Mikseri.net

#2 kirjoitettu 14.05.2008 00:58

Paranoya kirjoitti:
Airola kirjoitti:
mutta viimekädessä se on optimisti, joka selviää tilanteesta vähemmällä vitutuksella.


Ei välttämättä. Et ottanut realistia huomioon. Realisti taas ei välttämättä odota mitään, eli häntä ei edes vituta, eikä hän elä siinä ''jatkuvassa'' pettyneessä olotilassa niinkuin pessimisti

Paranoya muokkasi viestiä 00:42 14.05.2008

Paranoya muokkasi viestiä 00:45 14.05.2008


Realisti unohtaa sen, että ei ihminen voi oikeasti tietää mitkä ovat realistiset odotukset. Realistisuus onkin lähinnä pelkoa siitä, että liian suuret odotukset tuottaisivat pettymyksen. Eli siis jotain pientä asiaa voi odottaa ihan hyvin, mutta jos on vähänkin kyse jostain epätodennäköisemmästä asiasta, niin voidaan vetäytyä siihen realistin kaapuun ja jäädä leikistä pois. Voisin kyllä väittää, että optimisti pelkää kaikkein vähiten epäonnistumisia. Ja kuten itse sanoitkin, niin realisti ei välttämättä tosiaan odota mitään. Jo pelkästään tuo tekee realistista optimistia vähemmän onnellisen. Se on ikäänkuin sellainen olotila, jossa jäädään ihan vaan varmuuden vuoksi hissuttelemaan varpaisillaan keskitielle, joka ei ole edes se kultainen.

Airola muokkasi viestiä 00:58 14.05.2008

Mutta tosiaan optimistina, pessimistinä ja realistina olossa ei ole lähtökohtaisesti kyse onnellisuuden tavoittelusta, vaan yleisestä elämänasenteesta. Optimisti ei välttämättä usko parempaan huomiseen siksi, että se tekee hänet onnelliseksi, vaan siksi, koska hän pystyy siihen eikä pelkää epäonnistumista.

Airola muokkasi viestiä 01:01 14.05.2008

Sanottakoon vielä se, että realistia en alunperin pahemmin käsitellyt siksi, koska se ei periaatteessa kuulu tuohon joukkoon. Tai ei ainakaan erillisenä kolmantena ryhmänä. Pessimistinen ihminen voi hyvin sanoa olevansa realisti samoin kuin voi sanoa optimistinenkin ihminen. Sanoisin, että sellainen ihminen, joka sanoo itseään realistiksi, on yleensä enemmän pessimisti, kuin optimisti. Yleensähän tuolla realistisuudella juuri enimmäkseen kitketään pois juuri sitä optimistisen puolen ääripäätä omasta ajattelusta.

#3 kirjoitettu 14.05.2008 06:36

Kaikki kolme ovat kusipäitä.

#4 kirjoitettu 14.05.2008 08:28

Minä en usko että suurta onnelisuus heittoa saadaan aikaan millään näistä ryhmistä. Kaikissa joukoissa on varmasti paljon ihmisiä jotka ovat onnellisia ja paljon ihmisiä jotka ovat onnettomia.

Sinällään jos nyt sitten jotain tilastollista heittoa on olemassa sen suhteen että joku ryhmä olisi tilastollisesti hieman onnellisempi kuin joku toinen, ei siitä voi kuitenkaan vetää mitään käytännön johtopäätöksiä millainen ajatusmalli itselle sopisi. Saati sitten, että sitä voisi päätöksellä kovinkaan helposti muuttaa.

Sitten noihin sisältöihin.

Optimismin heikkous on se, että siinä ihminen helposti erkääntuu todellisuudesta. Kun joskus se todellisuus sitten näyttäytyy on sitä tunnetasolla vaikeampi kestää kuin jos sitä olisi edes vähän hengittänyt jo aiemmin. Optimisti pettyy myös.

Pessimistin heikkous on negatiivinen asenne joka helposti synkentää pilviä ihan yleensäkkin. Tämä kuitenkaan ei ole mikään välttämättömyys, mutta ainainen uhka joka toki jossain määrin aina toteutuu.

Realisti taas on liikaa riippuvainen ympäristöstään ja hänen on vain pärjättävä sen kanssa mitä saa.

Airola kirjoitti:
Optimisti on onnellisin, koska epäonnistumiset eivät haittaa, sillä optimisti osaa ajatella asioiden kääntyvän parhain päin.


Höpö höpö. Kaikilla on sietokykynhsä. Kuten jo sanoin, niin kun se rumja todellisuus siten lyö läpi, niin isompi swingi on odetettavissa. Optimisti saa sitten maksaa kaiken sen keinotekoisen onnellisuuden korkojen kanssa.

Pessimisti ei osaa odottaa onnea ja sitä myötä hän menettää monta onnellista hetkeä, jotka tulisivat onnen odotuksen myötä.


Mutta jos pessimisti on tottunut siihen omaan epäodotuksen tilaan, niin hän voi löytää onnen myös siitä.

Realisti taas on mitä on. Erikoisuudentavoittelija ehkä?


Todellisuuden tavoittelija pikemminkin. Siihenhän kukaan ei tosin pääse ja kaikki ihmiset ovat aina jossain määrin optimisteja, pessimistejä tai useimmin molempia vähän asioista riippuen.


pitää myös muistaa, että optimismi ei ole mitään "true happiness" -tilaa.


