Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.01.2007 16:17

Wrath & Sorrow kirjoitti:
Millaisista runoista SINÄ, hyvä mikseri.netin käyttäjä pidät ja millaisia runoja tykkäät lukea? Millainen on ylipäätään suhteesi runouteen?
Pieniä lyhyitä oivalluksia on kiva lukea. Ja tykkään sellasesta modernista runoudesta, mikä ei sorru kliseisiin tai ole mitenkään loppusointuinen, kun ei tarvitse.

jesus saves
god is love
again virgin
raise hell
gay is good

Radioheadin OK Computerin cover artista.

#3 kirjoitettu 15.01.2007 16:22

heli laaksonen on iha jees

#4 kirjoitettu 15.01.2007 16:22

Proosaan verrattuna tulee luettua aika vähän runoutta, mutta pidän kyllä kovasti muutamasta. Bukowski, Ginsberg ja Fante erityisesti.

#5 kirjoitettu 15.01.2007 16:26

Moderni runous on fantsua. Perinteisemmästä setistä, no, ehkä joku sellainen todella suomalainen runous, kansallisromantiikka, toimii. Tai ei toimi siinä mielessä kuin moderni runous mutta nostaa mielialaa, tuo isänmaanrakkauden pintaan. Ja sitten sellaiset rakenteeltaan lasten loruja muistuttavat mutta joiden sanat ovat jotain ihan muuta kuin lasten runoutta, sellaiset ovat vänkiä myös.

Olenhan minä jotain pienimuotoisesti yrittänyt itsekin kehitellä ja jotkut ovat (kuulema) ihan kohtalaisen hyviäkin mutta ei se kuitenkaan mitään ominta juttuani ole. Joka tapauksessa pidän kuitenkin runoista.

#6 kirjoitettu 15.01.2007 16:51

No sense runous, se se vasta on jotain.

#7 kirjoitettu 15.01.2007 17:34

Leino

#8 kirjoitettu 15.01.2007 21:06

Rojola kirjoitti:
heli laaksonen on iha jees


Ja se on iha hyvännäkönenki, jota sitte taas jotkut rasvaset äijärunoilijat ei ole.



Mun mielestäni tää on ihan hyvä runo:

"Haaveita kohdaten
mä maailmalla kuljin.
Haudaten menneisyyteni
sinut syliini suljin.

Vilskeen keskellä,
rauhoittumisen hetkellä
mä itseeni juotin
sen todellisuuden,
jonka kohtasin Romaniassa 1972."

Toi löytyy jostain päin mikseri.nettiä. Nokkelimmat voivat ehkä arvatakin mistä se voisi mahdollisesti löytyä.

#9 kirjoitettu 15.01.2007 21:07

Airola kirjoitti:

"Haaveita kohdaten
mä maailmalla kuljin.
Haudaten menneisyyteni
sinut syliini suljin.

Vilskeen keskellä,
rauhoittumisen hetkellä
mä itseeni juotin
sen todellisuuden,
jonka kohtasin Romaniassa 1972."

Toi löytyy jostain päin mikseri.nettiä. Nokkelimmat voivat ehkä arvatakin mistä se voisi mahdollisesti löytyä.


haah, määpä tiädänki mist toi löyty!

K



T

#10 kirjoitettu 15.01.2007 21:34

Mellerin Arto on kiva. Sen elämä oli jännittävä täynnä viinaa ja päihteitä.
Bukowskin dokumentin katottua menen kirjastoon piakkoin ja lainaan kaiken mahdollisen.
Rockrunous on kyl kivaa ja siistiä. Juice Leskistä olen myös lukenut ja Saarikosken muutamaa teosta.
Pilvi kulkee on mun lempiä.

hapou muokkasi viestiä 21:34 15.01.2007

#11 kirjoitettu 15.01.2007 21:44

Risto K. Mäkinen sanoo Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa -novellikokoelman avausnovellissa Mutafora, että kaikki metaforistit pitäisi tappaa, paloitella, keittää, syödä ja sitten paskantaa.

Minulla ei ole aiheeseen lisättävää.

#12 kirjoitettu 16.01.2007 14:12

Haikut ovat mahtavaa luettavaa, pieneen määrään kirjaimia voi parhaimmillaan saada ujutettua koko elämän kirjon.

Humoristiset runot ovat kivoja, silloin harvoin kun ne toimivat. Ja Jack Kerouacin vapaamittaisissa haikuissa ne toimivat.

