Mikseri.net

#2 kirjoitettu 27.07.2009 14:26

Vaikka nyt en itseäni nuorena pidäkkään, niin vastataan silti..

Päihteitten ylenmääräinen käyttö ja varsinkin (subun) käytön lopettaminen on itselleni aiheuttanut oireilua. Muistikuvat ovat hieman hämäriä, mutta tietyt kaavat muistan hyvin.
Usein pyrin karkaamaan mahdollisimman syvälle metsään, jossa tunsin ajatuksieni kykenevän jonkinlaiseen moniajoon jota muitten ihmisten läheisyys haittasi. Ystävien kanssa jutellessani yritin väkisin ohjata keskustelua tiettyihin aiheisiin, riippuen nopeassa tahdissa vaihtuvista mielenkiinnonaiheistani - mutta aina pois itsestäni. Jatkuvasti kyselin ystäviltäni mitä muut ovat minusta puhuneet. Pahimmillaan kehitin aivan omituisia muunnoksia totuudesta ja järkähtämättömällä uskollani sain monet jopa uskomaan itseäni - pian en itsekkään aina kyennyt erottamaan jotain tapahtunutta asiaa jostain keksimästäni tapahtumasta. Tutkin hyvin intensiivisesti todella omituisia asioita, kuten myrkkyjen toimintaa tai trikecyclejä.

Aivot tavallaan kehittivät joko tahdosta tai tarpeesta erilaisia sekavuustiloja, jotka korvasivat jotain joka puuttui - esim. vierottautuessa se aineen tuoma sekava miellyttävyys. Jonkin verran voi aivoillaan pelleillä, pakottaa niitä eräänlaiseen sekavaan tilaan joka muistuttaa päihtymystä - mutta pidemmän päälle se sekavuus ottaa hallinnan eikä siitä ilman seurauksia välttämäti selviä.

Jotain zubaut kymmenen vuotta tätä jatkui, eräänlaisissa epätahtisissa sykleissä. Välillä oli hyvinkin selviä vaiheita jolloin tiedostin käyttäytyneeni oudosti - mutta jostain syystä kuvittelin sen olevan jotenkin hyväksyttävää ja normaalia - pidinhän normaalina olla sekaisin töissäkin(josta syystä olikin paljon vapaa-aikaa). En ajatellut seurauksia, en välittänyt tosin vaikka olisin kuollut - joten tarkoituksella puskin yhä syvemmälle sinne synkkään metsään jossa kaikessa kaaottisuudessaan muodostui aivojeni sisältä jonkinlaista järkeä kaikkeen jota ei uskaltanut ajatella. Luonnollisesti lopulta olin hyvin sekaisin siitä, mikä on todellisuutta ja mikä ei - varsinkin kun en selvässäkään vaiheessa pystynyt erottamaan aitoja muistoja epäaidoista. Nykyään en muista juurikaan mitään koko ajasta, jos joku pyytää sanomaan missä olin vuonna x en kykene kertomaan juuri mitään.

Nykyään vitsailen tutuille vanhoista paranoideista tavoistani, mutta kaupassakäyminen on totinen haaste - siinä hiki virtaa ja ostoslistasta unohtuu puolet kun pakokauhu ajaa kohti uloskäyntiä..

#3 kirjoitettu 27.07.2009 16:39

Sunt1o kirjoitti:
tekee koko ajan maagisia kädenliikkeitä


Noi maagiset kädenliikkeet on hauskoja. Luultavasti jotain primitiivisiä kommunikointikeinoja. Itsekin tein koko ajan todella outoja merkkejä. Harmi että kukaan ei saanut nauhalle enkä muista juuri mitään. Kuinkahan samankaltaisia kädenliikkeet on eri psykoosipotilaiden välillä?

Psykoosia ei kannata verrata happoiluun. Haposta ei menetä todellisuudentajua, jos pää on kunnossa ja tietää mitä on tekemässä. Kunnollisessa psykoosissa kuvitelmat muuttuu täysin realistiseksi eikä niitä osaa kyseenalaistaa. Psykoosi on paljon lähempänä esim. hullunruohon aiheuttamaa delirium-tilaa. Uskoo häiriintyneisiin käsityksiinsä ilman mitään kyseenalaistamista. Happolla taas käsittää helpommin ympäröivän häiriintyneisyyden niin että siitä enemmänkin irtaantuu.

Lievempi, ympäristön tukema psykoositila, voi jäädä koko elämäksi päälle. Vakaumuksellinen usko jonkun asian todellisuudesta, joka voi kuitenkin olla jotain ihan muuta kuin mitä kuvittelee. Monilla uskovaisilla ja mm. natseilla on varmaankin jonkinlainen massapsykoosi päällä.

