Mikseri.net

#2 kirjoitettu 26.11.2005 14:13

Hyvä musiikki toimii millä laadulla tahansa.
Mp3:siin siirtyminen levy-yhtiöiden taholta on mitä todennäköisimmin vain uusien jakelukanavien hakemista sattuneista syistä.

Harmittaahan se tietenkin, kun mp3:sissa on huojuntaa ja varsinkin, jos se mp3-musiikki on ns. ripattua CD-levyltä, jolloin pakkausohjelmien mukanaantuomat bassokorostukset ym. värittävät kaiken. Nykyisillä sonic volume-above-all -markkinoilla mp3:sien teko ei ole edes järkevää.

Kuusikymppisten "kultakorvien" jutut ovat kuitenkin täyttä paskaa, kuten kuka tahansa tietää ja miksei tämä 16-bittinen formaatti olisi tarpeeksi hyvä?
Mielestäni on tolkuttoman kuivaa alkaa kuunnella masterointitalojen musiikkia sen sijaan, että kuunneltaisiin muusikkojen musiikkia. Joidekin biitisyvyyksien hakeminen on lähinnä Anttila- ja Elloslainamiesten Aktiiviraha-ostoksien perustelua ja specsien lukemista.

Ei tietenkään sillä, etteikö kaupallisen musiikin tarvitsisi olla hyvälaatuista mutta kohtuu kaikessa. Billy Idolin "Cyberpunk"-levy kuulostaa edelleen hyvältä, vaikka on tehty 90-luvun alkupuolella.

No, se on vaan oma mielipiteeni. Pidän itse musiikkia tärkeämpänä kuin kuinka monta taajuutta saadaan duckattua ~subbareille~.

#3 kirjoitettu 26.11.2005 17:56

Tuli kirjoittaessa taas Deja Vu ilmiö, mutta menköön:

jmmal kirjoitti:
Mitä hyötyä käytännössä on siitä että musiikkilevyn taajuusvaste ulottuu 100khz:iin? Ihmisen kuuloalueen yläräja on n. 20khz, ja sekin alkaa iän myötä laskea. Pakkamiseen varautuminen ylärajaa nostamalla on turhaa, pakkauksessa signaalista häviää aina heikoimmat äänet oli ne sitten millä taajuudella tahansa.


No tuota. Pätevä kodekki (vaikkapa se paljon hehkutettu LAME) ajaa enemmän tai vähemmän ensityönään biisin lowpass-suotimen läpi, jotta yli ~18kHz ääniä ei turhaan pakattaisi mukaan. LAME:ssa voi muuten säätääkin mistäkohtaa leikataan.

Lisäksi tuo "hiljaisimmat" on myös hiukan harhaanjohtava, koska paremmat kodekin pyrkivät pelkän tehon lisäksi arvioimaan eri taajuuksien vaikutusta kuuntelukokemukseen, eli yrittävät jättää pakkamatta "subjektiivisesti heikoimmat" taajuudet. En tosin ole psykoakustiikan asiantuntija jotta en osaa sanoa tarkemmin miten tämä tapahtuu.

Mutta mutta. Itseäni häiritsee paljon enemmän se että jos (kun) mp3 pakataan J-stereona, niin stereokuva varsinkin sillä kikkailevassa konemusiikissa kärsii melko paljon, ja monet efektit (kaiut, chorukset, jne) puuroutuvat enemmän kuin pakkaamattomassa musiikissa. Tämän voisi nähdä yhtenä perusteena erilliselle mp3-editille. Molemmat kanavat erikseen pakkaamalla tämä ongelma jokseenkin poistuu, mutta kaistantarve kasvaa. Jos musiikki toimii hyvin mono-miksauksena niin sitten voisi kuvitella että se ei kamalasti tästäkään kärsi.

Pakkaamattomassa musiikissa sanoisin että 16-bittiä (eli normaalissa kokonaislukutapauksessa 96db) on sen verran vähän että eron 24-bittiseen (eli 144db) huomaa kyllä ellei kappaletta ole melko voimaakkaasti (niinkun nykyään on tapana) latistettu, tai toisteta aivan järkyttävällä äänentoistolla (keskiverto pc-kaiuttimet on varmaan siinä rajoilla että pystyykö eron huomaamaan).

