Mikseri.net

#2 kirjoitettu 12.11.2006 12:57

Asiat täytyy priorisoida jos kaikkeen ei riitä aika. Se on itsestä sitten kiinni mihin panostaa enemmän, yleensä se on se yksityiselämä.

#3 kirjoitettu 12.11.2006 13:16

atheos kirjoitti:
Asiat täytyy priorisoida jos kaikkeen ei riitä aika. Se on itsestä sitten kiinni mihin panostaa enemmän, yleensä se on se yksityiselämä.


Kylläkyllä...priorisointiahan kaikki harrastavat loppupeleissä.

Mikäs se on sitten se liima, mikä pitää bändin yhtenäisenä?
Kunnianhimo?
Kaveruus/ystävyys?
Vai onko se jo muuttunut työksi?

#4 kirjoitettu 12.11.2006 13:36

Caca kirjoitti:
atheos kirjoitti:
Asiat täytyy priorisoida jos kaikkeen ei riitä aika. Se on itsestä sitten kiinni mihin panostaa enemmän, yleensä se on se yksityiselämä.


Kylläkyllä...priorisointiahan kaikki harrastavat loppupeleissä.

Mikäs se on sitten se liima, mikä pitää bändin yhtenäisenä?
Kunnianhimo?
Kaveruus/ystävyys?
Vai onko se jo muuttunut työksi?


Ehkä se loppujen lopuksi muuttuu kuitenkin työksi, jossa on toivottavasti kunnianhimoa ja kaveruutta mukana. Ellei sitten halua elää kukasta kukkaan lennellen tai vanhanapoikana lopun ikäänsä.

#5 kirjoitettu 12.11.2006 14:02

Vakaville yksityiselämän asioille on annettava aikaa, ja muun bändin on annettava yksityiselämäänsä keskittyvälle aikaa keskittyä siihen. Mikäli bändi ei ole sellaisessa tilanteessa, ettei jonkinasteinen jäihin pistäminen olisi mahdollista, voidaan sekin tehdä väliaikaisesti.

Nämä päätökset edellyttävät siis sitä, että yksityiselämän velvollisuudet eivät kestä yhtä suurina koko loppuelämää. Mutta jos nämä velvollisuudet estävät henkilöä omistautumasta bändille enää koskaan riittävästi, on parempi joko sopeuttaa bändi uuteen tilanteeseen esim. hankkimalla uusi jäsen tilalle tai valitettavimmassa tapauksessa lopettamalla.

#6 kirjoitettu 12.11.2006 15:04

Caca kirjoitti:
atheos kirjoitti:
Asiat täytyy priorisoida jos kaikkeen ei riitä aika. Se on itsestä sitten kiinni mihin panostaa enemmän, yleensä se on se yksityiselämä.


Kylläkyllä...priorisointiahan kaikki harrastavat loppupeleissä.

Mikäs se on sitten se liima, mikä pitää bändin yhtenäisenä?
Kunnianhimo?
Kaveruus/ystävyys?
Vai onko se jo muuttunut työksi?


Hauska harrastushan on se asia joka yhdistää ja antaa motivaatiota.

#7 kirjoitettu 12.11.2006 17:26

Sitäpä se on kun harvaa muusikkoa puolisot kauaa jaksavat katsella, valinta on usein väistämättä joko-tai jos kyseessä on yhtään aktiivisempi bändi. Muusikon kotona kun on hiljaista vain kun muusikko on pois eli usein.

#8 kirjoitettu 14.11.2006 15:33

Hurlum kirjoitti:
Hehheh, hauska aihe ja oikein omakohtainenkin. Olette varmaan sitä ikäluokkaa, jolloin pian huomaatte valtavan joukkokadon bändiystävissänne. Pysyvästi akottuminen ja ekojen skidien ilmaantuminen ovat vakavia ennusmerkkejä, samoin sällien ensimmäiset työsuhdeautot.

Ilmiö on väistämätön ja arvioisin, että noin 80-90% soittajista pistää kamansa myyntiin tai narikkaan, kun sitä rocktähteyttä ei sitten tullutkaan ja eukko painostaa perheen perustamiseen. Bändikuvioista tuleekin äkkiä perhe-elämän pahin vihollinen ja loppukuvio on selvä.

Varsinkin ne soittajat, jotka eivät sävellä itse, lopettelevat sankoin joukoin. Tiedä sitten lopulta, kuka on voittaja ja kuka häviäjä. Itselläni oli kymmenen vuoden tauko eikä mitään jakoa enää lähteä musakehiin.