Edgar Allan Poen Korppi on klassikko, aivan mahtava.

Synkeät, puolipitkät, vapaamittaiset runot goottilaiseen tyyliin.

Pitkät, profeetalliset ja filosofiset runot Kahlil Gibranin tyyliin.

Pitkät, psykedeeliset runot Syd Barrettin tyyliin.

Pablo Nerudan Kysymysten kirjasta pidän siksi, koska siitä saan joka kerta inspiraation omiin runoihini.


Eli pidän vähän kaikenlaisesta, rakastan runoutta ja kirjoittelen itsekin niitä ahkerasti. Suomalaisesta runoudesta en juurikaan pidä, en pidä suomalaisten mielikuvituksettomasta, liian arkisesta tyylistä.

#13 kirjoitettu 16.01.2007 17:51

Iteki tulee kirjoitettua jonkin verran, vasta 50 sivua kasas.

Tuli täs tulostettua 8 sivua Poeta koulun tulostimella... Mitäs open silmä vältti...

- Sorrow

#14 kirjoitettu 19.01.2007 17:26

BluesWoman kirjoitti:
Wrath & Sorrow kirjoitti:


- Sorrow


... Pablo Neruda.


juu Bablo on kans jees.

#15 kirjoitettu 25.01.2007 20:48

Wrath & Sorrow kirjoitti:

Millaisista runoista SINÄ, hyvä mikseri.netin käyttäjä pidät ja millaisia runoja tykkäät lukea?


Vaikka minkälaisia, mutta ei ole niin hyvää runoilijaa kuin Uuno Kailas. Ainao tapa miten hän voisi olla enää parempi runoilija olisi, että "Pallokentällä"-runo olisi jäänyt suomen kanslta kanonisoimatta ja ryöstöviljelemättä.

#16 kirjoitettu 25.01.2007 22:23

Haava kirjoitti:
Wrath & Sorrow kirjoitti:

Millaisista runoista SINÄ, hyvä mikseri.netin käyttäjä pidät ja millaisia runoja tykkäät lukea?


Vaikka minkälaisia, mutta ei ole niin hyvää runoilijaa kuin Uuno Kailas. Ainao tapa miten hän voisi olla enää parempi runoilija olisi, että "Pallokentällä"-runo olisi jäänyt suomen kanslta kanonisoimatta ja ryöstöviljelemättä.


Ekassa Uuno Turhapurossa Uuno vetää, että "pallokentän laitaan käy poika..." (joka siis menee väärin, ellei joku tiedä), kun hänet keskeytetään. Syntymäpäivärunoksi sen tarkoitti. Uuno Turhapuro on hyvä elokuva.

Mutta niin, tuo on varmaan yksi esimerkki tuosta, josta mainitsit.

#17 kirjoitettu 26.01.2007 09:10

Airola kirjoitti:

Mutta niin, tuo on varmaan yksi esimerkki tuosta, josta mainitsit.


Kyllä, mutta yksi parhaista silti sillä tuo jo selvästi nauraa koko sille ylikäytölle tuon runon kohdalla. Tuokaan vitsi ei olisi ollut mahdollista ennen kuin se runo oli jo ylisumboloitu ja puhkikulutettu.

Mutta joo.. Kun se ei oikeasti edes ole NIIN hyvä se runo. Kailas on kirjoitanut niin paljon paremiakin.

#18 kirjoitettu 26.01.2007 11:06

Runojen kirjoittajana tykkään enemmän sellaisista abstraktisista ja pohdiskelevista aiheista. Rakkausrunot ovat mielestäni melko ällömakeita, vaikka joskus tarpeeksi hempeinä hetkinä niitäkin jaksaa.. Enemmän kuitenkin tykkään tehdä itse niitä kuin lukea muiden söpistelyjä. Semmoiset ovat ihan kivoja, missä on muuten rakkaudesta sivuava aihe, mutta sitä on maustettu pienellä rakkauden häiväyksellä. Ne ei ole liian ahdistavia. Tähän itse pyrin jos rakkausrunoja väännän.

Pidän kovasti Eeva-Liisa Mannerin runoista. Niissä on semmoista mikä viehättää minua kovasti. Pistää ajattelemaan ja pohdiskelemaan runon symboleita ja merkitystä.