Ongelma lienee enemmän tarkkuudessa kun todellisessa dynaamisessa alueessa, mutta kaipa siihen on turha tässä mennä. Sopivalla ditherillä voi yrittää pelastaa jotain jos materiaali masterointivaiheessa on vielä 24-bittistä (tai mielummin toki liukulukuina).

48kHz vs. 96kHz ero on myös (materiaalista riippuen) kuultavissa mutta ainakin minun korvillani ero on paljon pienempi kuin 16/24-bittisen 48kHz välillä, kunhan siis aliasoinnista on kuitenkin huolehdittu. Tässäkin tapauksessa uskallan epäillä että todellinen syy on enemmän ihan tarkkuuden kuin taajuusalueen ansiota.

Todetaan nyt lopuksi että enemmän varmasti suurista näytteenottotaajuuksista ja tarkoista näytteistä on iloa musiikkia luotaessa, tuotettaessa, ja viimeistellessä. Niin kauan kun äänelle vielä jotain muokkausta tehdään, virheet vähitellen kasaantuvat. Ja niinkun ylenpänä jo julistettiin, vinyylit kuulostavat monen mielestä paremmilta vaikka paperilla normaalin CD:nkin pitäisi olla enemmän tai vähemmän ylivoimainen (puhumattakaan nyt sitten putki vs. transistori ilmiöt, joissa transistori voittanee paperilla, putki yleensä sokkotestissä, kun teoriassa melko ylivoimainen OpAmp hävinnee molemmille?).

#4 kirjoitettu 26.11.2005 20:09

jmmal kirjoitti:
Mitä hyötyä käytännössä on siitä että musiikkilevyn taajuusvaste ulottuu 100khz:iin? Ihmisen kuuloalueen yläräja on n. 20khz, ja sekin alkaa iän myötä laskea. Pakkamiseen varautuminen ylärajaa nostamalla on turhaa, pakkauksessa signaalista häviää aina heikoimmat äänet oli ne sitten millä taajuudella tahansa.


Ihmisen kuuloalueen raja on noin. 20 kHz, kyllä. Eli, yli 20 kHz korkuisia ääniä emme kuule, vaikka kuinka haluaisimme. Eli mitä järkeä on edes nykyisessä 44.1 kHz CD-laatuisessa äänessä? Mietitäänpä.

Ensinnäkin hieman hertsin (Hz) merkityksestä. Hertsi on yksikkönä 1/s. Eli, 44.1 kHz äänenlaatu tarkoittaa 44100 näytettä sekunnissa. Sen sekunnin mittaisen samplen voi siis jakaa 44100 osaan, mutta ei yhtään pienempään. Tällä ei ole juurikaan yhteyttä ihmisen kuuloalueen rajoihin. Jos kaunis samplattu kitaraääni soitetaan "ihmisen kuuloalueen rajoissa" eli alle 20 kHz, niin mietippä mitä tapahtuu niille lukuisille erivaiheisille siniaalloille, jotka luonnostaan kitarasta tulee, kun ne tuodaan ulos siten, että vaiheet voidaan jakaa vain 20000 eri osaan? Luonnollisen äänen taajuusvaste on ääretön. Korva erottaa kyllä, jos äänen "resoluutio" on huono.

Korkeat äänet vaativat kuuluakseen hyvää taajuusvastetta. Varsinkin snaret, hihatit yms. Kuulostavat erittäin suttuisilta 20 kHz ulosannilla, koska 20000 näytettä sekunnissa ei todellakaan riitä erottamaan niiden hienorakennetta toisistaan. Ja eron kuulee myös 44.1 kHz ja 96 kHz välillä. Joko olet ymmärtänyt, mitä eroa ihmisen kuuloalueen hertseillä ja taajuusvasteen hertseillä?