Ihan kuin pessimistin tila ei ole "true unhappiness" tila kuten kovasti väärin väität. Pessimistillä on negatiiviset ennakko oletukset, mutta se ei tee hänestä onetonta.

Tässä tulee suurimman osan ketjussa puhuneista suurin väärinymmärrys:
Onnellisuus ei ole verannollinen onnistumisiin ja epäonnitumisiin. Paljon epäonnistuva ihminen voi olla onnellinen ja onnistuva onneton. Myös riippumatta niistä ennakko-oletuksista.

Optimismin ja pessimismin ero on siinä, että mitä osataan odottaa ja toivoa eikä sitä, että miten onnekas on tai miten hyvin missäkin asiassa onnistuu. Sekä optimistilla että pessimistillä voi mennä aivan yhtä huonosti, mutta viimekädessä se on optimisti, joka selviää tilanteesta vähemmällä vitutuksella.


Muuten oikein, mutta viimeisessä lauseessa meni vain vikaan. Olenkin jo selittänyt miksi.

Ja tuohon tietenkin voi sanoa, että pessimisti ei pety, mutta lopulta kyse on kuitenkin ehkä siitä, että pessimisti elää jatkuvasti siinä pettyneessä olotilassa, niin eihän siinä tietenkään voi enää pettyä, kun kerta elää jo valmiiksi sitä pettymystä.


ET selvästikkään ole ymmärtänyt yhtään pessimismiä ja sen olemusta, sillä nyt olet vain väärässä. Se mieli ei mene pessimismistin päässä noin.

Optimisti taas voi pettyä, mutta mitä väliä sillä on. Optimisti sentään saa kokea pettymyksen jälkeen tapahtuvan uuden onnen ilon.


Tässäkin olet väärässä, kuten olen jo perustellut.

#5 kirjoitettu 14.05.2008 08:29

-iiru- kirjoitti:
Optimistin lasi on puoliksi täynnä. Pessimistin lasi on puoliksi tyhjä. Realistille se on ykspaskanhailee, koska lasissa on vain vettä.


Realistille siinä on 50% vettä ja 50% ilmaa, mutta kyllähän sillä veden määrällä silti on väliä.

#6 kirjoitettu 14.05.2008 08:39

Airola kirjoitti:

Realisti unohtaa sen, että ei ihminen voi oikeasti tietää mitkä ovat realistiset odotukset.


Eikä unohda... tai siis enkä unohda. Realismi on pyrkimystä siihen mitä ei voi saavuttaa. Sen saavuttamattomuuden voi myös ihan hyvin tiedostaa. Täydellisiä realisteja ei toki ole olemassakaan, mutta eipä ole toisaalta täydellisiä optimisteja tai pessimistejäkään.

Realistisuus onkin lähinnä pelkoa siitä, että liian suuret odotukset tuottaisivat pettymyksen.


Höpö höpö. Realistisuus on pyrkimystäarvioida sitä tilannetta totuudenmukaisesti. Sitten voi pettyä tai iloita siitä tuloksesta.

Eli siis jotain pientä asiaa voi odottaa ihan hyvin, mutta jos on vähänkin kyse jostain epätodennäköisemmästä asiasta, niin voidaan vetäytyä siihen realistin kaapuun ja jäädä leikistä pois.


Ei ole pakko jäädä leikistä pois. Hyvin epätodennäköisiinkin asioihin kannattaa hypätä realistina, jos tuotto odotukset ovat selvästi suuremmat kuin menetys siitä epäonnitumisesta.

Voisin kyllä väittää, että optimisti pelkää kaikkein vähiten epäonnistumisia. Ja kuten itse sanoitkin, niin realisti ei välttämättä tosiaan odota mitään.


Pöh. Realisti nimeomaan pohtii mitkä ovat odotukset ja toimii niiden mukaan.

Jo pelkästään tuo tekee realistista optimistia vähemmän onnellisen. Se on ikäänkuin sellainen olotila, jossa jäädään ihan vaan varmuuden vuoksi hissuttelemaan varpaisillaan keskitielle, joka ei ole edes se kultainen.


Olet kyllä ihan pihalla koko käsitteestä jos sanoisin. Kuvaat minusta lievähköä pessimistiä ja vieläpä tarkoitushakuisesti onnetonta sellaista.

Mutta tosiaan optimistina, pessimistinä ja realistina olossa ei ole lähtökohtaisesti kyse onnellisuuden tavoittelusta, vaan yleisestä elämänasenteesta.


Tässä on hyvä lause. Jotain fiksua tuolta kaiken ymmärtämättömyyden keskeltä kuitenkin löytyi. Et sinäkään ihan niin hukassa ole näiden käsitteiden suhteen kuin miltä vaikutat.

Sanottakoon vielä se, että realistia en alunperin pahemmin käsitellyt siksi, koska se ei periaatteessa kuulu tuohon joukkoon. Tai ei ainakaan erillisenä kolmantena ryhmänä.


Itse lasken sen joukkoon, sillä jossain kulkee se keskitie, kun odotukset eivät ole yltiöpäisen positiiviset, eivät yltiöpäisen negatiiviset, vaan realistiset. Jos minulla on 50% todennäköisyys voittaa kolikon heitossa, niin sitten en voi yhtään tietää miten käy Se ei ole pessimismiä, eikä optimismia.

Pessimistinen ihminen voi hyvin sanoa olevansa realisti samoin kuin voi sanoa optimistinenkin ihminen.