En pidä semmoisista "perinteisistä" lopputavuista rimmaavista runoista mitä joskus ala-asteella aina joutu keksimään äikän tunneilla, vaan semmoisista vähän kaunokirjallisuuden muotoisemmista enemmän ..Unohtamatta tietenkään lauseiden tahdikkuutta ja sinänsä sulavuutta ettei kuulosta liian raskailta ja tunkkaisilta.

Persoonallisuus on kaiken avain

#19 kirjoitettu 26.01.2007 11:27

gerana kirjoitti:

Rakkausrunot ovat mielestäni melko ällömakeita[...]


Pöh. Rakkausrunoja on niin monenlaisia. mm. Ällömakeita ja ei ällömakeita.

#20 kirjoitettu 26.01.2007 11:55

impronen kirjoitti:

niin hyvä huora
että tekisi mieli
kertoa vaimolle


Erinomainen himosta kertova runo.

#21 kirjoitettu 13.02.2007 16:54

Ongelma runouden suhteen on se, että sitä pidetään haihattelevana, epämääräisenä ja puisevana kirjallisuuden lajityyppinä. Totuus on kuitenkin se, että runous on todellisuudessa mitä suurin runsaudesarvi, josta riittää joka lähtöön ja mielenliikutukseen. Itse olen harrastanut runoutta melkein viisitoista vuotta ja vasta nyt alkavat aueta Leinot ja Kivet, joita yleensä tyrkytetään ensimmäiseksi. Nuorille miehille suosittelisin runokirjoja, joissa on asenne ja huumori kohdallaan. Sellaisia ovat esimerkiksi Teemu Hirvilammen "Joukkohaudassa et ole yksin", Risto Ahdin "Loistava yksinäisyys", Kari Hotakaisen "Kalikkakasa. - Valitut runot" tai Tuomas Kilven "Märkää lihaa" (jälkimmäinen on proosan ja runouden rajamailla). Minusta jokainen ihminen on pohjimmiltaan kirjallisuuden ystävä, jopa hekin jotka kehuskelevat sillä, miten vähän ovat kirjoja lukeneet. He eivät ole vain lukeneet JUURI HEILLE OIKEITA KIRJOJA. Tämän vuoksi eräänlaiselle kirja-terapeutille olisi tilausta, joka räätälöisi kuhunkin persoonaan tai elämäntilanteeseen sopivimman lukulistan.

En voi olla panematta tähän yhteyteen yhtä Hotakaisen mainiota runoa nimeltä

LAJISELVITYS

Runnoja on painija
joka julkaisee runoja
Runot ovat painijan
ja maton väliin
helposti syntyviä
hien ja kyyneleitten muovaamia
litteitä lätysköjä.
Tuomari heittää ne
tarpeettomina katsomoon.
Jos ne ovat hyviä
ne lentävät takaisin
heittäjän otsaan
pään uumeniin.

Tästä ovat monia ärsyttävät, määrämittaan kirjoitettujen runojen helskyttelyt kaukana.

#22 kirjoitettu 13.02.2007 17:14

karvainen sielu kirjoitti:
Ongelma runouden suhteen on se, että sitä pidetään haihattelevana, epämääräisenä ja puisevana kirjallisuuden lajityyppinä. Totuus on kuitenkin se, että runous on todellisuudessa mitä suurin runsaudesarvi, josta riittää joka lähtöön ja mielenliikutukseen. Itse olen harrastanut runoutta melkein viisitoista vuotta ja vasta nyt alkavat aueta Leinot ja Kivet, joita yleensä tyrkytetään ensimmäiseksi. Nuorille miehille suosittelisin runokirjoja, joissa on asenne ja huumori kohdallaan. Sellaisia ovat esimerkiksi Teemu Hirvilammen "Joukkohaudassa et ole yksin", Risto Ahdin "Loistava yksinäisyys", Kari Hotakaisen "Kalikkakasa. - Valitut runot" tai Tuomas Kilven "Märkää lihaa" (jälkimmäinen on proosan ja runouden rajamailla). Minusta jokainen ihminen on pohjimmiltaan kirjallisuuden ystävä, jopa hekin jotka kehuskelevat sillä, miten vähän ovat kirjoja lukeneet. He eivät ole vain lukeneet JUURI HEILLE OIKEITA KIRJOJA. Tämän vuoksi eräänlaiselle kirja-terapeutille olisi tilausta, joka räätälöisi kuhunkin persoonaan tai elämäntilanteeseen sopivimman lukulistan.


