Mikseri.net

#2 kirjoitettu 21.02.2007 11:07

quafka kirjoitti:
Miten Kuolleet Kekkoset ajattelee asiasta yleisemmin?


Yleisimmin ajateltuna kaikilla on oikeus uskoa mihin haluaa ja oikeasti onnellinen voi olla, vaikka olisi väärässä.

#3 kirjoitettu 21.02.2007 18:02

quafka kirjoitti:
Edellyttääkö aito onnellisuus sinusta myös tietoa tosiasioista? Voiko valheessa eläminen olla aitoa onnellisuutta? (jos määritellään tässä, että tieteellinen tieto on lähempänä totuutta kuin esim. uskonnollinen tieto)

Esim. pitäisikö fundamentalistikristityille kertoa lähes pakkokeinoin evoluutioteorian olevan oikeassa ja luomiskertomuksen väärässä? (Siis jos meitä kiinnostaa ennen kaikkea heidän elämänsä onnellisuus)

Jos kyllä niin: Miksi tieteellinen, "tosi", tieto tarjoaa onnellisimman elämän?

ps. Jos joku aikoo sanoa "tieto lisää tuskaa", niin saisinko kerrankin perusteet tälle.


Edellyttää todellinen onnellisuus miusta tosiasioita, mutta ongelmana luottaminen siihen mitä pitää totena, eli just tää ongelma todellisuuden kanssa. Esim. Plutoa pidettiin planeettana sillo ku mie kävin peruskoulua mutta miun käsityksen mukaan sitä ei enää pidetä. Siis sillon aikoinaan tuo oli tieto, vaan eipä oo enää...

Hmm... Tietokin on siis suhteellista? Kai joku todellisuus pitää olla?

Miusta tietyllä tavalla ei voi tietää mitään, voi vaan luulla tietävänsä.
Ajattelen kyl että on kai faktojakin olemassa, mutta puhtaasti intuitiivisesti.

Fundamentalistikristityille ei miusta pidä kertoa mitään muuta ku se että ajattelis ite.

odkid muokkasi viestiä 18:03 21.02.2007

Tuosta jenkkien kreationismin opetuksesta jne. löytyy tämmönen hyvä dokkari , suosittelen!

#4 kirjoitettu 21.02.2007 19:19

Onnellisuus ei edellytä mitään muuta kuin sitä itseään; tunnetta elämän hyvyydestä. Onnellisuuden voi toki määritellä muillakin tavoilla mutta tietoa se ei edellytä. Miksi edellyttäisi?

#5 kirjoitettu 21.02.2007 20:45

Se riippuu siitä mikä tekee onnelliseksi.

#6 kirjoitettu 21.02.2007 21:30

Eli vastaukseni on siis, että fundamentalistikristitylle tulisi kertoa, että evoluutioteoria on oikeassa ja luomiskertomus väärässä, jos kyseinen fundamentalikristitty käy koulua. Pakkokeinoja ei tosin tarvita.


Miksi se pitäisi kertoa? Oletko ihan varma siitä, että evoluutioteoria on oikeassa?

Kaikki tieto perustuu induktiiviselle päättelylle, joten mikään tieto ei voi olla absoluuttisen varmaa.

Lisää aiheesta:

http://fi.wikipedia.or...

Sisäistetäänpä tuo, ennen kuin aletaan latelemaan asioita faktoina ja luokittelemaan teorioita "oikeina ja väärinä".

#7 kirjoitettu 21.02.2007 22:06

Onnellisuus ei varsinaisesti edellytä tietoa. Onnellisuus on mun mielestä sitä että on sujut itsensä ja ympäristönsä kanssa, ja elää tyytyväisenä elämäänsä. Jos elää väärässä uskossa, mutta siitä ei koidu haittaa, niin sen ei pitäisi olla este onnellisuudelle. Toisinaan tietämättömyys voi olla onnellisuuden kannalta jopa parempi vaihtoehto kuin tieto jostain ahdistavasta ja henkistä tasapainoa järkyttävästä asiasta. Siinä mielessä tieto voi lisätä tuskaa.

