. Masentuneille en kuitenkaa välttämättä suosittelis. Varsinkin jos se on ainoo lohtu. Tyly riippuvuus pitkään käytettynä.

#58 kirjoitettu 07.09.2009 15:03

Opamox...mmmmm...Nams! 8)

#59 kirjoitettu 08.09.2009 00:32

Joop, hieman arveluttaa tuo mitä lekurit nyt niin ajattelee hinnasta. Mun kaapista ei mikään niinkään ollut valittavissa kun sattui tarve tai halu kokeilla (esim seroquel, risperdal, levozin), että lekuri ois voinu miettiä halvinta vaihtoehtoa. Eihän neurolepteis nyt olekaan toki muuta ku joko se on esim. seroquel tai Ketipinor... Ja vasta niissä on kymmenien ellei sadan euron ero. Mutta nuohan voi itse valita noi rinnakkaislääkkeet apteekis, joten ei asia ole kaksinen saman aineen kohdalta. Mutta noissa bentsoissa..

Muistaakseni Rivat on naurettavan halpoja tehoon verrattuna. Aina. Niitäkin tuputtivat ekan sairaalajaksoni aluks vissii mulle, ja kattelin iha ilokseni vieraan sedän kans Euronews kanavaa.. Xanor (/depot) taas ihan yhdentekeviä tehon puolesta, paitsi jos lasketaan, se kuinka ne lopettivat paniikkikohtaukset tehokkaasti. Eikä niitä ollut heppo saada kahta "kuuria" yhteen kesään. Mutta näin jälkikäteen, olisin kyl ollut onnellisempi jos en olisi saanut kohtausta kesken töiden kun eukko maalaiskunnan teatterista ei ois ollut niin lavea vastauksissaan teatteritaltioinnin dvd-tallenteen ulkoasusta (muistaakseni heti kelpasi, mutta keskustelu venyi 14. viestiin). Tällöin iski vakawahna paranoia.

Ja viikko tai pari myöhemmin olin exän kanssa kaverin luona, jossa oli yks kaverin kaveri töide päätteeks ryypiskelees. Hän sattui asumaan samas lähiös kuin me ja mun ajatukset harhautu siihen alituisesti. Pikkuhiljaa mulle alkoi kehittyy tämmöne tiksi, että oli pakko nostaa leukaa kauluksesta. Nop. pian piti nykiä takaraivoa tyynyy. Ja eiku ecnalubmal sairaalaa. Sitte tehol vissii huomasivat että tää on vissii reagoinu huonosti toho serenasee (haldol), ja antoivat nimeltämainitsemattomat vasta-aineet. Hitto kun tuli hikoiltua kouristuksis paljon.

Tarinoimpa taas elävöittääkseni. Niin, ja Lyricaakin kokeilin Tramalin kanssa kun välilevyn pullistumani kipuili ischiakseen (oikein kirj.?) asti. Ja lyricat kuluivat ensin loppuun. Jotenka Tramalit ne vasta tuntui jossain, tokkurassa. ja hintaki pienini viidennekseen.

Tuo Lyrica on viime vuosikymmenen vitsi 3&½kk päästä.

#60 kirjoitettu 08.09.2009 13:21 Muok:08.09.2009 13:30

sv kirjoitti:
. ja sitäpaitsi aika yleistä on nykyään että ahistukseen määrätään Lyrica, joka ei oo bentso, vaan oikestaa hermokipulääke, ja se on todella kallis.


Johtuiskohan tästä?
http://www.mediuutiset...

Lääkevalmistaja Pfizer on suostunut maksamaan 1,6 miljardin euron korvaukset Yhdysvaltain suurimmassa terveydenhuollon petosjutussa.

Korvausvaatimukset ovat seurausta siitä, että Pfizerin tytäryhtiö Pharmacia & Upjohn on mainostanut laittomasti lääkkeitä sellaisiin tarkoituksiin, joihin lääkeviranomaiset eivät ole niitä hyväksyneet. Lisäksi Pfizer on maksanut lahjuksia lääkäreille saadakseen heidät määräämään potilailleen yhtiön valmistamia lääkkeitä.

