Mikseri.net

#2 kirjoitettu 04.01.2006 20:02

Ei.

#3 kirjoitettu 04.01.2006 20:51

Zitru kirjoitti:
Ei.


Miksei?

Negaatioriemua vaiko?

#4 kirjoitettu 04.01.2006 21:27

hapou kirjoitti:
Miksei?

Eihän tässä ketjussa sellaista kysytty? Se nyt vaan on niin.

Negaatioriemua vaiko?

Ei.

#5 kirjoitettu 04.01.2006 21:32

Kai se riippuu siitä, kenen mielestä se on negatiivista. Eihän sitä nyt voi tietää, mitä kaiken maailman nekrofiliasadistien mielissä liikkuu.

Harvinaisen syvällisiä keskusteluja täällä näemmä.

#6 kirjoitettu 04.01.2006 22:11

Kirurgisti kirjoitti:
Kai se riippuu siitä, kenen mielestä se on negatiivista. Eihän sitä nyt voi tietää, mitä kaiken maailman nekrofiliasadistien mielissä liikkuu.

Harvinaisen syvällisiä keskusteluja täällä näemmä.


Niin ei täällä mitään Jari Sarasvoita (kirjotetaanko se noin tässä tapauksessa?) tietokoneen toisessa päässä olla, mutta on tämäkin sentään syvällisempää kuin Demin forumeilla eikö?

Niin ja itse kysymykseen vastaus on kyllä!!

Todiste: Mikserin forumikin tuntui hyvin negatiiviselta paikalta ennen kuin oli nähnyt Demin forumin

#7 kirjoitettu 05.01.2006 00:07

Stocco kirjoitti:
Voiko todellista riemua kokea altistamatta itseään negatiivisille kokemuksille?



Vastaukseni on että ei.

Virta vie.

#8 kirjoitettu 05.01.2006 09:38

Stocco kirjoitti:

Voiko todellista riemua kokea altistamatta itseään negatiivisille kokemuksille?

Ei. Tässä on kyse perinteisestä hyvä vs. paha -kontrastista.

#9 kirjoitettu 05.01.2006 10:19

Stocco kirjoitti:
Voiko todellista riemua kokea altistamatta itseään negatiivisille kokemuksille?


Kysymys on asetettu harhaanjohtavasti. Elämää ei voi kokea altistamatta itseään negatiivisille kokemuksille.

Mutta mitä tulee tuon kysymyksen ideaan, niin sanoisin sen niin, että ihminen on suhteellinen olento. Absoluuttisia tuntemuksia on aika vähän. Sen jälkeen kun Maslowin tarvehierarkian Fysiologiset tarpeet on tydytetty, niin kaikki alkaa olla enemmän tai vähemmän suhteellista. Jos jos kaikki absoluutisella tasolla hyvin, niin pienikin heilahdus voi olla katastrofi, koska ihmisen mieli on jo suhteellistanut ns. "normaalitason" korkeammalle. Siksi absoluuttisesti ajatteleminen ihmisten ongelmista onkin väärin. Pienikin asia saattaa olla todella merkittävä asia ihan todellisuudessa ihmiselle, joka on elänyt pilvilinnoissa. Samoinkun kuin toisinkin päin.

No joo.. Hapen saanti ja ruuan tarve ovat silti selkeän absoluuttisia vaateita, joihin totuu toki huonommin kuin vaikkapa itsensäilmaisun puutteeseen.

Sitä en vain tujunnut miksi tämän ketjun nimi on alistu?

[sam] kirjoitti:
Tässä on kyse perinteisestä hyvä vs. paha -kontrastista.


Mitä tarkoitat?

#10 kirjoitettu 05.01.2006 10:38

Haava kirjoitti:
Kysymys on asetettu harhaanjohtavasti. Elämää ei voi kokea altistamatta itseään negatiivisille kokemuksille.
Jaa. Tarkoitukseni ei kyllä ollut harhanjohtaa. Siis tokihan elämä blaa blaa mitä kirjoititkin, mutta ajattelin, nyt kuinka heittäytymällä kunnolla mukaan saadakseen nauraa sydämensä kyllyydestä, on samalla suuremmassa vaarassa satuttaa itsensä henkisesti kuin jos olisi vain koomaillut kotonaan yksin ottamatta liikaa kontaktia mihinkään. Näin niinkuin esimerkkinä.

