Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.02.2007 00:13

itellä ku on aika paska fyysinen terveys ja iaka paska psyykkinen terveys, muttei ihan paskaa kumpaakaan.. niin en kyllä tiiä, että kumpaa huonontais, jos toinen sitten paranis. jos psyykkinen terveys tästä huononis, niin empä minä sillä paremmalla fyysisellä terveydellä mitään tekis kun se veis (se huono psyykkinen vointi) jo sen fyysisinkin toimintakyvyn ja toisaalta kun fyysinen terveys on sillai, että se huononee tasaisesti niin en tahtois jouduttaa sitä yhtään, kun ois se nyt kiva vielä joitain vuosikymmeniä elää.

Että en kyllä uskaltais mennä kumpaakaan ottamaan noista vaihtoehdoista.

#3 kirjoitettu 28.02.2007 00:16

Tarkoititko kumman ottaisin takaisin?

#4 kirjoitettu 28.02.2007 01:00

KoBa kirjoitti:
Tarkoititko kumman ottaisin takaisin?

No vaikka näin, tai että kumpaa huonontaisi. Muutenkin lähinnä hain keskustelua siitä, että kumpaa arvostetaan enemmän. Ja hyvä vaan jos saa kommentteja ihmisiltä, joilla jompi kumpi on huonommassa kuosissa. Kun itselläni tuo psyykkinen terveys ei ihan parhaassa mahdollisessa kunnossa ole ja pahimmassa turhautuneisuuden tilassa tulee joskus ajateltua, että jokin lievähkö fyysinen rasite voisi olla mukavempi riesa.. Niin kiinnostaisi, että onko asia joskus toisin päin. Meinaan että saattaisi sitä vakavasti fyysisesti sairaana ajatella, että mieluummin sitä ottaisi skitsofrenian.

Ja kiinnostaisi myös ajatukset ihmisten suhtautumisesta sairauteen. Kun olen havaitsevinani sellaisen yleisen ilmapiirin ihmisten keskuudessa, että psyykkistä sairautta pidetään jotenkin nolompana, vaikka eihän siihenkään voi yleensä sen enempää itse vaikuttaa kuin fyysiseen sairauteen. Miksi omituisesti käyttäytyvälle henkilölle sanotaan "unohditkos lääkkees aamulla vai söitkö kaveriski lääkkeet?" ja yleisesti naureskellaan "hullujenhuone"-jutuille, mutta linkuttavalle henkilölle ei vittuilla tai naureskella syövän takia sairaalassa makaaville?


e2 korjasi viestiä 01:11 28.02.2007

#5 kirjoitettu 28.02.2007 02:33

e2 kirjoitti:
No vaikka näin, tai että kumpaa huonontaisi. Muutenkin lähinnä hain keskustelua siitä, että kumpaa arvostetaan enemmän.
Arvostan enemmän psyykkistä terveyttä. Ei niin että fyysistä terveyttäni oikein sitäkään haluaisin huonontaa nykyisestä. En kovin mielelläni alkaisi nyt pahemmin avautumaan fyysisestä tai psyykkisestä kunnostani mutta kumpikaan ei ole erityisemmin kehuttavalla tasolla ja jos olisi mahdollista päättää niin luultavasti parantaisin henkistä tilaani vaikka fyysisen kuntoni kustannuksella.

Niin kiinnostaisi, että onko asia joskus toisin päin. Meinaan että saattaisi sitä vakavasti fyysisesti sairaana ajatella, että mieluummin sitä ottaisi skitsofrenian.

Ihmiset aika monesti ihan luonnostaan jonkun asian toiseen ihan vain kokeillakseen olisiko se yhtään siedettevämpi kuin nykyinen. Siitäkin huolimatta että toinen vaihtoehto olisi selkeästi nykyistä huonompi.

Ja kiinnostaisi myös ajatukset ihmisten suhtautumisesta sairauteen. Kun olen havaitsevinani sellaisen yleisen ilmapiirin ihmisten keskuudessa, että psyykkistä sairautta pidetään jotenkin nolompana, vaikka eihän siihenkään voi yleensä sen enempää itse vaikuttaa kuin fyysiseen sairauteen.
Tämä johtuu aika monesti siitä että ihmiset eivät tajua että psyykkisetkin sairaudet ovat oikeita sairauksia.
Jotkut kuvittelevat että psyykkisesti sairas ihminen voisi olla terve jos vain haluaisi. Skitsofrenia tai masennus on sairaus siinä missä AIDS ja nivelreumakin.
Oikeasti voin sanoa että "koita nyt ottaa itteäs vähän niskasta kiinni" tai "asennoidu vähän pirteämmin" auttavat masennukseen täysin yhtä vähän kuin aivokasvaimeen.

