Mikseri.net

#2 kirjoitettu 08.05.2003 14:01

Itselläni jokainen kappale jonka kuulen tuo mieleen aina jonkun maiseman tai tapahtuman omasta elämästä.. joskus vain yhden tunteen. Yleensä se riittää saamaan aikaan viehätyksen. Osatekijöitä on monia. Itse kappaleen ei edes kokonaisuudessaan tarvi olla mikään mullistava, riittää kunhan se sisältää edes parin sekunnin kohdan, joka laukaisee kuvia pään sisään.. Hieman hankala tätä on selittää.. musiikki on kuitenkin jokaiselle erilainen kokemus
Olisi kiva tietää jos meitä "maisemamuusikkoja" on muitakin

#3 kirjoitettu 08.05.2003 14:04

beezee kirjoitti:
Niin, tällaisen kysymyksen kun ihmisiltä kysyy niin usein vastaus on jotain tyyliin "se on se fiilis siinä". Mietinkin sitten tuossa että mistä tämä paljonpuhuttu "fiilis" oikein koostuu ja samaa pyytäisin teitäkin nyt hieman pohtimaan. Se fiilishän on ikäänkuin monen elementin lopputulos, niiden elementtien pitää vaan loksahtaa omassa päässä kohdalleen. Itse sain ainakin tällaisia tuloksia kun hieman mietiskelin:

rytmi
- koko biisissä pitää olla tietynlainen, menevä rytmi, ei pelkästään rummuissa vaan koko biisissä. Teosta jonka rytmi on laahaava / pitkäveteinen tai rytmi puuttuu kokonaan yms on rasittava kuunnella koska mihinkään ei voi ikäänkuin tarttua kunnolla

mielikuvat
- on omasta mielestäni tärkeää että musiikista piirtyy joku hieno visio, kuva tms päähän. ei mitään tyyliin "oispa hienoa osata laulaa / soittaa näin hyvin ja performoida yhtä loistavasti stagella" vaan enemmänkin "hieno äänimaailma, tästä tulee mieleen syvät maanalaiset luolastot" tms

kekseliäisyys
- niin, ketäpä kiinnostaisi kuunnella juttuja jotka joku on keksinyt 20 vuotta sitten

Miettikääpä siis ja tarkasti mietittyjä vastauksia sitten tänne




lisäisin tuohon: "mikä siinä musiikissa viehättää onko musassa naista parempaa"

#4 kirjoitettu 08.05.2003 18:51

Erittäin vaikea kysymys. Ainakin itselläni on suuria vaikeuksia selvittää mikä musiikissa on se voima joka saa minut ja monet muut nauttimaan siitä niin paljon. Tietenkin eri ihmiset pitävät eri asioista musiikissa, muka joka tapauksessa siinä on jotain joka vain yksinkertaisesti saa tunteita esiin ihmisissä. Nämä asiat myös vaihtelevat biiseittäin.

Kantavia elementtejä voivat olla vaikkapa melodiat, sointukulut, tunnelma, taustahuminat, erinomainen soolo ja ties kuinka monta muuta kappaleen osaa. Tai kaikki nämä yhtä aikaa. Joka tapauksessa musiikki saa minut aina tuntemaan jotain johon mikään muu voima tämän maan päällä ei (ainakaan tietääkseni) pysty.

#5 kirjoitettu 08.05.2003 19:10

jaa-a.. minun mielestäni musiikissa viehättävät tunnelma (no eikös se ole sama kuin fiilis), todellinen kekseliäisyys (Mozart oli nero ja keksijä), se, miten hyvä musiikki pistää jotkut pakostakin tanssimaan (niinkuin esimerkiksi Michael Jacksonin "You rock my world") ja tietenkin se, että se todella on todella suuri osa maailmaa, ilman musiikkia maailma todella olisi melko köyhä paikka, en osaisi edes ajatella, minkälaista maailmassa olisi ilman musiikkia.

#6 kirjoitettu 08.05.2003 20:27

En pysty pohtimaan tämän kaltaisia monimutkaisuuksia juuri nyt, enkä edes tiedä miksi kuuntelen musiikkia mitä kuuntelen.

Toissapäivänä kuuntelin puoli tuntia liikennevaloja.

#7 kirjoitettu 08.05.2003 20:38

Musiikki ei ole happea, mutta sitä tarvitsee silti. Hengitystä voin pidätellä pari minuuttia. Musiikin nälkää pidempään, mutta jos alan kuuntelemaan jotain hyvää on minua vaikea saada lopettamaan. Onneksi omistan kannettavia soittimia, jotta kuunteluvimmani ei rajoita liikkumistani. Mietin juuri eilen kuinka eräs ensimmäisistä biiseistäni iskee vieläkin, vaikka siinä olisi paljonkin parannettavaa. Rupesin analysoimaan ja huomasin, että siinä oli vain sopivan kuuloinen basari ja se eteni sopivassa rytmissä ja temmossa. Minulle musiikin viehätys on siis kuin sydämen syke. Oikeaan tahtiin ja tarpeeksi usein ja minä olen tyytyväinen.