#4 kirjoitettu 27.07.2009 17:29

Psykoottisen läheisen saaminen hoitoon oli jotakin mitä en halua kokemuksena uusia.

Maaninen ja harhainen puoliso oli äärimmäisen vakuuttava kaikkia hoitavia henkilöitä ja poliisia ja ambulanssikuskeja kohtaan. Tilanne oli jopa niin ihmeellinen, että aina ei ollut varmaa viedäänkö minut hoitoon vai silloinen vaimoni.

Eikä rouvaa edes otettu sisään sairaalaan ennenkuin hän harhoissaan palasi sairaalan pihalle riehumaan ja kyselemään missä hänen miestänsä täällä pidetään vankina.

Psykoosinsa oli niin hankala, että kaksi viikkoa häneen pumpattiin lääkettä, ennenkuin hänelle kehittyi käsitys omasta sairaudestaan, jota sen jälkeen pystyttiin hoitamaan.

Pienten lastemme kanssa päivittäinen vierailu äitinsä luona oli jotakin jota en voi suositella, vaikka se varmasti tärkeää olikin - enkä psykoottiseen mielentilaan pyrkimistä kenellekään!

#5 kirjoitettu 28.07.2009 02:15

Sunt1o kirjoitti:
Natseista en kyl tiiä et mikä psykoosi niillä sitten olis ollu? Miusta siinä ideologiassa on lähinnä kyse arvovalinnoista ja mielipiteistä tietyllä tavalla, ei niinkään mistään deluusiosta.


Ne vei sen propagandakoneiston niin äärimmilleen. Kuulostaa jotenkin nykyaikaiselta Illuminati-hysterialta mutta niin että tieto oli auktoriteettien välittämää. Juutalaiset ja heidän salaliitot olivat kaiken pahan takana ja heidän teurastamisesta tuli velvollisuus. Melkein kaikki nieli tiedon ja se muokkasi heidän maailmankuvaa sen mukaisesti.

Ilman aktoriteettien tukemaa juutalaisvastaisuutta sekä massaliikettä, natsit olisivat varmaan näyttäneet hassusti pukeutuvilta, äärimmäisen vainoharhaisilta ja sekaisin olevilta massamurhaajilta joilla oli raivohullu, melkein jumalan asemaan kohonnut johtaja, joka veti metaa monta kertaa päivässä. Vähän niin kuin joku Illuminati-hörhö alkaisi yhtäkkiä ampumaan varjohallituksen tyyppejä, niin luulen että suurin osa porukasta leimaisi sen psykoottiseksi hulluksi, vähintään sen jälkeen kun se alkaa selittään reptiliaaneista yms. Kai poliittinen fanatismi voi myös saada ihmiset käyttäytymään psykoottisesti. Kun samanlaisten hullujen määrä ylittää tietyn rajan, vaihtoehdot muuttuu hulluksi ja psykoosia ei enää tunnista.

#6 kirjoitettu 28.07.2009 10:03

Sunt1o kirjoitti:

Natseista en kyl tiiä et mikä psykoosi niillä sitten olis ollu? Miusta siinä ideologiassa on lähinnä kyse arvovalinnoista ja mielipiteistä tietyllä tavalla, ei niinkään mistään deluusiosta.


Joo siis näitä propagandan tuottamia "massapsykoosi"-termejä ei saa sekoittaa mitenkään tähän lääketieteelliseen psykootiseen tilaan. En usko, että niillä on edes mitään yhteyttä.

#7 kirjoitettu 28.07.2009 14:55

impronen kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:

Natseista en kyl tiiä et mikä psykoosi niillä sitten olis ollu? Miusta siinä ideologiassa on lähinnä kyse arvovalinnoista ja mielipiteistä tietyllä tavalla, ei niinkään mistään deluusiosta.


Joo siis näitä propagandan tuottamia "massapsykoosi"-termejä ei saa sekoittaa mitenkään tähän lääketieteelliseen psykootiseen tilaan. En usko, että niillä on edes mitään yhteyttä.


Itse en näe niiden välilä mitään yhteyttä. Propagandaan alistuminen ja psykoosi kun toimivat ihan eri mekanismeilla. Ainut mikä yhdistää on noiden hämäävien ja melko harhaanjohtavien termien käyttö.


Ähh, ootte kummatkin psykoosissa.

Mitä ne mekanismit ovat? Varmaan isoin ero noiden välillä on että henk. koht. harhaluulot laukaisee psykoottisen häiriökäyttäytymisen ja yleiset harhaluulot laukaisee massapsykoosin. Kuitenkin lopputulos on samankaltainen vaikka psykoositila olisi eriasteinen.