#5 kirjoitettu 26.11.2005 23:28

mystran kirjoitti:
Pätevä kodekki (vaikkapa se paljon hehkutettu LAME) ajaa enemmän tai vähemmän ensityönään biisin lowpass-suotimen läpi, jotta yli ~18kHz ääniä ei turhaan pakattaisi mukaan. LAME:ssa voi muuten säätääkin mistäkohtaa leikataan.

defaulttina tuo vaihtelee matskun yläpään perusteella 19khz, 16khz, 13khz ja 10khz välillä (ja pälyilemättä alemmaskin).


jmmal kirjoitti:
Kun levyn viimeistelyvaiheessa taajuusvaste katkaistaan 20 khz:n kohdalta...

miksi helvetissä noin pitäisi tehdä?


jos d/a-konversio on ihan vitun paska niin korkeemmasta sample ratesta voi olla hyötyäkin.

alkuperäseen aiheeseen, ei tässä mennä taaksepäin äänenlaadussa koska tarjontaa löytyy edelleen cd:llä ja dvd:llä, mp3 ja toverit on vaan vaihtoehtoformaatti (tietystä syystä) jotka nyt on melko suositussa asemassa, ja jos äänenlaadun hienoinen ero ei haittaa, niin mikäs siinä.

#6 kirjoitettu 27.11.2005 01:52

Tempo kirjoitti:
Sen sekunnin mittaisen samplen voi siis jakaa 44100 osaan, mutta ei yhtään pienempään. Tällä ei ole juurikaan yhteyttä ihmisen kuuloalueen rajoihin. Jos kaunis samplattu kitaraääni soitetaan "ihmisen kuuloalueen rajoissa" eli alle 20 kHz, niin mietippä mitä tapahtuu niille lukuisille erivaiheisille siniaalloille, jotka luonnostaan kitarasta tulee, kun ne tuodaan ulos siten, että vaiheet voidaan jakaa vain 20000 eri osaan?
Vaikuttaisi siltä että samplausteoria ei ole hallussa.

20 kHz samplaustaajuudella voidaan toistaa vain 10kHz taajuuksia joten ero on selkeästi kuultavissa kun verrataan 44.1khz samplaustaajuuteen jolla voidaan toistaa jo 22kHz taajuuksia. Eli, kun soitat sampleja 20kHz samplaustaajuudella voi kuulla niistä korkeintaan 10kHz ääniä.

44.1kHz:n valinnalla cd:n samplaustaajuudeksi on todellakin yhteyttä ihmisen kuulorajoihin. 44.1kHz/2 = 22.05kHZ joka menee sopivasti keskiverron kuuntelijan kuuloalueen ulkopuolelle. Se miksi samplaustaajuus asetettiin kuitenkin suhteellisen lähelle kuuloaluetta on kompromissi päätöksenteon aikaisen tallennuskapasiteetin ja kuuloalueen rajojen kanssa.

Kfied kirjoitti:
Kuusikymppisten "kultakorvien" jutut ovat kuitenkin täyttä paskaa, kuten kuka tahansa tietää ja miksei tämä 16-bittinen formaatti olisi tarpeeksi hyvä?
Esimerkiksi siksi ettei sillä voi toistaa niin laajaa dynaamista aluetta kuin korvalla pystyy kuulemaan? Vähän sama kuin väittäisi että mustavalkokuva-tv on ihan ok kun "hyvä tv-ohjelma on hyvä tv-ohjelma ilman värejäkin". Nykyaikaisessa popissa riittäisi varmaan 8-bittiäkin toistamaan kanttiaalloksi kompuroitu dynamiikka, mutta isommilla klassisilla orkestereilla dynamiikka voi mennä päälle 108dB:n.

Kieltämättä normaalissa kuuntelukäytössä "tarpeeksi hyvä" riittää todella pitkälle, mutta nykyaikana teknologian ei enää pitäisi olla niin suuri este laadun parantamiselle kuin 20 vuotta sitten jolloin cd saatiin speksattua.

Äänenlaadullisestihan ensimmäisen kerran takapakkia otettiin siinä vaiheessa kun ääntä haluttiin alkaa tallentamaan. Nykyinen takapakin otto, digi-tv:n ja mp3sten suhteen, on kuitenki ongelmallisempi koska äänitteet ovat nykyisin paljon suuremmassa osassa jokapäiväistä elämää. Olisi hauska tietää miten pakatun (virheellisen) äänen kuuntelu vaikuttaa lasten kuuloaistin kehitykseen. No, toisaalta eipä sillä taida olla väliä kun pilaavat ryhtinsä ja kuntonsa istumassa koneiden ääressä ja mädättävät aivonsa internetillä ja tekstiviesteillä.

--
apo

#7 kirjoitettu 27.11.2005 23:03

Kfied kirjoitti:

miksei tämä 16-bittinen formaatti olisi tarpeeksi hyvä?