“The reasons to trust Pfizer are because, as I have walked the halls at Pfizer, you would see that the vast majority of our employees spend their lives dedicated to bringing truly important medications to patients and physicians in an appropriate manner,”

“The whole culture of Pfizer is driven by sales, and if you didn’t sell drugs illegally, you were not seen as a team player,” said Mr. Kopchinski, whose personal share of the Pfizer settlement is expected to exceed $50 million. Mr. Kopchinski left Pfizer in 2003.

Lyrica on tosiaan hullu lääke. Vaikuttaa hermostoon mutta lähinnä niin ettei hermosto enää toimi. Kaatuilee ja kolhii itteensä koko ajan

bahlastiompehda muokkasi viestiä 13:29 08.09.2009

#61 kirjoitettu 09.09.2009 01:36

Montin kirjoitti:
Tulevaisuudessa valitsen mielumin kuoleman ja huumeet, kuin valitsisin enään yhtäkään helvetin masennuslääkettä tai pilleriä/kapselia. Paras vaihtoehto on tietysti pysyä näennäisesti hulluna, ja joskus ehkä siinä välissä voi olla muutama "tervekin" päivä välissä(ja ne vasta ovatkin ikäviä!). Hulluus itsessäänkin oon niin suhteellinen käsite, itse en pidä itseäni hulluna, olen vain nähnyt liian syvälle, ja sisäistänyt sen, minä olen onnekas.

Mielestäni "hullun" ei tarvi nähdä niinkään syvälle vaikka se on olennaista, jotta voi tarkastella ah niin muka huvittuneena "tavisten" pakonomaista menoa, vaan toisaalle. Kuten kokea liikaa empatiaa toisen sijasta. Rupesinpa tänään (8.9) ajattelemaan "liikaa" näennäisesti yksinäistä veljeäni tämän täyttäessä vuosia ja minä tylynä paskana menin hänen luokseen ja yllättäen innostus on tarttuvaa, samoin sen puute.
Elämä on paljon antoisampaa näin, ilman minkäänlaisia lääkkeitä, koska ei elämä yksinkertasesti ole niin vakava asia että sitä ja itseään pitäisi ruveta lääkkeillä hoitamaan, en anna muille, itselleni enkä elämälle sitä kunniaa . Ymmärrän kyllä toisaalta niitäkin ihmisiä jotka HALUAVAT ruokkia/hoitaa sisintänsä huumeilla tai alkoholilla, siinä missä minä seksillä, rakkaudella ja musiikilla. Valtaosa nykyajan ihmisistä on narsisteja tai väh. omaa vahvoja narsistisia piirteitä(antisosiaalinen kansantauti),

Juu, tämä tuli todettua taaseen, kun olin liikkeellä yössä ja naikkoset päättivät useammin kuin kerran mennä yhtäkkiä ulos tupakille tai tuulettumaan, kun olin taas selitellyt jotain päin seiniä. Meat Piston all over again. Näistä tapauksista oli siis laskettavissa keskimääräinen aika, kuinka kauan naikkoset jaksaa kuunnella kiinnostuneesti, kunnes toteavat, ettei tämä johda mihinkään. Huh että sain tuon sanottua ilman suurempaa ivaa ja sarkasmia,
tai sitten he ovat yksinkertaisesti ns. kadoksissa olevia yksilöitä jotka suhtautuvat elämään siten miten kadoksissa olevat pinnalliset ja tyhmät ihmiset yleensä suhtautuvat, ja ovat aina suhtautuneet. Elämä koostuu peloista ja niiden voittamisesta, elämä on toisaalta kuin kaunis uni tai painajainen, joskus siihen voi itsekin vaikuttaa, joskus ei.