Tietynlaiset shokit voi aiheuttaa halutunlaisen psykoosireaktiot yksilölle tai massalle. Paras esimerkki on kuuluisa 'The War of the Worlds' radiolähetys missä kuulutettiin että Ufot hyökkää. Porukka sekosi ( http://en.wikipedia.or...(radio)#Public_reaction ). Jos joku juoksee kadulla paniikissa ja huutaa että ufot hyökkää, niin hän on mielestäni psykoosissa. Jos psykoosi johtuu siitä, että joku on sanonut hänelle että ufot hyökkää, niin hän on silti mielestäni psykoosissa.

#8 kirjoitettu 28.07.2009 15:51

impronen kirjoitti:
Eikö sinusta ole muka mitään eroa siinä, että saa itsekseen päähänsä, että seinät ja lattia ovat liittoutuneet sinua vastaan ja yrittävät kuristaa sinut tai että uskoo siihen, kun radiosta ilmoitetaan että avaruusoliot hyökkäävät? Jos et, niin.. No ei sitten mitään, jatka vaan.


On siinä eroa mutta esim. radiolähetyksen hysteria johtuu samankaltaisesta häiriintyneestä ajatustoiminnasta. Jonkinlainen lähetys (jumala, radio, tv) lähettää niin vaikuttavan viestin että se muuttaa havannointia ja käyttäytymistä. Esim. alkaa näkemään ufoja ja juoksee niitä karkuun. Tarpeeksi usein toistettuna lähetysten vaikuttavuus kasvaa.

Ei kaikkille tule noin voimakkaita psykoositiloja. Psykoottiseksi oireiluksi riittää että näkee Matrix-äijiä vakoilemassa napit korvilla joka paikassa tai ilkeitä syntisiä jotka on pakko tappaa. Saattaa selviytyä ihan hyvin arkipäivästä vaikka elääkin niinkuin luolassa.

#9 kirjoitettu 28.07.2009 17:31

Mites positiiviset psykoositilat...
http://www.youtube.com...

#10 kirjoitettu 28.07.2009 21:49

Psykoosi, se oli vähän kun intin ois käyny, perseestä sen aikaa kun se kesti mut jälkeenpäin sitä muistelee erilailla ja kyllä siitä jotain oppii melkein väkisinkin vaikka vaikea on uskoa.
Itse en kyllä ollut vainoharhainen missään kohtaa, että ei se mikään automaaginen oire ole, lähinnä unet ja todellisuus rupes sekoamaan keskenään niin pahasti etten missään vaiheessa tiennyt nukuinko vai olinko hereillä, nykyjään testaan sen vedellä, unissa vesi ei tunnu miltään. Itse en usko että psykoosista voi varsinaisesti parantua oireita voi lievittää mut ei ne mihinkään lopullisesti katoa,, sitä vaan joko oppii elämään itsensä ja sekopäisyytensä kanssa, tai sitten päätyy laitoshoidon "opi elämään ja olemaan"-kurssille opettelemaan kemiallisen aivokuoleman avittamana.

Edit: tähän kohtaan iso IMO joka pätee kaikkeen mitä sanoin aikasemmin, en jaksa sotia mielipide ja kokemus jutuista.

Jinxed muokkasi viestiä 21:49 28.07.2009

Jinxed muokkasi viestiä 21:51 28.07.2009

#11 kirjoitettu 30.07.2009 13:45

Kyllähän se on aika hanurista, kun joku läheinen psykoosiin joutuu. On kans todella rankka kokemus laittaa/pakottaa hänet hoitoon, vaikka tietää, että se on ainoa oikea vaihtoehto siinä tilanteessa. Viimeiseen asti toivoo, että se nyt vaan menisi yllättäin ohi, vaikka tietää ettei niinkään tapahdu.
Läheisen ihmisen psykoosin näkeminen on todella hämmentävää ja siihen on aina vaikea suhtautua. Olin itse 8-vuotias, kun näin ekan kerran läheisen psykoosissa, joka tuijotti suhisevaa telkkariruutua ja puhui sekavia.Sitä oli täysin mahdotonta käsittää siinä iässä ja se tuntui todella pelottavalta, kun aiemmin turvallinen ihminen muuttui täysin vieraaksi ihmiseksi. Myös sen psykoosin jälkeen on hämmentävää, kun ei tiedä mitä ajatella ja haluaako sairastunut asiasta puhuttavan.
Mutta siitäkin ja niistäkin selviää ja on helpottavaa tietää, ettei se psykoosi ole ikuista. Jäljet se jättää sairastuneseen ja läheisiin, mut niiden kanssa oppii elämään.

#12 kirjoitettu 04.08.2009 12:50

Kiitos kaikille vastanneille. . Mielenkiintoisia näkemyksiä ja kokemuksia.