Jossain erikoistapauksissa Äänenlaatu kuitenkin kärsii tuon 16-biitisyyden myötä. Järjettömän vähän hyvin tehdyillä levyillä. Etenkin modernilla kompressori musiikilla 16-bittinen on aina tarpeeksi hyvää. Klassisessa se ei aina riitä täysin.

Käännä kysymyksen toisinpäin. Miksei käytettäisi enemmän bittejä, jos sillä kerran on joissain tapauksissa posittivinen vaikutus äänenlaatuun?

Jos mahdollista, niin äänelaadusta ei minusta pitäisi tinkiä ja 96khz 24bit formaatti tuntuu aivan järkevältä. Joos taas on joku hyvä syy ahtaa musiikki pieneen tilaan, niin hyvin enkaadatulla .mp3 kyllä välittää musiikin idean vähintään 99%-hyvin, joten sen käyttö on minusta ihan perusteltua ja viisasta.

Eli puollusta mahdollisimaan hyvää äänenlaatua, jos mahdollista samaan hengenvetoon kun kehun .mp3 niiden kätevyyden johdosta esim. tietokoneella tai kannettavuissa soittimissa.

Kfied oli oikeassa. Sisältö ratkaisee. Ei mp3 pakkaus... Mutta silti pidä tinkiä laadusta, jos ei ole pakko.

#8 kirjoitettu 28.11.2005 08:18

incircles kirjoitti:

Täytyy tietenkin muistaa, että 90-luvun alkupuolella julkaistut levyt ovat siirretty cd-muotoon sen aikaisella teknologialla, josta ei silloin osattu ottaa massatuotannossa kaikkea mahdollista irti. Kuitenkin edelleen monet uudetkin levyt kuullostavat vinyyliltä paremmilta kuin cd:llä. mistäköhän moinen johtuu?


Syitä on moniakin. Vinyyli ja cd-masteroinnit erovat jo ihan tuotamisteknisestikkin aina toisistaan. Joskus enemmnä ja joskus vähemmän. Eli monesti etenkin vinyyli aikakaudella tehdyt levyt on uudeleen masteroitu aika järkyttävilläkin metodeilla. Esim. Koko Jimi Hendrixin tuotannon kaikki vähänkään uudemmat cd-levyt ovat olleen jo vuosikausia järkyttävän limitterin raiskaamia. Noh.. Mielummin limitteri kuin kompura.

Sitten se toinen syy, että vinyylissä on nyt on taas yksi epälinearisointi ja ratinarötinä analogisatio enemmän.

Enemmän ajatelisin sitä niin, että jos artisti tahtoo, että hänen cd:nsä kuullostaa ihan siltä vinyyliltä, niin eikun vain äänittää sen levyn vinyylitä ja iskee sellaisenaan cd:lle. Vinyylin saundin hyviä puolia on helppo toisintaa cd:llä (toki myönnän, että cd:n äänenlaadulla eron kuulemine on mahdollista), mutta cd:n äänenlaadun hyvien puolien toisintaminen vinyylillä on mahdotonta.

#9 kirjoitettu 28.11.2005 08:49

Kuten sanottua niin kyllä tappiin limitoidulle nykymusiikille riittää tuo 16-bit 44.1KHz CD-laatu mutta heti kun mennään klassiselle puolelle, johonkin kokeellisempaan musiikkiin tai elokuvapuolelle niin 16 bitin dynamiikka tulee jo äkkiä vastaan.

#10 kirjoitettu 28.11.2005 08:53

atheos kirjoitti:

heti kun mennään klassiselle puolelle, johonkin kokeellisempaan musiikkiin tai elokuvapuolelle niin 16 bitin dynamiikka tulee jo äkkiä vastaan.


Joo... Tuleehan se, mutta kyllä jos klassisessakin lähdetään siitä, että limitoidaan aavistus sitä yhtä massiivista satunnaista piikkiä siitä biisistä, eikä loppukuuntelija koske siihen volumepotikkaan kesken biisin, niin ei se äänenlaadun pudotus mikään niin järkyttävä kyllä ole. Ei silti. Se on silti olemassa ja kuultavissa, joten kyllähän se on ongelma, jos tallennnusformaatti asettaa turhaan rajoja laadulle.