Loistavaa, juuri näin!

#23 kirjoitettu 13.02.2007 18:07

karvainen sielu kirjoitti:
Ongelma runouden suhteen on se, että sitä pidetään haihattelevana, epämääräisenä ja puisevana kirjallisuuden lajityyppinä. Totuus on kuitenkin se, että runous on todellisuudessa mitä suurin runsaudesarvi, josta riittää joka lähtöön ja mielenliikutukseen.



Miulla on just tuo ongelma, ja tiiän että se johtuu alemmuudentunteesta (ja kateudesta koska kirjotan ite hitosti), myöskin kokemuspohjaisesta arvostuksen puutteesta runoutta kohtaan.

En lue varsinaisia runoja, mut biisin sanat ovat miulle mitä antosimpia runoja. Sitäpaitsi laulettuna siinä on se musiikki taustalla mikä tehostaa sitä sanottua (joissain tapauksissa myös vie tehoa) pelkän sellasen ns."näytellyn lausunnan" (minkä koen vähän negatiivisena ja vieraana) lisäksi. Tietty jos runo toimii sellasenaan lausuttana tai luettuna niin sehän on erittäin jees. Eipä oo vaan tullu innostusta runouteen ikinä.

#24 kirjoitettu 13.02.2007 18:26

odkid kirjoitti:
karvainen sielu kirjoitti:
Ongelma runouden suhteen on se, että sitä pidetään haihattelevana, epämääräisenä ja puisevana kirjallisuuden lajityyppinä. Totuus on kuitenkin se, että runous on todellisuudessa mitä suurin runsaudesarvi, josta riittää joka lähtöön ja mielenliikutukseen.



Miulla on just tuo ongelma, ja tiiän että se johtuu alemmuudentunteesta (ja kateudesta koska kirjotan ite hitosti), myöskin kokemuspohjaisesta arvostuksen puutteesta runoutta kohtaan.

En lue varsinaisia runoja, mut biisin sanat ovat miulle mitä antosimpia runoja. Sitäpaitsi laulettuna siinä on se musiikki taustalla mikä tehostaa sitä sanottua (joissain tapauksissa myös vie tehoa) pelkän sellasen ns."näytellyn lausunnan" (minkä koen vähän negatiivisena ja vieraana) lisäksi. Tietty jos runo toimii sellasenaan lausuttana tai luettuna niin sehän on erittäin jees. Eipä oo vaan tullu innostusta runouteen ikinä.



Siinä tapauksessa suosittelisin tällaista runoa: http://www.poetrylover...

Edgar Allan Poeta, runon nimi on Alone. Se on kaunis tuotos.

#25 kirjoitettu 13.02.2007 23:45

Wrath & Sorrow kirjoitti:
odkid kirjoitti:
karvainen sielu kirjoitti:
Ongelma runouden suhteen on se, että sitä pidetään haihattelevana, epämääräisenä ja puisevana kirjallisuuden lajityyppinä. Totuus on kuitenkin se, että runous on todellisuudessa mitä suurin runsaudesarvi, josta riittää joka lähtöön ja mielenliikutukseen.



Miulla on just tuo ongelma, ja tiiän että se johtuu alemmuudentunteesta (ja kateudesta koska kirjotan ite hitosti), myöskin kokemuspohjaisesta arvostuksen puutteesta runoutta kohtaan.

En lue varsinaisia runoja, mut biisin sanat ovat miulle mitä antosimpia runoja. Sitäpaitsi laulettuna siinä on se musiikki taustalla mikä tehostaa sitä sanottua (joissain tapauksissa myös vie tehoa) pelkän sellasen ns."näytellyn lausunnan" (minkä koen vähän negatiivisena ja vieraana) lisäksi. Tietty jos runo toimii sellasenaan lausuttana tai luettuna niin sehän on erittäin jees. Eipä oo vaan tullu innostusta runouteen ikinä.



Siinä tapauksessa suosittelisin tällaista runoa: http://www.poetrylover...

Edgar Allan Poeta, runon nimi on Alone. Se on kaunis tuotos.


Kiitos. Oli muuten hiton raikas.