Pienikin asia saattaa olla todella merkittävä asia ihan todellisuudessa ihmiselle, joka on elänyt pilvilinnoissa.
Silti tuo pännii minua, että ihminen olemalla hemmetin tyhmä ja leijumalla ihan omissa sfääreissään surustuu ihan hurjasti, kun palaa lähemmäs todellisuuta ja tajuaa vaikkapa jonkin ihan perusasian maailmasta. Mielestäni sen järkevän ei pitäisi tässä vaiheessa joutua uhriksi. Ehkäpä tämä fiksumpi on jopa neuvonut prinsessaa laskeutumaan norsunluutornistaan ihan hyvää hyvyyttään. Vai pitäisikö tälläisten idioottien antaa elää pilvilinnassaan niin pitkään kuin mahdollista ja naureskella sitten salaa kuinka juntti tämä ääliö on. Enpä tiedä. Aika vaikeaa. Ainahan jokainen jossain määrin on toisen kannalta katsottuna jonkinlaisessa pallossaan.

Sitä en vain tujunnut miksi tämän ketjun nimi on alistu?
Eihän se olekaan. Katso vaikka. En ole muokannut aloitusviestiäni edes.

#11 kirjoitettu 05.01.2006 10:40

[sam] kirjoitti:

Tässä on kyse perinteisestä hyvä vs. paha -kontrastista.

Haava kirjoitti:

Mitä tarkoitat?

Ihan mustavalkoisesti vain sitä, että hyvää ei voi olla ilman pahaa. Tämä ilmentyy näissä riemun ja negatiivisten kokemusten vastakkainasetteluissa omasta mielestäni niin, että riemuun johtavaa hyvää ei voi aistia, jos sille ei ole vastapainona sitä negatiivisten kokemusten pahaa.

#12 kirjoitettu 05.01.2006 10:48

Stocco kirjoitti:

Tarkoitukseni ei kyllä ollut harhanjohtaa.


Sitä en muuten epäillytkään. Monesti kun pohtii asioita, niin tulee helposti harhaanjohtaneeksi itseäänikin kun kysyy väärät kysymykset.

Siis tokihan elämä blaa blaa mitä kirjoititkin, mutta ajattelin, nyt kuinka heittäytymällä kunnolla mukaan saadakseen nauraa sydämensä kyllyydestä, on samalla suuremmassa vaarassa satuttaa itsensä henkisesti kuin jos olisi vain koomaillut kotonaan yksin ottamatta liikaa kontaktia mihinkään. Näin niinkuin esimerkkinä.


Joo... Siis en tykkää tästä termistä heittäytyä ihan kamalasti. Jos sen vastakohtana on eritäytyminen, niin en minä siien kannusta sen enempää, mutta kyllä elämästä voi nauttia minusta täysillä vaikka ei käyttäisikään termiä "heittäytyä elämään täysillä", jonak minä näen usein lähinnä samaksi kuin kynttilän polttamisen molemista päistä. Ei se kyntiilä pidemmän päälle niin paljon hienommalta näytä, vaikka sitä molemmista päistä polttaisikin. Mutta jooh... et sinä siis mitään 100% heittäytymisestä ole puhunutkaan. Tuli vain mieleen, kun käytetään sanaa "heittäytyä".

Vai pitäisikö tälläisten idioottien antaa elää pilvilinnassaan niin pitkään kuin mahdollista ja naureskella sitten salaa kuinka juntti tämä ääliö on. Enpä tiedä. Aika vaikeaa.


Kaksipiippuinen juttu. Minusta ihmisellä on oikeus elellä pilvilinnassaan, jos se tekee hänet onnelliseksi, eikä hän vahingita sillä muita. Mitä enemmän hän aiheuttaa ongelmia muille sitä problemaattisemmaksi oko kysyymys tulee.

Ainahan jokainen jossain määrin on toisen kannalta katsottuna jonkinlaisessa pallossaan.


Nimeomaan. Toki on olemassa joku absoluuttinen todellisuus, mutta kyllä se subjektiivinen todellisuus ja ne tuntemukset ovat yhtä totta. 100% osa sitä absoluuttista todellisuutta. Ne pitää myös ottaa huomioon.

Eihän se olekaan. Katso vaikka. En ole muokannut aloitusviestiäni edes.


Joo ei... En osaa lukeakaan.

#13 kirjoitettu 05.01.2006 10:52

[ sam ] kirjoitti:

Ihan mustavalkoisesti vain sitä, että hyvää ei voi olla ilman pahaa.


Niin suomen kieli on hankala. Tarkoittanet hyvällä Good ja pahalla Bad? Etkä Good ja Evil?

Menevät helposti nuo käsitteet sekaisin.

Tämä ilmentyy näissä riemun ja negatiivisten kokemusten vastakkainasetteluissa omasta mielestäni niin, että riemuun johtavaa hyvää ei voi aistia, jos sille ei ole vastapainona sitä negatiivisten kokemusten pahaa.