#11 kirjoitettu 28.11.2005 09:00

_AZ_ kirjoitti:
Miten te musiikin tekijöinä tämän muutoksen näette? Onko se teidän mielestänne ongelmallista? Pitäisikö asia jopa jotenkin miksaus-ja masterointivaiheessa huomioida eli tehdä biisistä radio-editin sijaan mp3-edit?


Tehty jo tavallaan.20kbps records julkaisee vain paskasti enkoodattuja biisejä. Lroistanva stokuista!

Yleisellä tasolla luulisin, että tämä asia "korjaantuu" jossain vaiheessa kun kehitys jaksaa vaan kehittyä.

#12 kirjoitettu 29.11.2005 15:44

onionseller kirjoitti:

pitäisihän sen nyt olla päivänselvää että mitä lähempänä se tallenne on luonnollista/analigista ääntä niin sitä miellyttävämmältä se kuulostaa..


Jos hi-fisti ei erota LP:tä LP:stä tehdystä digitaalinauhoituksesta, niin sanoisimpa, että se digitaalinen formaatti on silloin parempi.

#13 kirjoitettu 29.11.2005 15:57

onionseller kirjoitti:

tällä et varmaankaan tarkoita 16-bittistä tai ämpäritallennetta.. ethän..?


En. tai noh... Kyllä nykymusiikissa 16-bittiä riittää. Jossain klassisessa ei. Toisaalta eihän LP:säkään riitä dynamiikka klassiselle.

441000khz sen sijaan ei riitä.

#14 kirjoitettu 30.11.2005 00:36

Kfied kirjoitti:
Ei tietenkään sillä, etteikö kaupallisen musiikin tarvitsisi olla hyvälaatuista mutta kohtuu kaikessa. Billy Idolin "Cyberpunk"-levy kuulostaa edelleen hyvältä, vaikka on tehty 90-luvun alkupuolella.


Puhumattakaan niistä muutamasta äänitteestä joita on keritty tekemään ennen 90-lukua. Kyllä sitä osattiin jo isoisän aikaankin äänittää, ja vielä helvetin hyvin.

Vinyylissähän on sellainen hauska ominaisuus, että alle 200 hz:n taajuudet joudutaan ajamaan monona. Rajoittaa hieman esimerkiksi kitaroiden alinta botnea.

Julkaistussa klasarissa dynamiikkaa on kyllä lytätty jonkin verran, mutta äänitettäessä on täysin perusteltua käyttää parasta mahdollista äänenlaatua, että headroomia riittää.

#15 kirjoitettu 30.11.2005 01:20

EO kirjoitti:
Vinyylissähän on sellainen hauska ominaisuus, että alle 200 hz:n taajuudet joudutaan ajamaan monona. Rajoittaa hieman esimerkiksi kitaroiden alinta botnea.


Jonkin verran kyllä mutta hyvin usein kitarat leikataan jo tuosta 200Hz paikkeilta jotta ne eivät liiaksi sotkisi bassoa. Siitä alemmat oktaavit eli myös sen "kitaran alimman botnen" hoitaa yleensä juurikin basso joka on useimmiten miksattu keskelle. Ehkä jotain tomeja siellä saattaa soida 100-120Hz paikkeilla mitkä periaatteessa vaatisivat stereota mutta jostainhan on aina tingittävä.

#16 kirjoitettu 30.11.2005 19:46

atheos kirjoitti:
EO kirjoitti:
Vinyylissähän on sellainen hauska ominaisuus, että alle 200 hz:n taajuudet joudutaan ajamaan monona. Rajoittaa hieman esimerkiksi kitaroiden alinta botnea.


Jonkin verran kyllä mutta hyvin usein kitarat leikataan jo tuosta 200Hz paikkeilta jotta ne eivät liiaksi sotkisi bassoa. Siitä alemmat oktaavit eli myös sen "kitaran alimman botnen" hoitaa yleensä juurikin basso joka on useimmiten miksattu keskelle. Ehkä jotain tomeja siellä saattaa soida 100-120Hz paikkeilla mitkä periaatteessa vaatisivat stereota mutta jostainhan on aina tingittävä.


Riippuu täysin musiikkityylistä tuo miltä kohtaa kitarat leikataan. Jos kuuntelet esmes vanhoja heavyvinyyleitä, ovat kitarat huomattavasti vähemmän botnekkaita kuin nykyään, johtuen juuri tästä, ettei alle 200 hz:n ääniä tarvitse enää ajaa monona.