Kyllä. Aivan kuin realistikin voi sanoa olevansa optimisti. Mitä joku sanoo itsestään ei useinkaan korreloi sen kanssa mitä hän on. Jos minä sanon, että olen tummaihoinen, vaikka olen vaaleaihoinen, niin se ei tee käsitteestä yhtään turhempaa.

Sanoisin, että sellainen ihminen, joka sanoo itseään realistiksi, on yleensä enemmän pessimisti, kuin optimisti. Yleensähän tuolla realistisuudella juuri enimmäkseen kitketään pois juuri sitä optimistisen puolen ääripäätä omasta ajattelusta.


Tämä on varmasti usein ihan totta. Itse kuitenkin sanoisin, että minusta löytyy hyvin paljon sekä optimistisia piireitä, että pessimistisiä piirteitä vaikka pyrinkin realismiin. Siitä huolimatta omaan positiivisen elämänasenteen myös negatiivisissa ennakkooletuksissa. Jotain jonka sinä olet kokonaan jättänyt pois laskuista tuossa nalyysissäsi.

#7 kirjoitettu 14.05.2008 09:35

Jotenkin koko optimisti-pessimisti-realisti -jako tuntuu minusta ihan äärimmäisen yksinkertaistetulta yritykseltä kategorisoida ihmiset eri lokeroihin. Itse väittäisin että nämä ovat enemmänkin mielentiloja joissa jokainen ihminen pomppii edestakaisin lukemattomia kertoja elämässään.

Olen kyllä tavannut ihmisiä jotka vaikuttavat olevan useimmiten iloisia ja positiivisia, ja ihmisiä jotka tuntuvat olevan kaikesta huolimatta aina negatiivisia. Tämänlaiset ihmiset ovat minusta kuitenkin todella iso poikkeus, ja nähdäkseni kummallakin asenteeseen-jämähtämisellä on huonot puolensa.

Mielestäni näitäkään ihmisiä ei voi kuitenkaan lokeroida optimisti-pessimisti kategorioihin. Toisella saattaa odotukset olla realistiset, mutta mitä tahansa sitten tapahtuu, hän ottaa sen suht-koht positiivisesti. Toisella saattaa odotukset olla positiiviset, mutta ei osaa sitten ollenkaan käsitellä negatiivisia tuloksia.

Yleensäkin minusta jopa nuo kategoriat on itsessään hämäriä. Miksi optimistin pitäisi pudota korkealta kun sitten lopulta karu totuus paljastuukin? Jos on taitoja, niin optimisti jatkaa siitä ihan yhtä iloisena ja on onnellinen että oppi miltä karu totuus näyttää. Ja miksi pessimistin pitäisi tulla yhtään iloisemmaksi siitä, että negatiiviset odotukset tuottivatkin positiivisen tuloksen? Eikö hän voi ihan yhtälailla olla joko onnellinen tai onneton tuloksista? Ja kuten sanoin, en edes usko että suurin osa ihmisistä menee kumpaakaan näihin, tai realisti -kategorioihin.

#8 kirjoitettu 14.05.2008 09:53

SpeaK kirjoitti:

Toisella saattaa odotukset olla realistiset, mutta mitä tahansa sitten tapahtuu, hän ottaa sen suht-koht positiivisesti. Toisella saattaa odotukset olla positiiviset, mutta ei osaa sitten ollenkaan käsitellä negatiivisia tuloksia.


Niimpä, mutta optimistisuus ja pessimistisyys ovatkin näkemyksiä niistä ennakkoodotuksista. Eivät siitä kuinka suhtautua niihin tapahtumiin.

Miksi optimistin pitäisi pudota korkealta kun sitten lopulta karu totuus paljastuukin? Jos on taitoja, niin optimisti jatkaa siitä ihan yhtä iloisena ja on onnellinen että oppi miltä karu totuus näyttää.


Tietrenkään se ei ole pitäisi, mutta todellisuudesta irtaantumisela tuppaa vain olemaan sellainen vaikutus, että jossain vaiheessa siltä todellisuudelta onkin vaikeampi ummistaa silmiääm.

Ja miksi pessimistin pitäisi tulla yhtään iloisemmaksi siitä, että negatiiviset odotukset tuottivatkin positiivisen tuloksen? Eikö hän voi ihan yhtälailla olla joko onnellinen tai onneton tuloksista?


Ei pitäsikään. Optimismissa ja pessimismissä on kyse vain niistä ennakkoodotuksista. Ei suoraan siitä suhtauttumisesta.

Ja kuten sanoin, en edes usko että suurin osa ihmisistä menee kumpaakaan näihin, tai realisti -kategorioihin.


Ei menekkään. Toiset ovat optimisteja toisissa asioissa ja pessimistejä toisissa. Toiset ovat enemmän pessimistisiä ja toiset enemmän optimistisia. Mitään rajoja ei ole. Silti en näkisi, että käsiteenä nuo olisivat sinäänsä turhia.

#9 kirjoitettu 14.05.2008 12:58

Ai täällä oli tällainenkin ketju. No tää postaus kuulunee siis tänne:

Miksi ihmeessä ihmisen edes pitäisi lähtökohtaisesti olla optimisti, pessimisti tai realisti? Itse ainakin suhtaudun eri asenteella eri tilanteisiin, muuttujia on aina sen verran paljon. Ainainen pessimismi luonnollisesti tekee ihmisestä kyynisen, enkä usko että kukaan varsinaisesti HALUAA olla kyyninen luonteeltaan. Siinä mielessä optimismi tietysti on parempi ajatusmalli. Mutta ei missään nimessä mikään ikuinen ihanne johon tulisi pyrkiä. Saattaa johtaa kaiken sisäisen negatiivisuutensa kieltämiseen ja sitä kautta sen patoamiseen syvälle sisäänsä josta se sitten eräänä kauniina päivänä löytää tiensä ulos kun joogatunnilla kaatuu riisijugurtit toogalle.