Joo... Itse höpösinkin jo tästä mielen suhteellisuudesta, joka on nähdäkseni se avain tähän. Tuossa vähän hämää se, että ikäänkuin implikoit (ainakin niin tuon voisi tulkita), että joku asia olisi hyvää ja toinen pahaa itsesään. Itse näkisin, että toisen hyvä voi olla toisen paha ja niin edeleen.

#14 kirjoitettu 05.01.2006 10:59

Konvert kirjoitti:

Huono kysymys, mutta vastaan: Voi.
Esimerkiksi minä tunsin tänä aamuna riemua siitä että liikuin ja hengitin, enkä ollut kokenut mitään negatiivista vielä silloin. Enkä vielä nytkään mielestäni.


Jos todella väität, että et ole ikinä kokenut mitään negatiivista elämässäsi, niin aika jännä väite.

Toki sitten voisi kysyä [sam]:ilta, että tarkoittako hän, että negatiivisten ja positiivisten kokemusten summa on aina nolla?

#15 kirjoitettu 05.01.2006 11:10

Konvert kirjoitti:
Esimerkiksi minä tunsin tänä aamuna riemua siitä että liikuin ja hengitin, enkä ollut kokenut mitään negatiivista vielä silloin. Enkä vielä nytkään mielestäni.
Aikaisempi esimerkkini, jota Haava pohdiskeli oli tosiaankin huono, mutta ainakaan itse en riemastu vielä siitä, että tänä aamuna on mennyt homma pulkkaan. Enkä tosiaan tarkoita mitään rajua kynttilän polttamista molemmista päistä enkä sitä miten yleisesti pahaa ja hyvää on kontrasteina toisilleen.

Siis itse koen siten, että saatan miettiä lähteväni katsomaan stand up komiikkaa, mutta samalla laskeskelen millä todennäköisyydellä missaan viimeisen bussin ja olen jossain skutassa talviyönä. Joten en jaksa lähteä nauramaan saadakseni tämän jälkeen palella. Vaikka tuo palelu ei paljoa haittaisikaan, niin se rajoittaa lähtöäni. Toisaalta tälläisen hauskan illan jälkeen, joka päättyikin paskasti ja siitä jäi paskat fiilikset niin aamulla onkin sitten iloista olla lämpimässä sängyssä eli nyt se yöllinen paha mieli naurattaa jopa niin helposti, että se oma sänky toimii kuten joka päivä aina ennekin.

Ja väilllä voi koittaa sanoa jotain hassua, mutta joku voi takertua siihen ja hukkaa sen vitsin ja alkaa vain raivoaman, kun ottaa jutun vakavissaan.


Oih kun toi Antti Tuisku on ihq kakkosella

#16 kirjoitettu 05.01.2006 11:38

Konvert kirjoitti:

Olen hiljaa ja hymyilen


No siis yhtä omituiselta tuntuu tulkinta siitä, että ikävän asian olisi pitänyt juuri äsken olla, että nyt voisi olla kivaa? Sitäkään logiikkaa en tajua. Siksi koko viestisi on aika kummallinen?

#17 kirjoitettu 05.01.2006 11:46

Alkuperäinen kysymys on absurdi, koska hyvä ja paha on sillä tavoin subjektiivisia, etät jos olisin kokenut elämässäni vain sellaisia asioita, jotka nyt miettien luokittelisin "hyviksi" niin pitäisin niistä hyvistä asioista vähemmän hyviä huonoina ja vain eniten hyviä hyvinä. Eli se hyvyyden aste siinä mielessä muuttuu, että jos olisin kokenut elämässäni vaikkapa nälänhätää, nauttisin varmasti pelkästään riisistä. Tällä hetkellä vaikka minulla olisi kohtalainenkin nälkä, minua lähinnä vituttaisi syödä paljasta riisiä - koska olen tottunut parempaan. Eli tavallaan kyllä täytyy, mutta tavallaan ei, koska sen hyvän ja huonon saa luokitella itse (tai ehkä sitä ei voi itse ohjailla, mutta sen luokittelee omien kokemusten mukaan)

#18 kirjoitettu 05.01.2006 11:54

Konvert kirjoitti:

No, jos kysymys on:

Voiko todellista riemua kokea altistamatta itseään negatiivisille kokemuksille?

Minusta näyttää siltä, että pitäisi ehdoin tahdoin altistaa itsensä, jotta voisi kokea riemua. Jos näin on, niin ymmärrän sen tarkoittavan että henkilö altistaa itsensä negatiiviselle saadakseen heti sen jälkeen kokea riemua. Paino sanalla heti. Tuolta se näyttää minulle. Olen luultavastikin väärässä.