Tietynlaiset tunnelmat saavat jalat liikkeelle ja se viehättää. Ei ole niinkään melodiasta kiinni toimivuus. Taustasälänkin täytyy olla hyvää toimiakseen. Rytmi on todellakin tärkeä. Mitään oikeaa rytmiä ei kuitenkaan ole. Välillä nykivä jumittavalta vinyyliltä kuulostava komppi voi toimia ja toisinaan drum'n'bass. Yleensä kuitenkin se tasabiittimonotus 150-180 iskuna minuutissa. Minulle siis riittää hyvinkin yksinkertainen musiikki kunhan se on hyvin tehtyä. Mielipiteeni saattaa kuitenkin muuttua ajan saatossa.

Stocco muokkasi viestiä 19:17 08.05.2003

#8 kirjoitettu 10.05.2003 10:36

Musiikki - osa ihmisiä
Musiikki on vapauttavaa. Ainakin kun mä kuuntelen jotain hyvää musiikkia, mulla lähtee ajatukset lentämään. Ja kun kuuntelee juuri jotain pitkälle ja hyvään lopputulokseen päässyttä biisiä, sitä saa todellakin arvostaa! Tottakaihan kaikilla on omat näkemyksensä musiikista yms. ja kaikkihan eivät edes kuuntelee samaa musiikkia, jolloin seki on arvostettavaa, että toiset löytää erimielipiteitä erilaisista musiikeista. Sitten on myös se tyyli, miten biisi esitetään. Esim. surullisesti,iloisesti, masentavasti ym. niin melkein heti jo alkumusiikista voi sen arvata minkälainen se biisin kokonaisuus on. Hankalasti selitetty.

#9 kirjoitettu 12.05.2003 11:14

mulle hyvä musiikki muodostuu nautinnoksi jos se saa kylmätväreet kulkemaan selkää pitkin..j amikä saa ne kulkemaan? joku pieni niksi kappaleessa: sanaoissa, sävellyksessä, laulajan äänessä. se vaihteelee kovin, mut esimerkiksi mulle Amstrongin What a wonderful world on sellanen biisi, koska siinä yhdistyy loistavat sanat ja mahtava mies ääni.ai että!
mulle tärkeää on myös musiikin väri. se väri joka mulle tulee mieleen ja paikka johon musiikki vie minut
olipas syvällistä!
mut mulle musiikkista pitäminen on aina intuitioon pohjautuva, enkä juuri koskaan aattele sitä täyttääkö biisi jotkut normit tai "hyvän tuotannollisen laadun"...
joskus rytmi voi mennä päin kettuja, mut mulle se voi olla se niksi joka panee väristykset liikkeelle...

muuten, joku on sanonut, että musiiki on hyvä vain silloin jos se herättää keskustelua ja niin negatiivisia kuin positiivisiakin tunteita...well said

luv
WandaT

#10 kirjoitettu 13.05.2003 10:05

Se on varmaan se fanaattinen tunne joka siitä tulee. Ydinräjähdys omassa päässä taikka Pompeijin Viimeiset Päivät. Tuntuu välillä siltä että musiikki on parasta mitä voi housut jalassa sattua!

#11 kirjoitettu 13.05.2003 20:44

Ihan A kirjoitti:
beezee kirjoitti:

kekseliäisyys
- niin, ketäpä kiinnostaisi kuunnella juttuja jotka joku on keksinyt 20 vuotta sitten


Mun mielestä rokki on keksitty ainakin 30 vuotta sitten ja diggaan silti siitä. Vai kuoliko rokki jo -70 luvulla


Kai tuossa lähinnä haettiin takaa sitä että nykyään ei enää pitäisi toistaa samoja kaavoja kuin 20 vuotta sitten (vaikka mielestäni hyvän toteutuksen kera näinkin voi tehdä), vaan pitäisi keksiä jotain uutta tai ainakin muokata vanhaa.

#12 kirjoitettu 13.05.2003 21:04

mutta alku ajoissa ihmisillä oli yksin kertaista musiikkia rumpuun... pum pum pupupupum... että onkohan ajat kasvattanu tunteilla ihmistä musiikin suhteen?

#13 kirjoitettu 13.05.2003 21:37

musiikki o mulle laillinen huume jota ilman en voi elää enkä tuu koskaan elämään..

#14 kirjoitettu 14.05.2003 12:52

Ensimmäiseen viestiin kaipaisin täsmennystä. Kaikessa tapahtuvassa ja olevassa on rytmi. Varsinkin musiikissa. Sellainen musiikki/biisi jossa rytmiä ei ole on yksinkertainen mahdottomuus. Biisejä, joissa on "tylsä/mielenkiinnoton" rytmi (lue:tasapaksu,lepsu tms.), löytyy sitäkin enemmän.

Itselleni tärkeitä pointteja hyvässä biisissä on:

1. Kokonaisuus. Biisi ei saa olla "ristiriidassa" itsensä kanssa. Eheys on tärkeä kokonaisuuden kannalta, ja biisin täytyy kuullostaa harkitulta. (Hulluimpienkin kokeilujen on mielestäni oltava harkitun oloisia) Soitannon täytyy toimia yhteen.