Miksi omituisesti käyttäytyvälle henkilölle sanotaan "unohditkos lääkkees aamulla vai söitkö kaveriski lääkkeet?" ja yleisesti naureskellaan "hullujenhuone"-jutuille, mutta linkuttavalle henkilölle ei vittuilla tai naureskella syövän takia sairaalassa makaaville?

Ja kyllä ne naurut loppuvat kuin seinään silloin jos naureskelun kohteena oleva ihminen sanoo että tosiaan jäivät lääkkeet ottamatta kun pillerit loppuivat ja pitäisi käydä uusimassa resepti. Varmasti joku naureskelee kaljulle ihmiselle tyyliin "sädehoidostako sitä ollaan tulossa" mutta taitaa loppua nauraminen kun vastaan tulee oikeasti sädehoitoa saava ihminen.

#6 kirjoitettu 28.02.2007 07:57

Minun kohdallani nuo ovat aika vahvasti kytköksissä toisiinsa. Jos olisin fyysisesti huonokuntoinen, olisin aivan varmasti sitä myös henkisesti.

#7 kirjoitettu 28.02.2007 08:35

ottaisin fysiikan, ei siinä paljon jaksa hulluna heilua jos ei kroppa toimi

#8 kirjoitettu 28.02.2007 09:17

Rojola kirjoitti:
ottaisin fysiikan, ei siinä paljon jaksa hulluna heilua jos ei kroppa toimi


pelottavaa kyllä, olen samaa mieltä...

#9 kirjoitettu 28.02.2007 09:33

e2 kirjoitti:
...OCD vai diabetes?

Juuri tuossa kyseisessä tapauksesa toinen olisi hyödyllinen joissain tarkkaa viilaamista vaativissa asioissa ja toinen taas saattaisi kasvattaa henkisesti. OCD olisi kyllä sellainen ominaisuus, jonka saattaisin haluta itselleni pitämättä sitä juurikaan haitallisena... toisaalta taas omaan useita sen piirteitä muutenkin, joten pointti on kyseenalainen.

Mutta ihan yleisesti, kyllä se psyykkinen terveys saa mennä jos valita pitäisi. Fyysisesti terveenä hulluna heiluminen on loppujen lopuksi nautinnollisempaa kuin jatkuvan ruumiillisen epämukavuuden sietäminen tervejärkisenä.

#10 kirjoitettu 28.02.2007 09:35

hmmm. jaa-a. aik paha kysymys. kumpaakin tarttee, sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. kumpaakin arvostan melko lailla yhtä paljon.

muttamutta. jos nyt pitäisi ehdottomasti valita, niin ehkäpä mieluummin menettäisin sitten psyykkisen terveyden kokonaan. se ois kuitenkin tosi vaikee päätös, jos semmosen joutuis tekemään. mieluummin pitäisin tietysti kummatkin.

#11 kirjoitettu 28.02.2007 10:13

Hyvin on pärjäilty tällä fyysisellä terveydellä joka ei ole kovin lähellä terveyden määritelmää. Psyykkinen on kutakuinkin kondiksessa. Muutenkin olen sen sortin tyyppi että en fyysistä terveyttä isommin kaipaile. Pääperiaatteena että kunhan ei mihinkään pahemmin koske niin ihan sama

#12 kirjoitettu 28.02.2007 10:21

KoBa kirjoitti:
Ja kyllä ne naurut loppuvat kuin seinään silloin jos naureskelun kohteena oleva ihminen sanoo että tosiaan jäivät lääkkeet ottamatta kun pillerit loppuivat ja pitäisi käydä uusimassa resepti. Varmasti joku naureskelee kaljulle ihmiselle tyyliin "sädehoidostako sitä ollaan tulossa" mutta taitaa loppua nauraminen kun vastaan tulee oikeasti sädehoitoa saava ihminen.

Joo voi pitää ainakin suuressa osassa ihmisiä paikkansa. Voin kuitenkin omasta kokemuksesta sanoa, että tilanteissa joissa oikeasti voi huomata, että toisella ei ole nyt psyykkisesti ihan kaikki kunnossa voi ihmisiltä joutua kuuntelemaan samankaltaista vittuilua ja naureskelua kuin tuo "unohitko lääkkees?" juttu..