#8 kirjoitettu 22.02.2007 11:00

quafka kirjoitti:
Edellyttääkö aito onnellisuus sinusta myös tietoa tosiasioista? Voiko valheessa eläminen olla aitoa onnellisuutta? (jos määritellään tässä, että tieteellinen tieto on lähempänä totuutta kuin esim. uskonnollinen tieto)

Esim. pitäisikö fundamentalistikristityille kertoa lähes pakkokeinoin evoluutioteorian olevan oikeassa ja luomiskertomuksen väärässä? (Siis jos meitä kiinnostaa ennen kaikkea heidän elämänsä onnellisuus)

Jos kyllä niin: Miksi tieteellinen, "tosi", tieto tarjoaa onnellisimman elämän?

ps. Jos joku aikoo sanoa "tieto lisää tuskaa", niin saisinko kerrankin perusteet tälle.


No jossain määrin valheessa eläminen onnistuis jos se ei IKINÄ vaikttaisi MILLÄÄN LAILLA omaan elämään. Eli se valheen aihe ei näkyisi, mutta on se silti hemmetin nöyryyttävää elä valheessa ja varsinkin saada tietää myöhemmin.. tieto lisää tuskaa mutta jos sen tiedon saa tarpeeks ajoissa, sen kaa oppii elämään.

Sitten taas nuo uskonasiat on mielestäni vähän eri asia.. eipä kai tiedekään ole kun uskoa asioihin jotka "selvästi pystyy todistaa". En tiedä haluisinko herätä matrixista "tosimaailmaan" jos se olisi niin kurja ja ainoa mitä mulla siinä vaiheessa jä käteen on totuus.. mutta nuo on niin suuren luokan juttuja ettei tällanen tavallinen ihmiselämänmuoto osaa siihen vastata niin että se päitis aina. Siitä olen kuitenkin täyttä mieltä, että tässä omassa elämässäni tulee olla rehellinen, vaikka se satuttaisi, sillä jos tietää kaiken, ei jää tilaa peloille.

Ja nyt tähän tulee joku haava kumoamaan kaiken, eikö? (painotuksena siis: tämä oli minun mielipiteeni)

#9 kirjoitettu 22.02.2007 14:06

quafka kirjoitti:
Edellyttääkö aito onnellisuus sinusta myös tietoa tosiasioista? Voiko valheessa eläminen olla aitoa onnellisuutta?


Ei edellytä ja voi olla.

(jos määritellään tässä, että tieteellinen tieto on lähempänä totuutta kuin esim. uskonnollinen tieto)


Tyhmä määrittely, sillä vastaus on silti sama.

Esim. pitäisikö fundamentalistikristityille kertoa lähes pakkokeinoin evoluutioteorian olevan oikeassa ja luomiskertomuksen väärässä? (Siis jos meitä kiinnostaa ennen kaikkea heidän elämänsä onnellisuus)


Ei missään nimessä pidä. Toki jos he alkavat terrorisoida toisten elämää tuolla uskomuksellaan, niin silloin meillä on hankalampi konflikti, mutta jos tuo väte ei toteudu, niin uskokoot.

#10 kirjoitettu 22.02.2007 14:27

NORTON kirjoitti:

Minusta onnellisuuteen riittää, kun tieto maailmasta ei sodi liikaa käytännön elämän kanssa.


Tämä on aika hyvin sanottu.

Rääväsuu kirjoitti:
Kyllä, tieto lisää tuskaa. Kun tiedostat maailman todellisen laidan, tiedät maailman olevan aivan vitusta.


Pöh. Kun tiedostat maailman todellisen laidan käsität, että se eiolekkaan niin vitusta kuin jotkut vähän typerämmät puolitietävät kuvittelvat.

Eikö se oo iha tarpeeks hyvä perustelu?


Ei.


odkid kirjoitti:

Esim. Plutoa pidettiin planeettana sillo ku mie kävin peruskoulua mutta miun käsityksen mukaan sitä ei enää pidetä. Siis sillon aikoinaan tuo oli tieto, vaan eipä oo enää...


Paha väärinymmärrys. Ainoa mikä muuttui oli määritys eli pluto oli planetta sillisella määritelmällä ja nykyisellä määritelmällä se ei ole. Missään vaiheessa et ole omannut väärä tietoa. Kummalla tahansa määritelmällä käsitys pluton planetuudesta on edelleenkin totta omassa määrittelyjoukossaan. Älä sotke määritelmiä ja asioiden oikeaa laitaa keskenään.

quafka kirjoitti:

Sain vain tämän ajatuksen katsellessani Richard Dawkinsin (avoimesti uskontojen vastustustaja, tiedemies) dokkareita. Siinä on yksi ikävimmistä ateisteista mitä tiedän. Itsekään en jumalaan usko, mutta en keksi mitään syytä vastustaa uskontoa yleensä.