2. Innovatiivisuus. Minuun iskee musiikki, joka saa aikaan "ahaa-elämyksiä". Parhaimmat biisit ovat yleensä niitä, jotka aukeavat vasta useamman kuuntelukerran jälkeen/aikana. (eli joka kerta löytyy jotain uutta) Parhaita ovat sellaiset jutut, jotka saavat hyvän fiiliksen aikaan, ja itselle himon soittaa/ tehdä musiikkia. Biisin ei tarvitse olla monimutkainen, yksinkertainen (hullu) kekseliäisyys on parasta.

3. Touch. Homman pitää toimia. Mikään ei ole kamalampaa kuin huonolla tatsilla soitettu biisi. Rytmi sektion on soitettava "taimiin" (tietokone musiikissa ongelmana liika tarkkuus taasen. käyttäkää niihin ruputaustoihin jotain groove-quantisointia!!) Kitaristeilla yleisin ongelma on tatsi. Varsinkin komppikitaran pitää mennä taimiin, tai biisi ei rullaa tippaakaan.

4. Meininki. Biisin pitää saada aikaan fiiliksiä kuuntelijassa, parhaassa tapauksessa kicksejä. Sen täytyy herättää ajatuksia. Musiikin pitää kuullostaa siltä että soittajilla on meno päällä(eli pitäisi tulla tunne, että soittajat pitävät siitä mitä tekevät ja "elävät musiikin mukana") Dynamiikka erittäin tärkeä!


Siinä muutama minulle läheinen pointti jotka ainakin vähän poikkeavat perinteisistä "kiva melodia" perusteluista. Varmasti en saanut kaikea esille, seuraan innolla muiden mietteitä

#15 kirjoitettu 14.05.2003 22:58

Energia.

Ei mua kiinnosta pätkääkään onko kekseliästä ja omaperäistä. Yleensä sellaset biisit on suoraan sanottuna huonoja. Kaikki hyvä on jo keksitty. Kunhan biisi pistää pään nyökkäämään.

Kaikki on kiinni energiasta... jos ite alat liikkuu ni kulutat energiaa biisil tai sit biisist paistaa sen energia läpi mil se on tehty... sillon se o hyvä (tosin tiettyihin genreihin mieltymys hiukan rajoittaa).

Metalli on aika energistä? Mut ei iske... tiedä sit. Menee kai vähän yli mun bmp:n, ei saa mennä allekkaan.

UFO juttuu, aight !

#16 kirjoitettu 17.05.2003 22:17

"mikä siinä musiikissa viehättää onko musiikilla maailmaa pidempää? miten äänellä voi muka olla väliä, kuurohemmo ei mitään häviä"

#17 kirjoitettu 18.05.2003 00:10

Mustavalkosena sanottuna musiikki vaan on "ainoa" ja paras keino tyydyttää kuuloaistin "halut". Ihan sama ku on kiva katella hyvän näkösiä ihmisiä tai haistella hyvän hajusia tuoksuja jne. jne. Ja tietysti musiikki vaikuttaa myös psyykkeeseen ja sitä kautta mielialoihin ja muihin asioihin.

#18 kirjoitettu 26.05.2003 22:09

No se viehätys piilee siinä tunnelmassa... Kuuntelen itse pääasiassa trancea ja ne kappaleet ovat kauniita! Todellakin! Niinkuin useat jotka eivät pidä kyseisestä musiikki tyylistä sanovat sitä vain jumputukseksi.. Minä en! Ne ovat kauniita ja herättävät itselläni ajatuksia, ja jos kappaleessa on meren syövereistä korkealle stratosfääriin kohoava saundi/melodia... ..minulla kulkevat kylmät väreet selkäpiissä. Se on se ajatusmaailma minkä se kyseinen kappale "järjestää"...

#19 kirjoitettu 11.06.2003 00:38

mikä musiikissa viehättää...
eihän tommosta voi ees kysyy

#20 kirjoitettu 11.06.2003 01:53

Olenkohan sitten jotenkin kieroutunut persoona, koska musta on miellyttävää kuunnella vaan alakuloista/synkkää/agressiivista musiikkia.

Esim omat biisit mitä teen (mikserissä niitä ei todellakaan ole viellä, ja sekin pätkä mikä on,ei ole itteäni) tulee suoraan sieltä jostain,en mieti mitä teen tai muuta tommosta,mutta lopputulos on aina sama,synkän kuullosta tjms.

sattuu myös käymään niin että nämä "positiivisen" kuulloset helmet poistuvat winampistani jotenkin kummallisesti,ja vain psyge, goa, ynnä raskas musiikki siinä soi.Mutta poinntihan on siinä.että jokaiselle kuuntelijalle löytyy oma tyylinsä.
mun tapauksessa tämmönen "negatiivinen shitti", mutta se laittaa mut mietteliääks,tai muutenkin vain kelailemaan asioita. ja sitähän mä en muuten liikaa tee

musta myös suuren osa biisistä tekee se että siinä on "se jokin", ja jos "se jokin" puuttuu. niin ei ole mitään mieltä kuunnella sitä biisiä.jokainen varmaan tietää mitä tarkoitan, esim kuulet radiosta biisin ja ajattelet,voi vidu ku tää kolahtaa hyvin. toiset biisit taas pistää sut vaihtamaan radion kanavaa tuon enempää miettimättä. anteeksi saarnasta. ciao

-ps- en meinaa että kaikki goa & psyge eikä metallikaan ois negatiivistä musaa.mutta ite en löydä/tahdo löytää muuta

#21 kirjoitettu 12.06.2003 11:30

Haa! Mukavaa, että joku kaivoi tämän threadin ylös, sillä olin jo aivan unohtanut koko viestiketjun olemassaolon. Kehittelin vastausta mielessäni jokin aika sitten ihan kaikessa rauhassa muutaman päivän ajan, mutta jotenkin unohdin kirjoittaa vastaukseni tänne forumin puolelle. Katsotaan, josko nyt syntyisi jotain.