Toki sitä saatetaan myös huumosrimielellä jostain fyysisestä vammasta kärsivälle kuittailla, mutta, jos kuitenkin huomaa, etä toisella on selkeästi joku ongelma eikä tiedä onko hän edes saanut apua siihen, niin ei ainakaan itselläni tulisi vittuilu ensimmäisenä vaihtoehtona mieleen. Joillekin näyttää kuitenkin tulevan. Vielä tulisi ottaa huomioon se, että psyykkisestä ongelmasta kärsivän kuntoa tuo henkinen loukkaaminen voi huonontaa vähintään yhtä paljon, kuin fyysisesti loukkaantuneen potkiminen. Silti tuota henkistä loukkaamista näkee paljon enemmän vastaavanlaisissa tilanteissa. Noh, ehkä se ongelma onkin juuri siinä, että ihmiset eivät ymmärrä, että psyykkinen sairauskin on sairaus, eikä siitä pääse eroon ihan vaan sillä että haluaa tehdä niin.

#13 kirjoitettu 28.02.2007 10:29

neokoo kirjoitti:
OCD olisi kyllä sellainen ominaisuus, jonka saattaisin haluta itselleni pitämättä sitä juurikaan haitallisena... toisaalta taas omaan useita sen piirteitä muutenkin, joten pointti on kyseenalainen.

Juurikin tuohon voisin sanoa, ettei se ainakaan aina ole sellainen asia, jota ei pidä kovinkaan haitallisena.. Tiedän kyllä, että silloin kun oireet ovat varsin lievinä sitä ajattelee noin ja voi aajatella, että jos välillä taas vähän oireita ilmenee niin eipä ne niin haittaa kun kuitenkin järkevästi ajateltuna tietää obsessioiden olevan ihan turhia ja voisi siten kuvitella pystyvän niitä välttämäänkin. Asia ei kuitenkaan olekaan ihan niin sitten kun taas enemmän on vaivaa ja se siinä vain turhauttaakin enemmän kuin tietää obsessioiden/pelkojen olevan täysin järjettömiä, mutta silti ne ahdistaa..

Mutta joo, toki sitä saattaisi ajatella päinvastaisesti jos kärsii jostain kroonisista kivuista.

#14 kirjoitettu 01.03.2007 21:02

e2 kirjoitti:
Pieni ajatusleikki: kumman menettäisit mieluummin, mielenterveytesi vai fyysisen terveytesi? Selvennettäköön vielä, että sairastumisen laatu olisi jotakuinkin "samalla tasolla": parantumaton syöpä vai skitsofrenia? OCD vai diabetes?

Kumpaa pidät tärkeämpänä ja miksi, vai voiko näitä edes vertailla?


Ei toista ilma kolmatta.

#15 kirjoitettu 01.03.2007 21:43

Tällä hetkellä molemmissa päissä vikaa vikaa. Ei niin hyvä olotila. Tällä hetkellä houkuttaa suuresti ajatus järjen menettämisestä, joten voisin kyllä mieluummin sen menettää. Fyysistä terveyttä mulla ikinä oo ollukkaan.

#16 kirjoitettu 01.03.2007 21:47

Haluaisin olla mielisairas. Haluaisin sitä enemmän kuin jotain syöpää, mikä sensijaan on ihan normaali tauti suomalaisilla. Tai jotain sydäntautia. Se on Yleinen tauti myös suomessa. Haluaisin olla mielisairas. Se kiinostaa.

hapou muokkasi viestiä 21:52 01.03.2007
Niin ja fyysisessä kuntopuolessa minulla ei taida olla paljoakaan menetettävää. Ellen kohenna tämänhetkistä kuupperin testiä. Sairaaksihan tässä tulee.

#17 kirjoitettu 01.03.2007 22:11

Psyykkinen terveys, haluaisin sen takaisin välittämättä menetinkö fyysisen terveyteni tai en.

#18 kirjoitettu 02.03.2007 19:11

impronen kirjoitti:
hapou kirjoitti:
Haluaisin olla mielisairas. Haluaisin sitä enemmän kuin jotain syöpää, mikä sensijaan on ihan normaali tauti suomalaisilla. Tai jotain sydäntautia. Se on Yleinen tauti myös suomessa. Haluaisin olla mielisairas. Se kiinostaa.


En suosittele. Mielisairaudet on itseasiassa huomattavasti yleisempiä kuin luullaan. Joka toinen suomalainen on jossain vaiheessa niin masentunut että se voidaan jo diagnosoida sairaudeksi. Yleensäkin, jonkin sairauden haluaminen on jo sinänsä aika ööö...sairasta.


Kaikki taiteilijat on psyykkisesti sairaita.
Jouni Mömmö vakavasta päästä. Sillon kaikki on kaunista.

#19 kirjoitettu 02.03.2007 22:24

e2 kirjoitti:
Pieni ajatusleikki: kumman menettäisit mieluummin, mielenterveytesi vai fyysisen terveytesi? Selvennettäköön vielä, että sairastumisen laatu olisi jotakuinkin "samalla tasolla": parantumaton syöpä vai skitsofrenia? OCD vai diabetes?