#10 kirjoitettu 14.05.2008 13:20

Endorpheeny kirjoitti:

Mark Twainia lainaten: "Mikään ei ole niin surullista kuin nuori pessimisti. Paitsi vanha optimisti".


SHHHH!!!! Tuota ei saa sanoa oddkidille! Se ei tykkää!

#11 kirjoitettu 14.05.2008 13:56

Haava kirjoitti:
Endorpheeny kirjoitti:

Mark Twainia lainaten: "Mikään ei ole niin surullista kuin nuori pessimisti. Paitsi vanha optimisti".


SHHHH!!!! Tuota ei saa sanoa oddkidille! Se ei tykkää!


Oonks mie joku pommi, hä? Hyvä Twain!

Hyviä kommentteja täs ketjus. Paitsi Paranoya vois lopettaa pätemisensä ja väkisin perustelunsa. Tietty sehän kuuluu nuoren 18-vuotiaan maailmaan.

odkid muokkasi viestiä 13:56 14.05.2008

siit mie en tykkää et aina kirjotetaa tuo nimi vääri. Se on yhellä D:llä prkl!

#12 kirjoitettu 14.05.2008 14:15

NORTON kirjoitti:
Optimisti on varmaankin onnellisin, mutta vielä onnellisempi on rivologi.


Tämä on tosi!

Haava kirjoitti:
Höpö höpö. Kaikilla on sietokykynhsä. Kuten jo sanoin, niin kun se rumja todellisuus siten lyö läpi, niin isompi swingi on odetettavissa. Optimisti saa sitten maksaa kaiken sen keinotekoisen onnellisuuden korkojen kanssa.


Tietenkin kaikilla on sietokykynsä. Aika harvoin sitä kuitenkin ihmiselle tapahtuu jotain niin kamalan hirveää, että ruma todellisuus jotenkin kamalasti näyttäisi naamaansa. Tätä taustaa vasten voi ajatella niin, että optimistia masentaa vähemmän ne pienet epäonnistumisen hetket, kuin pessimistiä. Sitäpaitsi eihän harvoin tosi optimisti kunnolla pettyy. Eihän se enää ole optimismia.

Mutta jos pessimisti on tottunut siihen omaan epäodotuksen tilaan, niin hän voi löytää onnen myös siitä.


Tietenkin, mutta oikeasti, kumman elämässä on enemmän iloa? Optimistilla, jolla yleensä osaa ajatella asioista positiivisesti tai pessimistillä, jonka odotuksia vahvasti leimaa negatiivisuus?

Todellisuuden tavoittelija pikemminkin. Siihenhän kukaan ei tosin pääse ja kaikki ihmiset ovat aina jossain määrin optimisteja, pessimistejä tai useimmin molempia vähän asioista riippuen.


Aivan. Mutta tosiaan minusta tuo realisti ei oikeasti edes kuulu tähän optimisti-pessimisti -ryhmään, sillä kaikki he voivat kutsua itseään realistiksi. Toisen mielestä on realistista odottaa negatiivisia asioita ja toisen mielestä realistista odottaa positiivisia asioita. Asiathan eivät vielä itsessään aina ole ikäviä tai iloisia, vaan ne ovat sitä miksikä ihminen itse ne mielessään tekee. Toiselle pienen lapsen näkeminen on suuri ilon asia ja toiselle se on ahdistavaa ja kamalaa ja oikein pessimistinen ihminen ehkä jopa ajattelee, että tuossa taas kasvaa yksi maailmaa tuhoava ihminen.

Ihan kuin pessimistin tila ei ole "true unhappiness" tila kuten kovasti väärin väität. Pessimistillä on negatiiviset ennakko oletukset, mutta se ei tee hänestä onetonta.


En ole mistään TRUE unhappinessistä puhunut mitään. Onhan se kuitenkin selvää, että negatiiviset ennakko-odotukset tekevät siitä odottelusta ankeampaa, kuin positiiviset ennakko-odotukset. Eikä siis näiden ihmisten elämässä välttämättä ole kovinkaan suurta eroa, mutta voisi olettaa, että optimistisella ihmisellä on kuitenkin keskimäärin enemmän aihetta hymyyn, kuin pessimistillä.

Tässä tulee suurimman osan ketjussa puhuneista suurin väärinymmärrys:
Onnellisuus ei ole verannollinen onnistumisiin ja epäonnitumisiin. Paljon epäonnistuva ihminen voi olla onnellinen ja onnistuva onneton. Myös riippumatta niistä ennakko-oletuksista.


Aivan. Optimistin voisi olettaa suhtautuvan mahdollisesti jopa lukuisiin epäonnistumisiin positiivisesti toivonpilkkeen kannatellessa niiden epäonnistumisten yli.

Muuten oikein, mutta viimeisessä lauseessa meni vain vikaan. Olenkin jo selittänyt miksi.


Miksi mukamas hyvillä ennakko-odotuksilla varustettu henkilö jotenkin putoaisi korkeammalta ja kovemmin? Näissä kaikissahan on kyse vain elämänasenteesta. Mielestäni sellainen henkilö, joka ensin odottaa jotain suurta, mutta masentuu, kun sitä ei tapahdukaan, on enemmän pessimisti, kuin optimisti. Mielestäni optimistisuus punnitaan erityisesti siinä vaiheessa, kun ihminen epäonnistuu eikä vielä siinä, kun mitään ei ole vielä tapahtunut.