Aivan aluksi ajattelin, että musiikkihan viehättää silloin, jos siinä olevat rytmitykset ovat omasta mielestäni kohdallaan ja ääniä on käytetty toisiinsa nähden sopivassa suhteessa oikeilla korkeuksilla. Musiikin tulee siis kulkea kaikin puolin itseäni miellyttävällä rytmityksellä, enkä nyt tarkoita rytmityksellä pelkkää beatia, vaan kappaleen kulkua kaikin puolin. Tajusin nopeasti ajatuksen olevan liian yksilökohtainen ja jatkoin ajattelua.

Mieleeni putkahti tietenkin nopeasti ajatus siitä, että musiikkihan on kuitenkin taiteenmuoto, vaikka nykyään valitettavan suuri osa tästä jalosta taiteesta onkin joutunut olosuhteiden edessä muuntumaan ja on päätynyt täysin epätaiteellista ja tarkkaan laskelmoidusti massoille suunnattua populaarimusiikkia suoltavan markkinointikoneiston hampaisiin. Musiikkiahan tämäkin on, sillä se täyttää musiikin määritelmän, mutta populaarimusiikin taiteellisuudesta voi ainakin kiistellä. On toki edelleen populaarimusiikkia, joka menee myös taiteesta, mutta sitä löytyy harmillisesti koko ajan vain vähemmän ja vähemmän.

Tietenkin voi lähteä määrittelemään taidetta. Eräs kuvaamataidon opettajani sanoi, että työ on silloin taidetta, jos sen tekijä sanoo sen sitä olevan. Hän tietenkin puhui lähinnä näistä taiteenmuodoista, jotka tavallisemmin mielletään taiteeksi, eikä niinkään musiikista, mutta pointtia hänellä silti oli. Tästä pääsee tietenkin siihen ajatukseen, kuinka sivistynyt henkilön pitää olla ja kuinka hyvin hänen pitää tuntea muita taiteilijoita, jotta hän tietää milloin on ns. soveliasta puhua työstään taiteena ja milloin se on maalaus ilman taiteen piirteitä. Pitänee ehkä vielä joskus kysyä häneltä tarkemmin musiikin taiteellisuudesta ja hänen mielipiteestään sen rajoista.

Toisen kannan luin joskus eräästä samaisen opettajan minulle nopeasti tunnin ajaksi lainaamasta, hieman vanhahkolla tavalla abstraktia taidetta käsittelevästä kirjasta. Kirjan mukaan taide herättää aina ajatuksia. Tämä kanta johtaisi auttamatta siihen, että erittäin monet asiat, joita ei yleensä edes mielletä taiteeksi, olisivat taidetta. Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa tietokoneen toiminnan. Katson vieressäni pöydällä olevaa konetta ja tietynlaisen todellisuuden hahmottamista mahdollistavan ajattelun ja tietokoneen toiminnasta omaavani tiedon kautta pystyn suoraan näkemään, kuinka sähkö kulkee virtalähteestä koneen eri osille, kuinka lämpö kulkee tuulettimien avulla ja kuinka kirjoitukseni muuttuu näppäimistön painalluksesta dataksi näytölleni. Selkeää ajattelua, jonka koneen toiminta herätti. Suuri enemmistö varmasti sanoo, ettei tietokoneen toiminnalla ole mitään tekemistä taiteen kanssa, mutta tietyllä tavalla ajatellen ainakin minä sitä sellaisena pidän. Sen takia olen ehkä suurimmaksi osaksi juuri tämän jälkimmäisen kannan kannalla puhuttaessa taiteen määritelmästä.

Näkökulmasta on kiinni myös se, millaista musiikkia voi taiteena pitää. Jos jonkun mielestä esimerkiksi aivan tavallinen peruspop kaikkine kliseineen ei ole taidetta, voi jonkun toisen mielestä mahdollisimman täydellisen musiikkituotteen luominen olla itsessään taidetta, vaikka lopputulos olisikin kaikkea taidetta olemassaolollaan halveksuva musiikkiesitys. Luomisprosessin kaavamaisuus ja yksinkertaisuushan on mahdollisimman epätaiteellista, mutta tuohon kaavaan päätyminen ja sen toteuttaminen itsessään voisivat jonkun mielestä olla taidetta. Itse en puolestaan näin ajattele.

Jos taide herättää ajatuksia, herättää musiikkikin ajatuksia. Ihmistä ei ole luotu ajattelevaksi olennoksi vain huvin vuoksi. Miksi ihminen sitten ajattelee? Vaikka vain aivan pieniäkin asioita, moni ihminen nauttii ajattelemisesta. Tällainen ihminen nauttii myös melko suurella todennäköisyydellä musiikista tämän jälkimmäisen taiteen määritelmän mukaan, sillä taidehan herättää tämän kannan mukaan ajatuksia. Jos ihminen nauttii ajattelemisesta, nauttii hän taiteesta ja tätä kautta myös musiikista, koska musiikki on taidetta, joka herättää ajatuksia, joista ihminen puolestaan pitää.