Toivon hartaasti ettet suhtaudu noin ylimielisesti muihin ihmisiin, tai et todellakaan tule saamaan keltäkään muulta mitään kuin siltä, jolta nyt saat. jatkossa otat itse tuolla ajattelulla. Ehkä tänään on mun empatiapäivä, mut toi nyt loukkaa mun fysioterapeuttia, joka ihan itse tokas, että "ei meillä taviksillakaan niin helppoa ole, kun joutuu nopeasti siirtymään murheen YLI toiseen. Eli hän tiedosti sen, mitä mun hoitsu mtt:ssä ei ole edes laukonut, eli että me miälenvikaset jäämme polkemaan tähän kuraan kunnes päätämme, että anti olla, kai sitä huvitteeks vois koittaa yllättää noi toiset...
Kukin tallaa tavallaan, mutta ei sille masennukselle/sen synnylle oikeasti tarvi antaa syytä. Mikään asia(tai nainen) elämässä ei ole masennuksen arvoinen. Masennukselle on aina olemassa syy, valitettavasti. Minkä takia syy kurjuuden syntymiselle pitää olla? miksi ei vain kohtaa kipua ja kurjuutta itsessään, ja opettele nauttimaan siitä, tai väh. nauramaan sille. Kurjuus voi myös olla ilo, tai väh. arkinen asia, jota voi käsitellä ilman ylidramaattista painoarvoa.

Niin juuri, mutta se on melko vähän sun asia oikeasti miksi ja miten se kurja olo syntyi. Sitä, kunhan sä tiedostat että mikä sun ongelma on eikä suinkaan vain sen oireet (masis yms), sä voit mennä purkamaan Kelan osittain tukemalle psykologille. Mä voin melkein taata, että nämä pääsevät pitkälle sun kanssa, kunhan sä pääset yli vaan tuon "kurjuudessa vellomisen" ja oireissa piehtaroimisen. Enhän mäkään tiedä syytä miks mulla on tämä ongelma, mä vaan osaan nimetä sen ongelman. Ja yllättäen sen tiesivät jo ensimmäisellä sairaalajaksollani ja se on mustaa valkoisella. En vain uskonut sitä, koska olin ylimielinen paska, kuten kuvaan sopii.

Enkä toki mene vannomaan, että persoonallisuushäiriöstä (F60.9), jossa viitteitä rajatilasta, eristäytyvästä ja epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä voi napsahtaa noin vain muiden tavisten draiviin, vaan että sen yläpuolelle voi päästä. Sen huomaa itse sitten, kun on kokenut tarpeeksi, että eihän tässä omassa käyttäytymisessä ole paljoakaan järkeä. Ja sitten pyrkii toivon mukaan vain elämään sen kokemuksen tuomalla viisaudella kompastumatta enää junnaamaan noihin kuoppiin.

Mä oon omasta mielestäni kieriny tarpeeks tuossa kurjuudessa ja nyt hyödyntänyt sitä, että siinä olet oikeassa. Siitä voi ja pitääkin tehdä voimavara jos mahdollista.

Joo, masikselle ja pers.häröille on syynsä. Mutta tuskin kukaan tarpeeksi terve osoittelee siitä kotiolojaan naperona. Ei, vaan ne tapahtui ja ne annetaan olla. Mutta kannattaa kuitenkin miettiä, mitä tapahtuu jos on esim. ylisuojelevainen isä, joka vetää kotipihas kiusanneita naapurin poikia ojia pitkin. Ah kultaista kasaria kun tota katsottii läpi sormien. No mitäs minä siinä, kun jo valmiiksi pulskana ajattelin, ettei minun tarvitse tehdä mtään ettei turpaan tulis. Ei muutaku syödään lisää lettuja, vittu.

Mä Voisin vaan todeta tähä et, mit vit ... enpä totea. Totean psykologille. Joista kahdesta kohtaamastani hyvää kokemusta entuudestaan. Ehkä saavutan jonkun henkisen orgasminkin. En tiä. Yötä. ttu.