ET selvästikkään ole ymmärtänyt yhtään pessimismiä ja sen olemusta, sillä nyt olet vain väärässä. Se mieli ei mene pessimismistin päässä noin.


Tuo oli minulta tosiaan turhan kärjistetty juttu.

#13 kirjoitettu 14.05.2008 14:30

Realistilla on noista kolmesta tiukoin flow.

#14 kirjoitettu 14.05.2008 14:44

Haava kirjoitti:
Eikä unohda... tai siis enkä unohda. Realismi on pyrkimystä siihen mitä ei voi saavuttaa. Sen saavuttamattomuuden voi myös ihan hyvin tiedostaa. Täydellisiä realisteja ei toki ole olemassakaan, mutta eipä ole toisaalta täydellisiä optimisteja tai pessimistejäkään.


Mielestäni sinä olet enemmän optimisti, kuin pessimisti. Tuo realistisuus ei ole mitattavissa, mutta optimistisuus ja pessimistisyys on.

Höpö höpö. Realistisuus on pyrkimystäarvioida sitä tilannetta totuudenmukaisesti. Sitten voi pettyä tai iloita siitä tuloksesta.


Niin voi optimistikin arvioida tilannetta totuudenmukaisesti. Hän vaan sattuu samalla pitämään toivoa yllä tiettyyn suuntaan menemisestä. Eikä optimisti todellakaan välttämättä kovastikaan pety, jos sitä hyvää seurausta ei tapahdukaan. Tai jos pettyy, niin sillä ei ole väliä, kun se on vain tunne, joka menee ohi.

Ei ole pakko jäädä leikistä pois. Hyvin epätodennäköisiinkin asioihin kannattaa hypätä realistina, jos tuotto odotukset ovat selvästi suuremmat kuin menetys siitä epäonnitumisesta.


Tietenkin siinä mielessä kannattaa ajatella asiaa realistisesti, että jos vaikka on lyömässä jostain asiasta vetoa, niin ei ehkä kannata lyödä vetoa mahdollisimman epätodennäköisestä asiasta. Minusta tuo taas ei liity mitenkään pessimistisyyteen tai optimistisuuteen. Optimistisuus ja pessimistisyys tulee taas kyseeseen siinä vaiheessa, kun on jo sitä vetoa lyönyt ja etenkin siinä vaiheessa, kun tulos on jo tullut.

Pöh. Realisti nimeomaan pohtii mitkä ovat odotukset ja toimii niiden mukaan.


Aivan, mutta tuohan voi käsittää sekä optimistisen että pessimistisen ihmisen toiminnan. Optimistisuus ja pessimistisyys ei ole toimimista, vaan elämänasennetta ja sitä miten tunteillaan suhtautuu esimerkiksi johonkin jo tehtyyn asiaan.

Olet kyllä ihan pihalla koko käsitteestä jos sanoisin. Kuvaat minusta lievähköä pessimistiä ja vieläpä tarkoitushakuisesti onnetonta sellaista.


Ehkä joo

Tässä on hyvä lause. Jotain fiksua tuolta kaiken ymmärtämättömyyden keskeltä kuitenkin löytyi. Et sinäkään ihan niin hukassa ole näiden käsitteiden suhteen kuin miltä vaikutat.


No tässä taas on käynyt niin, että et ollenkaan suhteuta myöhempiä kirjoituksia noihin aiempiin. Vähän niinkuin sellanen tapaus, jossa joku vastaa toisen kirjeeseen ja takertuu siellä siihen, että tuo kirjeen kirjoittanut on tehnyt saman ajatusvirheen useaan otteeseen. Siinä sitten vastaa ensin, että "tässä asiassa olit väärässä" ja kun tulee toinen vastaavanlainen virhe, vastataan siihen, että "etkö vieläkään opi! taas sama virhe! juurihan tuossa aiemmin kirjoitin sen kuinka väärässä olet!" ikäänkuin kirjeen kirjoittajalla olisi lukijan sitä lukiessa ja siihen vastatessa mahdollisuus reagoida niihin kommentteihin ja muuttaa sitä tekstiä siinä lennossa. Olet muuten tuohon sortunut aika usein tällä foorumilla (ja varmaan ehkä itsekin olen).

Juurihan sen takia olinkin tuonkin asian tuohon vielä myöhemmin lisännyt, että se tarkentaisi aiemmin sanomiani asioita.

Itse lasken sen joukkoon, sillä jossain kulkee se keskitie, kun odotukset eivät ole yltiöpäisen positiiviset, eivät yltiöpäisen negatiiviset, vaan realistiset. Jos minulla on 50% todennäköisyys voittaa kolikon heitossa, niin sitten en voi yhtään tietää miten käy Se ei ole pessimismiä, eikä optimismia.


Mutta aina voi odottaa ja toivoa toista kolikon puolta. Ja yhä kuitenkin voi siitä ajatella, että ei voi tietää miten käy.

Kyllä. Aivan kuin realistikin voi sanoa olevansa optimisti. Mitä joku sanoo itsestään ei useinkaan korreloi sen kanssa mitä hän on. Jos minä sanon, että olen tummaihoinen, vaikka olen vaaleaihoinen, niin se ei tee käsitteestä yhtään turhempaa.


