Mikseri.net

#2 kirjoitettu 31.12.2008 16:34

Original Free Soul kirjoitti:


Tunnistatko itsesi ja selviytymiskeinosi? Hypitkö tasajalkaa huutaen täyteen ääneen? Nalkutatko samasta asiasta vuosi toisensa jälkeen? Pakkaatko ärsytyksen sisällesi kivimöhkäleeksi? Emokyynelviilteletkö? Syötkö suklaata vitutukseen? Vaivutko itsesääliin? Vedätkö pään täyteen?

Auttavatko keinosi sinua vai eivät?



Tämmöinen tunteellaeläminen on ollut omalta kohdaltani varsin tuhoisaa. Johtanut monenlaiseen sosiaaliseen ja terveydelliseen ongelmaan.

Nyt syön lääkettä sekä vitutukseen että mahdolliseen liihottamiseenkin.

No elämä on muuttunut varsin tylsähköksi kun ala- ja ylätaajuudet on leikattu pois.

Nyt sitä on kyllä enemmän vittumainen ulospäin kuin sisäänpäin. Mikä lienee oman mielenterveyden kannalta parempi. Muitten viihtyvyydestä en sitten taas niin tiedä...

#3 kirjoitettu 31.12.2008 16:44

har kirjoitti:
Tämmöinen tunteellaeläminen on ollut omalta kohdaltani varsin tuhoisaa. Johtanut monenlaiseen sosiaaliseen ja terveydelliseen ongelmaan.

Nyt syön lääkettä sekä vitutukseen että mahdolliseen liihottamiseenkin.

No elämä on muuttunut varsin tylsähköksi kun ala- ja ylätaajuudet on leikattu pois.

Nyt sitä on kyllä enemmän vittumainen ulospäin kuin sisäänpäin. Mikä lienee oman mielenterveyden kannalta parempi. Muitten viihtyvyydestä en sitten taas niin tiedä...


Hienoa kuulla että olet löytänyt uusia ja parempia selviytymiskeinoja vanhojen toimimattomien tilalle!

Tuossa ulosannissa on se hyvä puoli että sitä voi hioa. Itseä vaivaavat asiat voi oppia tuomaan esille vittuilemattakin, mutta suoraan ja rehellisesti. Saman asian voi sanoa niin monella eri tavalla. Retoriikkaa voi hioa ja harjoitella esimerkiksi miettimällä että miten saman asian voisi sanoa siten että toinen ottaisi asian parhaiten vastaan.

#4 kirjoitettu 31.12.2008 16:47

nekrohauki kirjoitti:
Pakkaan kaiken sisälleni. Vaivun usein itsesääliin. Mikään ei auta saatana.

Hienoa että tiedostat sen että nykyiset keinosi eivät auta. Silloin voit etsiä uusia ja parempia niiden tilalle.

#5 kirjoitettu 31.12.2008 16:55

Jos vituttaa niin vituttaa. Ei siitä mitenkään selviytyä pidä. Vitutus on voimavara.

#6 kirjoitettu 31.12.2008 16:55

Ensisijaisesti mä pyrin ottamaan etäisyyttä vitutukseen, vaikka onkin sinänsä "äärimmäisen hienoa" elää ko. tunteen alaisuudessa.

Mutta kun alkaa vituttaa, luotan siihen että alitajuisesti saan hommat työstettyä.
Yleensä öisin / satunnaisina hetkinä jolloin vitutuksen syy sattuu estoyrityksistä huolimatta tunkeutumaan pääkoppaan, kunnon HC-pähkäilyllä.

Tähän mennessä mehevin "suora" lääke vitutututukseen on perinteisen päihtymisen ( ) lisäksi kunnon rentoutuminen itelle tärkeimpien asioiden avulla. Musiikki on ehkä näistä paras.



stuf muokkasi viestiä 16:57 31.12.2008
edit. En toki pyri patouttamaan sitä vitutusta, helpottamaan vain funtsauksen avulla. Annan sen tulla julki, jos se ei tuota mitn pahempaa jälkeä jne.
Lähtökohtana on mulla se, että vitutuksen saa ikään kuin unohdettua mahd. hyvin, jättämättä jälkiä mielen sopukoihin!

Karua sinänsä.

#7 kirjoitettu 31.12.2008 17:00

Juon viinaa nykyisin vitutukseen, se auttaa siihen iltaan. Sit onkin krapula, eikä silloin jaksa vituttaa mikään.

Kaksi päivää kerrallaan...

Joskus ennenvanhaan sävelsin musiikkia tai soitin kitarallä vitutukseni pois. Se toimi kanssa loistavasti, mut nyt ei ole siihen oikein mahdollisuutta.

#8 kirjoitettu 31.12.2008 17:08

Original Free Soul kirjoitti:

Tunnistatko itsesi ja selviytymiskeinosi? Hypitkö tasajalkaa huutaen täyteen ääneen? Nalkutatko samasta asiasta vuosi toisensa jälkeen? Pakkaatko ärsytyksen sisällesi kivimöhkäleeksi? Emokyynelviilteletkö? Syötkö suklaata vitutukseen? Vaivutko itsesääliin? Vedätkö pään täyteen?