#17 kirjoitettu 30.11.2005 20:29

Periaatteessa jos kitara ja basso soivat yhtäaikaa niin harvemmin se kitara soi alta 200Hz ainakin niin että miksaus ei ole puuroa. Toki jos kitara on yksinään niin sitä alapäätä voi päästää enemmän mutta muuten se alle 200Hz on käytännössä basson ja basarin valtakuntaa. Tämä kuitenkin riittänee nyt tätä off-topicia, alkaa mennä taas sen verran ohi aiheen.

#18 kirjoitettu 30.11.2005 23:03

atheos kirjoitti:
Periaatteessa jos kitara ja basso soivat yhtäaikaa niin harvemmin se kitara soi alta 200Hz ainakin niin että miksaus ei ole puuroa. Toki jos kitara on yksinään niin sitä alapäätä voi päästää enemmän mutta muuten se alle 200Hz on käytännössä basson ja basarin valtakuntaa. Tämä kuitenkin riittänee nyt tätä off-topicia, alkaa mennä taas sen verran ohi aiheen.


Sori, pakko oli jatkaa vielä hieman.

Virrat? Oletko Tuovisen oppilaita? Tuo innokas alapään leikkaus viittaisi nimittäin siihen

Alle 200 hz:n on reilusti tilaa vielä kitaroillekin, jos osaat pelata taajuuksien kanssa kunnolla. Tämä ei syö vielä yhtään basson tai bassarin botnea. 40-160 hz on kuitenkin vielä kaksi oktaavia ja bassarin alin botne metallimusiikissa riippuen temposta on jossain 50-80 hz:n tietämillä. Siihen basso yläpuolelle, noin niinkuin hevissä yleensä, ja tilaa on kitaroillekin vielä reilusti. Usko pois, kokeiltu on, eikä kukaan vielä ole tullut valittamaan niiden täyspitkien soundeista...

#19 kirjoitettu 30.11.2005 23:34

Hah, busted! No, onhan siellä sitä tilaa mutta basistina tykkään itsekin Tipin tyylistä sillä basson saa miksattua paremmin esiin kun leikkaa kitaroita. Eikä silti, eihän Tipi ole koskaan sanonut että juuri näin pitää tehdä vaan että tämä on vuosien saatossa hyväksi havaittu keino jota käytetään paljon.

Sitäpaitsi johan Kotiteollisuuden tuorein levy "7" on osoittanut että paskakin miksaus myy kun sen markkkinoi oikein...

#20 kirjoitettu 01.12.2005 08:00

EO kirjoitti:

Alle 200 hz:n on reilusti tilaa vielä kitaroillekin, jos osaat pelata taajuuksien kanssa kunnolla. [...] Usko pois, kokeiltu on, eikä kukaan vielä ole tullut valittamaan niiden täyspitkien soundeista...


Tähän alapää keskusteluun on nyt pakko sen verran tarttua, että riippuu ihan älyttömästi siitä skittasaundista ja sovituksesta, että tarvitseeko sitä lähteä leikkailemaan.

#21 kirjoitettu 07.12.2005 18:55

Vielä tohon formaattiin. Sille ei varmaan voi mitään ikinä, että ihmiset tekee ostamalleen musalle just mitä lystää. Kuuntelee vaihevirheisillä kamoillaan paskasti enkoodattua mp3-kamaa jne. Eli se on periaatteessa ihan sama mitä mieltä äänittäjä vast. on sen loppukäyttäjän kamoista. Mitä tulee sitten äänityspuolen formaatteihin ja käytäntöihin niin asia on vähän toinen. Onko esim. ok, että jos kama nyt kuiteski päätyy CD:lle niin voidaan jo äänitysvaiheessa heittää rukkaset nurkkaan ja tyytyä huonompaan laatuun? Kyllä mä mielelläni siirrän äänitysvaiheessa esimerkiksi suotimet 20 kilosta 48 kiloon jos vaan mahdollista ja teen kaiken muunkin vimpan päälle tasan tarkkaan niin kauan kuin homma on mun käsissä. Koska mä en voi tietää kuka sitä lopputuotetta kuuntelee ja millä kamoilla.