Mielessäni kehittyi vähitellen ajatus myös siitä, kuinka erilaiset ihmiset reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin. Joku haistaa hyvän ruoan tai nuuhkaisee kesäistä kukkaa ja vallan lumoutuu tästä hajusta. Toinen näkee juuri tietynlaisen liikkeen, juuri oikeanlaisen maiseman tai vaikkapa elokuvan kohtauksen ja hullaantuu tästä näköaistin kautta välittyneestä kokemuksesta aivan totaalisesti. Luonnollisesti samanlaisia tuntemuksia voi ihmisille välittyä myös tuntoaistin tai (yllätys, yllätys!) kuuloaistin kautta. Pointtina on, että kaikki reagoivat ärsykkeisiin eri tavalla, joidenkin näköaisti on vallitseva aisti, joillain se on kuuloaisti.

Tämä ajatusketju johtaa siihen, kuinka joku ihminen pitää musiikista. Ehkäpä jopa äänistä ylipäätään. Häntä viehättävät äänet ja niistä koostuvat äänimaisemat. Tietenkin häntä viehättänee juuri maksimoidun tehon saavuttamiseksi tiettyyn järjestykseen ja tiettyihin kaavoihin nojaten koostettu äänien yhdistelmä, joka voisi olla yksi tapa määritellä musiikkia. Näin sen ainakin saa kuulostamaan eniten kuuloaistiinsa nojaavaa ihmistä syvästi miellyttäväksi äänien kokonaisuudeksi.

Kahdessa viimeisimpänä mainitussa ajatuksessa päädyin lopulta edes jonkinlaiseen johtopäätökseen, mutta kumpikaan ei ainakaan suoraan vastaa siihen, miksi joku pitää juuri tietynlaisesta musiikista. Yksinkertainen vastaus voisi olla vain ihmisten erilaisuus ja sitä kautta erilaiset mieltymykset. Näin ollen erilaiset ihmiset pitävät erilaisista musiikin rytmityksistä, erilaisista äänenvoimakkuuksista erilaisten äänten kohdalla ja erilaisista taajuuksista näiden kaikkien kohdalla. Tästä päästään siihen ajatukseen, että erilaiset mieltymykset, joihin on saattanut vaikuttaa jotkin biologiset tekijät ja joihin on varmasti vaikuttanut ympäristön luomat olosuhteet, ovat ennen kaikkea syynä siihen, miksi ihmiset pitävät erilaisesta musiikista. Ja varmasti jokaisen vanhemmat ovat joskus opettaneet lapselleen, että kukaan ei ole samanlainen.

Jos rupean miettimään omia mieltymyksiäni, huomaan nopeasti että pidän suuresti paitsi näkemästäni, myös kuulemastani ja siksi nämä kaksi aistia hallitsevatkin toimintaani usein melko voimakkaastikin. Lisäksi löydän itsestäni aimo annoksen itselleni tuoreita ja uusia ideoita arvostavaa, kuten myös vanhoista ja tutuista asioista nauttivaakin ihmistä. Havaitsen myös pitäväni suuresti ajattelusta, joka tukee sitä seikkaa, että pidän myös kaikenlaisesta taiteesta ja esimerkiksi filosofiasta. Tämä siis ainakin taiteen määritelmistä toisena esille tuomani kannan mukaan. Lisäksi olen huomannut, että pidän musiikissa yleensä eniten juuri tietyllä rytmityksellä etenevistä riffeistä ja tietynlaisista rytmeistä. Jos ruvetaan arkisemmin puhumaan, voisi sanoa että omanlaisensa groove luo musiikkiin vahvasti sellaisen elementin, josta pidän. Kuitenkin on mielestäni oleellisinta se, että pidän musiikista sen takia, koska pidän kuuloaistini kautta välittyvästä informaatiosta.

En ole vielä onnistunut muotoilemaan omia mieltymyksiäni yksittäiseksi johtopäätökseksi, mutta tässä oli hieman ajatuksiani aiheesta. Vaikka hieman kömpelö onkin, olisi sanamuoto tällaisenaan suunnilleen seuraava: musiikissa minua miellyttää mahdollisimman optimaalisesti teoksen kannalta kaikin puolin käytetty ääni.

#22 kirjoitettu 12.06.2003 12:04

Huh, Killillä on aina paljon sanottavaa...

Omalla osallani musiikki on vahvasti kytköksissä fyysisiin reaktioihin. Oikein hyvä musiikki nostaa lähes poikkeuksetta niskakarvat pystyyn, aivan kuin jotain upeaa olisi juuri tapahtunut ja huono musiikki saa kirjaimellisesti minut voimaan pahoin. Sellainen OK musiikki saa ajan kulumaan mukavasti ja rentouttaa sopivasti. Radiosta tuleva taustamusiikki voi joko saada tekemään asioita rytmin tahdissa tai huomion puoleensa vedettyään alkaa ärsyttämään, koska niin harvoin radiosta oikeasti tulee hyvää musiikkia. On varsin noloa huomata, että nakuttaa viestiä Mikseri.netiin Gimmelin veisujen tahtiin.