Aivan. Juu. Tulkitsen sen vain niinkuin siinä sanottiin. Olettaisin, että siinä olisi ollut se heti sana jos sitä olisi tarkoitettu. Toisaalta ihmisten kieli ei ole aina eksaktia, joten kyllähän tuokin tulkinta on järjellinen.

No joo.. Vastaus tuohon sinun "heti"-tulkintaasi on minusta selkeä "kyllä". Omaan tulkintaani olenkin jo vastannut.

#19 kirjoitettu 05.01.2006 11:55

JM kirjoitti:
Alkuperäinen kysymys on absurdi, koska hyvä ja paha on sillä tavoin subjektiivisia, etät jos olisin kokenut elämässäni vain sellaisia asioita, jotka nyt miettien luokittelisin "hyviksi" niin pitäisin niistä hyvistä asioista vähemmän hyviä huonoina ja vain eniten hyviä hyvinä.


Alkuperäinen kysymyshän ei ota kantaa siihen ovatko hyvät ja pahat olot subjektiivia tai absoluuttisia?

#20 kirjoitettu 05.01.2006 12:01

Haava kirjoitti:
JM kirjoitti:
Alkuperäinen kysymys on absurdi, koska hyvä ja paha on sillä tavoin subjektiivisia, etät jos olisin kokenut elämässäni vain sellaisia asioita, jotka nyt miettien luokittelisin "hyviksi" niin pitäisin niistä hyvistä asioista vähemmän hyviä huonoina ja vain eniten hyviä hyvinä.


Alkuperäinen kysymyshän ei ota kantaa siihen ovatko hyvät ja pahat olot subjektiivia tai absoluuttisia?


onko sitten olemassa absoluuttisesti hyviä tai pahoja oloja? Minusta "olot" on aina suhteellisia. keskiajan "normaali kansan" elämä olisi varmasti nykyajan suomalaisen mittapuulla "huonoja oloja"..

#21 kirjoitettu 05.01.2006 12:09

JM kirjoitti:

onko sitten olemassa absoluuttisesti hyviä tai pahoja oloja?


Riippuu miten ajattelee. Paha olo on toki aina tietyn pahuista. Se millainen kokemus johtaa millaiseenkin olon on nähdäkseni suhteellista.

#22 kirjoitettu 05.01.2006 12:15

Haava kirjoitti:
Riippuu miten ajattelee. Paha olo on toki aina tietyn pahuista. Se millainen kokemus johtaa millaiseenkin olon on nähdäkseni suhteellista.

Tottakai pahat olot on aina pahoja oloja, mutta sehän riippuu vain siitä, kuinka hyviin oloihin on tottunut. Edelleenkin, jos näkee nälkää ja saa riisiä, se voi olla todella mahtavaa ja hienoa, mutta jos elää esim. suomessa, niin aika harva täällä paljaasta riisistä juhlisi, vaikka vähän nälkä olisikin. Eli se, millaiset olosuhteet tuottavat kokemuksen huonoista oloista, on suhteessa siihen, kuinka hyviin on tottunut. Se, että onko jollainen "pohja" olemassa, niin on varmaan ihan ihmisen hengissäpysymiseen liittyvä kysymys..

#23 kirjoitettu 05.01.2006 12:18

JM kirjoitti:

Tottakai pahat olot on aina pahoja oloja, mutta sehän riippuu vain siitä, kuinka hyviin oloihin on tottunut.


Juuri nimeomaan en ajattelisi sitä noin. Ajattelisin sen niin, että kun pahaan oloon totuu, niin se olo ei enää ole yhtä paha. Absoluuttisesti se paha olo on vähemmän paha olo... suhteellisista syistä johtuen.

#24 kirjoitettu 05.01.2006 12:26

(Kiitos ylläpidolle )

Konvert kirjoitti:
Niihä onki!
'älä pidä mua varalla' *lanteenhetkutus* 'pitäkää kädet ylhäällä!!' *huono elvis-imitaatio* 'JA VIELÄ JAKSAA!!'
Tuo oli muuten malliesimerkki altistumisesta. Olisin voinut saada nälvintää osakseni, kun katselen Anttia. No tiedän kyllä erään, joka ei tykkää. Anteeksi. Mutta ku ohan se söpö. Ja nyt, kun uskalsin altistaa itseni häpeälle sainkin lisää iloa aikaan itsessäni ja muissa

Haava kirjoitti:
No siis yhtä omituiselta ...
Hyvin sä haava kaivat vastauksia ihmisistä. Varsinainen pakottaja

Konvert kirjoitti:
Minusta näyttää siltä, että pitäisi ehdoin tahdoin altistaa itsensä, jotta voisi kokea riemua. Jos näin on, niin ymmärrän sen tarkoittavan että henkilö altistaa itsensä negatiiviselle saadakseen heti sen jälkeen kokea riemua. Paino sanalla heti. Tuolta se näyttää minulle. Olen luultavastikin väärässä.
No sitäpä taisin tarkoittaakin kysymyksessäni, sillä kyllähän ajan mittaan kaikkea tulee. Mutta en painottaisi sanaa heti niin voimakkaasti kuitenkaan.