Kumpaa pidät tärkeämpänä ja miksi, vai voiko näitä edes vertailla?

Tämä riippuu aika paljon siitä sairastumisen asteesta ja eksakteista vaihtoehdoista.

Yleisesti ottaen väittäisin että terveestä ruumiista on vaikea nauttia jos mieli ei pelaa.

#20 kirjoitettu 02.03.2007 23:47

projekt kirjoitti:
Onneksi tuonlaisia valintoja ei oikeasti tarvi itse tehdä.


Näin on. Joku tekee ne meidän puolesta

#21 kirjoitettu 16.03.2007 00:45

Ei noita voi vertailla. Psyykkinen epäterveys on kuulkaas niin paljon huonompi juttu aina

#22 kirjoitettu 16.03.2007 01:24

DeadPoetGirl kirjoitti:
Niinpä. Vaikka olis fyysisesti sairas mutta psyykkisesti terve ja pystyis iloitsemaan niin on se paljon parempi kuin psyykkisesti sairas vaikka oliskin fyysisesti terve.


entä jos on joku psykopaatti ja nauttii siit et on sairas paska runkkari ja tietää sen ja on aivan päästään viella ja jatkaa vaan ja laittaa aina joka viestin loppuun onmerkkipeen

#23 kirjoitettu 16.03.2007 03:31

KoBa kirjoitti:

Tämä johtuu aika monesti siitä että ihmiset eivät tajua että psyykkisetkin sairaudet ovat oikeita sairauksia.
Jotkut kuvittelevat että psyykkisesti sairas ihminen voisi olla terve jos vain haluaisi. Skitsofrenia tai masennus on sairaus siinä missä AIDS ja nivelreumakin.
Oikeasti voin sanoa että "koita nyt ottaa itteäs vähän niskasta kiinni" tai "asennoidu vähän pirteämmin" auttavat masennukseen täysin yhtä vähän kuin aivokasvaimeen.



Niin, ihmiset ei tajuu et psyykkiset sairaudet on sairauksia missä muutkin, siksi psyykkisesti sairaita hieman nolottaa eivätkä viitsi puhua siitä koskaan. Joskus ei vanhemmillekkaan halua puhua siitä. Luulevat vielä hulluksi, perkele.
Mut onneks aika moniin psyykkisiin sairauksiin löytyy jopa toisinaan tehokkaitakin lääkkeitä.

Jos sitten ihan kymysykseen vastais, niin olisin kyllä mieluummin fyysisesti kuin psyykkisesti sairas.

twinsane muokkasi viestiä 03:34 16.03.2007

Aatelkaas ny, istut vaikka rullatuolissa ja polttelet yrttejä kipuun ja varmasti on hauskaa, tai sitten oot täysin terve.. paitsi niin, sen verran HULLU että et ymmärrä tehdä mitään, tuntuu vaan pahalta ja pelottaa koko ajan.

#24 kirjoitettu 16.03.2007 07:28

Vaikea sanoa, molempia tarvitaan paljon, ilman psyykkistä terveyttä ei ole kunnon ihminen ja ilman fyysistäkin terveyttä on tosi paha olla, joten en vastaa kun en osaa vastata

#25 kirjoitettu 16.03.2007 10:29

projekt kirjoitti:
Zitru kirjoitti:
e2 kirjoitti:
Pieni ajatusleikki: kumman menettäisit mieluummin, mielenterveytesi vai fyysisen terveytesi? Selvennettäköön vielä, että sairastumisen laatu olisi jotakuinkin "samalla tasolla": parantumaton syöpä vai skitsofrenia? OCD vai diabetes?

Kumpaa pidät tärkeämpänä ja miksi, vai voiko näitä edes vertailla?

Yleisesti ottaen väittäisin että terveestä ruumiista on vaikea nauttia jos mieli ei pelaa.

En kyllä usko,että elämä tuntuu sen herkullisemmalta,jos vaikkapa krooniset pahenevat kivut ja sairaudet mittailevat fysiikan sietokykyä.Siinähän joutus hampaat irvessä vääntämään "oikeaa" elämänasennetta,vaikka sydän märkänis.

Luulen,että fyysinen ja psyykkinen terveys ruokkivat toistensa olemassaoloa.
Kun jompikumpi pettää tarpeeksi pahasti,niin myös toinen on suuressa vaarassa.


Ihan totta tuokin. Mutta tässä piti valitettavasti valita.


Kyllähän se toisaalta olis skitsofreenikko-atleetin elämä aika turhauttavaa myös luultavasti.. No, ainakin olisi millä juosta varjoja pakoon.