#62 kirjoitettu 14.09.2009 18:32

Tunnen masennuslääkkeet empiiristen kokemuksieni kautta aika hyvin. SSRI-lääkkkeistä mm. fluoksetiini, sitalopraami, sertraliini ja viimeksi venlafaksiini(SNRI-lääle) ovat ollet käytössäni v. 2000 tehdyn ohitusleikkauksen laukaisemassa masennuksessa. Masennus on uusiutunut muutaman vuoden välein - aina kesällä - kuten alkuperäinenkin masennus.

Fluoksetiini tehosi mielestäni kovin hitaasti. Yleensä vaikutus tulisi huomata jo 4 viikon kuluttua. Kyllä masennus
viimein hävisi mutta vasta 8...10 viikon kuluttua. Olisi ehkä hävinnyt ilman lääkitystäkin... Masennukseni on keskivaikean ja vaikean välimaastossa. Joku Hullin Yliopiston tutkimus on kuulema viisaasti havainnut, että lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa eivät SSRI-lääkkeet tehoa lainkaan plaseboa paremmin.

Saattaa näin ollakin teoriassa mutta käytännössä asia saattaa olla toisin.

Savolaisittain: "Suattaapi olla niinnii vuan suattaapi olla toisinnii".

Seuraavan masennuksen nitistämiseen sain sertraliinia. Tehosi aivan kohtuullisesti ja masennuksen jälkeen käytin sitä kevyellä annostuksella estolääkityksenä. Se toimi tässä hommassa hyvin mutta kesäkuun lopulla 2009 masennus iski ja vaikka heti lisäsin sertraliinin annostuksen kaksinkertaiseksi ei siitä ollut apua.

Elokuun alussa lääkärini tuli kesälomaltaan ja kerroin hänelle, että sertraliini ei enää näytä toimivan vaan masennus
sen kuin pahenee.

Pyysin häneltä reseptiä venlafaksiinille ja sen myös sain.

Lääkitys alkoi elokuun 1. viikolla.

"Pahimmat sivuvaikutukset tulevat esiin ensimmäisellä viikolla", sanoo valmistaja. Niin myös tapahtui, karmea viikko!

"Toisella viikolla sivuvaikutukset lievenevät". Piti myös paikkansa.

"Neljän viikon käytön jälkeen alkavat myönteiset vaikutukset näkyä", sanoo valmistaja. Minun kohdallani jo neljännellä viikolla oli päiviä jolloin masennnusta ei ollut lainkaan.

Viides viikko oli jo täysin masennukseton. Masennnukseni on ollut siitä lähtien poissa!

Menossa on nyt seitsemäs viikko lääkityksen alusta laskien. Mielialani ja vointini ei voisi olla parempi!

Olen lukenut keskustelijoiden kommentteja. Uskomattoman monet ovat sitä mieltä, että SSRI-lääkkeet ovat silkkaa potaskaa. Pitäisi syventyä asoihin paremmin, ennen kuin lähtee tuollaisia mielipiteitä netissä laukomaan.

Keskustelijoiden tulisi myös ymmärtää, että SSRI- ja SNRI-lääkkeet eivät ole mitään "aspiriineja". Useat masentuneet ihmiset joutuvat kokeilemaan kahta kolmea lääkettä ennen kuin löytyy juuri hänen tapaukseensa sopiva.

Olen aivan tavallinen, melko iäkäs mies. Olen syventynyt masennusta koskeviin asioihin lähinnä netin kautta. Samaa suosittelen niille "epäileville tuomaille", jotka tietäväisinä esittelevät erilaisia luulojaan varmoina tietoina!

Heille sanon: " Lue enemmän - luulet vähemmän"

#63 kirjoitettu 14.09.2009 20:17

Eipäs taas ruveta "luulemaan"! Netti on siitä erinomainen tietolähde, että siellä tieto on ajantasaista tietoa. Tiedolla
tarkoitan tieteellisen tutkimuksen vahvistamaa todellista tietoa, en mitään "ihanaa" mielipidetietoa eli luuloa.