Niin. Siksi olenkin sitä mieltä, että jos joku sanoo itseään optimistiksi, mutta epäonnistuessaan on putoavinaan jotenkin korkeammalta maahan, hän onkin enemmän pessimisti, kuin optimisti.

Tämä on varmasti usein ihan totta. Itse kuitenkin sanoisin, että minusta löytyy hyvin paljon sekä optimistisia piireitä, että pessimistisiä piirteitä vaikka pyrinkin realismiin. Siitä huolimatta omaan positiivisen elämänasenteen myös negatiivisissa ennakkooletuksissa. Jotain jonka sinä olet kokonaan jättänyt pois laskuista tuossa nalyysissäsi.


Niin no tämä on taas niin, että kun en voi olla sinun housuissani etkä sinä minun, niin ei välttämättä tule aina huomattua joitain ajattelutapoja, joita toinen omaa. Olenkin mielestäni tuonut tässä esiin joitain sellaisia katsantokantoja, joita et ole aivan tajunnut, kun et itse ajattele niin ja samoin olen saanut sinulta samalla tavoin eri näkökantaa asiaan. Edelleenkin kuitenkin kutsuisin sinua optimistiksi, jos pitäisi määritellä, että kumpaa olet. Tuo realistisuus sitten kuuluu siihen, miten käytät älyäsi ja se ei minusta liity optimismiin eikä pessimismiin.

No, ehkä se on ihan tarpeen, että voi myös sanoa tuon realistin, kun asiasta kysytään. Kyllähän se toisaalta selventää asioita.

#15 kirjoitettu 14.05.2008 14:52

Samuel Raggy kirjoitti:
Ai täällä oli tällainenkin ketju. No tää postaus kuulunee siis tänne:

Miksi ihmeessä ihmisen edes pitäisi lähtökohtaisesti olla optimisti, pessimisti tai realisti? Itse ainakin suhtaudun eri asenteella eri tilanteisiin, muuttujia on aina sen verran paljon. Ainainen pessimismi luonnollisesti tekee ihmisestä kyynisen, enkä usko että kukaan varsinaisesti HALUAA olla kyyninen luonteeltaan. Siinä mielessä optimismi tietysti on parempi ajatusmalli. Mutta ei missään nimessä mikään ikuinen ihanne johon tulisi pyrkiä. Saattaa johtaa kaiken sisäisen negatiivisuutensa kieltämiseen ja sitä kautta sen patoamiseen syvälle sisäänsä josta se sitten eräänä kauniina päivänä löytää tiensä ulos kun joogatunnilla kaatuu riisijugurtit toogalle.


Tästä olen täysin samaa mieltä (Haavalle terkkuja).

Ja tuohon kysymykseesi vastaan, että siksi pitää olla, koska sitä halutaan kysyä. Ei siis oikeasti pidä olla, mutta ilmeisesti tiedolle toisen elämänasenteista on kovasti kysyntää, kun tuota "oletko optimisti vai pessimisti" -kysymystä niin usein tunnutaan kysyvän.

Olen itse kokenut kysymyksen puoliksi tyhjästä ja puoliksi täydestä lasista hankalaksi ja jopa typeräksi. Ja usein vielä käy niin, että jos sanoo sen olevan puoliksi tyhjä, niin sanotaan, että on pessimisti ja jos sanoo, että se on puoliksi täynnä, niin sanotaan, että valehtelee, koska ei halua myöntää olevansa pessimisti

Miksi sen ylipäätään pitäisi olla kumpaakaan? (joo, siksi koska sitä kysytään)

Olenkin aina vastannut siihen, että riippuu siitä onko sitä tyhjennetty tai täydennetty.

#16 kirjoitettu 14.05.2008 15:14

Airola kirjoitti:

Mielestäni sinä olet enemmän optimisti, kuin pessimisti. Tuo realistisuus ei ole mitattavissa, mutta optimistisuus ja pessimistisyys on.


Minusta sinä taas et tunne minua tarpeeksi jotta voisit moista veikkausta tehdä. Minussa on myös erittäin paljon pessimistisiä piirteitä.

Niin voi optimistikin arvioida tilannetta totuudenmukaisesti. Hän vaan sattuu samalla pitämään toivoa yllä tiettyyn suuntaan menemisestä.


Meillä on näköjään vähän eri määritelmät noille sanoille.

Optimistisuus ja pessimistisyys tulee taas kyseeseen siinä vaiheessa, kun on jo sitä vetoa lyönyt ja etenkin siinä vaiheessa, kun tulos on jo tullut.


Ihan selvästi meillä on eri määritelmät noille sanoille, koska minusta kyse on määritelmällisesti juuri niistä enakko-odotuksista, eikä niihin tuloksiin suhtautumisessa.

No tässä taas on käynyt niin, että et ollenkaan suhteuta myöhempiä kirjoituksia noihin aiempiin.


Se on sellaista lisäselitystä vain.

Mutta aina voi odottaa ja toivoa toista kolikon puolta. Ja yhä kuitenkin voi siitä ajatella, että ei voi tietää miten käy.



Tämä on toki totta, mutta silti sanoisin, että aito optimisti uskoo voittavansa kolikonheitossa ja aito pessimisti uskoo sen hävivänäsä... tälläkin kertaa!

Edelleenkin kuitenkin kutsuisin sinua optimistiksi, jos pitäisi määritellä, että kumpaa olet. Tuo realistisuus sitten kuuluu siihen, miten käytät älyäsi ja se ei minusta liity optimismiin eikä pessimismiin.