JM kirjoitti:
Alkuperäinen kysymys on absurdi, koska hyvä ja paha on sillä tavoin subjektiivisia...
Mutta jättäisitko juuri tänään lounaasi väliin ajatellen sen jotenkin antavan sinulle iloa? Tai hakisitko iloa sieltä mikä luultavastikin sattuisi?

#25 kirjoitettu 05.01.2006 12:27

Haava kirjoitti:
JM kirjoitti:

Tottakai pahat olot on aina pahoja oloja, mutta sehän riippuu vain siitä, kuinka hyviin oloihin on tottunut.


Juuri nimeomaan en ajattelisi sitä noin. Ajattelisin sen niin, että kun pahaan oloon totuu, niin se olo ei enää ole yhtä paha. Absoluuttisesti se paha olo on vähemmän paha olo... suhteellisista syistä johtuen.


Hmm..alkoi mietityttämään, että onkohan meillä jotenkin erilainen kuva noista käsitteistä kun tästä jäi jotenkin sellainen maku, että suhteelliset syyt vois vaikuttaa johonkin absoluuttisena pitämääsi määreeseen ("paha")? En nyt vain sitten käsitä. Mutta omasta mielestä käsitys olojen surkeudesta tai hyvyydestä on niin yksilöstä kiinni ja maapallolla on niin monissa erilaisissa oloissa eläviä ihmisiä, ettei voida yleisesti puhua niistä mitenkään eksakteina asioina. Voihan jostain meistä tuntua, että olot on nyt huonot, mutta voi ne mennä niin pitkälle huonommiksikin ja kun siihen huonoutene tottuisi ja sitten olot taas paranisi, niin sittenhän vasta iloitsisi siitä elintasosta joka siinä alkupisteessä oli. Vähän täytyy tietty kärjistää esim. noilal nälänhätä -esimerkeillä, mutta kyllä niitä nyt hiukan omastakin elämästä huomaa, kun elintaso on huomattavasti laskenut muutaman vuoden takaisesta - eipä sillä, ettenkö pitäisi omaa elintasoani maapallon yleisiin ihmisten oloihin suhteutettuna aivan loistavina.

#26 kirjoitettu 05.01.2006 12:31

Stocco kirjoitti:
Mutta jättäisitko juuri tänään lounaasi väliin ajatellen sen jotenkin antavan sinulle iloa? Tai hakisitko iloa sieltä mikä luultavastikin sattuisi?


Noh, jos jättäisin syönnin iltaan, olisin tietty nälkäisempi ja ruoan saanti olisi vielä mukavempaa. Mutta toisaalta minulla on tällä hetkellä muutenkin aika tylsiä perusruokia, joista en sen kummemmin riemuitse, vaan pidän niiden saantia itsestäänselvyytenä. Sen sijaa jos menisinkin kiinalaiseen lounasbuffetille, siitä kokisin suurta iloa, koska se ei ole jokapäiväistä ja poikkeaa normaali-oloista. Sen sijaan jos söisin jokapäivä hyvissä ravintoloissa, tarvisin taas jotain parempaa ilahduttamaan..

#27 kirjoitettu 05.01.2006 12:35

JM kirjoitti:

Hmm..alkoi mietityttämään, että onkohan meillä jotenkin erilainen kuva noista käsitteistä kun tästä jäi jotenkin sellainen maku, että suhteelliset syyt vois vaikuttaa johonkin absoluuttisena pitämääsi määreeseen ("paha")?


Yritämn sanoa, että tietyn pahuinen olo on aina tietynpahuinen olo. Se suru kun jonkun leninki likaantuu voi aiheuttaa henkiölle anbsoluuttiseti yhtä pahan olon kuin sille afrikkalaiselle, kun hänelle tapahtuu jotain poskettoman ikävää.

Eli siis olot ovat absdoluuttisia, mutta ne syntyvät subjektiivisen mielen kautta.