Auttavatko keinosi sinua vai eivät?


Joskus huudan kohteelle täysiä päin naamaa ja viskon tavaroita, tosin lähinnä tuo jäi teini-ikään. Teen tuota enää äärimmäisen harvoin.

Yleensä mää vaan mutisen jotain mistä muut ei saa selvää ja kätken ahdistuksen sisääni. Viime aikoina olen avautunut ehkä hitusen enemmän, kiitos erään erittäin avoimen ja ystävällisen miehen. Asiat on ruvennu helpottaan, vaikka aluks se itkeminen oli kamalaa kun vuosikausien ahdistukset valu ulos. Paljon on vielä sisällä, mutta nyt on kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti helpompi hengittää.

#9 kirjoitettu 31.12.2008 17:15

-Ira- kirjoitti:
Minulla on paha tapa tuoda esille kuuluvaan ääneen mm. seuraavia asioita:

- Kuka vituttaa
- Miksi vituttaa
- Kauanko vituttaa
- Millä tavalla vituttaa
Samis.

Tämän lisäksi huudan. Se on oivallinen konsti epämääräisenkin vitutuksen purkamiseen.

HWta ei vituta kovin usein. HW taitaa olla vähän outo.

#10 kirjoitettu 31.12.2008 19:50

Pahinta kyllä on jos elämästä tulee tällaista keski-ikäisen laimeaa. Ettei ole elämässä enää palkitsevia kokemuksia: Ettei toisaalta juurikaan vituta, mutta olisihan mukava innostua nyt vaikka rakastelemisesta, liikkumisesta, musiikista, elokuvista, kuvataiteesta, runoista....

Nyt alkaa kyllä kohta vituttaa oikeasti!

#11 kirjoitettu 31.12.2008 22:47

En ole vielä keksinyt pakokeinoa eristyskuutiosta. Kun sen keksin muutun yli-ihmiseksi. Näin uskon. Jotenkin olen oikeastaan kyvytön vittuuntuman samalla tavalla kuin vaikka 3-5 vuotta sitte.n Johtuu varmaan siitä että en ollut yhteisöissä jossa minua pidetään joankin muuna kuin yleisenä nyrkkelysäkkeinä.

Eläkää koulukiusattuina läskeinä paskoina ja saavuttakaa [ant]-zen-tila. Sitten ei jouluvalot vituta.

Kosmista uutta vuotta kaikille.


olen ihan helveti nkännissä, btw

#12 kirjoitettu 01.01.2009 02:19

Tissi.

#13 kirjoitettu 01.01.2009 17:52

BVR kirjoitti:
Ja tänää on hyvä päivä taas testata kikkoja käytännössä.
BVR muokkasi viestiä 11:27 01.01.2009
Huomasin muuten taas että jäykkä viina aiheuttaa vain sitä vitutusta, eli moinen pitää jättää jatkossa hoidoista pois.




Kyllä se miedompikin alkoholijuoma kokemukseni mukaan aiheuttaa väärinkäytettynä vitutusta.
Väärinkäytöksi tässä katson molempia tapoja välttää kankkunen. Eli pysyä alkoholin vaikutuksen alaisena tai olla kokonaan juomatta.

#14 kirjoitettu 01.01.2009 18:13

har kirjoitti:
Kyllä se miedompikin alkoholijuoma kokemukseni mukaan aiheuttaa väärinkäytettynä vitutusta.
Väärinkäytöksi tässä katson molempia tapoja välttää kankkunen. Eli pysyä alkoholin vaikutuksen alaisena tai olla kokonaan juomatta.


Mielenkiintoinen käsitys, että käyttämättä oleminen voi olla väärinkäyttöä.

#15 kirjoitettu 01.01.2009 18:21

Migeteus kirjoitti:
har kirjoitti:
Kyllä se miedompikin alkoholijuoma kokemukseni mukaan aiheuttaa väärinkäytettynä vitutusta.
Väärinkäytöksi tässä katson molempia tapoja välttää kankkunen. Eli pysyä alkoholin vaikutuksen alaisena tai olla kokonaan juomatta.


Mielenkiintoinen käsitys, että käyttämättä oleminen voi olla väärinkäyttöä.



Jos jätän juomatta niin joku toinen joutuu juomaan minunkin osuuden


Tällainen ongelmallinen suhde alkoholiin lienee alkoholiongelma.

#16 kirjoitettu 03.01.2009 14:48

Kun ei tuota ryypeksimistäkään ole tullut missään muodossa harrastettua yli 4 vuoteen, niin taitaapi miun lääkkeet olla pizza, yksinolo ja särökitara( sitä ahtojunttamallia).
Myös satunnaiset "nyrkillä seinään ja lujaa"-episodit mahdollisia jos ei lapsia näkemässä. Oppivat poloiset väkivaltaisiksi ihan ominkin avuin...

Rambleon muokkasi viestiä 14:48 03.01.2009

#17 kirjoitettu 03.01.2009 17:34

alkoRITMI kirjoitti:
Relatkaa ja antakaa elämän viedä, kyllä se siitä.