#13 kirjoitettu 21.08.2009 13:39

Hahhah, ehkä se psykoosi onkin tila missä näkee "todellisuuden" realistisena. No joo, on mullaki muutama psykoosi ollut, unentuntuinen tila, monet arkiset asiat hämmentää ja mietityttää paljon. Tuntuu epätodelliselta. Se selittäis lasittuneen katseen ainakin. Siis itelläni ainakin katse monesti lasittuu ja ympäröivät asiat häviää miltein kokonaan tajunnasta jos jotain asiaa oikein perinpohjaisesti mietiskelee.
Niin joo ja mun "psykoosit" on tullu parin- kolmen päivän rankan ryyppäämisen jälkeen. Ei koskaan kannabiksesta ole tullut vastaavaa, vaikka siihen monesti liitetäänkin sana "kannabispsykoosi".

Jossain oli juttua tutkimuksestakin, jonka mukaan alkoholi aiheuttaa 400-800% riskin "sairastua psykoosiin".
Että jos tällaisen toodella vaarallisen ja mystisen "sairauden" haluaa, niin ryyppyputki vaan päälle, eiköhän sieltä saavu liskojen yöt sun muut "psykoosit".

pcgn muokkasi viestiä 13:41 21.08.2009

"Psykoottisia oireita ja kokemuksia ilmenee hyvin monissa psykiatrisissa sairauksissa. Pitkäaikaisista psykoottisista sairauksista tavallisin on skitsofrenia, joka johtaa usein työkyvyttömyyteen. Mielialapsykooseissa mielialaoireet hallitsevat sairaudenkuvaa, ja psykoottiset oireet ovat lyhytkestoisempia ja usein ohimeneviä." -wikipedia

#14 kirjoitettu 21.08.2009 15:59

Musta tuntuu, että liiallinen musiikinteko on aiheuttanut minussa jonkinasteista psykoosia. Musiikkia tehdessäni menen eräänlaiseen hypnoosiin ja kun ajattelee, kuinka monta tuntia olen ollut tässä hypnoosissa 5 vuoden aikana, on ihan järkeenkäypää ajatella, että se on vaikuttanut ihan yleisesti olemukseeni jollakin tavalla. Saman hypnoosin saa myös ihan pelkästään soittamalla. Ainut ehto oikean olotilan löytämiselle on kokemusteni mukaan se, että musiikin täytyy olla spontaania, improvisoitua eikä millään tavalla missään vaiheessa suunniteltua.

Olen hieman syrjääntynyt/eristäytynyt, tykkään olla omissa oloissani ja nimenomaan sen takia, että
musiikkia en ole koskaan pystynyt tekemään täysin tosissaan muutakuin yksin. Sitä vaan istuu penkille, alkaa pimputtelemaan ja sitten jossakin vaiheessa sitä havahtuu siihen, että kuuntelee valmista teosta mikseri -radiosta. Ja tällaista "hypnoosia" ei todellakaan saa aikaiseksi, jos joku kyhnöttää takapiruna. Mutta siis, eikös tällainen mene vähän niinku huumeesta? Ja huumeet saattavat laukaista jonkinasteista psykoosia?

No, itseäni ei tämä pikkupsykoosi kyllä haittaa juuri ollenkaan. Hieman ehkä tuo sosiaalinen elämä on kärsinyt silloin, kun tarvii tätä "huumetta" annos saada. Äitin puheluihin vastaan, että "teen ny musiikkia, puhu nopeesti" lähinnä sen takia, ettei se olotila kerkiä hälvenemään tms. Ehdottomasti, jos saisin valita, että olisinko täysin tervejärkinen vaiko musiikinharrastaja pienen psykoosin kera niin jälkimmäisen valitsisin.

#15 kirjoitettu 21.08.2009 19:23

Sunt1o kirjoitti:
Psykoosi on eri asia kun hypnoosi. Mut joo, aika moni vissii menee musaa tai jotai muuta tommosta intensiivistä hommaa tehdessä vähän semmoseen hypnoositilaan. Mut ei ne yleensä ala kuulemaan ääniä marsista.

Sunt1o muokkasi viestiä 18:35 21.08.2009

Ja siis huumeet aiheuttaa psykoosia tai miten sen nyt haluaa miettiä mutta joidenkin huumeidenkäytön yhteydessä psykoosin laukeaminen on todennäköisempää kuin se muuten olisi. Ja ihan varmasti ne aiheuttaa tuota hypnoositilaakin.


Joo on se eri asia, mutta siis, pitkäaikainen hypnoosiin, transsiin altistuminen on aiheuttanut minulla psykoosimaisia oireita ihan normielämässä. Tai näin ainakin luulen. Eli siis, vähän sama, kun olisi pössytellyt jotain vahvahkoa kukkaa xxxxx tuntia erityisen useina iltoina viimeiset viisi vuotta.

En nyt väitä, että minulla on psykoosi tai varsinkaan, että se olisi aiheutunut musiikista, mutta mielestäni se olisi kyllä ihan järkeenkäypää.