Musiikki siis aiheuttaa kaikkia näitä reaktioita ja paljon muitakin joutuessaan pääni sisään, ja juuri tämä seikka musiikissa viehättää eniten.

Hyvä thread, johon voi vain toivoa kykenevänsä vastaamaan syvällisemmin.

#23 kirjoitettu 23.06.2003 14:33

Musiikissa viehättää minua eniten se tunne, mikä valtaa minut tiettyjen kappaleitten kohdalla...

Esim. jos musiikki on melankolista tavaraa, niin kuuntelen levyn läpi kuin transsissa olisin. Eli en huomaa mitään mitä minun ympärillä tapahtuu, tai ainakaan välitä siitä.

Taas kunnon Heavy Metallissa (HUOM! Kunnon!) viehättää se mahtipontinen meininki alusta loppuun; Skittasooloissa väkisinkin elän mukana ilmakitaran tavoin ja lähin pöytä saa kyytiä rumpujen puuttuessa lähistöltä.

Sanoitukset tietysti ovat tärkeitä myös tuossa nautinnossa mitä musiikki minulle antaa...
Jos lyriikat ovat koskettavia (HUOM! Ei mitään helevetin rakkaus sanoituksia!), niin pakostikkin tulee sellainen ahdistava olo, joka ei ole mitenkään ahdistava, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mielestäni kaikki musiikki joka on tehty musiikiksi on nautinnon arvoisia...

#24 kirjoitettu 25.06.2003 13:28

Sanoisin vaan lyhyesti että kokonaisuus ja se miten hyvälle tuulelle siitä tulee..aivan loistava keksintö..(jos se ees on keksintö) jostain biiseistä tulee aivan mahtavat fiilikset ja muistot..

#25 kirjoitettu 20.09.2003 04:50

Kiksussa yhdistyy hienosti kaksi musiikin parasta puolta, josta lyhyt esimerkki:

Alussa rummut ja muut härdellit pistävät väkisin jammailemaan pari minuuttia, jonka jälkeen tuleva ajatuksia ja tunteita herättävä leijunta pysäyttää jammailun ja sitä leijuu itse jonnekin ajan ja paikan tuolle puolen, ja kun lopulta kaikki biisin elementit tulevat mukaan, ei tiedä pitäisikö jammailla rytmiä vai fiilistellä melodiaa. Lopulta sitten päätyy sinne jonnekin ajan ja paikan tuolle puolen jammailemaan, ja se jos mikä on jotain.

(Siitä syystä en pidäkään radio editeistä, koska lyhyt ja kasaanpuristettu rakenne pilaa koko biisin, eikä fiiliksiä ehdi niin lyhyessä ajassa syntymään.)


Toisaalta joskus on kiva vain heittää fiilikset roskiin ja jammailla ankarasti (josta esimerkkinä mainio ktvnn - vqll07) ja joskus taas tehdä päinvastaiset ja laittaa jokin rauhallinen ambient-biisi soimaan ja leijua.

#26 kirjoitettu 30.05.2004 10:54

Mä tykkään jotenkin vaan rytmistä, ja svengistä. Erilaisista soittimista tietenkin tulee hyvä ääni, jotka sitten antavat svengiä tai rytmiä. Mutta kyllä siit tulee makee fiilis.

#27 kirjoitettu 30.05.2004 11:53

Musiikkihan on moottoriurheilun, jalkapallon ja seksin ohella yksi kansainvälisistä kielistä. Joka puolella maailmaa pelataan jalkapalloa, ajetaan autoilla ja ihaillaan niitä, harrastetaan seksiä ja puhutaan siitä, kuten myös kuunnellaan ja tehdään musiikkia. Siksi musiikista onkin ehkä hieman helpompi puhua kansainvälisestikkin kuin esim. politiikasta, joka painottuu osaksi myös perinteisiin.

Omakohtaisesti musiikki tuli pinnalle vasta tuolla ala-aste iän lopulla. Se oli silloin sitä "Millenium"-huumaa, joka oli päällä. Siinä vuosituhannen vaihteessa tarrauduin musiikkiin vahvemmin sillä konemusa vei silloin mukanaan, ja kovaa! Radiosta soi Dancemob Lite AINA, kun se nyt vain taajuuksilla oli. Musiikin merkitys alkoi silloin kasvaa.

Merkitystä ja musiikin viehätystä voikin selitellä sillä, että se on kuin sanaton kieli. Mikään laulu musiikin päällä tai selvitykset sanastoissa eivät voi poistaa tai muuttaa sitä seikkaa, että se tuo kaikille ajatuksia ja mielentilan muutoksia. Musiikin omat elementit; tempo, melodiat, soundien vaihtelu, soundien luoma äänimaailma, kaikki nämä kertovat kaiken, mitä biisissä halutaan hakea. Suru, ilo, kesä ym. ym. monet asiat tulevat yleensä jo alkupuolelta biisiä selville.

Jos syvennyn hieman enemmän yhteen genreen, tranceen, niin voin varmasti selittää enemmän omaa musiikillista viehätystäni. Se johtuu puhtaasti ja vain, vain ja ainoastaan juuri siitä musiikista. Tässä eivät ole kyseessä hempeät rakkausrunomaiset naisvokaalit.