No joo... Ymmärrän Dawkinsin asenteen kyllä. Jos asusin jenkeissä ja joutuisin biologina sietämään niitä fundamentalisti kristittyjä jotka puuttuvat jo toistenkin elämän noine näkemyksineen, niin kyllä minäkin vihaisin niitä fundamentalisti kritittyjä. Siinä Dawkns kyllä tekee virheen, että yleistää kaikki uskovaiset tuollaisiksi idiooteiksi. Henkilökohtaisesti vastustankin vain sellaisia uskovaisia joita dawkins lähinnä kritisoi, en muita.

#11 kirjoitettu 22.02.2007 17:38

Haava kirjoitti:

Paha väärinymmärrys. Ainoa mikä muuttui oli määritys eli pluto oli planetta sillisella määritelmällä ja nykyisellä määritelmällä se ei ole. Missään vaiheessa et ole omannut väärä tietoa. Kummalla tahansa määritelmällä käsitys pluton planetuudesta on edelleenkin totta omassa määrittelyjoukossaan. Älä sotke määritelmiä ja asioiden oikeaa laitaa keskenään.



Miulle tieto on ollu nimenomaan sitä että Pluto on planeetta. Nyt kun se ei enää oo, niin se on eri tieto. Ehkä oon saanu väärän käsityksen myös tiedosta. Ehkä se on väärin.
No mut oikeesti ymmärrän mitä ajat takaa, näköjään virhearvio oli tossa. Kiitos!

#12 kirjoitettu 25.02.2007 12:22

No ajatellaan vaikka niin, että miespuolinen hemmo saa tietää ensin tyttöystävänsä pettäneen häntä, mutta ei vielä sitä kenen kanssa ja niin edespäin. Itse määrittelisin että suhteessa tilanteen vakavuuteen ja ihmisen tapaan käsitellä tiettyjä tunteita nostattavia asioita, tilanne muuttuisi tämän hemmon kannalta paljon vähemmän onnellisemmaksi jos hän saisi tietää kaikki tarkat yksityiskohdat. Missä tehtiin, mitä tehtiin, montako kertaa, kenen kanssa, missä asennossa, ottiko poskeen jne.

Tässä kuitenkin tullaan siihen tilanteeseen että luultavasti tämä hemmo kuitenkin jostain älyttömästä syystä haluaa nämä jutut tietää, vaikka se informaatio saattaisi aiheuttaa jonkinlaisen notkahduksen onnellisuuskäyrässä. Sitä onkin sitten vaikeampi selittää, miksi kummassa hemmo haluaa tuon kaiken tiedon itselleen vaikka tietää sen kuitenkin vain vituttavan häntä?

#13 kirjoitettu 25.02.2007 17:05

quafka kirjoitti:
Tiedän, että äitini rakastaa minua. Voi tätä tuskan määrää.

Mistäs tiedät, että äitisi rakastaa sinua? Entäpä jos äitisi vain pelaa äitin rooliaan niin hyvin, ettet sinä huomaa niitä lukuisia sivupersoonia, joilla on ihan toisenlainen agenda?

#14 kirjoitettu 25.02.2007 23:36

NORTON kirjoitti:
Jos minulla olisi lapsi, niin en kyllä haluaisi että hänelle opetetaan koulussa kreationismia.


Mikset?

#15 kirjoitettu 25.02.2007 23:44

En tiedä tarkoitetaanko tässä sitä mistä Linkola kirjoittaa kun kirjoittaamasennuksestaan, etät kun tietää, että asiat menee päin helvettiä ja kovalla vauhdilla ja vaikka kaiken tehtävänsä tekee, niin sitä ei juuri voi estää. Juuri siitä "ekologisin teko on tappaa itsensä" mikä nyt vain on kiistämättä totta. Johon itse Linkola onkin vastannut: "Mutta jos eläessäni yhdenkin vuoden pystyn puhumalla estämään edes muutaman lapsen syntymän, niin sekin olisi jo jotain.."

Eli onhan se nykyisessä maailmantilanteessa niin, että jos tietää ja ymmärtää tietämänsä, niin eipä siitä paljon positiivista voi repiä.