Toi on niin totta. Omista bändeistä on vuosien varrella pikkuhiljaa "karsiutuneet" ne joo joo miehet, joille musiikki oli vaan ihan kiva harrastus. Muutamia tapauksia on ollut, että ovat erehtyneet haksahtamaan sellaiseen pirttihirmuun, että soitot loppuu tai loppuu jonkun muun saanti. Nämä tohvelisankarit sitten heivaavat kitaran mieluummin.

Pahinta on, että tulevat sitten muutaman vuoden päästä keikalla kertomaan, että kaduttaa soiton lopettaminen...muijakin jätti ja nyt ovat viikonloppuisiä, elatukset pitää hoitaa ja duunikin on mitä on.

Itsellä valinta on ollut selvä jo pitkään. Musa on tärkeysjärjestyksessä aina ensimmäinen. Sellaista naista ei ole tälle planeetalle syntynyt, joka tämän seikan voisi muuttaa. (sanoi entinen mies)

Karu totuus on, että perheelliselle tuottaa vaikeuksia säännöllinen muusikkous keikkoineen, levyntekoineen, treeneineen...ym. Toki poikkeuksia on, mutta aika vähän. Vaatii aikasta ymmärtäväisen vastapuolen.

#9 kirjoitettu 14.11.2006 19:56

Minulla ei ole kokemusta bändi-elämästä eikä ole siihen hinkuakaan, mutta silti ihmettelen.. että jos bändi vie n. 10h viikossa (matkat treeneihin jne.) ja kotona soittelua sen päälle muutama tunti, niin miten ihmeessä se voi olla ongelma? Tai siis voihan se olla, mutta itse tekisin jo mahd. seurustelun alkuvaiheissa naisystävälle selväksi, että bändi/minun tapauksessa musiikin teko vaatii oman aikansa ja rauhansa ja asioista voidaan sopia, mutta silti se oma harrastus on rakas ja siltä toiselta osapuolelta olisi erittäin julmaa viedä yksi rakkaimmista asioista elämässä tai edes ratkaisevasti rajoittaa sitä. .. njoo, ykllä sen sitten tietty vähän ymmärtää, kun on perha ja naimisissa ja viikonloppuna onkin molempina iltoina keikka.. voihan vaimo vähän olla hiilloksissa kun yhteistä aikaa verotetaan.. Että varmaansiinä ongelmiakin tulee. mut toisaalta esim. Wirenin ikäluokassa on jo se hyvä puoli, että varmaan bändikaveritkin ovat tai ovat olleet naimisissa tai vakavemmassa suhteessa ja näin ollen ymmärtävät asiaa tai jopa useammalla muusikolla bändissä on sama tilanne.

En sit tiiä, pitäs haastatella omaa isää, joka oli todella aktiivinen muusikko bändissä noin vuoteen -93 .. minähän synnyin -87 joten kai se juttu lakosi muista syistä. Kyllähän tuo nykyäänkin omaksi iloksi (no lapset kyllä myös ovat aina tykänneet!) soittelee kotonaan, jossa viettääkin yhteensä noin kuukauden vuodessa.. Eli ulkomailla hotellihuoneissa kuulemma on aikaa opetella uusia bluusseja..

Mut joo, ei sinänsä tilanne eroa, etät jos itselläni olisi tyttöystävä, joka valittaisi esim. siitä, että olisi joku tilanne, jolloin tekisin musaa ja pitäiskin tehä muuta.. noh, sen verran voin sanoa, että tyttökkaveri saisi kuulla kommentteja tyyliin "haista vittu" "ole hiljaa" jne. Minähän en musiikin kanssa tingi. Musiikki on niin iso asia elämässä minulle - ihmisiä taas on yli 6 miljardia ja ymmärrän kyllä, että rakastaisin sitä yhtä, mutta miten hän voisi rakastaa minua, jos ei ymmärtäisi, että se juttu (musiikki) on hyvin suuri osa minua?

JM muokkasi viestiä 19:58 14.11.2006

#10 kirjoitettu 14.11.2006 22:36

en yhdy edellisiin puhujiin..ei jaksa...

musa perhe ja duuni kolmio toimii musan hyväksi ainoastaan jos kaksi edellistä on hallinassa....musa ja bändi on elämän tapa...ihmiset ympärillä tottuvat siihen...mutta tiukat tilanteet perustalla vaatiavat keskittymistä niihin....aina tulee tilanne tarkistettua muutaman vuoden välein....ja onkin itseasiassa pakko...