Ei turhan nopeasti sitten ollaan haudassa!

#18 kirjoitettu 14.01.2009 16:05

Ihan ensiksi pitää sanoa, että huippu ihanaa, että Orkku otit tälläisen aiheen näinkin timakkaan tarkasteluun. Kiitos!

Original Free Soul kirjoitti:

Minusta ärsyyntyminen mistä tahansa asiasta on selkeästi aktiivinen olotila.


Olen eri mieltä.

Se edellyttää että kiinnittää johonkin asiaan koko ajan huomiota sen sijaan että ohittaisi sen olankohautuksella


Huomion kiinittäminen on jossain määrin aktiivinen toimenpide (ei täysin toki), mutta se ärsyyntyynkö jostain tai ei taas ei minusta sitä ole. Kun minä huomaan asian "A" (esim jouluvalot), niin jos se ärsyttää minua, niin se ärsyttää minua. Se, että ärsyynnyn siitä ei ole aktiivinen toimentpide, vaikka se valojen havainnointi olisikin. Toki joku saattaa aktiivisesti etsiä ärsyyntymisen kohteita, mutta se onkin jo toinen juttu. Jos se kohde sitten ärsyttää, niin sen ärsytyksen painaminen pois (tai kieltäminen) ja "olankohautuksella" ohi kävelemeinen taas nimeomaan on aktiivinen toimenpide. Toki JOS se kohde "A" ei ärsytä, niin siitä välittämättä oleminen ei toki siinä tapauksessa ole aktiivinen toimenpide.

Muutenokin tuo "aktiivisesta toimenpiteestä"-puhuminen vähän implikoi, että sen voisi päätää ärsytävätkö jouluvalot vaiko eivät. Tai sen voisi simppelisti vain valita käveleekö kyrpä otsessa vai ei.

Jatkuvasti kyrpä otsassa kulkeminen on siis tietyllä tavalla koko ajan energiaavievää ja kuluttavaa.


Toki näin on. Sikti se ei kovinkaan valinta tekeekö noin vain ei. Yleensä tuollaisille ihmisille se vain on muodostunut tavaksi ja siitä pois opetteleminen ja niiiden siihen johtaneiuden syiden korjaaminen ja anaysointi ei ole mikään simppeli juttu.

Ärsytys on tietysti ihan normaali tunne jonka kaikki tuntevat ja joka kuuluu kaikkien elämään. Osa asioista vituttaa pidemmän aikaa ja osa vain hetkellisesti.


Jeps. Eikä se ärsyyntyminen (oli se hetkellistä tai pidempi aikaista) ole varsinaisesti aktiivinen toimenpie.

Haava lisäsi kohdat (a/b)
a) Myös vitutuksesta selviytymistapoja on sekä parempia että huonompia. b) Joillekin riittää kun kerran saa avautua jollekin, ja siten pääsevät irti ärsytyksestään. Toiset mäkättävät samasta asiasta kerta toisensa jälkeen saamatta lainkaan helpotusta.


Kohta "a" ja kohta "b" ovat molemmat itsessään totta. sen sijaan tuosta saa vähän sen käsityksen että kohdassa "b" esitetyt kaksi vaihtoehtoa olisivayt niitä kohdan "a"-mainostamia selviytymis tapoja. Niin en asiaa näkisi. Kohdan "b"-metodit ovat molemmat sama selviytymismetodi ja toinen on esimerkki siitä metodosta toimivana ja toinen toimimattomana. Toiseilla tuo "avautumis"-metodi toimii ja toisilla ei. Syyt siihen miksi se toimii toisilla ja toisilla ei on hyvin monia. Useimmiten se ei toimi, koska henkilö valittaa jostain aidon ongelman johdannaisesta, joten se valitus ei siten saa tyytytystä. Ongelma voi myös olla niin monimutkainen tai monisyinen, että asia ei korjaudu helposti.

Tunnistatko itsesi ja selviytymiskeinosi?


Jossainmäärin. Tuskin kukaan itseään voi täysin tuntea.

Hypitkö tasajalkaa huutaen täyteen ääneen?


Kyllä minä suutun joskus. Tosin lepyn sitäkin nopeammin.

Nalkutatko samasta asiasta vuosi toisensa jälkeen?


En.

Pakkaatko ärsytyksen sisällesi kivimöhkäleeksi?


Varmaan vähän tulee järkeistettyä liikaa joskus ongelmia. En minä pahimmasta päästä hautojia silti ole.

Emokyynelviilteletkö?


En.

Syötkö suklaata vitutukseen?


En käytä ruokaa itseni "palkitsemiseen" tai lohdiuttamiuseen, jos sitä kysyit.

Vaivutko itsesääliin? Vedätkö pään täyteen?


Eivät kuulu nuokaan selviytymis strategioihini.

Auttavatko keinosi sinua vai eivät?


Tuntuupa siltä, että erittäin hyvin ovat auttaneet. Tulevasta ei toki kukaan koskaan voi mennä takuuseen.