#26 kirjoitettu 14.02.2007 17:35

karvainen sielu kirjoitti:

Itse olen harrastanut runoutta melkein viisitoista vuotta ja vasta nyt alkavat aueta Leinot ja Kivet, joita yleensä tyrkytetään ensimmäiseksi. Nuorille miehille suosittelisin runokirjoja, joissa on asenne ja huumori kohdallaan.


Hmm.. Minä kyllä aloitin heti niistä Leinoista, Kailaksesta ja vastaavista. Edelleen ne ovat parhautta kuten silloinkin.

Mutta joo.. Vähän hassu ajatus, että ne ovat jotenkin se oikea runouden muoto ja niitä opetellaan lukemaan sen jälkeen kun on ensin lukenut runoutta jossa "on huumori kohallaan". Homma menee niin, että runous on äärettömän laaja asia ja sisältää tavattomasti erilaisia tyylejä. Kannattaa lukea juuri niitä tyylilajeja joista tykkää riippumatta iästä.

#27 kirjoitettu 14.02.2007 19:11

NORTON kirjoitti:
Sellaista vaan, että käännösrunoutta kannattaisi lukea alkukielisten tekstien avulla. Käännökset voivat olla hyviä tai huonoja, mutta joka tapauksessa alkukieliseen teokseen paneutumalla saa runosta kuin runosta enemmän esille.


Joo. Toisaalta jos kääntäjä on hyvä, niin käännös saattaa olla parempikin. Etenkin runoutta pitää minusta kääntää siten, että seitä teosta tulkitaankin uudella tavalla (tai laajennetaan niitä tulkintatapoja).. Mutta joo.. Toki jos puhutaan maailman runouden klassikoista, niin kyllä niitä alkuperäisiä pitää käytännössä aina suositella.

Ja minua kiinnostaa runoudessa enemmän sellainen materiaali, joka ei ole ns. aaterunoutta. Sellaista, jossa kieli puhuu itse ja kirjoittajan tietoinen hallinta on melko vähäistä.


Jotain surrealistisen ryhmän (breton jne..) tapaista vaiko jotain muuta?

#28 kirjoitettu 14.02.2007 19:34

NORTON kirjoitti:

Surrealistitkin ovat ihan kiinnostavia. En ole kuitenkaan kovin innostunut tarkoituksellisen kokeellisesta runoudesta.


Liititkö tuon jälkimmäisen lauseen tuohon ensimmäiseen. Siis yritätkö sanoa, että surrealistit pyrkivät tarkoituskellisen kokeelliseen runouteen?

#29 kirjoitettu 14.02.2007 19:48

Homojen hommaa.

#30 kirjoitettu 14.02.2007 19:54

NORTON kirjoitti:

Välillä jää sellainen maku suuhun. Spontaanius on itsetarkoituksellista.


Spontaanius (heidän omien väittämiensä mukaan) olekkaan se tarkoitus vaan alintajuntaan pääseminen. Se oli siis surrealisteille se itsetarkoitus. Pästä sen järjen ohi siinä runousprosessissa. Se on sitten makuasia onko to itsetarkoitus hyvä vai huono asia heillä.

#31 kirjoitettu 14.02.2007 20:02

NORTON kirjoitti:

Niin. Joskus vaan tuntuu, että sitä alitajuntaa ei kuitenkaan aina tavoitettu, jolloin oltiin muuten vain hämäriä.


Olen varma, että myös tälläisiä muka surrealistisia heijareita oli. Eriasia onko "huijaamalla" tehty runous sitten parempaa kuin aito alintajunta juttu tai toisinpäin, mutta surreaismin ajatuksen mukaista se ei ole.

#32 kirjoitettu 14.02.2007 20:09

NORTON kirjoitti:

Voisin kyllä kuvitella, että alitajunnasta kummunnut aines olisi kiinnostavampaa, koska se on aina jollain tavalla merkityksellistä ja salaperäistä.


Jos lukija ei tiedä onko runo feikki vai aito, niin silloin se feikki voi olla jopa parempi?

#33 kirjoitettu 14.02.2007 20:26

NORTON kirjoitti:

Toisaalta taas tuntuisi, että ihminen ei pystyisi tietoisesti luomaan sellaisia merkitysyhteyksiä mitä alitajunta tekee.


Saatat hyvinkin todennäköisesti oikeassa, mutta hän varmasti pystyy luomaan tietoisesti sellaisia merkitysyhteyksiä jotka muistuttavat erehdyttävästi niitä joita alitajunta tekee.