Mutta omasta mielestä käsitys olojen surkeudesta tai hyvyydestä on niin yksilöstä kiinni ja maapallolla on niin monissa erilaisissa oloissa eläviä ihmisiä, ettei voida yleisesti puhua niistä mitenkään eksakteina asioina.


Se minkä kokee ikivänä vaihtuu, mutta ikävä olo on kaikilla ihmisillä ikivä olo... siinä missä paska olo on aina paska olo. Se vain muuttuu minkä kukin kokee ikäväksi ja minkä paskaksi.

Voihan jostain meistä tuntua, että olot on nyt huonot, mutta voi ne mennä niin pitkälle huonommiksikin ja kun siihen huonoutene tottuisi ja sitten olot taas paranisi, niin sittenhän vasta iloitsisi siitä elintasosta joka siinä alkupisteessä oli.


Nimeomaan. Eli se minkälaiset elinolot kokee paskaksi muuttuu. Ei se "paska"-fiilis.

#28 kirjoitettu 05.01.2006 13:49

Eikös altruisit kokisi todellista riemua auttessaan muita? Se ei ole keneltäkään muulta kuin altruistilta (jonka oletamme olevan todellinen altruisti eikä mikään wnb p05er) joka ei tietenkään asiasta välitä.

#29 kirjoitettu 05.01.2006 14:04

JM kirjoitti:
jos söisin jokapäivä hyvissä ravintoloissa, tarvisin taas jotain parempaa ilahduttamaan..
Tuon logiikan takia pyrin kurjistamaan elämäni Roope-setämäisen köyhäksi saadakseni rikkautta, josta iloita. Tosin siinäkin on se sama kuoppa yhä. Nyt minulla on paljon rahaa ja haluan aina vaan enemmän. Aika mielenkiintoista kuinka tuosta ongelmasta ei pääse eroon sitten millään.

Haava otti esimerkiksi muuten aika näppärästi leningin

#30 kirjoitettu 05.01.2006 16:22

Haava kirjoitti:

Toki sitten voisi kysyä [sam]:ilta, että tarkoittako hän, että negatiivisten ja positiivisten kokemusten summa on aina nolla?

Tätä nimenomaan haen. Uskon tässä tasapainoon. Jo tämä esimerkki, jossa henkilö saa pienestäkin ilosta kiksit, koska on kärsinyt valtavia määriä riippuu täysin hänen näkökannastaan näihin asioihin. Syöpää sairastava lapsiparka voi vuosien kärsimysten takia pelkästä tikkunekun imeskelystä saada niin suuren ilon, että vaaka tasaantuu.

PS: Ja kyllä, pidin hyvä vs. paha -erottelun ihan vaan good vs. bad -tasolla.

#31 kirjoitettu 06.01.2006 04:19

Voivoi, jos vain osaa.

#32 kirjoitettu 06.01.2006 13:10

[ sam ] kirjoitti:

Tätä nimenomaan haen. Uskon tässä tasapainoon.


Aika vahva väite. Jos siis otetaan joku lapsuudessa pedofilian kokenut traumatisoitunut ihminen joka kärsii nälästä koko elämänsä, niin oletko varma, että hänne elämänsä on keskimäärin yhtä onnelista/onnetonta kuin joku elämästään nauttiva normaali ihminen?

#33 kirjoitettu 06.01.2006 14:50

Haava kirjoitti:
[ sam ] kirjoitti:

Tätä nimenomaan haen. Uskon tässä tasapainoon.


Aika vahva väite. Jos siis otetaan joku lapsuudessa pedofilian kokenut traumatisoitunut ihminen joka kärsii nälästä koko elämänsä, niin oletko varma, että hänne elämänsä on keskimäärin yhtä onnelista/onnetonta kuin joku elämästään nauttiva normaali ihminen?




Sori vaan mutta pisti silmään toi sun tarjoilemas "normaali" ihminen.

Ei se ihminen muutu epänormaaliksi vaikka sitä raiskattaisiin parrulla perseeseen kolkytävuotta. Sekois tietenkin mut sehän olis vaan normaalia.

#34 kirjoitettu 06.01.2006 14:52

R:ä kirjoitti:

Sori vaan mutta pisti silmään toi sun tarjoilemas "normaali" ihminen.

Ei se ihminen muutu epänormaaliksi vaikka sitä raiskattaisiin parrulla perseeseen kolkytävuotta. Sekois tietenkin mut sehän olis vaan normaalia.


Suurin osa ihmisistä ei koe parrulla perseeseen raiskausta. Se on siis epänormaalia. Itse en koe, että "epänormaali" sanaan liittyisi mitään negatiivista. Kaikilla ihmisillä on jotain epänormaaliuksia, joten epänormaaliudet ovat tavallaan normaaleja.