Trance vei mukanaan sen takia, että se oli energistä musiikkia. Energisyys ja se topakka rytmi joka sai aikaan mukavan mielen. Tietenkin trancessakin on hieman 'rauhallisempia' kappaleita, jotka sitten ovat omaa mielentilaansa varten.

Äänimailma joka tranceen on luotu on myös aivan yliluonnollinen. Ilmavat pad- soundit ja mahtavat, koskettavat leadit tekevät säväytyksen kerta toisensa jälkeen. Kaiunnat ja muut efektit lisäävät ponnekkuutta melodioihin ja nostavat niiden tehokuutta entisestään.

Itse melodia ja leadi kuljennat ovat myös niitä jotka tekevät sen viehätysvoiman juuri tranceen. Iloinen melodia ja bassolinja saa hyvälle tuulelle ja pistää liikkumaan. Jos taas melankolinen alue avautuu niin silloin olisi tunne kuin koko universumi olisi avautunut juuri sillä hetkellä. Se laittaa miettimään ja siinä aika ikäänkuin pysähtyy, kun tätä jää kuuntelemaan.

Taustan efekti soundit taas luovat siihen musiikkiin sen maailman mihin se asettuu. Avaruus, tulevaisuus, sadepäivä, ausinkoinen ranta ja muistot.. Nämä ovat niitä minkä musiikki myös aiheuttaa. Viehätys piilee juuri siinä kuin mitä musiikki on!

Musiikki viehättää minua, näin lyhennettynä, siksi, että se on kieli jota ihminen ei ehkä koskaan tule TÄYSIN ymmärtämään. Se herättää tunteita ja ajatuksia vaikka se tulisi vain taustalta, sen vaikutus on niin välitön.

#28 kirjoitettu 30.05.2004 12:55

Star Mind kirjoitti:
Mustavalkosena sanottuna musiikki vaan on "ainoa" ja paras keino tyydyttää kuuloaistin "halut". Ihan sama ku on kiva katella hyvän näkösiä ihmisiä tai haistella hyvän hajusia tuoksuja jne. jne. Ja tietysti musiikki vaikuttaa myös psyykkeeseen ja sitä kautta mielialoihin ja muihin asioihin.

Minusta musiikin viehätyksen perusteleminen järjellä on kuin pieraisisi rakastellessa - hyvin epäromanttista. Tietyt biisit vain sattuvat olemaan koskettavia genrestä, temmosta tai tunnelmasta riippumatta.

#29 kirjoitettu 30.05.2004 23:54

Musiikissa viehättää sen rytmi, monimuotoisuus ja taidokkaat suoritukset sen ulos saamiseksi. Myös sen luoma mielikuva on tärkeä. Joskus tulee myös mieleen mikä vaiva sen musiikin eteen on tehty.

#30 kirjoitettu 30.05.2004 23:55

Tunnelma. Vaikeampaa onkin selittää tahi selvittää, mihin hyvä tunnelma musiikissa perustuu, koska jokaiseen fiilikseen olisi syytä olla musiikkia, jolloin einekset vaihtelevat liikaa yleistettäväksi.

#31 kirjoitettu 02.06.2004 01:40

No musiikki on ääntä ja ääni on ilman värähtelyä tai jotain, niin en tajua että mikä ihme siinä musiikissa sitten on että se herättää eri tunteita.. Aika mahoton kysymys muuten... Voi että nyt meni yöunet kun jäin miettimään...

#32 kirjoitettu 02.06.2004 01:56

Meskaline kirjoitti:
Olenkohan sitten jotenkin kieroutunut persoona, koska musta on miellyttävää kuunnella vaan alakuloista/synkkää/agressiivista musiikkia.

Esim omat biisit mitä teen (mikserissä niitä ei todellakaan ole viellä, ja sekin pätkä mikä on,ei ole itteäni) tulee suoraan sieltä jostain,en mieti mitä teen tai muuta tommosta,mutta lopputulos on aina sama,synkän kuullosta tjms.

sattuu myös käymään niin että nämä "positiivisen" kuulloset helmet poistuvat winampistani jotenkin kummallisesti,ja vain psyge, goa, ynnä raskas musiikki siinä soi.Mutta poinntihan on siinä.että jokaiselle kuuntelijalle löytyy oma tyylinsä.
mun tapauksessa tämmönen "negatiivinen shitti", mutta se laittaa mut mietteliääks,tai muutenkin vain kelailemaan asioita. ja sitähän mä en muuten liikaa tee

musta myös suuren osa biisistä tekee se että siinä on "se jokin", ja jos "se jokin" puuttuu. niin ei ole mitään mieltä kuunnella sitä biisiä.jokainen varmaan tietää mitä tarkoitan, esim kuulet radiosta biisin ja ajattelet,voi vidu ku tää kolahtaa hyvin. toiset biisit taas pistää sut vaihtamaan radion kanavaa tuon enempää miettimättä. anteeksi saarnasta. ciao

-ps- en meinaa että kaikki goa & psyge eikä metallikaan ois negatiivistä musaa.mutta ite en löydä/tahdo löytää muuta


etpä ole ainut kuules synkkä ihminen...hoah maailmassa voi olla vieläkin sairaampia ihmisiä kuin sinä . ( ei mua kannata ymmärtää)

#33 kirjoitettu 02.06.2004 08:00

jees.mielestäni hyvä musiikki luo yhteishenkeä ja voi jopa kasvattaa itseluottamusta, se saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin ja tuo myös uusia ajatuksia joita et ilman musiikkia voi tuntea..
olen huomannust että esim joissakin elokuvissa on käytetty surullista musiikkia niin silloin se koskee paremmin...pelkän musiikin takia elokuva voi nousta jopa menestykseen..ajatelkaa mitä olisi elokuva ilman musiikkia varsinkin joku draama tai toiminta elokuva.