Selvästi tässä kohtaavat sekä näkemyserot, että määritelmämme siitä mikä on pessimisti ja mikä optimisti.

#17 kirjoitettu 14.05.2008 15:35

Haava kirjoitti:
Minusta sinä taas et tunne minua tarpeeksi jotta voisit moista veikkausta tehdä. Minussa on myös erittäin paljon pessimistisiä piirteitä.


Juu, niinku tossa viimetteeks kirjoitinkin.
Ja on niitä pessimistisiä piirteitä minussakin. Aikoinaan olin selvästi enemmän pessimistinen asioiden suhteen, mutta nykyään selvästi enemmän optimistinen, vaikkakin kyllä toisinaan myös pessimistinen. Siksi kuitenkin voisin sanoa itseäni ennemmin optimistiseksi, kuin pessimistiseksi, jos sitä minulta tullaan kysymään.

Ihan selvästi meillä on eri määritelmät noille sanoille, koska minusta kyse on määritelmällisesti juuri niistä enakko-odotuksista, eikä niihin tuloksiin suhtautumisessa.


No tavallaan, mutta ennakko-odotuksena voi pitää sitäkin mitä tapahtuu epäonnistumisen jälkeen. Että jos ennakko-odotukset ja asenne muutenkin on myönteinen, niin epäonnistumisen jälkeen optimistinen ihminen todennäköisesti ajattelee, että kyllä tästä noustaan. Sikäli siis pidän tuota epäonnistumisen jälkeistä aikaa tärkeämpänä kun tarkastellaan, että onko joku optimistinen vai pessimistinen.


Tämä on toki totta, mutta silti sanoisin, että aito optimisti uskoo voittavansa kolikonheitossa ja aito pessimisti uskoo sen hävivänäsä... tälläkin kertaa!


Minä sanoisin, että enemmänkin toivoo voittavansa. Se toivo on toki hyvin vahva. Ja optimistisella ihmisellä on se myös tärkeä asia, että miten suhtautuu siihen, jos ei voitakaan vaikka kuinka uskoisikin, että voittaisi. Optimistisen ihmisen voisi sanoa uskovan tai toivovan todella vahvasti voittavan ja mahdollisen häviämisen jälkeen ajattelevan, että ehkä sitten toisella kertaa paremmalla onnella.

#18 kirjoitettu 14.05.2008 15:41

Empä tiedä itsestäni. Onkohan realismia suhtautua eri asioihin optimistisesti ja toisiin pessimistisesti?

Jos siis ihan oikeasti jonkin asian suhteen on syytä pessimismiin ja jonkin asian suhteen optimismiin.

Jos minun pitäisi osallistua nuorallatanssimiseen ja olisin että "no ei varmasti onnistu, onnea on jos selviän mustelmilal ja parilal murtumalla!" niin olisiko se sitten pessimismiä, vaiko realismia?

#19 kirjoitettu 14.05.2008 15:42

Airola kirjoitti:

Minä sanoisin, että enemmänkin toivoo voittavansa.


Minä taas sanoisin, että meillä on niin isot käsitys ero siitä mitä pessimismi ja optimismi ovat, että jos määritelmiä ei yhteytetä, niin tämä keskustelu on aika kaksipuolisesti ohimenevää.

En vain kertakaikkiaan allekirjoita tuota sinun määritelmääsi.

#20 kirjoitettu 14.05.2008 15:44

JM kirjoitti:
Jos minun pitäisi osallistua nuorallatanssimiseen ja olisin että "no ei varmasti onnistu, onnea on jos selviän mustelmilal ja parilal murtumalla!" niin olisiko se sitten pessimismiä, vaiko realismia?


Ehkä tuossa tapauksessa voisi ajatella niin, että sitten on optimisti, jos ajattelee, että "mutta ehkä harjoittelulla voisinkin osata" ja pessimistinen ajattelee, että "no en kyllä ikinä vois tollasta oppia."

Se on sitten ihan eri asia, että lähteekö tuota siitä sitten harjoittelemaan.

#21 kirjoitettu 14.05.2008 15:45

Haava kirjoitti:
Airola kirjoitti:

Minä sanoisin, että enemmänkin toivoo voittavansa.


Minä taas sanoisin, että meillä on niin isot käsitys ero siitä mitä pessimismi ja optimismi ovat, että jos määritelmiä ei yhteytetä, niin tämä keskustelu on aika kaksipuolisesti ohimenevää.

En vain kertakaikkiaan allekirjoita tuota sinun määritelmääsi.


Juu, ei ole pakko. Ja hyvä niin, koska ainahan voin olla väärässä eikä se ole hyvä, jos allekirjoitat jonkun väärässä olevan väitöksen

Airola muokkasi viestiä 15:46 14.05.2008

Mutta silleen tämä on ehkä hyvä, että vaikka meillä on eri käsitykset tuon määrittelystä, niin tietämällä vähän toistemme tavasta määritellä ne, saamme paremman käsityksen siitä, mitä toinen sillä tarkoittaa, kun puhuu vaikka omasta pessimistisyydestä.

#22 kirjoitettu 14.05.2008 16:41

Haava kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Optimistin lasi on puoliksi täynnä. Pessimistin lasi on puoliksi tyhjä. Realistille se on ykspaskanhailee, koska lasissa on vain vettä.


Realistille siinä on 50% vettä ja 50% ilmaa, mutta kyllähän sillä veden määrällä silti on väliä.