#35 kirjoitettu 06.01.2006 22:14

Stocco kirjoitti:
Voiko todellista riemua kokea altistamatta itseään negatiivisille kokemuksille?


Näiden negatiivisten kokemusten on siis tarkoitus olla tavalla tai toisella seurausta tuon riemun kokemisesta? Jos näin, niin mielestäni kyllä - eihän mikään laki määrää, etteikö aina joskus asiat voisivat mennä täysin nappiin.

Toisaalta taas kokemishetkellä positiiviselta tuntunut asia voi pidemmän päälle alkaa tuntumaan negatiiviselta (ja toisinpäin).
Voiko negatiivisella kokemuksella olla pelkästään negatiivisia seurauksia?

#36 kirjoitettu 07.01.2006 19:47

Haava kirjoitti:

Aika vahva väite. Jos siis otetaan joku lapsuudessa pedofilian kokenut traumatisoitunut ihminen joka kärsii nälästä koko elämänsä, niin oletko varma, että hänne elämänsä on keskimäärin yhtä onnelista/onnetonta kuin joku elämästään nauttiva normaali ihminen?

Tasapaino ei olekaan vakio vaan jokaisen yksilön oma näkemys erikseen. Tälle reppuraiskatulle yksilölle vain riittää mitättömämpi positiivinen asia tuon henkilökohtaisen tasapainon saavuttamiseksi. "Normaalin" ihmisen tapauksessa samaan vaaditaan vain huomattavan paljon enemmän positiivista.

Hymy on sama. Tulee se lottovoitosta tai siitä, että sen ainaisen kakkosen rassaamisen sijaan kairataankin ykköstä, ja että joulun kunniaksi tuoliin sitominen tapahtuukin käsirautojen sijaan mukavalla hamppuköydellä.

#37 kirjoitettu 08.01.2006 17:09

Haava kirjoitti:
Kaikilla ihmisillä on jotain epänormaaliuksia, joten epänormaaliudet ovat tavallaan normaaleja.
Aiemmin jo pohdimme kuinka turhaa on käyttää sanaa "itsestäänselvä". Nyt huomaamme kuinka turhaa on käyttää sanaa "epänormaali". En todista tätä sillä määritelmiä ei voi todistaa. Sen joko ottaa omakseen lukemalla laajalti asioita, jotka johtivat tähän näkemykseen tai pitäytyy omassa tulkinnassaan.

neokoo kirjoitti:
Näiden negatiivisten kokemusten on siis tarkoitus olla tavalla tai toisella seurausta tuon riemun kokemisesta? Jos näin, niin mielestäni kyllä - eihän mikään laki määrää, etteikö aina joskus asiat voisivat mennä täysin nappiin.
Pikemminkin päinvastoin, että se riemu on seurausta niistä negatiivisistä asioista. Tavallaan se riemu on sitä mitä koko ajan on ympäriläsi (veden pinta) mutta et havaitse sitä altistamatta itseäsi kurjuuksille (sukeltaminen). (Tässä vertauskuvassa onnen tavoittelu on samaa kuin pyrkisi mahdollisimman ylös vedestä, mutta eihän se onnistu kovin hyvin. Räpylöillä pääsee vähän korkeammalle, kun on rahaa ostaa räpylät.)

Toisaalta taas kokemishetkellä positiiviselta tuntunut asia voi pidemmän päälle alkaa tuntumaan negatiiviselta (ja toisinpäin).
Voiko negatiivisella kokemuksella olla pelkästään negatiivisia seurauksia?
Tuo on muten tosiaankin jännä asia, että myöhemmät kokemukset voivat muuttaa riemullisen hetken tuskaksi yhtä hyvin kuin myöhemmin voi nauraa surkeudelleen. Mielestäni negatiivisista asioista voi aina jollain kierolla tavalla löytää positiivista - ainakin jotain sairasta huumoria. Harmi vaan kun tuokin toimii toiseen suntaan ja kaikki ihanuus voi muuttua ihmismielen demoneiksi ja vainota häntä joka yö. Siis nämä ihanat asiat. Ehkpä osa niistä jopa pahemmin kuin vain suora paskamaisuus elämässä, jota aina tulee vastaan ilman sen suurempia kommervenkkejä.

[ sam ] kirjoitti:
Tasapaino ei olekaan vakio vaan jokaisen yksilön oma näkemys erikseen.
Mielestäni hyvin järkevää.

#38 kirjoitettu 08.01.2006 19:24

Stocco kirjoitti:
Tavallaan se riemu on sitä mitä koko ajan on ympäriläsi (veden pinta) mutta et havaitse sitä altistamatta itseäsi kurjuuksille (sukeltaminen).