#22 kirjoitettu 10.12.2005 14:08

jep siis musiikista oikeesti välittävät jannuthan yleensä ostaa levynsä ihan kaupasta. ja tuskin nuo amikset jotka eivät tajua paljookaa musiikista huomaa eroa mp3 ja seedeen välillä.

#23 kirjoitettu 10.12.2005 15:54

hu1v1 kirjoitti:

ja tuskin nuo amikset jotka eivät tajua paljookaa musiikista huomaa eroa mp3 ja seedeen välillä.


Eivät kyllä iso osa musiikin ammattilaisistakaan, jos pakkaus tehdään kunnolla.

#24 kirjoitettu 11.12.2005 14:24

Moi Moi .. XD Mikä meininki?

#25 kirjoitettu 11.12.2005 14:25

#26 kirjoitettu 12.12.2005 15:36

Haava kirjoitti:
hu1v1 kirjoitti:

ja tuskin nuo amikset jotka eivät tajua paljookaa musiikista huomaa eroa mp3 ja seedeen välillä.


Eivät kyllä iso osa musiikin ammattilaisistakaan, jos pakkaus tehdään kunnolla.


Amiksista mä en osaa sanoa mutta eipä se oo aiheen kannalta hirveen relevanttiakaan. Ammattilainen ei välttämättä huomaa eroa kahden lopputuotteen välillä kuten esim. alkuperäinen CD ja hyvä MP3-konversio. Sen sijaan ero on kyllä suht helppo huomata kun kuuntelee vaikkapa symbaalia suoraan muuntimelta ensin 44.1kHz:in näytteenottotaajuudella ja 96kHz:in näytteenotolla. Olettaen että kyseisen ammattilaisen kuuntelu, huone ja muu signaaliketju on kunnossa.
Mitä väliä tällä sitten on? No sitä, että kyseinen ammattilainen myös työstää ja käsittelee ääntä juuri sen mukaan mitä kuulee. Ei aaltoanalyysi ole pelkkää teoriaa eikä transienttien parempi toisto korkeammalla näytteenotolla paskapuhetta.
Se mitä mahdollisimman hyvälle lopputuotteelle tehdään on yks ja sama. Ei äänittäjät ole mitään konsultteja joiden tehtäviin kuuluu myös globaali audiovalistus. Kuten ei graafisen suunnittelijankaan tarvi vaivata päätään sillä, että mä katon sen duunaamia kuvia 100 vuotta vanhalta näytöltä jonka värikalibrointi on aivan päin helvettiä. Ammattilainen haluaa tehdä hyvin sen minkä tekee niillä laitteilla joihin luottaa. Se riittää.

#27 kirjoitettu 12.12.2005 17:10

FrankOdd kirjoitti:

Ammattilainen ei välttämättä huomaa eroa kahden lopputuotteen välillä kuten esim. alkuperäinen CD ja hyvä MP3-konversio. Sen sijaan ero on kyllä suht helppo huomata kun kuuntelee vaikkapa symbaalia suoraan muuntimelta ensin 44.1kHz:in näytteenottotaajuudella ja 96kHz:in näytteenotolla.


Kyllä. Hyvin tehty .mp3 pakkaus on vaikeampi kuulla kuin 96<->44.1 ero. Siis niissä symbaaleissa juuri.

Mutta joo.. yleisesti asiaa. Musiikki pitää tehdä toki äänenlaadullisesti niin hyvin kuin mahdollista. Jos kuluttaja tahtoo tehdä kompromissin äänelaadun suhteen esim. kannettavan soittimen kanssa, niin sehän on enemmän kuin sallittua.

#28 kirjoitettu 02.01.2006 11:08

_AZ_ kirjoitti:
Äänen laadussa kuuntelijan kannalta on siis otettu, ensi kertaa musiikin kuuntelun historiassa, takapakkia!

En kyllä sanoisi, että ensimmäistä kertaa. C-kasetit ehtivät ensin.

#29 kirjoitettu 02.01.2006 11:38

Mika Björklund kirjoitti:

En kyllä sanoisi, että ensimmäistä kertaa. C-kasetit ehtivät ensin.


Siinäkin sama idea kuin mp3:sessa. Lisätään käytännöllisyyttä äänenlaadun sutannuksella. Missä minusta ei ole mitään pahaa, jos sen tekee tietoisesti.