Heh, Haava jälleen vauhdissa

Itse olen pessimisti, vaikka hymiöitä käytänkin ehkä turhan usein. Se taas johtuu yleensä siitä että saadakseni viestini perille, etten tarkoittanut jotain asiaa pahalla niin pistän hymiön. En halua kenenkään raivostuvan minulle.

#23 kirjoitettu 14.05.2008 17:36

Realisti. Mutta nykyaikaisen länsimaisen kulttuurin mukaan olen pessimisti.

#24 kirjoitettu 14.05.2008 18:31

Paranoya kirjoitti:
Millainen ihminen sinä näistä olet?
Oletko onnellinen?

^^
Olen varmaankin suuremmaksi osaksi pessimisti.
Pessimisti yllättyy iloisesti, joten olen kai joskus onnellinenkin tai siis koen onnellisia hetkiä varmaan joskus.

#25 kirjoitettu 14.05.2008 18:42

Osaan iloita omista onnistumisista ja varsinkin muiden epäonnistumisista.. Olenko optimisti?

#26 kirjoitettu 14.05.2008 20:07

Olen realisti eli pessimisti.

Olen onnellinen, sillä kuten mottonikin kuuluu: "pessimisti voittaa aina".

Vaikkei tuo mitään selvitystä kaipaa, niin silti: jos veikkaan että usa voittaa tänään, niin joko olen oikeassa tai suomi voittaa mikä taas on muuten kiva. Win-win.

#27 kirjoitettu 15.05.2008 04:11

Paranoya kirjoitti:
odkid kirjoitti:
Paitsi Paranoya vois lopettaa pätemisensä ja väkisin perustelunsa. Tietty sehän kuuluu nuoren 18-vuotiaan maailmaan.

siit mie en tykkää et aina kirjotetaa tuo nimi vääri. Se on yhellä D:llä prkl!


Omaa mielipidettä ilmasen. Sä ilmeisesti tunnet ylimielisyyttä mua kohtaan, koska oot viitisen vuotta vanhempi? Lähinnä vaa naurettaa.. Sä vissii käsität puolet sulle suunnatuista viesteistä pätemisenä?

Plaa. Mutta on kumma ku pitää tänne ketjuu näitä tunkee ku vois laittaa pikaviestilläki jos ei tyydytä. ei tarvii lukee

Paranoya muokkasi viestiä 23:12 14.05.2008

Ja millä perusteella perustelen mielestäsi ''väkisin''? Koska olen erimieltä ku sä?


Älä ota ittees. Vituttaa vaa nähä sama mitä ite on tehny viitisen kuutisen vuotta sitten. Anteeksi jos käsitit miut ikärasistina mut viduttaa lähinnä se et pitää lokeroida joksikin.

#28 kirjoitettu 15.05.2008 04:46

odkid kirjoitti:
Paranoya vois lopettaa pätemisensä ja väkisin perustelunsa. Tietty sehän kuuluu nuoren 18-vuotiaan maailmaan.
odkid kirjoitti:
viduttaa lähinnä se et pitää lokeroida joksikin.

#29 kirjoitettu 15.05.2008 08:19

Airola kirjoitti:

Juu, ei ole pakko. Ja hyvä niin, koska ainahan voin olla väärässä eikä se ole hyvä, jos allekirjoitat jonkun väärässä olevan väitöksen


No siis eri määrittelyillä on paha väitellä. Kyllä sen sanan voi minusta noinkin määritellä kuin sinä sen teet, mutta minusta se vain on huono määritelmä koska se olettaa liikaa tekee koko sanasta yhtä tyhjänpäiväisen kuin mihin olet itsekkin päätynyt.

Mutta silleen tämä on ehkä hyvä, että vaikka meillä on eri käsitykset tuon määrittelystä, niin tietämällä vähän toistemme tavasta määritellä ne, saamme paremman käsityksen siitä, mitä toinen sillä tarkoittaa, kun puhuu vaikka omasta pessimistisyydestä.


Kyllä.

#30 kirjoitettu 15.05.2008 10:50

Moni sanoo, ettei nää sanat kuvaa ihmistä. Toiset sanoo, et kuvaa mut ei tarkasti tai kokonaan. Mun mielestä mitä tääl yritetään sanoa on, et ihmistä voidaan kuvata tällasten käsitteiden avulla, mutta ne pitää paikkansa vaan sidottuina yksittäisiin tapahtumiin tai ajanjaksoihin.

Ihminen itse on ruoto, johon se liha on kiinnittyny eri puolille ja selvinpäin on lähes kaikille mahdotonta tiedostaa kaikki ne puolet yhtäaikaa.

vade- muokkasi viestiä 10:50 15.05.2008

#31 kirjoitettu 15.05.2008 14:55

Endorpheeny kirjoitti:
En osaa sanoa, mikä olen. Jos sanon jollekin ituhipille että tuo kierrätys on ihan vitun turhaa koskapa on turha puristaa kun on jo paskat housussa, ituhippi syyttää pessimistiksi. Mielestäni tämä vain on realismia. (Lajittelen itsekin jätteeni mutta teen, myönnän ja tajuan tekeväni sen vain antaakseni omalletunnolleni handjobin.)


Ei kierrätys nyt ihan turhaa kuitenkaan ole. Ainakin se työllistää niitä, jotka sitä kierrätystä hoitavat. Plus vielä antaa sinullekin sen mielen handjobin.

Mutta onhan se kiva että on erilaisia ihmisiä.. on Airola ja on impronen.. molemmat ihQraxuhöpönassuja



ja sää ja!