Olen huomannut tuon omalla kohdallani varsin paikkansapitäväksi.
Viime aikoina tullut tavaksi "sukeltaa", tai pikemminkin "upota" niin syvälle kuin se luonnostaan onnistuu, kokea negatiivisia asioita niin paljon kuin pääsäni oleva(t) demoni(t) haluaa minun kokevan. Tämän jälkeen on taas helpompaa huomata ne miellyttävät asiat, joita joka päivä tulee eteen, ja arvostaa nykyistä elämäntilannetta.

Mielestäni negatiivisista asioista voi aina jollain kierolla tavalla löytää positiivista - ainakin jotain sairasta huumoria.


Tuosta olen tehnyt melkein tiedettä... hyvien asioiden/seurausten löytämisestä alunperin negatiivisista asioista - ihan käytännössä, ei niinkään huumorin tasolla.
Positiivisen ja negatiivisen raja hämärtyy, kun asiota pohdiskelee perinpohjaisesti ja harkitsee tekoja pitkällä aikavälillä. Joskus homma menee minulla niin pitkälle, että päädyn pitämään yleensä positiivisena pidettyjä asioita negatiivisina ja toisinpäin. Sitä on sitten hauska yrittää selittää ajatuskulkuaan jollekin, jolla on juurtuneemmat käsitykset asioista.


Hieman aiheesta poiketen... omalla kohdallani asioiden positiivisuuden/negatiivisuuden ja niiden seurausten pohdiskelu sai tuulta purjeisiinsa pelatessani Knights of the Old Republic-roolipelejä, etenkin kakkososaa. Onkohan tämä loppujen lopuksi negatiivista, siis se, että otin virtuaalimaailman asiat ja niiden seuraukset niin tosissani että se sai pohdiskelemaan myös reaalielämän asioita samaan tapaan?

#39 kirjoitettu 08.01.2006 22:55

neokoo kirjoitti:
Tämän jälkeen on taas helpompaa huomata ne miellyttävät asiat, joita joka päivä tulee eteen, ja arvostaa nykyistä elämäntilannetta.
Hienoa, että jokin on niin samalla aaltopituudella kanssani. Demonit tosiaan tuntuvat nyt olevan elämässäni kuuminta hottia.

Onkohan tämä loppujen lopuksi negatiivista, siis se, että otin virtuaalimaailman asiat ja niiden seuraukset niin tosissani että se sai pohdiskelemaan myös reaalielämän asioita samaan tapaan?
Empä tiedä, mutta hyvä, että sentään jostain löysit kipinän, joka sytytti ajatuksesi tuleen ja sait avarrettua näkemyksiäsi uudelta pellolta, jossa ei ollut vanhoja puita täytteenä. Tuntuu toisinaan kuin joillain olisi ne puut pahasti edessä ja mikään erilainen näkemys ei uppoa. Onko niitä puita pakko kasvattaa aina vaan paksummiksi ja tukevammiksi? Eihän ne enää edes kunnolla voi kasvaa, kun maa on niin täynnä niiden juuria, mutta ravinteita ja valoa ei enää oikein riitä.

#40 kirjoitettu 08.01.2006 23:44

[ sam ] kirjoitti:

Tälle reppuraiskatulle yksilölle vain riittää mitättömämpi positiivinen asia tuon henkilökohtaisen tasapainon saavuttamiseksi. "Normaalin" ihmisen tapauksessa samaan vaaditaan vain huomattavan paljon enemmän positiivista.


Tämä on usein totta, mutta epäilen silti, että se lopputulos ei ole loppujen lopuksi yhden suhde yhteen. Kun olen nähnyt niin pysyvästi masentuneiat ihmisiä, jotka ainakin väittävät, että valoa ei paljon näy.. ennenkuin sitten ovat tappaneet itsensä tai saaneet lääkitystä, niin vähän pohdituttaa, että onko asia tosiaan niin kuin mainitsit.

Stocco kirjoitti:
Aiemmin jo pohdimme kuinka turhaa on käyttää sanaa "itsestäänselvä". Nyt huomaamme kuinka turhaa on käyttää sanaa "epänormaali".


Jos tahdotaan viitata joidenkin ääripäiden sijaan jossain erityistapauksesa siihen ryhmään, johon suurin osa ihmisistä kuuluu, niin minusta sillä sanalla on paikkansa. Yleisenä terminä (viitaten kaikkiin inhimillisiin ominaisuuksiin) en tykkää itsekkään tuota sanaa käyttää.

En todista tätä sillä määritelmiä ei voi todistaa.


Ei, mutta niitä voi perustella.