#34 kirjoitettu 02.06.2004 08:32

beezee kirjoitti:

Niin, tällaisen kysymyksen kun ihmisiltä kysyy niin usein vastaus on jotain tyyliin "se on se fiilis siinä". Mietinkin sitten tuossa että mistä tämä paljonpuhuttu "fiilis" oikein koostuu ja samaa pyytäisin teitäkin nyt hieman pohtimaan. Se fiilishän on ikäänkuin monen elementin lopputulos, niiden elementtien pitää vaan loksahtaa omassa päässä kohdalleen. Itse sain ainakin tällaisia tuloksia kun hieman mietiskelin:


Niin... Kaikki lähtee siitä, että biisi välittää tunteita. Se miten se tapahtuu on suhteellisen yksilöllistä.


rytmi
- koko biisissä pitää olla tietynlainen, menevä rytmi,


Jaa-a... Empä sanoisi, jos menevyys ei ole yhtään se fiilis mitä musiikillaan/musiikistaan hakee.

Teosta jonka rytmi on laahaava / pitkäveteinen tai rytmi puuttuu kokonaan yms on rasittava kuunnella koska mihinkään ei voi ikäänkuin tarttua kunnolla


Päinvastoin. Ei ole rytmiä mihin tarttua, mutta siinä voi olla silti jotain muuta mihin tarttua.

kekseliäisyys
- niin, ketäpä kiinnostaisi kuunnella juttuja jotka joku on keksinyt 20 vuotta sitten


Minua. Jos sama idea toimii kerrasta toiseen, niin se toimii. Miksi minun pitäisi olla pitämättä jostain retrorokkia soittavasta bändistä, jos se materiaali kerran kuullostaa korviini hyvältä ja siitä nautin?

Ihan A kirjoitti:

Vai kuoliko rokki jo -70 luvulla


Kyllä se kuoli.

Killa Joe kirjoitti

ajatelkaa mitä olisi elokuva ilman musiikkia varsinkin joku draama tai toiminta elokuva.


...tai kauhuelokuva... Kuten Alfred H. - Linnut.. Loistava kauhuelokuva, joka ammentaa pelottavuutensa siitä, että siinä ei ole musiikkia, samalla kun nyky hollywood kauhuelokuvat latistavat pelottavuutensa musiikillaan.

#35 kirjoitettu 02.06.2004 08:40

Hombre Muerto kirjoitti:
Toissapäivänä kuuntelin puoli tuntia liikennevaloja.


Tu on muuten aika mielenkiintoinen ja tavallaan hypnoottinenkin ääni, jota olen itsekkin jäänyt monasti kuuntelemaan. Se on jotenkin siistin kuuloista kun kaupungilla on aamuyöstä ihan hiljasta ja jossain liikennevalot piipittävät omaa hypnoottista rytmiään.

Soon aika siistiä.

#36 kirjoitettu 02.06.2004 08:48

Tourette kirjoitti:

ja itse aiheeseen sanoisin että luojan kiitos meillä on olemassa taiteet kuten musiikki, että olisi ainakin yksi asia maailmassa jota ei tarvitse selittää ymmärtääkseen sitä.


Eihän kirjallisuuttakaan... Runoutta... maalaustaidettakaan... jne...

#37 kirjoitettu 02.06.2004 09:02

taidetta voi myös selittää ymmärtämättä sitä. ainaskii maalaustaidetta

#38 kirjoitettu 02.06.2004 18:33

Musiikin moninaisuus viehättää...
Kuinka 12:sta nuotista voikaan saada niin paljon mahdollisuuksia joita ihmisen koko nerokkuus ei voi ikinä ammentaa tyhjiin...

Musikki alkaa siitä mihin sanat loppuvat...

Kunneltuani hyvää musiikkia, tulee sellainen olo kuin olisi tehnyt jotain hyvää...

#39 kirjoitettu 02.06.2004 19:21

Musiikkiin voi hetkeksi paneutua ja yrittää tuntea itsensä sen tarinan/jonkun asian asemassa, tai keskittyä siihen ajatellen jotain...hmm.. yksinkertaista.

#40 kirjoitettu 02.06.2004 20:11

en tiedä mikä viehättää, mutta taas kun kuuntelee musiikkia, niin kovasti nousee hymy korviin ja jalka alkaa vipattamaan, joku siinä on. ja kuuntelun alla oli venetian snares - mercy funk.

kai tässä musiikin lopullisena tarkoituksena on muusata aivot mössöksi, tällä musiikkimaulla se on väistämätön lopputulos.