|
JM
18460 viestiä
|
#9 kirjoitettu
16.11.2007 22:12
Kyllä tekopyhyyden määrä vaihtelee. Hyvä verrainto on karjalaiskulttuurissa (muinaissuomalais) joka on Vienassa säilynyt näihin päiviin asti verrattuna luterilaisuuden saastuttamaan kulttuuriimme.
Annamme sanan Ilmari Kiannolle:
Pyhitimme tämän pyhäpäivän (26. helmikuuta 1911) kokonaan Kuivajärven kylälle... ...Ja konsa ilta joutuija tähdet taivaalla syttyivät, kas silloin alkoivat nuorrten kisat, joihin oli saapunut kisakummpaneita lähikylistäkin, rajan takaa. Puolestani en ottanut osaa kisoihin, mutta voimpa vakuuttaa, että empä useasti ole nähnyt hilpeämpää ja puhdasverisempää nuorten karkeloa, kuin nämä kuivajärveläi-pertti-kisat. Meidän järeät, jättiläiskokoiset säpikässääriset poromiehemme, jotka olivat tottuneetkovasti karjumaan poroillee, muuttuivat näissä karjalais-impien iloissa aivan kuin lapsiksija lauloivat, nauroivat, takoivat jalkaa ja kumartelivat kilpaa noiden vienoäänisten, pehmeämurteisten karjalattarien kanssa:
"Tule, tule kanssani tanssimahan! Ole ole omani ainiahan!"
..
Se näissä karjalaisten hypyissä on ikuisesti malliksi kelpaavaa, että ne tapahtuvat vanhojen suostumuksella eikä yksikään ikäloppu karjalaisakka eikä ukko katso huvittelua uskonnon kannalta. Kaikki se, mikä Vuokissa ja yleensä Suomen paikkakunnilla pidetään syntisenä, on täällä pelkkää elämänilon tavoittelua ja syntiä näkyy nuorten kesken tottapuhuen vähemmän, kuin meidän rippikoulutetussa kansassamme. Näiden Vienan-karjalattarien siveys ei suotta ole maineessa, epäaviollinen yhtymys on harvinaista.
Sillä aikaa, kun nuori väki kisaili ylipirtissä, oli meitä ukkomiehiä pieni paikkakunta koolla tuvassa. Ja tapahtui että pitkäpartaisin joukostamme tuli täyteen pyhää aatteellista innostusta ja alkoi puhua vertausten ja tunnustähtien kautta. Hän kertoi eläviä kokemuksia rakkaan suomalaisen synnyinmaan ihmiselämästä, paljasti sen tietämättömyyde, välinpitämättömyyden, raakuuden ja sen mitä hirvittävimmän siivottomuuden, mikä siellä monin paikoin vallitsi rikkaissakin talonpoikaistaloissa saloilla; ja hän kysyi, käsi sydämellä, kyyneleet silmissä, mitä oli tehtävä Suomen kansan kohottamiseksi ylös liejusta, henkisestä ryvetyksestä ja ruvesta? Tässä eivät tepsineet kuluneet fraasit kansanvalistuksesta, vielä vähemmin byrokraattinen yhteiskunta, joka kiskoi virkamieseläkkeensä kansan känsäisistä kämmenistä, tässä tarvittiin, kuni vipusen vatsassa, syntyjä syviä, asioita ainoisia. Kysymys oli elämästa ja kuolemasta, valkeudesta tai pimeydestä!
"Oi Ukko, Ylijumala,
Tahi taatto taivahinen,
Tule tänne tarvittaessa,
Käy tänne käsettäessä!"
Oli Väinämöinen muinaisessa hädässä rukoillut, mutta Suomen kansaa ei näkynyt auttavan, vaikka se tuhannessa kirkossaan kristilliseen jumalaansa turvasi.
Kiannon paluu Kuivajärvelle takaisinmatkallaan syvemmältä Vienasta:
Siinä olivat Kuivajärveläiset ystävämme taas kaikin pihalla vastassa, tervehyttäjiä tervehyttämässä, siinä heleäpukuiset tytöt, siinä sorokkapäisen minnat, siinä isäntä Oleksi juhlallisena, jäkäläkori valmiina. Ja sisällä saijut, sultsinat ja - kisat. Kisat sinä iltana olivat aivan erikoiset. Ne muodostuivat ihan itsestään iloisiksi illatsuiksi, joissa laulettiin, karkeloitiin, vieläpä puheitakin pidettiin. ... ... Myöhäiseen yöhön saakka, tyhjentymättömin innostuksin, jatkui tätä illatsua, jossa nuoret ja vanhat olivat mukana. ... ... Oltiin yksimielisiä siinä, ettei moisia illatsuja onnistuttu toimeenpanemaan parhainkaan voimin missään suomalaisen kirkonkylän nuorisoseurassa, vielä vähemmin sivistyspesäpaikoissa. Nissä ilmeni aina jotain kankeutta, teeskentelyä ja mielihappamuutta. Mutta täällä oli tunnelma taipuisa, pehmoinen kuin silkkiSiis vielä kerran: eläköön vapaa karjalainen elementti! Kukoistakoon porokaravanin keidas vuokkilaisessa erämaassa, kinosten keskellä. ... ...
Tässä kohten Kianto palaa Suomen puolelle, Vuokin maisemiin:
Joo, joo, rakkaat veljet ja sisareträntäsateessa ja Rämsän kylässä, niin se on kuin se äskeinen Vuokin muija sutkautti että "Jessus siunatkoon, eihän meillä toki moista syntiä harjoiteta jotta nuoret kisaileisi - tässä kylässä on tulevalla viikolla virsikinkerit!"
JA mitä meillä on? Lestaadiolaisuus! Ja sieltä se sen tekopyhän ja poikansa löydätte!
Jos tuo Kiannon selostus ei yhtään vakuuttanut aiheesta, niin sitten ei mikään.
Tekstin lainaukset oli Kiannon suht harvinaisesta teoksesta "Poro-kiria" joka kertoo poro-urheilusta ja Kiannon matkoista poroilla vienaan ja Poro-päivistä. Suosittelnen, jos jostain joskus löydätte. Ensimmäinen painos 1913 uusi 1994.
|
Ladataan