Kyllä kirjoistakin tietoa saa mutta se on valitettavasti usein jo vanhentunutta.

Luki sitten kirjaa tai nettiä, olisi tietysti myös hyvä ymmärtää lukemansa.

Arvoisa Sunt1o, luetun ymmärtäminen on hyvä ominaisuus. Yritäpä kehittää tätä taitoa. Lue sitten uudelleen mitä olen
kirjoittanut, ehkäpä valistut hieman.

Nyt olet takertunut yhteen sanaan: NETTI. Onko se ainoa sana, jonka lukemastasi ymmärsit?

Heti viestini alussa on sana empiirinen. Voin sinulle sanoa, että se tarkoittaa KOKEMUSPERÄINEN eli omakohtainen.

Ymmärsitkö?

Surullista, jos sanomani ei mennyt perille!

#64 kirjoitettu 14.09.2009 20:40

Kyllä kysymys on aivan asiallinen!

Muistan kun 28.2.2000 minulle Meilahdessa, pari päivää ennen leikkausta, annettiin täytettäväksi lomake, jossa kysyttiin minun sen hetkistä mielialaani.

Muistin silloin erään tuttavani minulle sanoneen, kun kuuli minun menevän leikkaukseen, "Katsotaanpas milloin sinulle tulee se
masennus".

Hän selitti sitten, että ohitusleikkauksen jälkeinen masennus on aika yleistä. Sanoi omassa tuttavapiirissäänkin olevan pari
ohitusleikkausmasennuksen kokenutta.

Minut leikattiin 2.3.2000 ja masennus iski aivan kesäkuun alussa v. 2000 eli jokseenkin tasan kolme kuukautta leikkauksesta.

Saattaa olla, että kyselylomake liittyi juuri mainitsemaasi tutkimukseen.

"Suattaapi olla niinnii vuan suattaapi olla toisinnii"

#65 kirjoitettu 15.09.2009 09:01 Muok:15.09.2009 09:04

Montin kirjoitti:

Lääketietous sekä muu sairauteen liittyvä enemmän epäoleellinen tietous ei mielestäni ole oleellisen tärkeää, vaan itse yksilö ja hänen sairaus, ihminen, jonka parennusprosessi tapahtuu parhaiten ympäristön tuella ja ymmärryksellä.


Juuri tätä olen yrittänyt sanoa ja juuri siksi kritisoin sitä valheellista yleistystä jota tällä levitit lääkkeden määristä, jotka eivät vaan yksinkertaisesti pitäneet paikkaansa KAIKKIEN ihmisten kohdalla. Omalla kohdallasi näin saattoi olla ja jokusen tuttusikin kanssa, mutta se ei ole kaikki ihmiset.

Ihan vain selventtääkseni miksi sanoin niinkuin sanoin.

Lääkkeet on vain sivussa tuleva "bonusapu", ne eivät koskaan pelkästään itsessään eliminoi/poista sairautta. Haavoille ja Suntioille tiedoksi, sisäistätte suuren tietoutenne ja olotilanne vasta sitten kun todella kärsitte. Tietoutenne on tuskaton sekä ilman identiteettiä, joten se on omissa silmissäni niin kauan täysin merkityksetöntä.


Missä minä olen väittänyt mitään tuon ekan lauseen vastaista? Aivan. En missään.

Mitä tulee minun kärsimyksiini, niin niistä sinä et edelleenkään tiedä mitään.

#66 kirjoitettu 16.09.2009 11:50

Montin kirjoitti:

Ps. Etkä sinä voi tietää sitä mitä minä tiedän sinun tuskastasi, ellet sitten väitä olevasi itse JUMALA.


Yhtähyvin voin väittää, että sinä et tiedä mitään minun tuskastani, ellet sitten väitä olevasi itse JUMALA.